"Ehkä ne on senkin takia ollu hiljaa": Ammattilaisten valmiudet kohdata sateenkaarinuoria ja huomioida moninaisuutta päihde- ja mielenterveystyössä

Tutkimusraportti pohjautuu opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan Nuorisotutkimusseura ry:n, Seta ry:n ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n yhteiseen hankkeeseen Sateenkaarinuoret päihde- ja mielenterveyspalveluissa (2015–2017). Tutkimuksessa on selvitetty mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaisten valmiuksia kohdata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria.

Päihde- ja mielenterveyspalvelujen toimintaa, ongelmakohtia ja hyviä käytäntöjä tarkastelevan tutkimuksen aineistona on käytetty palveluissa työskentelevien ammattilaisten kertomuksia. Tavoitteena on kehittää sateenkaarinuorten asemaa päihde- ja mielenterveyspalveluiden käyttäjinä ja edistää palveluiden yhdenvertaisuutta. Tutkimuksen toteutti Nuorisotutkimusverkosto.

Tutkimukseen on haastateltu 29 päihde- ja mielenterveyspalveluissa työskentelevää ammattilaista; esimerkiksi sairaanhoitajia, psykologeja ja sosionomeja. Aineistoa kerättiin myös anonyymilla verkkokyselyllä, johon vastasi 113 ammattilaista ympäri Suomen. Lisäksi järjestettiin kolme työpajaa, joissa sekä ammattilaiset että sateenkaarinuoret esittivät kehittämisehdotuksia ja hyviä käytäntöjä palveluihin.

Päihde- ja mielenterveyspalvelut määrittyvät tutkimuksessa laajasti: ne sisältävät monenlaisia työmuotoja ennaltaehkäisevistä palveluista erikoissairaanhoidon psykiatriaan ja päihdehuoltoon. Palvelun luonteesta riippumatta ammattilaiset pitävät yleisesti tärkeänä, että sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus huomioidaan palveluissa. Tutkimusaineiston perusteella on kuitenkin selvää, että tässä on vielä kehitettävää. Moninaisuuden huomioimisen tapojen välillä on runsaasti vaihtelua, eikä palveluissa ole juurikaan yleisiä linjauksia tai käytäntöjä yhdenvertaisen kohtaamisen varmistamiseksi.

Tutkimuksessa osoitetaan, että ammattilaisten osaamisessa on moninaisuuteen liittyen paikoin puutteita, jotka voivat olla esteenä sateenkaarinuoren kohtaamiselle ja nuoren kokemuksen ymmärtämiselle. Ammattilaisilla ei ole riittävästi tietoa siitä, mikä merkitys seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisella voi olla nuoren elämän kannalta. Aiheen luonteva puheeksi ottaminen koetaan usein haastavaksi tai sitä ei pidetä työskentelyn kannalta merkittävänä.

Monet ammattilaiset korostavat nuorten yksilöllisyyttä ja samanlaisuutta kohtaamisen lähtökohtana. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvät kysymykset jäävät kuitenkin työskentelyssä usein kokonaan huomiotta. Sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät normit, oletukset ja syrjintä sekä niiden vaikutukset mielenterveyteen ja päihteidenkäyttöön jäävät palveluissa usein tunnistamatta.

Ammattitaidon kehittäminen, tietämyksen lisääminen ja hyvien käytäntöjen luominen yhdenvertaisuuden edistämiseksi vaativat aktiivisia toimia koulutuksessa, työyhteisöissä ja ammattikunnissa sekä palvelujen järjestämisessä.