Rasisminvastaisuus periaatteina ja toimintana: Suomen Punaisen Ristin luottamushenkilöiden ja työntekijöiden näkemyksiä

Rasismin ja rasisminvastaisuuden käsitteet ovat viimeisten vuosien aikana tulleet osaksi virallista järjestökieltä Suomessa. Aikaisemmin on puhuttu lähinnä ennakkoluuloisuuden ja monikulttuurisuuden periaatteista suomalaisessa järjestötoiminnassa. Tutkimus kytkeytyy Suomen Punaisen Ristin Ei rasismille! -hankkeeseen. Tutkimustehtävät ovat: 1) Miten rasisminvastaisuus uudenlaisena käsitteenä otetaan vastaan SPR:n kaltaisessa järjestössä? 2) Miten rasismi ilmenee järjestötoiminnassa? 3) Miten ja minkälaisiin periaatteisiin nojautuen rasisminvastaista järjestötyötä tehdään?

Kysely lähetettiin sähköpostitse SPR:n luottamushenkilöille ja työntekijöille. Tutkimuksen perusjoukko koostuu siten SPR:n ”ydintoimijoista”. Tutkimuksen ulkopuolelle rajautuu huomattavasti laajempi kaikkien jäsenten ja vapaaehtoisten joukko. Kyselyyn vastasi 450 luottamushenkilöä ja 110 työntekijää. Kokonaisuudessaan kyselyn vastausprosentti on noin 16. Saatavilla olleiden rekisteritietojen mukaan kyselyn otos vastaa varsin hyvin perusjoukkoa luottamushenkilöiden osalta. Työntekijöistä vastaavia tietoja ei ollut käytettävissä. Näin ollen tutkimustuloksia voi pitää lähinnä suuntaa antavina.

Vastaajat ovat asenteiltaan maahanmuuttoa ja arkista monikulttuurisuutta kohtaan varsin suopeita verrattuna Suomen koko väestöön. Suurin osa korostaa humanistisia arvoja ja ihmisten tasapuolista kohtelua. Asenteellista myönteisyyttä selittää lähinnä vastaajien korkea koulutustaso ja heidän lukuisat henkilökohtaiset kontaktinsa ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin.

Myönteisistä asenteista huolimatta rasismin ja rasisminvastaisuuden käsitteet herättävät vastaajissa varautuneisuutta ja paikoin jopa närkästystä. Valtaosa vastaajista käyttäisi mieluummin neutraaleiksi, puolueettomiksi ja myönteisiksi koettuja suvaitsevaisuuden, monikulttuurisuuden ja yhdenvertaisuuden käsitteitä. Etenkin rasismin yhdistämistä SPR:ään pidetään tarpeettomana. Moni vastaaja paikantaa rasismin ja siihen liittyvät ongelmat SPR:n ulkopuolelle.

Kyselyn tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa, että SPR ei ole rasismista tai syrjinnästä vapaa vyöhyke. Noin viidesosa kaikista vastaajista ja valtaosa lähinnä ruotsinkielisistä sekä muiden vähemmistöjen edustajista tunnistaa monenlaista rasismia SPR:n toiminnassa. Suurimmaksi osaksi kyse on piiloisemmasta arjen rasismista ja institutionaalisesta rasismista, ei niinkään avoimesta syrjinnästä. Toisin sanoen rasismissa on ensisijaisesti kyse vitseistä, syrjivien näkemysten ja käytäntöjen hiljaisesta hyväksynnästä, etenkin turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten uhriuttamisesta sekä vakiintuneista tiedotus- ja rekrytoimiskäytännöistä, jotka johtavat ulkomaalaistaustaisten henkilöiden jäämiseen järjestötoiminnan ulkopuolelle.

Ulkomaalaistaustaiset henkilöt jäävät SPR:n toiminnassa varsin marginaaliseen asemaan. Lähes puolet vastaajista ilmoittaa osastojensa tai työyhteisöjensä toiminnassa olevan mukana ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Tästä huolimatta heitä on valikoitunut kyselyn otokseen niukasti. Ristiriita selittyy sillä, että ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat ennemminkin toiminnan kohteita, eivät niinkään toimintaa suunnittelevia tai toteuttavia SPR:n ydintoimijoita. Valtaosa SPR:n toiminnassa mukana olevista ulkomaalaistaustaisista osallistuu heille erikseen kohdennettuun toimintaan. Kaikille suunnatuista SPR:n toimintamuodoista ystävätoiminta ja rahakeräykset tavoittavat vastaajien mukaan parhaiten ulkomaalaistaustaisia henkilöitä.

Tutkimuksen keskeisin johtopäätös on, että rasisminvastaisuus periaatteena ja toimintana asettuu kankeasti universaalisuutta ja neutraaliutta tavoittelevaan järjestötoimintaan. Rasisminvastaisuus tarkoittaa järjestötoiminnan kriittistä tarkastelua etenkin etnisten, kulttuuristen ja uskonnollisten vähemmistöjen näkökulmista. Moni vastaaja karsastaa tämänkaltaista ryhmälähtöistä ajattelua vedoten Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun toimintaa ohjaaviin, varsin universalistisiin periaatteisiin. Lähtökohtana on kaikkien tasapuolinen tai samanlainen kohtelu taustoista riippumatta. Tutkimustulosten perusteella voi kuitenkin väittää, että tästä lähtökodasta käsin etnisiin, kulttuurisiin tai uskonnollisiin taustoihin perustuvien eriarvoisuuksien käsittely ja purkaminen on vaikeaa.

Tutkimustuloksia voi pitää odotettuina. Ensinnäkin ne ovat samansuuntaiset aikaisempien rasisminvastaista tai monikulttuurista työtä Suomessa käsitelleiden tutkimusten tulosten kanssa. Toisekseen neutraaliuden ja puolueettomuuden ideaaleja voi pitää tyypillisinä laajemminkin suomalaisessa kansalaistoiminnassa. Valtiota ja sen intressejä lähellä olevassa ja pitkälti yhdistysmuotoon organisoituneessa suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa tasa-arvon, yhtenäisyyden ja konsensuksen painottaminen on ollut yleistä. Eriarvoisuuksien, erojen ja konfliktien korostaminen on puolestaan ollut harvinaisempaa. Tässä kehyksessä rasismin käsitteleminen ja rasisminvastainen toiminta tarkoittavat melko radikaalia muutosta, joka herättää myös vastustusta.