Reunamerkintöjä Hylkysyrjästä: Nuorten elämänraameja ja tulevaisuudenkuvia harvaanasutulla maaseudulla

Nuorisotutkimuksen tiedonintressit ovat perinteisesti kiinnittyneet pitkälti nuorten ryhmiin, yhteisöihin, keskinäisiin suhteisiin ja nuorisokulttuurisiin aikalaisilmiöihin. Tällainen painotus on johtanut tutkijoita sinne, missä nuoria on paljon ja missä nuorisoryhmien on helppo syntyä, pysyä koossa ja pitää yllä tiivistä keskinäistä yhteyttä. Tässä teoksessa on lähdetty toiseen suuntaan. Reunamerkintöjä Hylkysyrjästä -teoksen tavoitteena on tarkastella ja ymmärtää nuoruutta sellaisissa maantieteellisissä ja yhteiskunnallisissa paikoissa, joista on pitkä matka yhteisiin kokoontumistiloihin: kouluihin, harrastuspaikkoihin ja kavereiden luo. Tutkimusta varten tällaisesta elinympäristöstä on luotu metodologinen tyyppikylä ”Hylkysyrjä”. Nimestään huolimatta tämä paikka ei kuitenkaan ole vain kurjuuden ja poislähtijöiden maisema – tai mielenmaisema.

Kirjan artikkeleiden empiirinen aineisto on koottu Itä-Suomen pienistä, kaukana kuntakeskuksista sijaitsevista kylistä. Kirja rakentuu Hylkysyrjän elinkaarta ja historiallista kehitystä kuvaavista kartoituksista sekä siellä nykyisin asuvien nuorten arkea ja tulevaisuudensuunnitelmia analysoivista tutkimusartikkeleista, joita varten on kuunneltu sekä nuoria että heitä ohjaavia aikuisia. Kokonaisuutta täydentävät yleisemmät syrjäseutunuoruutta ja sen tutkimista pohtivat puheenvuorot.

Hylkysyrjän historia on kasvamisen ja kutistumisen kertomus, jonka juonirakenne koostuu tietoisesta kyliä elähdyttäneestä aluepolitiikasta ja tämän elähdyttämisen systemaattisesta alasajosta. Hylkysyrjän elinvoimaisina vuosina kylällä oli paljon nuoria, koulunkäyntimahdollisuuksia kotien lähellä, harrastusyhteisöjä ja selkeitä tulevaisuudennäkymiä. Yhteiskunnallisten rakennemuutosten myötä Hylkysyrjän kukoistus ja elinvoima hiipuivat, ja 2000-luvulla on päädytty tilanteeseen, jossa kylässä saattaa asua vain yksi nuori, jonka kouluun on matkaa jopa sata kilometriä ja jolle kavereiden tapaaminen onnistuu vain koulussa, koulukyydityksessä tai internetin välityksellä. Yläkouluiän ohittamisen jälkeen tällaisissa olosuhteissa kasvaminen vaatii monelta nuorelta varhaista itsenäistymistä ja kykyä selviytyä koulutusyhteiskunnan vaatimasta koulutukseen osallistumisesta kaukana kotoa sijaitsevissa maakunnallisissa kasvukeskuksissa. Aina selviytyminen ei ole itsestään selvää, mikä askarruttaa nuorten itsensä lisäksi myös nuorten parissa työskenteleviä ammattilaisia.

Hylkysyrjässä asuminen on haastavaa, mutta voi tuoda nuoren elämään myös paljon hyvää: välimatkojen eristämässä elämässä koti pihapiireineen, perhe, isovanhemmat ja sukulaiset nousevat tärkeiksi sekä emotionaalisen että konkreettisen tuen lähteiksi. Läheisten rooli on suuri myös tulevaisuudensuunnitelmien rakentamisessa: jos kaukana sijaitsevalla koulupaikkakunnalla on eno, täti tai isosisko, sinne muuttaminen tuntuu turvalliselta. Nuoret tietävät, että toisen asteen koulutuksen alkaessa heidän on jätettävä Hylkysyrjä, mutta aina joku heistä suunnittelee myös palaavansa juurilleen – joskus jopa siihen samaan pihapiiriin, jossa isä tai äiti syntyi ja jossa isovanhemmatkin joskus elivät.