Se toimii sittenkin: Kuinka päihdevalistuksesta saa selvää

Tämän monitieteisen kirjan tarkoituksena on valaista viestinnän merkitystä ehkäisevässä päihdetyössä ja rohkaista lukijoita hyödyntämään viestinnän keinoja työssään ja kehittämään niiden osaamista. Teoksessa selvitetään, millä tavoin ajankohtaista tietoa päihteistä voi tulkita, arvioida ja hyödyntää nykyisessä tietoyhteiskunnassa. Se antaa virikkeitä nuorten ja aikuisten välisen dialogin kehittämiseksi sekä väittelytaitojen vahvistamiseksi erilaisissa kasvatusinstituutioissa.

Yli kaksi vuosikymmentä on väitelty päihdehaittojen ehkäisyssä valistuksen hyödyllisyydestä. Valistuksen merkitystä ei voida mitätöidä sen perusteella, ettei tutkimustieto tue toivetta vähentää päihteiden käyttöä valistusiskuin tai kampanjoin. Valistuksen ensisijainen tavoite onkin vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, epävirallisiin normeihin sekä poliittiseen päätöksentekoon, sillä pitkällä aikavälillä se vaikuttaa näin myös päihteiden käyttöön ja haittoihin. Näkemys nojaa Suomessa 1980-luvulla kehitettyyn virittävän valistuksen teoriaan, jota kirjoittajat pitävät edelleen hedelmällisimpänä lähtökohtana päihdeviestinnälle sekä sen arvioinnille ja tutkimiselle.

Kirja käsittelee myös koulun päihdeopetusta ja sen mahdollisuuksia ehkäistä päihdehaittoja. Euroopassa suositaan kouluun ulkopuolelta tuotuja päihdekasvatusohjelmia. Markku Soikkeli puolustaa koulun omiin voimavaroihin nojaavaa suomalaista mallia, johon kuuluu päihdekasvatus osana kaikille yhteistä terveystiedon opetusta sekä koko kouluyhteisön kehittäminen suojaavaksi ympäristöksi.

Alkusanoissa Matti Piispa esittää valistuksen eettisen perustelun länsimaisen liberalismin näkökulmasta. Mikko Salasuo purkaa väärän vastakkainasettelun valistuksen ja kontrollin väliltä ja osoittaa, miksi molempia tarvitaan. Anne Puuronen erittelee tupakkavalistuksen ongelmia kriittisen tapaustutkimuksen avulla.

Markku Soikkeli perustelee uudenlaisten menetelmien tarpeen valistuksessa sekä tutkimisessa ja arvioinnissa. Vallitseva tapa tarkastella valistusta perustuu Soikkelin mukaan vanhentuneisiin teorioihin tai niiltä puuttuu teoriapohja kokonaan. Viestinnän teoriat voivat tarjota pätevän näkökulman myös päihdevalistukseen. Kirjan päättää kaksi käytännönläheistä lukua tärkeistä päihdevalistajan taidoista: tutkimustiedon tulkinnasta, väärinkäytön paljastamisesta sekä vaikuttamisesta medioiden välityksellä.

Teos on suunnattu opettajille, nuorisotyöntekijöille, päihdetyön ammattilaisille, virkamiehille, tutkijoille ja kaikille aikuisille. Kirjahanke on sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama ja Nuorisotutkimusseuran hallinnoima. Kirjaa levitetään laajalti opetus-, nuoriso- ja päihdetyön ammattilaisille.