Mikä sinusta tulee isona? Koulutus- ja ammattisuunnitelmat 1950-60-luvun Helsingissä

Nuorten koulutusta koskevat valinnat ja sijoittuminen työmarkkinoille, joiden tulevasta kehityksestä voi esittää vain valistuneita arvauksia, herättävät jatkuvasti keskustelua. Koulutukseen ja ammattiin liittyvät valinnat vaikuttavat kauaskantoisesti ja monin tavoin yksilön elämänkulkuun. Yksilöiden valinnat muokkaavat yhteiskunnallista kehitystä merkittävällä tavalla, samalla kun yhteiskunnalliset rakenteet rajoittavat yksilöiden valintoja ja käsityksiä mahdollisuuksistaan.

Tämä tutkimus käsittelee kouluaan päättävien, noin 15–17-vuotiaiden helsinkiläisnuorten koulutus- ja ammattisuunnitelmia 1950–1960-luvun nopeasti modernisoituvassa yhteiskunnassa. Tutkimuksessa esitellään ja analysoidaan, miten nuorten sukupuoli, perhetausta ja siihenastinen koulutus vaikuttivat tällä noin kahdenkymmenen vuoden tutkimusajanjaksolla siihen, mitä he pitivät itselleen mahdollisena, toivottavana ja/tai todennäköisenä tulevaisuutena.

Pääasiallinen lähdeaineisto muodostuu nuorille annetun henkilökohtaisen ammatinvalinnanohjauksen asiakirjoista, joista on poimittu yhteensä 1350 henkilön tiedot sisältävät otokset vuosilta 1950, 1960 ja 1968–71. Aineistoa analysoidaan kuvailevin tilastollisin menetelmin muodostamaan kokonaiskuvaa ilmiöstä. Lisäksi tutkimuksessa pureudutaan pienempiin ryhmiin ja yksittäisiin henkilöihin lähiluvun keinoin.

Vaikka Helsingin monipuolinen elinkeinorakenne ja runsas koulutustarjonta avasivat paljon vaihtoehtoja, nuorten mahdollisuuksia ja halukkuutta tarttua niihin rajoittivat monet tekijät. Rinnakkaiskoulujärjestelmän aikaan perheen yhteiskuntaluokka oli keskeinen taustatekijä sille, suorittiko nuori oppivelvollisuuttaan kansakoulussa vai oliko hän pyrkinyt ja päässyt laajemmat työ- ja koulutusmahdollisuudet avaavaan keskikouluun. Sukupuoli jäsensi nuorten suunnitelmia etenkin alavalinnan suhteen noudatellen ammattirakenteen sukupuolittunutta jakoa ”miesten ja naisten töihin”.

Elinkeino- ja ammattirakenteiden muutokset, kehittyvä teknologia, paraneva elintaso, kohoava koulutustaso ja lisääntyvät ammattitaitovaatimukset, sosiaalipoliittiset edistysaskeleet sekä perheellisten naisten lisääntyvä ansiotyö mullistivat ympäristön, jossa nuoret pohtivat tulevaisuuttaan. Työnteon keskeisyys, joka hallitsi nuorten suunnitelmia 1950-luvun alussa, antoi tilaa koulutukselle. Sen merkitys ja kysyntä kasvoivat huomattavasti 1950–60-luvulla, jolloin sekä oppikouluopinnot että ammatillinen koulutus lisäsivät nopeasti suosiotaan.

Myös nuorille annettu ammatinvalinnanohjaus muuttui. Nuoren oman mielipiteen painoarvo kasvoi: hän tuli entistä selkeämmin toimijaksi ja yksilöksi sen sijaan, että olisi tehnyt suunnitelmansa täysin perheestään ja muusta lähipiiristään riippuvaisena. Nopea ja voimakas yhteiskunnallinen muutos kasvatti nuorten koulutus- ja ammattisuunnitelmien kirjoa sekä laadullisesti että määrällisesti. Mahdollisuuksien lisääntymisen seurauksena kuitenkin nuorten epävarmuus tulevaisuudestaan yleistyi.