Harrastustakuu: yhdenvertaisuuden asialla
Nyckelord:
harrastukset, nuoret, lapset, yhdenvertaisuus, liikuntaharrastus, kulttuuriharrastukset, kunnat, nuorisopolitiikka, haastattelututkimus, vapaa-aika, harrastaminen, harrastustakuuSynopsis
Tutkimuksen tarkoituksena on esittää vuosina 2018–2019 toteutetun kuntakyselyn keskeiset tulokset sekä kerryttää tietopohjaa lasten ja nuorten harrastamisesta. Tutkimuksessa selvitetään 1) harrastustakuun ja sen mukaisen toiminnan tämän hetkistä tilannetta Suomen kunnissa ja 2) tuotetaan tietoa harrastustakuun ydinajatusten – yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja hyvinvoinnin edistäminen – toteutumisesta ja toteuttamisesta lasten ja nuorten harrastamisessa.
Tässä raportissa tarkastellaan harrastustakuun toteutumista kunnallisten vapaaaikapalveluiden ja harrastamisen edistämistyön näkökulmasta. Raportin sisältö pohjautuu syksyllä 2018 kunnille osoitettuun tiedonkeruuseen, jossa sekä määrällisen että laadullisen aineiston avulla selvitetään kuntien keinoja toteuttaa harrastustakuuta. Tutkimusta ohjaavat harrastustakuun tavoitteet, sellaisina kuin ne ilmenivät jo vuonna 2017 hallituksen puoliväliriihessä tehdyssä kirjauksessa: vähintään yhden mieluisan harrastuksen takaaminen jokaiselle lapselle ja nuorelle pyrkimyksenä lasten ja nuorten syrjäytymisen vähentäminen sekä yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen.
Lasten ja nuorten harrastamattomuuden syiden perkaaminen ei ole yksiselitteinen asia. Kunnilla on oma, lakisääteinen roolinsa vapaa-aikapalveluiden tuottajina sekä mahdollisuudet edistää ja koordinoida harrastamista niin kuntasektorit ja kuntarajat ylittävällä yhteistyöllä kuin yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa. Tässä asetelmassa harrastustakuu näyttää kuitenkin jäävän hallitusvetoiseksi, vaikka kunnilla on keskeinen rooli sen toteuttajina. Raportin kyselyosioon osallistuneiden 180 kunnan vastausten perusteella kolmessa kunnassa neljästä (77%) ei harrastustakuu toteutunut.
Raportissa käsitellään kuntien tapoja toteuttaa harrastustakuuta konkreettisesti, niiden yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa sekä harrastustakuun sisältöjä. Lisäksi raportti selvittää harrastustakuun mukaisen toiminnan resursseja ja rahoitusta sekä kuntien panosta toimenpiteiden arvioimiseen muun muassa harrastustakuun arvopohjan toteutumisen kannalta.
Tutkimustulosten perusteella raportissa esitetään neljästä eri osa-alueesta koostuva malli harrastustakuun edistämistyön strategiasta. Osa-alueet ovat tahto, resurssit, viestintä ja koordinointi. Ensinnäkin kunnan tahdon tulee olla myönteinen, jotta harrastustakuun toimeenpano on mahdollista. Kuntapäättäjien ja viranhaltijoiden yhteinen tahto vie hanketta eteenpäin. Toinen harrastustakuun kannalta oleellinen osatekijä muodostuu resursseista. Taloudellisten resurssien ohella tärkeitä resursseja ovat ymmärrys kunnan omaleimaisuudesta resurssien kohdentamisen taustalla sekä eri toimijoiden välinen poikkihallinnollinen yhteistyö.
Viestintä muodostaa mallin kolmannen osa-alueen. Sekä kansallista että kuntatason viestintää tulee tarkastella kriittisesti, sillä harrastustakuu on käsitteenä tällä hetkellä vielä melko tuntematon. Harrastustakuun tavoitteista ja päämääristä tulee viestiä määrätietoisesti. Koordinointi muodostaa mallin viimeisen osa-alueen. Systemaattinen koordinointi ja avaintoimijoiden yhteistyö on onnistumisen edellytys. Tavoitteet tarvitsevat toteutuakseen konkreettisen etenemissuunnitelman.