Suomalainen huumekuolema 2007: Poikkitieteellinen tutkimus oikeuslääketieteellisistä kuolinsyyasiakirjoista

Tutkimuksen kohteena ovat huumeisiin liittyvät kuolemat (drug related deaths) sellaisina kuin ne esiintyvät suomalaisissa oikeuslääketieteellisissä asiakirjoissa. Tutkimusaineisto käsittää kaikki (N = 234) tapaukset, jotka kirjattiin vuonna 2007 Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen asiakirjoihin positiivisiksi humausainelöydöksiksi vainajista. Tutkimusote yhdistää yhteiskuntatieteellisen ja oikeuslääketieteellisen tarkastelun. Tämänkaltaista, tietyn vuoden kaikki kuolintapaukset kokoavaa tutkimusta, ei ole aiemmin tehty Suomessa tai kansainvälisesti. Suomessa tämä on mahdollista, koska kaikki huumeisiin liittyvien kuolemien oikeustoksikologiset tutkimukset tehdään samassa paikassa.

Tutkimus kuvaa, millaisia ovat suomalaiset huumeisiin liittyvät kuolemat ja mihin aineisiin kuollaan. Analyysissa tehdään jaotteluja kuolemantapauksiin liittyneiden aineiden, olosuhteiden sekä erilaisten taustatekijöiden mukaan. Lähestymistapa tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää aiempaa hienosyisemmin huumeisiin liittyviä kuolemia. Tätä kautta etsitään vihjeitä erityiskysymykseen siitä, miksi kuolemantapausten lukumäärä vuonna 2007 lisääntyi selvästi aikaisemmista vuosista, vaikka lähes kaikki huumeiden käytön yleisyyttä ja muut käytön haittoja osoittavat indikaattorit osoittivat samaan aikaan laskua.

Tuloksissa oli yllättävää opioidien käyttöön liittyvien yliannoskuolemien suuri osuus. Metadonin aiheuttamat kuolemantapaukset olivat lisääntyneet selvästi aikaisemmasta ja lisäksi tapauksista paljastui laaja kirjo erilaisia lääkkeinä käytettäviä opioideja. Tämä saattaa heijastaa myös kansainvälistä trendiä, sillä tämän aineryhmän merkityksen kasvu huumeisiin liittyvissä kuolemantapauksissa on havaittu esimerkiksi myös Yhdysvalloissa. Suomessa lääkkeiden huumekäytöstä ei ole käyty laajempaa keskustelua viime vuosina. Tämän tutkimuksen mukaan syytä olisi käydä. Samalla olisi selvitettävä opioidipohjaisten lääkeaineiden kulku katukauppaan ja huumekäyttöön. Huolimatta amfetamiinien laajasta ongelmakäytöstä, niihin liittyi selvästi opioideja vähemmän tapaturmaisia yliannoskuolemia.

Eri aineiden sekakäytön osuus kuolemantapauksissa on silmiinpistävää. Erityisesti bentsodiatsepiineillä ja alkoholilla on merkittävä rooli useissa kuolemantapauksissa. Tältä osin kuolemantapausten lisääntymistä voisi selittää myös bentsodiatsepiinien tai alkoholin käytön lisääntymisellä. Tämän tutkimuksen perusteella sitä on kuitenkin mahdotonta todeta, koska aikaisemmilta vuosilta ei ole käytettävissä vastaavalla tavalla tehtyä analyysia. Joka tapauksessa niin kansalaiskeskustelussa kuin ehkäisevässä päihdetyössäkin kannattaisi kiinnittää erityishuomiota alkoholin, bentsodiatsepiinien ja muiden aineiden, sekä laittomien että laillisten, sekakäytön riskeihin. Tietoa tappavista yhdistelmävaikutuksista tulisi levittää mahdollisimman tehokkaasti huumeita käyttävien keskuuteen. Tulokset herättävät myös pohtimaan bentsodiatsepiinien lääkemääräyskäytäntöjä ja alkoholipolitiikan ohjauskeinoja. Niitä kiristämällä olisi mahdollista vaikuttaa merkittävällä tavalla sekakäytön koostumukseen.

Tutkimusaineiston systemaattinen läpikäynti mahdollistaa joidenkin suositusten tekemisen huumeisiin liittyvien kuolemien kirjaamiskäytännön kehittämiseksi ja tutkimuksen helpottamiseksi.