Yhdessä vai yksin erilaisina? Monikulttuuristen nuorten arkea, ajatuksia ja ajankäyttöä

Tämä raportti on yksi etappi opetusministeriön ja Nuorisotutkimusverkoston yhteisessä tutkimushankkeessa Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen, jossa tarkastellaan laajasti Suomessa asuvien monikulttuuristen 13–25-vuotiaiden nuorten osallistumista nuorille järjestettyihin vapaa-ajan toimintoihin. Raportti pohjautuu 38 nuoren kanssa käytyihin haastatteluihin, jotka suoritettiin vuosina 2005–2006 ympäri Suomea. Haastatteluihin osallistui erilaisista monikulttuurisista taustoista tulevia nuoria: maahanmuuttajia, paluumuuttajia, pakolaisia ja niin sanotuissa ”seka-avioliittoperheissä” syntyneitä.

Haastatteluissa lähdettiin liikkeelle hankkeessa aiemmin toteutetun kyselyn tuloksista. Haastattelujen pyrkimyksenä oli päästä tilastollisen kuvailun taakse, lähemmäksi monikulttuuristen nuorten kokemusmaailmaa ja kiinni erityisesti vapaa-aikaan liittyviin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Vapaa-ajanvieton lisäksi nuorten kanssa keskusteltiin laajemmin arvomaailmaan ja esimerkiksi uskontoon liittyvistä seikoista. Tämä raportti on alustava katsaus haastatteluaineistoon, jota analysoidaan jatkossa tässä kuvattua tarkastelua monipuolisemmin ja perusteellisemmin.

Tässä esitellyn analyysin perusteella voi havaita, että ilmiönä ja käsitteenä monikulttuurisuus – samoin kuin monikulttuurinen nuorisotoiminta – avautuu haastatteluissa hankalasti varsinkin sellaisten nuorten kohdalla, jotka ovat asuneet Suomessa vasta vähän aikaa. Samoin tapahtuu sellaisten nuorten kohdalla, jotka eivät oikeastaan pidä itseään tutkimuksen kohderyhmänä (esimerkiksi sellaiset kaksikulttuuriset nuoret, joiden vanhemmista toinen on suomalainen ja toinen jonkun muun EU-maan kansalainen). Ne nuoret, jotka pohtivat monikulttuurisuutta laajemmin, pitävät mielekkäänä erityisesti sellaista monikulttuurista toimintaa, jossa huomioidaan nuorten omat toiveet ja vaikutusmahdollisuudet.

Monikulttuurisen nuorisotyön näkökulmasta suureksi haasteeksi nousee se, että haastatteluissa kuva nuorisotoiminnasta piirtyy yhä tiukasti yhdenmukaista suomalaisuutta vaativana tilana. Monikulttuuristuvassa Suomessa vapaa-ajan harrastukset ja ystävyyssuhteet antavat vielä vain harvoin tilaa erilaisuudelle tai suomalaisuudesta poikkeavalle kansallisuudelle. Kenties osittain tämänkin vuoksi haastateltujen nuorten elämäs sä transnationaaliset perhe- ja ystävyyssiteet nousevat merkittäviksi vapaa-aikaa jäsentäviksi sosiaalisiksi tekijöiksi ja suhteiksi. Joidenkin nuorten kohdalla myös tulevaisuudensuunnitelmat saattavat linkittyä johonkin toiseen maahan kuin omaan kotimaahan tai Suomeen. Monikulttuuristen nuorten innokkuus ja suunnitelmat osallistua kansainväliseen ihmisoikeus- ja humanismitoimintaan ovat huomion arvoisia.

Haastattelujen perusteella näyttää siltä, että nuoret rikkovat näkemystä siitä kontrolloivasta otteesta, joka julkisessa keskustelussa usein liitetään monikulttuurisiin perheisiin ja vanhempiin. Haastatteluissa nuoret korostavat omaa aktiivista rooliaan rajojen, sääntöjen, vapauksien ja vastuiden maailmassa. Suomalainen elämäntapa ja nuoruus sen sijaan asettavat monelle nuorelle haasteita aikuiseksi kasvamisessa ja vertaisten joukkoon sosiaalistumisessa.

Haastatteluissa nuoret puhuivat myös rasismista ja puivat sen eri ilmenemismuotoja. Nuorisotoiminnan kannalta rasismista kuvastuu tässä analyysissa jokseenkin lohduton näkemys: haastateltujen nuorten mielestä rasismin kitkemistä hankaloittavat ohjaajien, aikuisten ja muiden nuorten ennakkoluuloisuus sekä haluttomuus luovuttaa ja antaa periksi suomalaisista tavoista ja normeista, samoin kuin monikulttuuristen nuorten vetäytyminen ”kulttuurisiin poteroihin”. Rasisminvastainen nuorisotoiminta edellyttäisi näiden nuorten näkemyksen mukaan sitä, että sekä nuoret että aikuiset ovat valmiita kyseenalaistamaan nuorisotoiminnan arvomaailman ja perinteet sekä niitä rakentavat kansalliset, kulttuuriset ja paikalliset ideologiat.