Viiltoja: Analyysi kouluväkivallasta Jokelassa

Tutkimuksessa tarkastellaan Jokelan 7.11.2007 ampumatapauksia kouluväkivallan ilmentymänä. Kouluväkivallalla tutkimuksessa tarkoitetaan erityisesti koulussa ilmenevää itseen tai toisiin kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa. Kouluväkivalta on koululaitoksen historian ja nykyisyyden koulukulttuurinen piirre. Kouluampumiset sijoittuvat kouluväkivallan traditioon, mutta uudistavat tätä perinnettä uhrien suurella määrällä sekä näiden satunnaisella valikoitumisella.

Sen selittäminen, miksi kouluväkivallan traditio muuntuu kouluampumisiksi, vaatii useiden taustatekijöiden tarkastelua. Tutkimuksessa pyritään osoittamaan, että kouluampumisten ymmärtäminen vaatii monitieteistä tutkimusotetta sekä useiden vaikuttavien syiden etsimistä. Erityistä huomiota tutkimuksessa kiinnitetään kulttuuriseen käsikirjoitukseen, joka toimii koulusurmien taustatekijänä. Tämän osa-alueina analysoidaan tarkemmin maskuliinista väkivaltaa, aiempia koulusurmia ja väkivaltaa kuvan kulttuurissa. Maailmanlaajuisesti valtaosa kouluampujista on poikia, mikä tekee kouluampumisesta voimakkaan sukupuolittunutta kouluväkivaltaa. Aiemmat koulusurmat muodostavat viitekohteen, jonka myötä kouluampuja saa paitsi ongelmanratkaisukeinon väkivallasta, myös muodon teolleen. Erityistä huomiota kiinnitetään Columbinen kouluampumiseen vuodelta 1999, jonka jälkeen kouluampumiset muuttivat muotoaan. Columbinen kouluampumiset vaikuttivat myös Jokelan tekijään. Yhtenä tekijänä esitellään väkivaltaa kuvan kulttuurissa, jossa väkivallan spektaakkeli voi alkaa ohjata koulusurmia aiempaa verisempään suuntaan.

Koulusurmaajat jättävät vihjeitä suunnitelmistaan ennen tekoa. Koulusurmien ehkäisyssä keskeistä on saada murrettua nuorten hiljaisuuden koodi, minkä myötä nuorten tieto tulee luotettavien aikuisten tietoon. Tutkimuksessa otetaan kantaa siihen, miksi koulun valvontajärjestelmät epäonnistuvat sekä esitetään, että koulusurmien ehkäisyssä koulukulttuurin muuntaminen koulun nuorten ja aikuisten välistä vuoropuhelua lisäämällä on keskeinen turvallisuustekijä.

Jokelan kouluväkivallan jälkihoidosta kiinnitetään huomiota nuorisotyön asemaan sekä tarkastellaan, millä tavoin kahden eriytetyn kriisikeskuksen malli toimi Jokelassa. Tutkimuksen mukaan nuorisotyön aiempi toimintakulttuuri, tutut aikuiset ja nuorisotila nuorisotyön välineenä mahdollistavat nuorten vertaisryhmäsidonnaisen suremisen ja akuutin tilanteen hoidon.

Tutkimusta on rahoittanut opetusministeriön nuorisoyksikkö. Tutkimus on toteutettu Nuorisotutkimusverkoston kautta. Tutkimus sisältää tuusulalaisten nuorisotyön ammattilaisten kuvauksia omasta työstään Jokelan kriisin jälkihoidossa.