Liivin kielen näytteitä
Keywords:
liivin kieli, kielennäytteet, kielimaantiede, dialektologiaSynopsis
Alkulause
Tämä kielennäytekokoelma sisältää yhden henkilön, Pēter Dambergin puhetta. Hän puhuu pääasiassa itäliiviä, mutta näytteissä esiintyy jonkin verran myös länsiliiviläisyyksiä ja kirjallisesti käytetyn liivin kielen piirteitä. Tunnusomaisimpiin länsiliiviläisyyksiin kuuluvat pitkän a:n lievähkö labiaalistuminen, jota voitaisiin ehkä pikemmin merkitä å̄:lla kuin ō̬:lla, jota tässä kokoelmassa on kuitenkin johdonmukaisesti käytetty. Länsiliivin mukaista on myös taivutus tulùʙ pro tulàʙ 'tulee'. Liiville ominainen katko (= saks. Stosston) ei Dambergin puheessa ole aina kuultavissa odotuksenmukaisessa paikassa. Hän ei käytä lättiläisperäisiä verbiprefiksejä, mutta lättiläisiä lainasanoja kuitenkin esiintyy jonkin verran. Damberg on elänyt myös viroa puhuvien keskuudessa, ja tämäkään naapurikieli ei ole ollut jättämättä jälkiä hänen puheeseensa. Tiedetäänhän
liiviläisillä yleensäkin olleen jo vanhastaan paljon kosketuksia erityisesti Saarenmaan asukkaisiin.
Pēter Damberg on syntynyt Siikrogin kylässä Kelkin talossa 9.3.1909 ja elänyt siellä 25-vuotiaaksi. Sen jälkeen hän on elänyt muualla, pääasiassa Liivinrannassa, ja toiminut varsinkin opettajana. Vielä eläkeikäisenäkin hän on ollut aktiivisesti mukana työelämässä kolhoosin palveluksessa. Damberg on erinomainen kertoja. Hän tuntee hyvin liiviläisten sekä henkisen että aineellisen kansanperinteen ja liiviläisten kulttuurihistorian. Kielimestarimme on vuosien mittaan koettanut pelastaa helposti unohduksiin vaipuvaa perinnetietoa mm. keräämällä liiviläisiä sananparsia. Hän on pyrkinyt myös tietoisesti kehittämään äidinkielensä liivin käyttöä. Tämä tavallista suurempi kiinnostus äidinkieltä kohtaan on tiettävästi herännyt aikoinaan välillisesti E. N. Setälän toiminnan johdosta siten, että Dambergin isoäiti oli tuntenut silloisen liivin kielen tutkijan Setälän.
Seuraavat kielennäytteet julkaistaan ensimmäisenä valikoimana niistä nauhoitteista, jotka tehtiin joulukuussa 1971 Viron Tiedeakatemian Kielen ja kirjallisuuden instituutissa. Tämä työ kuului Suomen ja Neuvostoliiton välisen tieteellis-teknillisen yhteistoimintakomitean hyväksymään tutkimusohjelmaan. Esitän kiitokset mainitun instituutin johtajalle Endel Sõgelille myötämielisestä suhtautumisesta työtämme kohtaan ja laitoksen henkilökunnalle sen antamasta avusta työhön liittyneiden teknisten ongelmien ratkaisemisessa. Laajahkossa haastatteluohjelmassa avusti asiantuntevasti filologiatieteiden kandidaatti Karl Kont. Erityisesti kiitollisuutemme kohdistuu tietenkin Pēter Dambergiin itseensä, jonka innostavan kerronnan välityksellä on saatu talteen yhden tärkeän itämerensuomalaisen kieli- ja kulttuurimuodon näytteitä.
Litterointi on tehty suomen kielen nauhoitearkiston kopionauhoista kuulokkeita käyttäen. Foneettinen merkintä on samankaltaista kuin Lauri Kettusen teoksessa Livisches Wörterbuch. On tunnettua, että katkon yhteydessä esiintyviä klusiilien ja sibilanttien sointiasteita ei tässä merkintätavassa aina osoiteta aivan todenmukaisesti (vrt. Posti, esim. Vir. 1936 s. 322). Kahdella vierekkäisellä pystyviivalla on osoitettu pitempää taukoa kuin yhdellä viivalla. Seuraavia lyhenteitä on käytetty: D = Damberg, K = Kont, S = Suhonen.
Nurmijärvellä 20. joulukuuta 1975
Seppo Suhonen