Nuoruus korona-ajan kaupungissa: Tutkimus nuorten vapaa-ajasta, jalkautuvasta nuorisotyöstä ja huolikasaumista

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa laaja ja moniulotteinen tietopohja nuorten vapaa-ajasta kaupunkiympäristöissä korona-aikana eli koronaviruksen ja siitä aiheutuneiden rajoitustoimenpiteiden synnyttämänä erikoisena ajanjaksona. Tutkimuksen lähtökohtana on paikkatajun käsite. Sillä tarkoitamme nuorten ymmärrystä, osaamista ja mielikuvia erilaisista vapaa-ajan toimintaympäristöistä sekä kaupungin maantieteellisistä sijainneista. Tässä tutkimuksessa käsite liittyy kiinteästi kaupunkitilaan ja sen moninaisiin sosiaalisiin ja tilallisiin käytäntöihin. 

Tutkimuksessa kysymme: 1) missä ja miten nuoret liikkuvat pandemian aikakaudella kaupunkiympäristössä, 2) millaisia kokemuksia nuorilla on näistä ympäristöistä koronaaikana ja 3) millaisia mielikuvia nuoret liittävät eri paikkoihin. Näiden tutkimuskysymysten kautta rakennamme ymmärrystä siitä, 4) miten nuorisotyön universaalit palvelut voisivat jatkossa vastata vielä paremmin koronan aiheuttamaan nuorten pahoinvointiin. Katseemme on ensisijaisesti nuorissa, toiseksi jalkautuvassa nuorisotyössä, osittain nuorisotyössä myös laajemmin. Tutkimuksemme keskiössä ovat alle 18-vuotiaat nuoret, mutta olemme pidättäytyneet ehdottomista ikärajoista tutkimuksen fokuksessa. Tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla (ts. Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa) sekä Tampereella, mutta hankkeen tulokset ovat hyödynnettävissä valtakunnallisesti. 

Tutkimushankkeen perusta rakennettiin yhtäältä käymällä aktiivisesti keskusteluja mukana olevien kaupunkien nuorisopalveluiden työntekijöiden kanssa ja toisaalta tutkijoiden jalkautuessa kaupunkien julkisiin ja puolijulkisiin tiloihin sekä kaupunkien jalkautuvan nuorisotyön rinnalla että itsenäisesti. Jalkautuessaan tutkijat havainnoivat nuoria ja heidän vapaa-aikaansa sekä kävivät vuoropuhelua nuorisotyöntekijöiden kanssa. Havainnot kirjattiin kenttäpäiväkirjoihin. Tästä muodostui hankkeen ensimmäinen aineisto. Toinen aineistokokonaisuus kerättiin nuorten ja nuorisotyöntekijöiden ryhmäja yksilöhaastatteluilla. Kolmas aineisto koostuu nuorten itse tuottamasta, korona-ajan kokemuksia käsittelevästä aineistosta. Aineiston keräämiseksi järjestettiin muun muassa 15–20-vuotiaille nuorille suunnattu kilpailu, jossa nuoria pyydettiin kertomaan, mitä he haluaisivat aikuisten ymmärtävän nuorten elämästä korona-aikana. Neljäntenä aineistona tutkimuksessa hyödynnetään nuorisotyöntekijöiden tuottamia korona-ajan kokemusaineistoja ja viidentenä media-aineistoja. Kirja sisältää 35:ltä eri kirjoittajalta yhteensä kahdeksan vertaisarvioitua lukua, viisi muuta lukua, kuusi näkökulmakirjoitusta sekä kaunokirjallisia tekstejä tai muita taiteellisia teoksia 14 nuorelta. Työskentely on ollut tiimietnografian sovellus. 

Nuorten hengailu korona-aikaan on mahdollista nähdä nuorten pyrkimykseksi elää rajoitustenkin keskellä mahdollisimman normaalia elämää. Hengailu ylläpitää nuoruusvaiheen hyvinvointia, ja vertaisten kesken vietetty aika useimmiten tukee aktiivisesti nuoren kehitystä. Toisin kuin moni ohjattu harrastus, kauppakeskukset, puistot ja muut kaupungin ulkotilat taipuivat hengailuun sulkutoimien tiukentuessakin. Kaupunkitilan sosiaalisuus muuttui rajusti. Nuorisotyö lähti aktiivisesti jalkautumaan nuorten tueksi. Aikuiset ja media näkivät nuorten ryhmien hengailun aikaisempaa ongelmallisemmaksi aikana, jolloin Suomen hallitus ja terveysviranomaiset aktiivisesti viestivät välttämään turhia sosiaalisia lähikontakteja.

Jalkautuessaan kaupunkitilaan tutkijat havaitsivat, että suurin osa nuorista oleskeli kaupunkitilassa rajoitusten puitteissa ilman, että aiheutti häiriötä. Nuoret hyödynsivät sinnikkäästi hengailuun muun muassa kauppakeskuksia, mikä aiheutti neuvottelua tilassa valtaa käyttävien järjestyksenvalvojien ja myös muiden tilaa käyttävien aikuisten kanssa. Kaupunkitilassa tapahtuva syrjintä ja häirintä tai nuorten huolta aiheuttava päihteiden käyttö eivät ole uusia ilmiöitä, jotka olisivat syntyneet koronapandemian tuomien muutosten myötä. Nuoret ja nuorisotyöntekijät ovat kuitenkin kuvanneet häiritsevän käytöksen lisääntyneen koronan aikaisessa kaupungissa. Päihteiden käytössä on tapahtunut polarisaatiota, ja huolta aiheuttava päihteiden käyttö lisää väkivallan ja muun laittoman toiminnan riskejä. Tutkimuksen tuloksien pohjalta esitetään 17 suositusta ja toimenpide-ehdotusta nuorten vapaa-ajan kestävän hyvinvoinnin entistä paremmaksi tukemiseksi jatkossa.