Sammuuko savuke, nouseeko nuuska? Tutkimus yläkouluikäisten tupakkatuotteisiin liittyvistä mielikuvista ja kokemuksista

Tässä tutkimuksessa on haastatteluiden kautta selvitetty yläkouluikäisten nuorten mielikuvia, asenteita ja käsityksiä tupakkatuotteista ja niiden käytöstä. Lisäksi tutkittiin tupakkatuotteiden käytön sosiaalisia ja nuorisokulttuurisia kytköksiä. Tutkimushaastattelut kerättiin nuorisotaloilla Oulussa, Kouvolassa ja Espoossa. Haastattelut tehtiin pääosin ryhmähaastatteluina, ja niihin osallistui yhteensä 33 nuorta. Nuorissa oli niin tupakoimattomia, tupakoivia kuin muita tupakkatuotteita käyttäviä ja kokeilleita.

Tupakkakokeilujen keskeisiksi syiksi nuoret näkivät kaveriporukan ja kokeilunhalun. Terveyshaitat vaikuttivat olevan nuorilla varsin hyvin tiedossa, myös tupakoitsijoilla. He eivät puolustelleet käyttöään, vaan kertoivat koetuista haitoista ja pohtivat lopettamista tai vähentämistä. Tupakoimattomille keskeisiä syitä savuttomuuteen olivat muun muassa tupakan paha haju, vaikutus urheilusuorituksiin sekä vakavammat terveyshaitat. Yleisesti he näkivät tupakan turhana, tyhmänä tapana. Tupakoiville keskeisiä syitä vähentää tai lopettaa olivat niin ikään tupakan heikentävä vaikutus urheilusuoritukseen, paha haju, riippuvuus ja vaikutus ulkonäköön, kuten hampaiden kellertymiseen. He olivat myös hyvin yksimielisiä siinä, että tupakoimattomat eivät putoa kaveriporukasta, vaikka olisivat itse pelänneet sitä aiemmin. Tupakoinnin ”hyödyksi” mainittiin lisäksi stressin lievitys. Etenkin yhdeksäs luokka vaikutti olevan stressaava ajankohta nuorten elämässä.

Osa haastatelluista, etenkin pojista, näki nuuskan ja sähkösavukkeet vähemmän haitallisina aineina kuin savukkeet. Osa olikin siirtynyt näihin. Keskeinen perustelu oli, että nämä eivät haitanneet urheilusuoritusta siinä missä savukemuotoinen tupakka. Etenkin tytöt, mutta myös osa pojista, näkivät kuitenkin nuuskan vähintään yhtä haitallisena, ja myös ”ällöttävämpänä” kuin savukkeet. Varsinkin savuttomilla nuorilla vaikutti olevan hyvin vähän tietoa sähkösavukkeista. Monet, etenkin käyttäjät, kokivat ne kuitenkin suhteellisen harmittomina, varsinkin, jos niissä ei käytetty nikotiinia. Sähkösavukkeet nähtiin osin myös muoti-ilmiönä, joka useiden arvioiden mukaan olisi menossa ohitse.

Nuoret eivät yhdistäneet tupakkaa selkeästi mihinkään ryhmäilmiöihin tai nuorisokulttuureihin. Yleinen oli kuitenkin näkemys, että sellaiset nuoret, joilla menee muutoinkin huonommin ja jotka käyttävät muitakin päihteitä, herkemmin myös tupakoivat. Toisaalta tupakan nähtiin liittyvän jossain määrin myös yleiseen, ehkä epämääräiseenkin ”hengailuun”. Vastaavasti tavoitteellisemmin elämään suhtautuvien nähtiin olevan paremmin suojassa tupakoinnilta. Tupakoitsijat saattoivat kutsua heitä ”hikareiksi”. Tupakassa ei kuitenkaan nähty mitään ”coolia” tai suosiota lisäävää, vaikka ”näyttäminen” tai ”piireihin pääsy” voi olla syy ainakin kokeiluihin.

Myöskään nuuskaan tai sähkösavukkeisiin ei yhdistetty ”cooliutta”. Molemmat vaikuttaisivat kuitenkin olevan tietyissä, yleensä poikien porukoissa suhteellisen suosittuja ja yleisiä. On kuitenkin epäselvää, liittyykö niihin samanlaista statusarvoa kuin tupakkaan on varsinkin aikaisemmin liittynyt. Tätä vastaan puhuu ainakin se, että tytöt pääsääntöisesti vierastavat näitä tuotteita. Nuuska on silti statukseltaan neutraalimpi tuote kuin savukkeet: ei erityisen ”cool”, mutta ei kovin pahakaan. Nuuskan suhteen tyypilliseksi käyttäjäryhmäksi määrittyivät jääkiekkoilijat ja osin myös muut urheilijat. Jääkiekon ja nuuskan suhde on voimakas ja ilmeinen. Lisäksi aineistosta nousi selvästi esille tupakan ja eräänlaisen ”raksa-amiskulttuurin” yhteys, vaikka nuoret eivät tätä eksplisiittisesti määritelleetkään. Kyseisessä kulttuurissa tupakointi alkaa usein jo kauan ennen ammattikoulua tai työelämää. ”Isien tavoille” opitaan asuinympäristön, kaveriporukan ja myös kotoa saatujen vaikutteiden kautta, vaikka vanhemmat pyrkisivät kieltämään lastensa tupakoinnin.

Tutkimus osoittaa, kuinka tärkeää terveys on tämän päivän nuorille. Hekin, jotka käyttivät nikotiinituotteita, usein jäsensivät käyttöään ja siihen liittyviä pohdintojaan terveysnäkökulmasta käsin. Tähän yhdistyvät kiinteästi urheilu ja liikunta hyväksi koettuina elämäntapoina, joita etenkin tupakointi haittaa. Terveys, liikunta ja päihteet nähdään toisaalta myös yksilöllisiksi valinnoiksi, jokaisen ”omaksi asiaksi”. Siten toisten nikotiinituotteiden käyttöön ei kovin helposti puututa, tai sitä ei tuomita, vaikka pidettäisiinkin tyhmänä tapana. Yhtä kaikki liikunnalliset elämäntavat ja voimakkaana elävä terveyseetos tarjonnevat tarttumapintoja ehkäisevään työhön. Jälleen on muistettava, että etenkin pojat näkevät nuuskan ja sähkösavukkeet vähemmän haitallisina niin terveyden kuin liikunnan näkökulmasta. Nuuska vaikuttaa olevan varsin helposti nuorten saatavilla, ja vieläpä savukkeita halvemmalla. Tämä saattaa olla merkittävä ja ehkä aliarvioitukin syy nuuskan käytön lisääntymisen taustalla.

Savukemuotoinen tupakka vaikuttaisi joka tapauksessa olevan marginalisoitumassa. On mahdollista, että tupakan kohdalla ollaan tulossa sellaisen rajan yli, jossa polttajia ei enää ole riittävän monia, jotta tupakointi tarjoaisi nuorten keskuudessa sosiaalista pääomaa ja statusta. Toisaalta edelleen on paikannettavissa eräänlaisia kulttuurisia taskuja, joissa tupakan käytöllä on ryhmästatusta tuottavaa arvoa. Myös alueelliset erot saattavat olla huomattavia. Tupakan käytön vähentyminen kytkeytynee myös siihen, että alaikäiset juovat alkoholia yhä vähemmän. Vaikka juominen saattaa alkaa täysi-ikäisenä, tupakka ei välttämättä siinä iässä tule enää yhtä herkästi mukaan. Alkoholi ja tupakkatuotteet kytkeytyvät myös monilla muilla kiinnostavilla tavoilla nuorten elämismaailmaan, kuten sen teknologisoitumiseen. Tämän hahmottaminen on vaativaa, mutta tärkeää myös ehkäisevän työn kannalta. Se tarjoaa myös lukuisia kiinnostavia jatkotutkimusmahdollisuuksia.