Solmukohtia: Näkökulmia lasten mediakulttuurien tutkimusmenetelmiin ja mediakasvatukseen

Alle kouluikäisten lasten mediakulttuureista puhutaan julkisessa keskustelussa usein kahtalaiseen sävyyn: yhtäältä painotetaan lasten kompetensseja ja niin sanottua diginatiiviutta ja toisaalta viljellään huolipuhetta lapsuuden perustavanlaatuisesta ja erityisesti mediakulttuuriin liittyvästä muutoksesta. Tämän vuoksi monimenetelmäisillä, lasten kokemustietoa ja osallisuutta tavoittelevilla tutkimusasetelmilla on tärkeä paikkansa lapsuuden ja mediatutkimuksen kentillä. Kouluikäisten lasten mediankäyttöä ja mediakulttuureita on nimittäin useimmiten tutkittu tilastollisin menetelmin ja kysymällä aiheesta pelkästään aikuisilta.

Lasten mediakulttuurit -tutkimushankkeessa testattiin ja kehitettiin laadullisia menetelmiä alle kouluikäisten lasten mediakulttuurien tutkimiseen päiväkodeissa ja kotona. Tämä tutkimusraportti kokoaa yhteen tutkimushankkeen tulokset. Raportti koostuu metodologisesti painottuneista tutkimusartikkeleista ja lapsilähtöiseen mediakasvatukseen pureutuvista näkökulmateksteistä. Hanketta rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö ja se toteutettiin kahdessa pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa päiväkodissa sekä lasten kodeissa vuosien 2015 ja 2016 aikana. Hankkeessa työskentelivät tutkijat Heta Mulari, Elina Paju, Satu Valkonen, Saara Salomaa ja Annukka Lehtikangas.

Raportin tekstejä yhdistää lapsinäkökulmaisuuden ja lasten osallisuuden kriittinen pohtiminen sekä tutkimuksessa että mediakasvatuksessa. Raportin nimi, Solmukohtia, viittaa median moninaisiin merkityksiin lasten arjessa. Ensinnäkin nimi kytkeytyy niihin kohtaamisiin, joita mediakulttuuri mahdollistaa – ja myös rajaa – lasten, päiväkodin henkilöstön, vanhempien ja tutkijoiden välillä. Toiseksi nimi viittaa siihen, kuinka media kietoutuu ja solmiutuu lasten arkeen ja niihin ristiriitaisiin ajatuksiin, joita median läsnäoloon lasten elämässä usein liitetään.

Raportin tekstien yhteisenä kantavana teemana on ensinnäkin nostaa esiin alle kouluikäisten lasten kokemustieto ikkunana siihen, kuinka lapset merkityksellistävät medialaitteita ja -sisältöjä puheessaan, leikissään, vertaissuhteissaan sekä suhteissaan aikuisiin. Lasten kokemustiedon painottaminen kytkeytyy lapsi- ja nuorisopoliittiseen periaatteeseen, että lapsilla on oikeus ilmaista itseään ja osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon omista lähtökohdistaan. Toiseksi teksteissä kiinnitetään huomiota lasten mediakulttuurien tutkimuksen menetelmällisiin kysymyksiin. Millaisin tutkimusmenetelmin voimme tavoittaa lasten medialle antamia merkityksiä? Millaisia mahdollisuuksia lasten osallisuutta lisäämään pyrkivät, lapsinäkökulmaiset menetelmät voivat tarjota? Entä mitä eettisiä erityiskysymyksiä niihin liittyy? Kolmanneksi lapsilähtöistä mediakasvatusta käsittelevissä näkökulmateksteissä kurotetaan lasten omien mediakulttuurien merkityksiin ja mahdollisuuksiin varhaiskasvatuksen piirissä toteutettavassa mediakasvatuksessa.

Raportissa tarkastellaan lasten mediakulttuurien tutkimuksen laadullisia menetelmiä päiväkoti- ja kotiympäristöissä toteutettavan havainnoinnin, haastattelun sekä lasten osallisuutta lisäämään pyrkivien visuaalisten menetelmien, kuten piirtämisen sekä valo- ja videokuvaamisen kautta. Raportissa ehdotetaan, että tilastollisia ja laadullisia menetelmiä yhdistelevät tutkimusasetelmat ovat tärkeitä kehittämiskohteita tutkittaessa lasten mediasuhdetta ja mediankäyttöä. Monimenetelmäiset ja lasten osallisuutta lisäämään pyrkivät tutkimusasetelmat, joissa yhdistyvät tilastolliset kyselyt, lasten haastattelu ja havainnointi sekä erilaiset visuaaliset ja keholliset menetelmät, muodostavat moniulotteisen lähtökohdan lasten mediakulttuurien tutkimukselle.