Suomen Tiedeseura

Kiistelty klassikko. V.A. Koskenniemen tuotannon ja toiminnan uudelleenarviointi

2024-06-18T15:27:25+03:00

V. A. Koskenniemellä (1885–1962) oli 1950-luvulle asti keskeinen asema Suomen kirjallisessa elämässä. Hän oli suosittu runoilija ja suomalaisen aforistiikan perushahmo. Kriitikon toimintaa hän harjoitti usean vuosikymmenen ajan etenkin Valvojassa ja Uudessa Suomessa esitellen uutterasti niin kotimaista kuin ulkomaistakin kirjallisuutta. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös matkakirjoja ja kaksi muistelmateosta sekä suomennoksia. Elinikäisestä kiinnostuksen kohteestaan J. W. von Goethestä hän kirjoitti laajan elämäkerran.

Koskenniemi oli näkyvä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän toimi Turun yliopistossa professorina ja rehtorina. Poliittista kantaa hän otti etenkin lehtikirjoituksissaan ja julkisissa puheissaan. Toisen maailmansodan aikana hän oli aktiivisesti mukana isänmaallisessa propagandatyössä. Hän vaikutti useissa säätiöissä ja järjestöissä sekä kustannus- ja lehtimaailmassa. 1940-luvulla hän oli saksalaisten perustaman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajana. Hänen poliittiset mielipiteensä ja saksalaismielisyytensä eivät kuitenkaan estäneet hänen valintaansa Suomen Akatemiaan.

Arvostelua Koskenniemeä kohtaan esittivät toisaalta sodanjälkeinen uusi kirjailija- ja kriitikkosukupolvi, toisaalta vasemmistolaiset kulttuurihenkilöt, jotka kohdistivat kriittisen katseensa Koskenniemen poliittisiin mielipiteisiin ja 1930- ja 1940-lukuien Saksa-yhteyksiin.

Kiistelty klassikko kuvaa ja arvioi Koskenniemen kirjallisen ja yhteiskunnallisen toiminnan eri alueita. Siinä nostetaan esille myös Koskenniemen vähemmän tunnettua tuotantoa. Samalla painottuu hänestä käyty keskustelu ja hänen asemansa aikansa kulttuurisessa kontekstissa.

H. K. Riikonen on Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen emeritusprofessori.

Sphinx vuosikirja 2023-2024

2024-08-20T14:24:09+03:00

Sphinx vuosikirja 2023-2024

Vem var spritsmugglarna? Då småfolket blev företagare

2024-03-04T11:22:54+02:00

Förbudstiden i Finland 1919–32 var ett särskilt och egenartat tidsskede. Den omfattande illegala införseln av sprit har belysts i ett hundratal böcker och i tusentals tidnings- och tidskriftsartiklar. Medan populärförfattare och journalister karnevaliserat spritsmugglingen förmedlas här en inträngande bild av dess många menliga och destruktiva följder. l motsats till den allmänna föreställningen ökade spritkonsumtionen inte under förbudstiden utan torde rentav något ha minskat då den ansenliga olovliga spritinförsel som föregick förbudstiden beaktas.

Spritsmugglarna har här profilerats på basen av en omfattande genomgång av de 30 tullkamrarnas beslagsdokument. De statistiska uppgifterna visar att yrkesgrupper som fiskare, sjöfolk, forslare och restaurangpersonal var överrepresenterade bland de prejade. Däremot var arbetarnas andel mindre ån arbetarbefolkningens demografiska andel.

Den illegala spritinförseln betraktas hår som i huvudsak en småfolkets bisyssla och som dess komplementära näringsfång. Spritsmugglarnas dominerande företagsform var det lilla båtlaget. Verksamheten gick med nöd och näppe runt. Den enda möjligheten att göra stora vinster var att införa stora volymer, något som inte kunde lyckas i längden, också de flesta spritgrossister stötte på bittra motgångar och fick ofta tragiska livsöden. - Spritsmugglingen har inte medfört välsignelse för någon, sammanfattade en skärgårdsveteran sina välgrundade intryck av förbudstiden.

Professor Lars Westerlund är docent i rätts- och förvaltningshistoria. Han har lett statliga utredningar i Statsrådets kansli och Riksarkivet och publicerat böcker om förvaltning, historia, konst & antik och biografiska porträtt.

Talot pysyvät, ihmiset vaihtuvat: Sosialistisen yhteiskunnan rakentaminen entisessä suomalaisessa Kurkijoen kirkonkylässä Neuvostoliitossa

2024-02-13T15:15:40+02:00

Tutkimus käsittelee arkkitehtuurin näkökulmasta sosialistisen yhteiskunnan rakentamista Kurkijoen taajamassa eli Suomen ajan Lopotissa osana Neuvosto-Karjalaa sen jälkeen, kun Suomi luovutti Kurkijoen kunnan talvisodan (1939–1940) ja jatkosodan (1941–1944) seurauksena Neuvostoliitolle. Se valottaa Neuvostoliiton maaseudulla eri ajanjaksojen maatalouspolitiikan mukaisesti voimassa olleita rakentamisen normeja, tavoitteita ja periaatteita, jotka määrittivät myös entisten suomalaisalueiden muokkaamista. Tutkimuskohteena Lopotti antaa harvinaislaatuiset mahdollisuudet tarkastella vierasta kulttuuria edustavien rakennusten käyttöjä uudessa valtiollisessa kontekstissa, koska Lopotissa säilyivät niin sotien kuin neuvostovuosien halki poikkeuksellisesti lähes kaikki sotaa edeltävän ajan rakennukset.

Suomen luovuttaman alueen sovietisointi merkitsi kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden kytkemistä kommunistisen puolueen ohjaukseen ja valvontaan sekä väestön täydellistä vaihtumista. Maaseudun uudelleenjärjestelyä ohjasivat
1920-luvulla luotu jaottelu teollisuus- ja sotilaskaupunkeihin ja maaseutuun sekä 1930-luvulla luotu kolhoosiluokittelu ja kolhoosikylän ihanne. Rakennukset hyödynnettiin resurssina, hybridisoitiin eli sopeutettiin sekä funktioiltaan
että arkkitehtuuriltaan puolesta sosialismin tarpeisiin. Suomen vallattua alueen tilapäisesti takaisin se palautettiin suomalaiseen normaaliin, dehybridisoitiin. Syksyn 1944 alueluovutuksen jälkeen sovietisoimisen prosessi toistui. Sovietisoiminen ei kuitenkaan merkinnyt Kurkijoelle olojen ja yhteiskunnan modernisoimista samassa mielessä kuin vallankumouksen jälkeisellä Venäjällä, vaan suomalaisaikaan verrattuna Kurkijoen aineellinen kehitys taantui tai otti jopa
askeleen taaksepäin.

Rakennuskantansa harvinaisen säilyneisyyden ansiosta Kurkijoen taajama antaa poikkeukselliset lähtökohdat tarkastella myös sovietisoinnin ja takaisinvaltauksen 1941 aiheuttamaa kulttuurien kohtaamista ja vieraan kulttuurin
rakennusten vastaanottamista uudessa valtiollisessa kontekstissa. Siihen, miten tähän rakennusresurssiin suhtauduttiin, vaikuttivat monet tekijät, Neuvostoliitossa etenkin yksilön asema sosialistisessa yhteiskunnassa, viranomaisten
ambivalentti asenne, alueen suomalaisen historian häivyttäminen ja juurettomuus. Kurkijoen tapaus osoittaa silti, että jopa konnotaatioiltaan ristiriitaisia vieraan kulttuurin rakennuksia voidaan laajasti hybridisoida, kun ne samalla
puhdistetaan kulttuurisesti tai ideologisesti vieraista piirteistä. Tällaisen resurssin omaksuminen osaksi kansallista rakennusperintöä voi silti olla vaikeaa tai kestää useamman sukupolven.

Kurkijoen taajamalla oli Neuvostoliitossa asema paikallisena ja Kurkijoki-sovhoosin keskuskylänä, ja sille laadittiin vuonna 1975 mittava, aikakauden agrokaupungin ihannetta vastannut kaava- ja rakennussuunnitelma. Suunnitelmaa toteutettiin kuitenkin vain viitteellisesti, ennen kuin Neuvostoliitto vuonna 1991 hajosi. Sosialismin jälkeisellä ajalla Kurkijoen taajaman kaava- ja rakennussuunnitelman toteuttamiselle ei ollut enää perusteita. Koko Neuvostoliiton mittakaavassa Kurkijoen taajaman tapaus on vain yksi esimerkki maaseudun modernisoimisen ja kaupungistamisen epäonnistumisesta. Suurisuuntaiset suunnitelmat eivät vastanneet käytettävissä olevia taloudellisia resursseja, eikä jäykkä ja hierarkkinen hallintojärjestelmä antanut todellisuudessa mahdollisuuksia ottaa huomioon paikallisen rakentamisen erityispiirteitä ja hyödyntää paikallisia resursseja.

Avainsanat: arkkitehtuuri, Kurkijoki, luovutettu Karjala, Neuvostoliitto, Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta, talvisota, jatkosota, Suuri isänmaallinen sota, sovhoosit, kolhoosit, uusi maatalouspolitiikka, agrokaupunki, sosialistinen modernisaatio, kulttuurien kohtaaminen, hybridisoiminen, sovietisoiminen, historiallinen paikkatieto.

Taming Greater Finland: Pan-Finnism, the Soviet Finnish Kalevala Controversy, and the Karelo Finnish Soviet Republic, 1940–1956

2024-03-11T11:11:00+02:00

To whom do the Kalevala and its epic poems belong? Where are the origins of the epic poems? How do we understand the relationship between Finns and Karelians? Is the Finnish language closely related to the Karelian language? These questions were intensively discussed not only in Finland but also in the Soviet Union, and between Finland and the Soviet Union, in the 1940s and 1950s.

This dissertation addresses repertories of Soviet imperial rule in Soviet Karelia, where the Karelo-Finnish Soviet Socialist Republic existed from 1940 to 1956, by scrutinizing the controversy over the Kalevala and pan-Finnik kinship among Soviet intellectuals in Soviet Karelia, Leningrad, and Moscow and between Soviet and Finnish intellectuals.

The dissertation is based on varieties of archival materials from Russia, Finland, and Estonia to understand how the Soviet Union grafted pan-Finnic ideology/heimoaate onto the Soviet national ideology to justify its rule in Soviet Karelia and influence Finland to challenge Finland and the Finns to claim the central place of the Baltic-Finnic world after the
Second World War.

This doctoral dissertation argues that the Soviet Union “tamed” Greater Finland by picking up useful elements –in particular the pan-Finnism ideology and hierarchy– from it to justify its rule in the Soviet-Finnish borderlands, as the Finns did before and during the Second World War. The dissertation also demonstrates how Soviet Finns, Karelians, and Veps held multiple positions to resist and challenge the pan-Finnism ideology and hierarchy, which the “collusion” between the Soviet Union and Finland imposed on them.

Latin Female Cognomina. A Study on the Personal Names of Roman Women

2023-04-13T15:30:27+03:00

This book is about cognomina, more specifically the cognomina used by Roman women. Chronologically speaking, the cognomen was the latest component of the Roman onomastic system. Eventually, it was also the last component that survived in the nomenclature of most Romans. The use of individual cognomina started to spread throughout the Roman society in the late Republican period and, during the early Imperial period, the cognomen became the primary individual name of Roman men and women. For women, this development was of particular significance. Throughout the Republican period, most of them seem to have borne only one name, i.e. the feminine form of their father’s nomen gentilicium. In a sense, women in this period were, from an onomastic point of view, seen as members of their patrilineal family or gens rather than as real individuals. This apparent lack of women’s individual names has often baffled scholars, even if it is, by now, clear that women sometimes did have praenomina, i.e. first names of more personal nature. The use of female praenomina, however, was never a universal practice. It was only through the advent of the cognomen that all Roman women, for the first time, received a name that gave them a true individual identity in the public eye.

Talot pysyvät, ihmiset vaihtuvat

2023-06-27T14:02:26+03:00

Att minnas eller glömma: Tillkomsten av Svenska litteratursällskapets arkiv och dess roll i skapandet av identitet 1885−1920

2023-06-14T16:17:24+03:00

Denna doktorsavhandling problematiserar tillkomsten av en enskild privat arkivinstitution och dess arkivbestånd i en finländsk samhällelig kontext som en del av 1800-talets nationsbygge. Undersökningen, som stöder sig på den moderna arkivteorins syn på arkiv som sociala konstruktioner och arkivarierna som aktiva aktörer då det samhälleliga minnet skapas, behandlar framväxten av Svenska litteratursällskapets i Finland (grundat 1885) arkiv och arkivbestånd under perioden 1885−1920 med fokus på de person- och kulturhistoriska samlingarna. I undersökningen behandlas ideologiska utgångspunkter och värderingar som påverkade beslut om vad som togs tillvara för att bevaras för eftervärlden, arkivaktörers möjlighet att utöva makt, sociala nätverks betydelse för arkivets tillkomstprocess och arkiv som resurs för identitetskonstruktion.

Analysen baserar sig främst på källserier i Svenska litteratursällskapets tjänstearkiv med anknytning till insamlingen av arkivmaterial samt på centrala arkivaktörers officiella och privata korrespondens. Undersökningen visar hur Svenska litteratursällskapets arkiv konstruerades i sin samhälleliga och kulturella kontext i det sena 1800-talets Finland där bevarandet av den svenska bildningen och framhävandet av de historiska banden till Norden och den västerländska kultur- och rättstraditionen ansågs vara av central betydelse för den svenskspråkiga befolkningen. Via arkivmaterialet dokumenterades, bevarades och försvarades det svenska kulturarvet i Finland och dess fortsatta existens i en språkpolitiskt utmanande situation samtidigt som insamlade och delvis publicerade ”vittnesbörd” om det svenska bildningsarvet i Finland utgjorde källmaterial för forskningen i Finlands historia. Som en del i den process då en svenskspråkig kulturell identitet i Finland skapades kunde arkivhandlingarna användas för att stärka den svenskspråkiga befolkningens föreställda gemenskap och historiemedvetande. Undersökningen visar också att släktband, vänskapsrelationer och kontakter inom föreningsliv eller professionella sammanhang kunde vara avgörande för beslutet att donera material till sällskapets arkiv.

Riktlinjerna för insamlingen av arkivmaterial drogs upp av medlemmarna i sällskapets styrelse som via sina val hade makt att påverka såväl samtidens bild av det förgångna som framtida forskares historietolkningar på basis av det bevarade materialet. Doktorsavhandlingen lyfter också fram statsarkivarien Reinhold Hausens centrala roll som maktutövare på det privata arkivfältet, vilken inte i högre grad har uppmärksammats av tidigare forskning.

Ämnesord: arkiv, arkivteori, ideologi, aktörer, sociala nätverk, makt, minne, identitet, arkivets tystnader, historiebruk

Sphinx vuosikirja 2022-2023

2023-09-21T16:19:53+03:00

Sphinx vuosikirja 2022-2023

Selected papers of Carl G. Gahmberg (with commentaries)

2023-05-02T13:27:33+03:00

Carl G. Gahmberg, has won several prizes and awards. He obtained the Gustaf Komppa Prize
for the best thesis in chemistry in Finland in 1971, the Norwegian Anders Jahre Prize in 1981, the
150-year Prize of the Finnish Medical Society in 1985, the Äyräpää Prize in Medicine 1997, the
Runeberg Prize in 2010, and the Liv och Hälsa 75-year Prize in 2017. He became the Professor
of the Year in Finland in 1995.

He is a member of EMBO since 1980, the Finnish Academy of Science and Letters (1982),
the Finnish Society of Sciences and Letters (1983), World Cultural Council (1984), Academia
Europaea (1989), the Royal Swedish Academy of Sciences (2007) and the Royal Society of Arts
and Sciences, Gothenburg (2008). He acted as the permanent secretary of the Finnish Society of
Science and Letters 1992-2018.

Carl G. Gahmberg is Commander of the Order of the Finnish Lion (2002), Chevalier d´Ordre
des Palmes Académique, France (2009), Commander of the White Rose of Finland (2012),
honorary member of the Finnish Medical Society (2010), and honorary member of the Finnish
Society of Sciences and Letters (2018). Currently he is chancellor of Åbo Akademi University.

Stimmen von Banater Schwaben

2023-06-12T15:33:37+03:00

Den Anstoss zu diesem Buch gab die Zusammenarbeit zwischen den Ethnologischen Institut der Universität Jyväskylä und dem Lehrstuhl für Volkskunde an der Universität in Szeged, Ungarn. Die Feldforschung wurde in den Jahren 1997 bis 2000 durchgeführt. Von entscheidender Bedeutung war die Beziehung zu den 36 deutschen Gewährsleuten in 13 Dörfern im Banat im Rumänien.

Die Studie steht theoretisch in einem kulturanthropologischethnologisch-folkloristischen Kontext. Der Schwerpunkt der Thematik heisst NARRATOLOGIE: die Erinnerungs- und Erzählkultur, das Redensmuster und die Struktur des Erzählens. Zentrale Fragestellungen beziehen sich auf Heimat und Sprache, Selbst- und Fremdbild, sowie Reflexionen über den Lebenslauf und Veränderungen in Zeit und Raum.

Olof Hermelin. Hecatompolis Svionum. Ruotsalaisten sata kaupunkia

2022-11-01T14:09:17+02:00

Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk

Serien, som grundades år 1857, publicerar undersökningar om Finlands natur, befolkning och samhällsförhållanden. Utkommer med oregelbundna intervaller. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk utges inom ramen för publiceringssamarbetet med Suomalainen Tiedeakatemia.

Vuonna 1857 perustettu sarja julkaisee Suomen luontoa, väestöä ja yhteiskuntaoloja käsitteleviä tutkielmia. Ilmestyy epäsäännöllisin välein. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk julkaistaan osana Suomen Tiedeseuran ja Suomalaisen Tiedeakatemian välistä julkaisuyhteistyötä.

The series, founded in 1857, publishes monographs dealing with the nature, population and social conditions of Finland. Appears at irregular intervals. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk is part of the publishing cooperation between the Finnish Society of Sciences and Letters and the Finnish Academy of Sciences and Letters.

The Cult of Poseidoniate Hera and the Lucanians in Poseidonia/Paistom

2023-04-13T15:22:52+03:00

Naming Gods. An Onomastic Study of Divine Epithets Derived from Roman Anthroponyms

2022-04-21T13:11:47+03:00

To the Glory that was Greece. Ideas, Ideals and Practices in Composing Humanist Greek during the Seventeenth Century

2022-04-21T13:09:07+03:00

Sphinx vuosikirja 2021-2022

2022-10-07T09:31:51+03:00

Sphinx vuosikirja 2021-2022

Neovius-Nevanlinna – erään suvun kronikka

2022-04-21T13:31:27+03:00

Varhaisimmat Neovius-Nevanlinna -suvun jäsenet olivat maanviljelijöitä Hämeen Rengossa 1600-luvulla. Eräät heistä lähtivät Turun Katedraalikouluun pappisoppiin isovihan jälkeen 1700-luvulla. Ensimmäinen Neovius oli kappalainen Tomas Neovius (1710–1780). Kaikkiaan Neoviuksia oli papin viroissa neljässä sukupolvessa.

Vuonna 1819 perustetusta Haminan Kadettikoulusta tuli seuraavien Neoviuksien opinahjo usean sukupolven aikana. Kadettikoulu oli yleissivistävä ja Suomen autonomian ajan edistyksellisimpiä oppilaitoksia. 1830-luvulta lähtien yli 20 Neoviusta kävi Kadettikoulun, mutta vain muutama heistä jäi sotilastehtäviin. Kadettikoulun johtajana toimi kenraali Frithiof Neovius (1830–1895). Hänen tyttärensä Dagmar Neovius (1867–1939) valittiin vuonna 1907 maamme uusimuotoisen eduskunnan naiskansaneduslajien joukkoon.

Suvun varhaisimmat matemaatikot olivat kaksoisveljet Wilhelm E. (1823–1872) ja Edvard E. Neovius (1823–1888). Jälkimmäisen poika Edvard R. Neovius (1851–1917) oli ensimmäinen sukulinjan seitsemästä matematiikan professorista. Heistä kansainvälisesti tunnetuin oli akateemikko Rolf Nevanlinna (1895–1980). Hänen veljensä Frithiof (1894–1977) oli maamme vakuutusalan johtavia vaikuttajia ja matematiikan professori 1946–1962. Useat suvun naiset ovat toimineet matematiikan opettajina kouluissa.

Sukunimi Neovius suomennettiin Nevanlinnaksi maamme suuren nimenvaihtoaallon aikana vuonna 1906.

Suvun muita edustajia olivat senaattori ja eduskunnan puhemies professori Ernst Nevanlinna (1873–1932) ja Korkeimman oikeuden presidentti Nils H. Neovius (1877–1960). Lääketieteellisen genetiikan alalla professori Harri Nevanlinna (1922–1994) saavutti arvostetun aseman alan tutkijana ja Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtajana.

Neo-Latin Verse Satire, ca. 1500-1800: An Ethical Approach

2022-04-21T13:01:29+03:00

Within the framework of reading satire as ethical instruction in poetic form, this book aims to give a thematically focused examination of the still largely unstudied literary history of neo-Latin verse satire written ca. 1500–1800.

Contents:

Introduction: Sermones on Mores

Chapter 1. Programmatic Beginnings: Justif ing Satirical Indignation

Chapter 2. Fathers and Sons: Satirical Tutorials on Life

Chapter 3. How to Be Calm: Ethical Reflections on Poverty and Tranquillity of Mind

Chapter 4. Cures and Incurables: Medical Satire

Chapter 5. Prophetic Floods: Post-Edenic Reality in Religious Satire

Chapter 6. Satirical Exemplarity and the Affective Language of Moral Monuments

Chapter 7. Leaving the Countryside: Ironic Lessons on Conrenrment

Conclusions on the Limits of Satire

Bibliography

Index nominum

Ekonomisk patriotism och civilsamhälle. Finska hushållningssällskapets politiska språkbruk i europeisk kontext 1720–1840

2022-01-12T13:25:18+02:00

En av 1700-talets stora idéer var att privata sällskap kunde förbättra de ekonomiska förhållandena i sina länder eller regioner. Från Skottland och Irland spred sig en modell för sådana ekonomiska sällskap över så gott som hela den europeiska kontinenten och vidare till de europeiska imperiernas kolonier. Finska hushållningssällskapet, grundat 1797 i Åbo, hörde till en tredje och sista våg av ekonomiska sällskap. Ekonomisk patriotism och civilsamhälle beskriver hur dessa sällskap kombinerade en ekonomiskt sinnad patriotism med påverkansarbete i ett spirande civilsamhälle. Den skildrar hur Finska hushållningssällskapet balanserade mellan en rikspatriotism, som handlade om att främja Sveriges konkurrenskraft, och ett lokalt förbättringsarbete, som gick ut på att föra fram finska intressen inom det svenska riket. I början av 1800-talet var Hushållningssällskapet tvungen att definiera om sin roll i och med att denna dubbla patriotism inte längre passade in i den nya ryska imperiella kontexten eller en tid där nationalstaten blev allt viktigare. Den ekonomiska patriotismen fick över hela Europa ge vika för ett kultur- och språkorienterat nationsbygge.

Katsaus Suomen varhaiseen atomihistoriaan

2022-01-07T13:33:05+02:00

Nykyisellä ydinteknologialla on lähinnä kaksi haaraa joita ovat ydinenergia ja lääketieteellinen isotooppitekniikka. Ensin mainitun lähtölaukauksena Suomessa pidetään nk. energiakomitean perustamista vuonna 1955. Tämän historian tutkimuksen painopiste on ollut 1960-ja 1970-luvun tapahtumissa, jotka liittyvät nykyisten ydinvoimalaitosten hankintakuvioihin. Professori Lennart Simons aloitti vakavasti otettavan ydinfysiikan tutkimuksen Suomessa ja oli alan ykkösnimi 1940- ja 1950-luvuilla kun koko länsimaailman yli pyyhkäisi atomiteknologian huuma, jota ehkä voi sanoa ensimmäiseksi teknologiahypeksi modernissa mielessä. Kirjan tarkoituksena on antaa lisävalaistusta suomalaisen ydinteknologian varhaiseen historiaan. Asiaa katsotaan luonnontieteen näkökulmasta, mutta esiin tuodaan myös se, miten aikakauden suuret poliittiset jännitteet vaikuttivat nousevan atomiteknologian kehitykseen Suomessa.

Legacies of the Komsomol. Afterlife of the Leninist Communist Youth League and Contemporary State-Affiliated Youth Activism in Post-Soviet Russia and Belarus

2022-01-07T10:41:23+02:00

Goverment-organized youth mobilization in an authoritarian political setting is subject to active debate in academia and the policy-making community, but knowledge of the mechanisms of "compliant" activism remains limited.

The dissertation addresses this empirical and theoretical gap by examining changes and continuities in the sphere of state-affiliated youth activism in post-Soviet Belarus and Russia. It explores the little-known afterlife of the republic-level organizations of the Leninist Communist Youth League of the Soviet Union, the Komsomol, and studies contemporary government-affiliated youth activism.

The dissertation is based on a diverse collection of qualitative source material ranging from archival material to interviews and ethnographic analysis. The data is utilized to develop novel analytical concepts pertaining to the complex dynamics of statesanctioned youth mobilization both from the perspective of the decision makers and the young people engaged in "compliant" modes of activism.

The dissertation further demonstrates that while legacies of the Komsomol remain operative in some spaces, the Soviet "stamp" on state-youth relations in both Belarus and Russia is becoming increasingly translucent.

Kristiina Silvan is a graduate of the Doctoral Program in Political, Societal and Regional Change at the University of Helsinki. This doctoral study was completed in 2022 in the discipline of political history at the Faculty of Social Sciences.

The Portrayal of Pompeian Bacchus

2022-02-01T13:44:59+02:00

This book is about the portrayal of Bacchus in Pompeii. The topic is much studied, and the ancient texts and works of art are mainly well known. The intention has been to collect the various factors together, not only some examples. This idea came from the need to understand better the wall paintings and sculptures in the House of Marcus Lucretius (IX 3. 5.24).

Da Rodolfo Pio ai Farnese. Storia di due collezioni epigrafiche urbane

2022-02-01T14:09:46+02:00

Il presente volume consiste in uno studio su due grandi e importanti raccolte epigrafiche del Cinquecento, quella del cardinale Rodolfo Pio e quella dei Farnese. Ho trattato di queste raccolte in via preliminare in due contributi pubblicati in altra sede; le versioni presentate in questo volume sono state completamente riscritte e notevolmente ampliate e approfondite. Ho scelto queste due collezioni come campioni anche perché rappresentano due poli molto diversi tra di loro.

Sphinx vuosikirja 2020-2021

2021-12-10T10:27:56+02:00

Sphinx vuosikirja 2020-2021

Tanssiva kaupunki

2021-11-05T13:47:56+02:00

Turku oli 1810-luvulla Suomen poliittinen, kulttuurinen ja kaupallinen keskus, joka tunnettiin näyttävästä seuraelämästään. Siellä sijaitsivat suuriruhtinaskunnan senaatti ja muut hallintoelimet, venäläinen esikunta, vauras kauppiaskunta, yliopisto ja hovioikeus, joiden edustajista kaupungin kosmopoliittinen seurapiiri koostui. Seurapiiri ylläpiti aktiivista seurallisuuden kulttuuria, joka muodostui julkisista tanssiaisista, vierailuista, illallista, teatteriesityksistä, konserteista ja epämuodollisista tapaamisista.

Tanssiva kaupunki on tutkimus Turun seurapiiristä ja sen ympärille muodostuneesta uudenlaisesta, urbaanista seurallisuuden kulttuurista 1810-luvun Suomessa. Kirjassa valaistaan julkisen seuraelämän kehittymistä ja sosiaalisten suhteiden merkitystä 1800-luvun alun eliitille ja kysytään, mikä Turun seurapiiri oli, keistä se koostui, minkälaisissa tiloissa ja paikoissa he tapasivat toisiaan ja mikä merkitys seurallisuuden kulttuurilla oli kaupungin seurapiirille, sosiaalisille suhteille ja hierarkioille.

Suomesta ja maailmalta. Yrjö Niiniluoto ja hänen kirjallinen tuotantonsa

2021-11-19T12:14:27+02:00

Yrjö Niiniluodon (1900-1961) toiminta on merkittävä luku suomalaisen lehdistön ja esseistiikan historiaa. Suoritettuaan loppututkinnon germaaninen filologia pääaineenaan Niiniluoto tuli Helsingin Sanomien palvelukseen toimittajana. Lehden Genèven kirjeenvaihtajana hän toimi 1926-1928 raportoiden Kansainliiton kokouksista; Englannin kirjeenvaihtajana hän oli 1933-1936. Lehden omistajan ja päätoimittajan Eljas Erkon tultua ulkoministeriksi Niiniluoto nimitettiin päätoimittajaksi vuoden 1938 lopulla. Tässä tehtävässä hän toimi Etelä-Afrikassa tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Voimakastahtoisen Eljas Erkon rinnalla Niiniluoto tasapainoisena ja työlleen täysin omistautuneena säilytti jatkuvasti työnantajansa luottamuksen.

Ulkomaan reportterina Niiniluoto oli tavattoman monipuolinen: hän kirjoitti yhtä lailla politiikasta, taloudesta, merenkulusta, kirjallisuudesta, urheilusta, seurapiiritapahtumista ja kuninkaallisista seremonioista. Matkoiltaan hän kirjoitti reportaasisarjoja useista maista. Niiniluodon kirjallisen tuotannon keskiössä ovat hänen viisi esseekokoelmaansa. Tämä oli Englanti, Takana länttä ja Eurooppaa, Mitä on olla suomalainen, Löysin idän ja Mannerheimia käsittelevä Suuri rooli. Näistä varsinkin Mitä on olla suomalainen herätti laajaa huomiota. Suomesta ja maailmalta keskittyy Niiniluodon kirjalliseen tuotantoon, mutta sisältää myös elämäkerrallisen katsauksen ja laajan luettelon hänen lehtiartikkeleistaan.

Nationalism as an argument in contemporary Russia. Four perspectives on language in action

2021-11-23T12:40:40+02:00

This dissertation analyses the uses of the concept of nationalism in Russia from a historical perspective. It is based on four empirical studies examining textual material produced between the years 2000 and 2020. During this time, and after the so-called “conservative turn” in particular, the state leadership in Russia adopted increasingly authoritarian policies vis-à-vis society, and started to portray Russia as being under an external threat. The annexation of Crimea and the onset of the war in Ukraine in 2014 solidified the way in which recent political changes in Russia were characterised as “growing nationalism”.

In this temporal context, the study suggests that nationalist discourses are currently shifting, and traces these shifts in scholarly and everyday language. The negative connotations of nationalism in everyday language affect its scholarly use, which is why the aspects of nationalism as an analytical concept, as well as the complex relationship between the concept and the term itself, are expounded in the study. Following the tradition of critical nationalism studies, the dissertation approaches the ‘nation’ as a political claim that results from a constructive process in language. The dissertation draws on the rhetorical tradition of conceptual history in analysing specific concepts, metaphors and narratives within nationalist discourses as a means of framing politics. The way language is used simultaneously defines the boundaries of actual policies. More specifically, the rhetorical choices of politicians map the conditions of belonging to a nation, duly having real implications for people’s lives.

A History of Philosophy and Psychology in Finland, 1809-1917

2021-11-23T11:15:29+02:00

Includes:
PART ONE
AN OUTLINE OF FINNISH PHILOSOPHY BEFORE 1809
1.1. Prehistory
1.2. Christianity Arrives
1.3. The Academy of Turku
PART TWO
FROM IDEALISM TO NATIONALISTIC AND LIBERAL CONSTRUCTIONS OF THE STATE
2. 1. Varieties of ldealism: Franzén, Lagus, and Hartman
2.2. Romanticism in Turku: Bergbom, Ottelin, Arwidsson, and Hwasser
2.3. J. J. Tengström's Teaching of Hegel's Philosophy of Right
2.4. J. V. Snellman's Career: Philosopher, Journalist, Senator
2.5. Academic Freedom and Bildung
2.6. Personality, Spirit, and Nation
2.7. Snellman’s Doctrine of the State
2.8. Fight for Enlightenment: Wilhelm Bolin
2.9. Ways out of Hegel
PART THREE
ENTANGLEMENT OF PHILOSOPHY AND EMPIRICAL RESEARCH
3.1. From Philosophical Psychology to Experimental Psychology
3.2. Logic and Psychology in Lotze's Spirit: Thiodolf Rein
3.3. Psychological Laboratory: Hjalmar Neiglick
3.4. Philosophy of History: Arvi Grotenfelt
3.5. Psychological Ethics and Social Anthropology: Edward 'Westermarck
3.6. A Promethean Philosopher and Psychologist: Rolf Lagerborg
3.7. Logical Paradoxes: Hjalmar Magnus Eklund
3.8. Modern Philosophical Currents: Eino Kaila
3.9. Debates on Mach
3.10. New Trends in Psychology in the 1910s
3.11. Philosophy and Public Affairs: The Philosophical Society

Ilmatieteiden vaiheita ja vaikuttajia Suomessa

2021-11-19T11:35:13+02:00

Suomessa harjoitettu ilmatieteellinen tutkimus ja havaintotoiminta sai alkunsa jo Turun Akatemiassa 1700-luvulla. Varhaisista alan tutkijoista tärkein oli Helsingin yliopiston fysiikan professori G. G. Hällström (1775–1844). Merkittävä tapahtuma oli magneettismeteorologisen observatorion (nykyisin Ilmatieteen laitos) perustaminen vuonna 1838. Observatoriossa tehtiin laajamittaisia havaintoja säästä ja magneettikentän vaihteluista kuten muissakin vastaavissa observatorioissa Euroopassa 1800-luvulla. Observatorion johtajana toimi fysiikan professori ja runoilija J. J. Nervander (1805–1848). Laajemmat ilmatieteelliset havainnot käynnistyivät koko maassa Suomen Tiedeseuran aloitteesta vuonna 1846. Ensimmäiset yleisölle suunnatut sääennusteet aloitetiin 1880-luvulla. Myöhemmin radion ja television välityksellä laitoksen sääpalvelut tavoittivat päivittäin kaikki tietoja tarvitsevat tahot.

1900-luvulla Ilmatieteen laitoksen toiminta laajeni merkittävästi useille toimialoille ja siitä kehittyi kansallisesti ja kansainvälisesti huomattava tutkimus- ja palvelulaitos. Nykyään laitoksen toimintaan kuuluvat havainnot ja tutkimukset ilmakehän kaikista kerroksista aina avaruuteen asti.

Papers on Ancient Greek Linguistics. Proceedings of the Ninth International Colloquium on Ancient Greek Linguistics (ICAGL9) 30 August – 1 September 2018, Helsinki

2021-11-24T12:27:20+02:00

This volume is a collection of twenty-nine papers that had their preliminary presentation at the 9th International Colloquium on Ancient Greek Linguistics (ICAGL9) that took place in Helsinki 28 August – 1 September, 2018. Thus they show exciting new lines of research in the field of Ancient Greek linguistics, where many approaches take advantage of current linguistic methods and theories.

The Helsinki colloquium had two themes: 1) Language contact between Greek and other languages and 2) Linguistic research on original documents and manuscripts. The majority of the papers in this volume focus on these themes, many of them on both. However, Ancient Greek linguistic research from all angles, synchronically as well as diachronically studied, was welcomed. Consequently, all levels and many topics regarding language analysis – morphology, syntax, modality discourse analysis, semantics as well as pragmatics - were presented in the contributions by scholars ranging from those beginning their academic careers ro those with already well established names in the field.

Meilicha Dôra. Poems and Prose in Greek from Renaissance and Early Modern Europe

2021-11-23T13:18:47+02:00

Contains articles among others: Grigory Vorobyev, Theodore Gaza’s Translation between Diplomacy and Humanism. A List of European Countries in Pope Nicholas V's Letter to the Last Byzantine Emperor; Angelo de Patto, Uberto Decembrio’s Epitaph. A Fifteenth-century Greek-Latin Epigraph; Luigi-Alberto Sanchi, Guillaume Budé’s Greek manifesto. The Introductory Epistles of the Commentarii linguae Graecae (1529): Martin Steinrück, Rabelais' Quart livre and Greek language; Johanna Akujärvi, Neo-Latin Texts and Humanist Greek Paratexts. On Two Wittenberg Prints Dedicated to Crown Prince Erik of Sweden; Stefan Rhein, Die Griechischstudien in Deutschland und ihre universitäre Institutionalisierung im 16. Jahrhundert. Ein Überblick; Jochen Schultheiss, Profilbildung eines Dichterphilologen -Joachim Camerarius d.Ä als Verfasser, Übersetzer und Herausgeber griechischer Epigramme; Stefan Weise, Griechische Mythologie im Dienste reformatorischer Pädagogik: Zur Epensammlung Argonautica. Thebaica. Troica. Ilias parva von Lorenz Rhodoman (1588); Thomas Gärtner, Jonische Hexameter als Träger der norddeutschen Reformation; Marcela Slavíková, Γενεήν Βοίημος. Humanist Greek Poetry in the Bohemian Lands; Pieta van Beek, Ούλτραϊεκτείνων μέγα κύδος πότνια κούρη. Greek Eulogies in Honour of Anna Maria van Schurman (1607-1678); Janika Päll, German Neo-Humanism versus Rising Professionalism. Carmina Hellenica Teutonum by the Braunschweig Physician and PhiIheIIene Karl Friedrich Arend Scheller (1773-1842); Elena Ermolaeva, Three Greek Poems by the Neohumanist Vyacheslav Ivanov (1866-1949).

Minnesota, Moscow, Manhattan. Gus Hall’s Life and Political Line Until the Late 1960s

2021-11-23T12:33:28+02:00

This Study, Minnesota, Moscow, Manhattan, examines the life and political line of Gus Hall (1910-2000), the long-time general secretary of the Communist Party of the United States (CPUSA), up until the late 1960s. The first main part of the study examines Hall's Finnish American background and his life until 1959, when he became the general secretary of the CPUSA. The second main part studies Hall's political line during the first decade of his general secretaryship. The latter part is, to a large extent, based on the documents of the Federal Bureau of Investigation (FBI). In the mid- 1950s the FBI managed to infiltrate two of its informers into the very top of the CPUSA. In the 1960s, the two informers, Morris and Jack Childs, provided the FBI detailed information on Gus Hall and his relations with the Soviet Union, China and other communist countries. Thanks to the Childs brothers, the FBI became fully informed about, for example, the Soviet Union's financial support to the CPUSA.

In addition to more than 20 000 pages of FBI's intelligence documents, this study is based on a wide variety of other historical sources, including interviews with numerous former and current CPUSA members.

Tuomas Savonen is a graduate of the University of Helsinki, Doctoral Program in Political, Societal and Regional Change. This PhD study was submitted in the field of Social Sciences at the University of Helsinki in 2020.

Sphinx vuosikirja 2019-2020

2021-11-24T12:59:49+02:00

Sphinx vuosikirja 2019-2020

Uusi maksa, uusi elämä. Kirurgi Krister Höckerstedt keskustelee elämänvalinnoistaan Mardy Lindqvistin kanssa

2021-11-19T12:42:44+02:00

Huippukirurgi ja maailmankuulu tutkija.

Ihmisen maksa on noin 1,5 kiloa painava elin, jolla on lukemattomia elintärkeitä tehtäviä. Kun Krister Höckerstedt alkoi tutkia elintä 1970-luvun puolivälissä, ei hänellä ollut aavistustakaan, miten kiehtovalle tielle hän oli päätynytkään. Jo vuonna 1982 hän suoritti Suomen ensimmäisen maksansiirron, josta tuli myös ensimmäinen laatuaan pohjoismaissa. Tähän mennessä yli 1200 kuolemansairasta on saanut uuden maksan – sekä vuosia lisää elinaikaa!

Krister kertoo elämänvalinnoistaan vapautuneesti Mardy Linqvistille tässä haastattelukirjassa. Hänestä tuli lääkäri vastoin kaikkia odotuksia, mutta vankka määrätietoisuus ja intohimoinen työskentely muovasivat hänestä huippukirurgin ja maailmankuulun tutkijan, jolla on merkittävän suuri kansainvälinen kontaktiverkosto. Hän ei tosin ole välttynyt vastoinkäymisiltä, mistä hän myös kertoo.

”Mutta olen ollut onnekas saadessani tehdä työtä, joka on joka päivä ollut mielenkiintoista – hyvässä ja pahassa!”

Suomen puolesta, Euroopan edestä, Venäjää vastaan? Kansainvälinen vuorovaikutus ja yhteistyö vuoden 1899 kulttuuriadressissa

2021-11-19T11:44:15+02:00

Suomessa monet meteorologian tutkijat ovat nousseet maailmanmaineeseen kuten esimerkiksi akateemikko Erik Palmén (1898–1985) ja meteorologisten luotaimien kehittäjä Vilho Väisälä (1889–1969).Juhannuksena 1899 Pietariin saapui kansainvälinen delegaatio toimittamaan Nikolai II:lle kansainvälistä vetoomusta, jossa hallitsijaa pyydettiin ottamaan huomioon helmikuun manifestin jälkeen Suomessa järjestetyt mielenilmaukset tsaarin politiikkaa kohtaan. Vetoomuksen oli allekirjoittanut yli tuhat tieteen ja kulttuurin vaikuttajaa kahdestatoista maasta liki kuudessakymmenessä kaupungissa halki Euroopan. Kulttuuriadressin nimellä pian tunnetuksi tullut kansainvälinen adressi oli aikansa sensaatio.

Ville Kajanteen väitöskirja on ensimmäinen kokonaisesitys kulttuuriadressin tavoitteista ja toteutuksesta. Tutkimuksessa tarkastellaan adressia sen toteuttaneiden henkilöiden näkökulmasta sekä sitä kansainvälistä asetelmaa ja ympäristöä vasten, jossa se vain muutamien kuukausien aikana suunniteltiin ja laadittiin.

Kulttuuriadressi oli osoitus eurooppalaisen älymystön kiinnostuksesta yhteisiä eurooppalaisia juuria sekä ylikansallista verkostoitumista ja yhteistyötä kohtaan. Julkisuudelta piilossa toteutettu adressikampanja antoi mahdollisuuden kansainvälisten kontaktien hyödyntämiseen ja henkilökohtaisten suhteiden rakentamiseen kansallisen kysymyksenasettelun nimissä, mutta myös kansallisen kulttuurin markkinointiin eurooppalaisessa mittakaavassa.

Tutkimus nojaa laajaan alkuperäislähdeaineistoon ja siinä käydään yksityiskohtaisesti läpi adressin suunnittelun ja toteutuksen vaiheet.

Från ett årtionde i Finland. August Schauman, republikanism och liberalism 1855-1865

2021-11-19T12:31:10+02:00

När 1850-talet inleddes hade Finland varit en del av Ryssland i blott 40 år. Det relativt korta tidsspannet till trots hade mycket hunnit hända. Konturerna av en stat hade börjat framträda och det politiska språkbruket utvecklades i takt med internationella trender. I förgrunden låg de finländska tidningarna och publicisterna som allt intensivare skrev fram en inhemsk offentlighet. En av de aktivaste inom detta område var August Schauman (1826–1896) som med sina olika tidningar bidrog till den mentala moderniseringen av Finland.

Det starka liberala genomslaget på 1860-talet och i synnerhet på de första lantdagarna i Finland har hamnat I skuggan av det stora nationella narrative om finskans frammarsch till en dominerande ställning i landets politiska och offenrliga liv. I så långt högre grad gäller det här de första uttrycken för liberalism som kan märkas redan under 1840-talet. Att det dessutom fanns republikanska tankegångar invävda med de liberala är det inte vanligt att lägga märke till. August Schauman hade tagit starka intryck av såväl liberalt som republikanskt tankegods, och han var även aktivt verksam för att befrämja dessa ideal, så långt det lät sig göra i en av censur hårt kringskuren offentlighet.

Det har varit bekvämt att se liberalerna/konstitutionalisterna som foregångare till 1800-talets svenska parti, såsom en vilsen gruppering som bekände färg först när fìnska partiet fått fart och inflytande. Det här tillbakavisar Jens Grandell med besked genom att borra djupare i seklets mitt med August Schauman som prisma. Om Schauman kanske väl ofta tilldelats en förlorares ställning – ett J. V. Snellmans hinder och en nedgjord motståndare – så framstår August Schauman definitivt som en större och mångsidigare gestalt för den som fått ta del av Grandells bok.

Att observera, mäta och räkna. Blickar på den matematisk-naturvetenskapliga forskningens historia i Finland

2021-11-19T12:52:31+02:00

”Att mäta är att veta” är ett provokativt uttalande av den tyske industrialisten Werner von Siemens. Det är beskrivande för den teknisk-vetenskapliga kunskapsuppfattningen: vad man inte kan mäta, kan man inte veta något om. I Finlands första universitet, Kungliga Akademien i Åbo, var ett sådant tänkesätt högst ovanligt. Både matematik och fysik fanns från början med bland läroämnena, men sambandet mellan dem var avlägset. Fysik var naturfilosofi enligt aristotelisk modell, matematiken var praktiska räknesätt och geometrins grunder. Det var först efter stora ofreden som 1600-talets stora naturvetenskapliga upptäckter fick genomslag i Åbo och som kopplingen mellan matematik och fysik blev märkbar. Marken bereddes av naturvetar-biskoparna Browallius och Mennander, som i samhällsnyttans namn legitimerade den experimentella naturvetenskapliga forskningen. Följden var en sannskyldig uppblomstring i universitetets historia. Vid ingången till 1800-talet avmattades vurmen för naturvetenskapens omedelbara nytta, och den rena nyfikenheten blev vetenskapens främsta drivkraft. Internationella kontakter slöts nu både österut och västerut, och det med stor framgång.

I denna bok görs nedslag i den finländska matematisk-naturvetenskapliga forskningen. I ljuset av böcker, artiklar och akademiska examensarbeten följs upp hur fysiken och matematiken utvecklades i det gamla lärdomssätet Åbo och sedermera i Helsingfors. Särskilda ämnesområden tonar fram under århundradens lopp: meteorologi, klimatforskning och kampen mot nattfrosterna, landhöjning och istid, bestämningen av jordens form och solens parallax, samt geomagnetism och norrskensforskning. Förutom celest mekanik framträder i den finländska matematiken under 1800-talet nya branscher: variationsräkning, abstrakt algebra och komplex analys. Dessa utgjorde de första stegen på Finlands väg till vetenskapligt och teknologiskt kunnande av världsklass.

Diplomatins ideal och praktik. Utländska sändebud i Stockholm 1746–1748

2021-11-23T09:55:42+02:00

Sjuttonhundratalet utgör en övergångsperiod i den europeiska diplomatins historia. Utrikespolitik och diplomati institutionaliserades och professionaliserades i allt högre grad. Därtill påverkades det diplomatiska arbetet av samhällsforändringar såsom bättre kommunikationsmöjligheter och framväxten av en allmän opinion med politisk betydelse. Vad innebar detta ur der enskilda sändebudets synvinkel?

I sin avhandling diskuterar Sophie Holm diplomati som en social praktik genom en granskning av utländska sändebud i Stockholm under åren kring 1746-1747 års riksdag. Österrikiska tronföljdskriget aktualiserade olika allianspolitiska alternativ under riksdagen med ett ökat diplomatiskt engagemang i huvudstaden som följd. I avhandlingens fokus står diplomati, opinionsbildning och konflikthantering utanför de militära sammandrabbningarnas och fredskongressernas sfär. Frågorna hur det diplomatiska värvets villkor såg ut och vad det innebar att tjänstgöra som diplomat i Stockholm belyses mångsidigt.

Undersökningen är en tankeväckande fallstudie i växelverkan mellan personligt aktörskap och struktur inom tidigmodern diplomati. Den visar hur enskilda sändebuds handlingar och personliga egenskaper var avgörande för utrikespolitiska förvecklingar. Samtidigt granskas hur samma handlingar påverkades av större geopolitiska krafter och den diplomatiska kulturens implicita normer. Därmed bidrar studien med nya perspektiv både på den europeiska diplomatins historia och på frihetstidens Stockholm som en diplomatisk arena.

Wilhelm Ramsay. Livslång vandring i Fennoskandia

2021-11-24T12:02:04+02:00

Wilhelm Ramsay (1865–1928) är en av våra mest kända geologer, upphovsman till begreppet Fennoskandia. Han beskev också Finlands maritima gränser under kvartärtid. Genom att förnya undervisning och forskning i geologi och mineralogi lade han grunden för den moderna geologiska forskningen i Finland.

Boken beskriver Wilhelm Ramsays liv och gärning, hans familj och hans stora krets av släktingar, vänner och kolleger, hans omfattande studier utomlands och hans många och långa resor till Kolahalvön och i ryska Karelen.

Ramsay blev mycket uppskattad av samtiden, han beskrivs som en vänsäll, humoristisk och rättfram medmänniska. Brev och anteckningar av Ramsay citeras och hans forskningsresultat refereras. Boken är rikligt illustrerad med Ramsays och hans elevers fotografier från de många och långa resorna.

Studi storico-epigrafici sul Lazio antico II, a cura di Heikki Solin

2021-11-23T13:07:06+02:00

Nel 1996 venne pubblicato a cura di chi scrive il volume collettivo Studi storico-epigrafici sul Lazio antico<i/> (Acta Instituti Romani Finlandiae 15; VII, 259 pagine). In esso erano raccolti sette contributi, volti ad evidenziare le numerose problematiche emerse durante la fase di preparazione di un nuovo corpus delle iscrizioni antiche del Latium adiectum, nel quadro del decimo volume del CIL berlinese. Nel presente volume si trovano ulteriori contributi, molti dei quali hanno anche lo scopo di alleggerire la futura edizione del CIL, per esempio offrendo una documentazione completa delle iscrizioni aliene di alcuni centri antichi, accompagnata da un completo corredo fotografico.

Domus Pompeiana M. Lucretii IX 3, 5.24. The Inscriptions, Works of Art and Finds from the Old and New Excavations

2021-11-23T12:47:50+02:00

The Pompeii Project of the University of Helsinki (Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis, EPUH), first directed by Paavo Castrén (2002-2009) and then by Antero Tammisto (2009-), has as its goal the documentation, analysis, and publishing of all the structural and material remains, wall paintings, and finds of a single Pompeian city block, Insula IX 3. This volume is dedicated to the exceptionally rich finds of its largest unit, the House of Marcus Lucretius (IX3,5.24).

Sphinx vuosikirja 2018-2019

2021-11-24T12:56:12+02:00

Sphinx vuosikirja 2018-2019

Sphinx vuosikirja 2017-2018

2021-11-24T12:39:32+02:00

Sphinx vuosikirja 2017-2018

Corpus Vasorum Antiquorum, Finland

2021-10-26T13:46:07+03:00

The Finnish collections of Graeco-Roman pottery result mostly from haphazard acquisitions since the beginning of the nineteenth century, and are in only a very few cases the fruits of systematic collection. As, for almost two centuries, the tradition of classical archaeology in Finland has depended on the interest of private individuals, it is no wonder that only two objects in the present CVA volume are previously published.The CVA Finland, fascicule 1 thus fills a major scholarly and museological gap. The study and publication of these vases aims to dispel their anonymity, conveying them to anyone interested in Greek and Roman pottery.