Suomen datiivigenetiivin juuret vertailevan menetelmän valossa

Datiivigenetiivi eli genetiivin datiivinen käyttö on ollut kiehtovimpia arvoituksia suomen kielen diakronisessa tutkimuksessa. Sen tyypillisimmät esiintymät löytyvät 1500-luvun kirjallisista tuotteista, kuten Mikael Agricolan Uudesta testamentista: Andaca Keisarin mite Keisarin tule (vrt. vuoden 1992 suomennos: Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu). Toisaalta sen on arveltu palautuvan jopa uralilaiseen kantakieleen, mutta siitä ei ole onnistuttu löytämään pitäviä jälkiä niistä suomen sukukielistä, joissa on n-genetiivi tai sen jatkaja.

Käsillä oleva tutkimus selvittelee suomen kielen datiivigenetiivin juuria historiallis-vertailevan kielitieteen näkökulmasta osana n-genetiivin alkuperän selvittelyä. Vertailukohtina ovat liivin datiivi sekä eteläsaamen, mordvan ja marin omistuslauseen genetiivi, joilla on aiemmissa tutkimuksissa arveltu olleen yhteyksiä datiivigenetiiviin. Suomen datiivigenetiivistä tehdyn kuvauksen pohjalta on kuvattu ja analysoitu näitä vertailukohtia yksinkertaiseen sijasyntaksiin perustuvalla vertailevalla menetelmällä ja omistussuhteiden ilmaisukeinojen valossa kielikohtaisesti. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota myös vieraiden kielten mahdolliseen vaikutukseen. Tämän selvittämiseksi on analysoitu varhaisen uusruotsin ja muinaisruotsin verbien giva ja säga esiintymiä.

Tutkimus koostuu suomen datiivigenetiivin kuvauksesta, mainittujen sukukielten omistussuhteiden ilmaisukeinojen kuvauksista sekä uus- ja muinaisruotsin epäsuoran objektin merkinnän selvittelystä. Tutkimuksen taustalla on kysymys diakronisen syntaksin uskottavuudesta ja aineiston merkityksestä siinä.