Aktiivisten havainnoinnista ulkopuolisten kuuntelemiseen? Nuorisotyön tutkimuksen sisällöt, menetelmät ja katvealueet

Nuorisotyön tutkimuksen yksi keskeinen ongelma on ollut se, että tutkimustieto on ollut pistemäistä ja hajautunutta. Tämä laaja-alainen katsaus nuorisotyön tutkimukseen ja sen katvealueisiin pyrkii osaltaan korjaamaan tätä ongelmaa. Katsauksessa selvitetään, millaiset teemat ja tutkimuskohteet nuorisotyön tutkimuskentällä korostuvat ja mitkä aihealueet ovat olleet vähemmällä huomiolla.

Katsauksen aineistona on käytetty noin 60 sivun mittaista listausta, jossa on esitelty jokaisesta rajauksen sisään mahtuneesta tutkimuksesta tutkimuskysymys, aineistoluonnehdinta, tutkimusmenetelmät ja keskeiset johtopäätökset. Tarkasteluun otettiin mukaan vain kunnallisen nuorisotyön tutkimus, koska järjestöjen toteuttamasta nuorisotyöstä on niukasti tietoa ja koska kunnallinen ja kirkollinen nuorisotyö keskustelevat yhä niukasti keskenään. Taka-alalle on siirretty myös oppikirjamaiset teokset ja hankeraportit, jos ne eivät ole tietoisesti pyrkineet osallistumaan nuorisotyön tutkimuksen kehittämiseen. Erityishuomio tarkastelussa on kiinnitetty aineiston luonteeseen ja laatuun.

Analyysin tuloksena nuorisotyön tutkimuksesta on kiteytetty viisi keskeistä katvealuetta: 1) Nuorisotyön tutkimuksesta, samoin kuin nuorisotyöstä itsestäänkin, puuttuu aikuisten nuorten läsnäolo. Nuorisolaki määrittää nuorisotyön piiriin kaikki alle 29-vuotiaat, mutta nuorten aikuisten tarpeita ei ole nuorisotyössä kuunneltu eikä tutkittu. 2) Nuorisotyön tutkimus ei ole selvillä siitä, millaisia palveluja nuorisotyön ulkopuolelle jääneet tai jätetyt nuoret haluaisivat. 3) Nuorisotyön tutkimus on rajautunut alueellisesti enimmäkseen pääkaupunkiseudun ja suurten kuntien toiminnan tutkimiseen. 4) Nuorisotyön tutkimusmetodit ovat kapea-alaisia: kvantitatiivista ja etenkin pitkittäisaineistoja käyttävien tutkimusten tarjoamaa tietoa tarvittaisiin. 5) Nuorisotyön vaikutuksista nuorten elämänkulkuihin tiedetään edelleen hyvin niukasti, vaikka tämä tieto olisi etenkin nuorisotyön toiminnan perustelujen kannalta tärkeä aspekti.

Analyysin tuloksena on perusteltua kysyä, pitäisikö nuorisotyön tutkimuksen suunnata huomiotaan aktiivisten nuorten havainnoinnista myös hiljaisten, toiminnasta puuttuvien ja sen jo taakseen jättäneiden nuorten kuuntelemiseen, vaikka tämä olisikin tutkimuksellisesti haastavampi valinta.