TERVE SOTILAS! Etnografinen tutkimus varusmiesten terveystajusta sosiaalisena ilmiönä

Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten miesten terveyskäyttäytymistä varusmiespalveluksen aikana. Yksilöllisten terveysvalintojen lisäksi tutkimuksessa analysoidaan sitä, miten armeijainstituution käytännöt, varusmiesyhteisö sekä mielikuvat ja odotukset varusmiehen roolista ohjaavat ja rajaavat nuorten terveyteen liittyviä valintoja. Tavoitteena on selvittää, millaiseksi terveyskäyttäytyminen muodostuu erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja totaalilaitoksen käskyjen keskellä. Työ sijoittuu laadullisen terveystutkimuksen kentälle.

Aineistona on vuonna 2008 Parolannummen Panssariprikaatissa toteutettu etnografinen kenttätyö. Tutkija osallistui kahdeksan viikon ajan ympärivuorokautisesti alokaskauden koulutukseen, asui varusmiesten kanssa ja havainnoi armeijan arkea. Lisäksi tutkija haastatteli varusmiehiä. Yksilöhaastatteluja tehtiin 39 (15 miestä, 8 naista), joista osa kahteen otteeseen.

Tulosten perusteella varusmiesten terveyskäyttäytymisen voidaan sanoa olevan instituution rajaama yhteisöllinen prosessi. Yksittäinen varusmies tekee valintoja totaalilaitoksen tiukkaan määritellyn arjen ja varusmiesyhteisön sosiaalisen maailman keskellä. Mikäli nuorella itsellään ei ole aktiivista terveysvalintoja ohjaavaa motiivia, hän seuraa instituution käytäntöjä ja varusmiesyhteisöä. Sotilaskoulutuksen logiikka ja tavoitteet sen paremmin kuin varusmiesyhteisön käytännötkään eivät aina tue terveyskasvatuksen tavoitteita, vaan armeijan arki on usein ristiriidassa terveysnäkökulman kanssa.

Tutkimuksen analyysiluvuissa tarkastellaan sairauden ja terveyden rajoja, ruokailua, tupakointia ja alkoholin käyttöä. Niistä käy ilmi muun muassa se, miksi tupakointi voi varusmiehen näkökulmasta olla järkevä valinta, miten kollektiiviset armeijatarinat liittyvät varusmiesten alkoholin käyttöön ja miten sairastelu on yhteydessä varusmiehen sosiaaliseen identiteettiin sekä miten ruokailu jakautuu armeijassa kahtia tankkaamiseen ja nautiskeluun. Samalla tulee esiin se, miten 2000-luvun nuori mies uusintaa kestämisen eetosta, mutta yksin pärjäämisen eetoksesta poiketen keskustelee henkisesti vaikeista elämäntilanteistaan muiden kanssa. Analyysiluvuissa esitellään lisäksi aineiston perusteella konstruoidut varusmiesideaalit, jotka määrittivät sosiaalisesti hyväksytyn varusmiehen roolin rajat. Jos varusmiesten terveyskäyttäytymiseen halutaan vaikuttaa, on syytä kiinnittää huomiota instituution arjen käytäntöihin ja varusmiesyhteisön toimintatapoihin.