Monikulttuurisuus suomalaisten nuorisojärjestöjen toiminnassa

Tämä raportti on osa Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen - tutkimushanketta. Sen tavoitteena on selvittää Suomessa asuvien monikulttuuristen nuorten (esim. maahanmuuttajien, kaksoiskansalaisten, Suomeen ulkomailta adoptoitujen ja kansallisten vähemmistöjen) vapaa-ajan harrastustoimintaa ja osallistumista kuntien ja järjestöjen tarjoamaan nuorisotoimintaan. Raportissa esitellään tuloksia, jotka perustuvat opetusministeriön tukea saaville, nuorisotoimintaa tekeville keskusjärjestöille ja niiden piiri- ja paikallisyhdistyksille tehtyihin kyselyihin. Tutkimukseen osallistui 57 keskusjärjestöä ja 89 piiri- ja paikallisyhdistystä.

Tutkimustulosten perusteella nuorisotoimintaa tekevät keskusjärjestöt sekä piiri- ja paikallisyhdistykset antavat monikulttuurisuudelle tärkeän merkityksen suomalaisen nuorisotoiminnan kentällä. Erityisen keskeisenä tehtävänä ne pitävät sitä, että monikulttuurinen nuorisotoiminta edistää monikulttuuristen nuorten kansalaisvalmiuksia. Ne järjestöt ja yhdistykset, joiden toimintaan on osallistunut monikulttuurisia ja maahanmuuttajanuoria, katsovat onnistuneensa vähentämään nuorten ennakkoluuloja vieraita kulttuureja kohtaan ja lisäämään maahanmuuttajien tietämystä suomalaisesta yhteiskunnasta.

Nuorisotoimintaa tekevissä järjestöissä ja yhdistyksissä katsotaan, että monikulttuuristen nuorten saaminen mukaan järjestötoimintaan vaatii erityistoimenpiteitä. Ne eivät kuitenkaan halua järjestää erikseen tarkoitettua toimintaa maahanmuuttajille tai tietystä kulttuuritaustasta tuleville nuorille, ja erityisesti monikulttuurisille nuorille suunnattu tiedottaminen on nuorisotoimintaa tekevien järjestöjen ja yhdistysten keskuudessa vähäistä. Järjestötoimijat haluaisivat, että monikulttuuriset nuoret tulisivat mukaan perustoimintaan, joka on tarkoitettu kaikille nuorille. Vaikka monikulttuurisia nuoria osallistuu noin joka toisen järjestön ja yhdistyksen toimintaan, niin heidän mahdollisuutensa osallistua toiminnan suunnitteluun ovat rajalliset. Monikulttuuriset periaatteet ja käytäntö eivät siis tältä osin kohtaa järjestötoiminnassa.

Monet nuorisotoimintaa tekevistä keskusjärjestöistä ja piiri- ja paikallisyhdistyksistä mieltävät monikulttuurisuuden osaksi laajempaa kansainvälisyystyötä. Monikulttuurisuusasioiden katsotaan tulevan huomioiduiksi kansainvälisten kontaktien ja kansainvälisyyskasvatuksen kautta. Useimmat tutkimukseen osallistuneista järjestöistä ja yhdistyksistä haluaisivat nuorisotoiminnan yhteydessä puhua rasismin sijaan suvaitsevaisuudesta. Rasismi kuitenkin tunnustetaan yleiseksi ongelmaksi nuorisotoiminnan kentällä, ja suurin osa järjestöistä ja yhdistyksistä joutuu kamppailemaan sen kanssa jatkuvasti. Niillä järjestöillä ja yhdistyksillä, joilla on antirasistista toimintaa, tämä tarkoittaa aktiivista vaikuttamista nuorten ennakkoluuloihin.

Tutkimuksen perusteella nuorisotoimintaa tekevillä järjestöillä ja yhdistyksillä on periaatteellista kiinnostusta monikulttuurisuustyöhön, ja niissä haluttaisiin lisätä monikulttuuristen nuorten panosta järjestötoiminnassa. Vähäisten resurssien ja valmiuksien vuoksi tavoitteeseen ei kuitenkaan päästä. Lähitulevaisuuden keskeisin haaste on kasvattaa järjestöjen ja yhdistysten sitoutumista monikulttuuriseen nuorisotoimintaan myös käytännön tasolla lisäämällä ja kohdentamalla uudelleen niiden resursseja, lisäämällä monikulttuurisuusasioista vastaavaa henkilöstöä sekä kehittämällä järjestöjen ja yhdistysten yhteistyötä muiden monikulttuurista nuorisotoimintaa järjestävien tahojen kanssa.