Suomen puolesta, Euroopan edestä, Venäjää vastaan? Kansainvälinen vuorovaikutus ja yhteistyö vuoden 1899 kulttuuriadressissa

Suomessa harjoitettu ilmatieteellinen tutkimus ja havaintotoiminta sai alkunsa jo Turun Akatemiassa 1700-luvulla. Varhaisista alan tutkijoista tärkein oli Helsingin yliopiston fysiikan professori G. G. Hällström (1775–1844). Merkittävä tapahtuma oli magneettismeteorologisen observatorion (nykyisin Ilmatieteen laitos) perustaminen vuonna 1838. Observatoriossa tehtiin laajamittaisia havaintoja säästä ja magneettikentän vaihteluista kuten muissakin vastaavissa observatorioissa Euroopassa 1800-luvulla. Observatorion johtajana toimi fysiikan professori ja runoilija J. J. Nervander (1805–1848). Laajemmat ilmatieteelliset havainnot käynnistyivät koko maassa Suomen Tiedeseuran aloitteesta vuonna 1846. Ensimmäiset yleisölle suunnatut sääennusteet aloitetiin 1880-luvulla. Myöhemmin radion ja television välityksellä laitoksen sääpalvelut tavoittivat päivittäin kaikki tietoja tarvitsevat tahot.

 

1900-luvulla Ilmatieteen laitoksen toiminta laajeni merkittävästi useille toimialoille ja siitä kehittyi kansallisesti ja kansainvälisesti huomattava tutkimus- ja palvelulaitos. Nykyään laitoksen toimintaan kuuluvat havainnot ja tutkimukset ilmakehän kaikista kerroksista aina avaruuteen asti.

 

Suomessa monet meteorologian tutkijat ovat nousseet maailmanmaineeseen kuten esimerkiksi akateemikko Erik Palmén (1898–1985) ja meteorologisten luotaimien kehittäjä Vilho Väisälä (1889–1969).Juhannuksena 1899 Pietariin saapui kansainvälinen delegaatio toimittamaan Nikolai II:lle kansainvälistä vetoomusta, jossa hallitsijaa pyydettiin ottamaan huomioon helmikuun manifestin jälkeen Suomessa järjestetyt mielenilmaukset tsaarin politiikkaa kohtaan. Vetoomuksen oli allekirjoittanut yli tuhat tieteen ja kulttuurin vaikuttajaa kahdestatoista maasta liki kuudessakymmenessä kaupungissa halki Euroopan. Kulttuuriadressin nimellä pian tunnetuksi tullut kansainvälinen adressi oli aikansa sensaatio.

 

Ville Kajanteen väitöskirja on ensimmäinen kokonaisesitys kulttuuriadressin tavoitteista ja toteutuksesta. Tutkimuksessa tarkastellaan adressia sen toteuttaneiden henkilöiden näkökulmasta sekä sitä kansainvälistä asetelmaa ja ympäristöä vasten, jossa se vain muutamien kuukausien aikana suunniteltiin ja laadittiin.

 

Kulttuuriadressi oli osoitus eurooppalaisen älymystön kiinnostuksesta yhteisiä eurooppalaisia juuria sekä ylikansallista verkostoitumista ja yhteistyötä kohtaan. Julkisuudelta piilossa toteutettu adressikampanja antoi mahdollisuuden kansainvälisten kontaktien hyödyntämiseen ja henkilökohtaisten suhteiden rakentamiseen kansallisen kysymyksenasettelun nimissä, mutta myös kansallisen kulttuurin markkinointiin eurooppalaisessa mittakaavassa.

 

Tutkimus nojaa laajaan alkuperäislähdeaineistoon ja siinä käydään yksityiskohtaisesti läpi adressin suunnittelun ja toteutuksen vaiheet.