"Tärkeäähän se olisi, mutta...": Nuorisotoimen johdon näkemyksiä monikulttuurisesta nuorisotyöstä

Tämä raportti on osa Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaisyhteiskuntaan osallistuminen -tutkimushanketta. Raportissa tarkastellaan kunnallista nuorisotyötä monikulttuurisuuden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena ovat kunnissa tehtävän nuorisotyön monikulttuuriset valmiudet, sisällöt ja käytännöt. Raportissa esitellään tuloksia, jotka perustuvat kunnallisesta nuorisotyöstä vastaaville viranhaltijoille lähetettyyn kyselylomakkeeseen ja siihen pohjautuvaan kvantitatiiviseen analyysiin. Kyselyyn osallistui yli puolet Suomen kunnista, yhteensä 226.

Kyselyyn vastanneiden hallinnon viranhaltijoiden näkemyksen mukaan Suomen kuntien nuorisotoimintaan osallistuu varsin vähän monikulttuurisiksi määriteltyjä nuoria. Tämän lisäksi yli puolet vastaajista katsoo, että heidän edustamissaan kunnissa ei tehdä monikulttuurista nuorisotyötä. Monikulttuurisuuden poissaolo näkyy myös kuntien hallinnon tasolla: ainoastaan yhdeksässä kunnassa on laadittu monikulttuurisuusstrategia, ja vain kuudessa kunnassa on palkattu monikulttuurisesta nuorisotyöstä vastaava työntekijä. Monikulttuurisuus näyttäytyykin nuorisotyön kentällä jäsentymättömänä ja epämääräisenä käsitteenä, mikä näkyy myös hankkeen aikaisemmissa, nuorilta koottuihin aineistoihin perustuneissa analyyseissa. Kenties tästä johtuen monikulttuurisuuden huomioon ottaminen konkreettisessa nuorisotyössä on harvinaista ja saatetaan kokea hankalaksi.

Raportin perusteella näyttää siltä, että kyselyyn vastanneet viranhaltijat ovat usein varsin kaukana siitä kentästä, jolla kohdataan nuoria ja tehdään nuorisotyötä. Tämän tutkimuksen aineistossa tämä ilmenee monenlaisena tietämättömyytenä ja kantaa ottamattomuutena. Onkin myönnettävä, että raportin analyysit mittaavat monessa suhteessa enemmän vastaajien asenteita ja uskomuksia kuin heidän kokemuksiinsa perustuvia arvioita.

Nuorisotyöstä vastaavien viranhaltijoiden asenteet monikulttuurisuutta kohtaan ovat melko myönteisiä. Heidän mielestään monikulttuuristen nuorten toimintaan osallistumista pitää tukea, eikä monikulttuurisuuteen suhtauduta ennakkoluuloisesti. Toisaalta vastaajien asenteiden ja toiminnan välillä on nähtävissä ristiriitoja: myönteinen suhtautuminen ei ole ”valunut” toimintaan ja käytäntöihin. Monikulttuuristen käytäntöjen puuttumista perustellaan lähinnä resurssipulalla ja monikulttuuristen nuorten poissaololla.

Monikulttuurisuus näyttäisi tutkimukseen osallistuneiden nuorisotoimen viranhaltijoiden mielestä olevan jotain sellaista, joka tulee nuorisotyöhön vasta kulttuurisen erilaisuuden ja toiseuden mukana. Monikulttuurisuutta ja rasisminvastaisuutta ei juurikaan huomioida kunnallisessa nuorisotyössä, ennen kuin tällainen tarve syntyy esimerkiksi maahanmuuttajan ilmaantuessa nuorisotalolle. Tämä saakin meidät kysymään: ”loppuuko” monikulttuurisuus siihen, kun tämä maahanmuuttaja siirtyy toiseen tilaan?