Visuaaliset menetelmät lapsuuden- ja nuorisotutkimuksessa

Kuvat ja visuaalisuus ovat aina olleet osa tutkimusta. Digitalisoitumisen myötä visuaalisesta kulttuurista on tullut keskeinen osa arkea, ja myös kiinnostus visuaalista metodologiaa kohtaan on lisääntynyt. Etenkin lapsuuden- ja nuorisotutkimuksen piirissä käytetään visuaalisia menetelmiä, sillä niiden avulla on mahdollista osallistaa lapsia ja nuoria tutkimusprosessiin. Visuaalisen metodologian avulla tuotetulla tiedolla on omat erityispiirteensä. Tässä artikkelikokoelmassa esitellään empiiristen esimerkkien avulla, kuinka visuaaliset menetelmät voivat olla osa tutkimusasetelmaa. Visuaalista metodologiaa tarkastellaan monesta eri näkökulmasta.

Visuaalinen kuvasto on ollut osa taidehistorian tutkimusta jo vuosisatojen ajan, mutta nykyään se on validi osa monenkin tieteenalan tutkimusta, kun tarkoituksena on havainnoida, analysoida ja teoretisoida yhteiskuntaa. Usein käytetään joko valmista tai tutkijan ja osallistujien tuottamaa visuaalista aineistoa. Visuaalisen aineiston analyysi voi keskittyä sisältöön, muotoon, tyyliin, aineiston tuottamisprosessiin tai visuaalisen aineksen tulkintaan. Tässä artikkelikokoelmassa tarkastellaan erilaisia visuaalisia menetelmiä, kuten visuaalista etnografiaa, verkostokarttoja ja kollaasitekniikkaa.

Visuaalisuus ei ole erillään muusta aistimaailmasta: usein monet symbolijärjestelmät näyttäytyvät rinnakkain, ja tätä kutsutaan multimodaalisuudeksi. Lasten- ja nuorisokulttuuri sisältää monenlaisia multimodaalisia lajeja, kuten tietokonepelejä, parkouria, elokuvia, leikkikenttiä ja teatteriesityksiä. Tässä artikkelikokoelmassa esitellään ja tutkitaan kaikkia edellä mainittuja kulttuurisia ilmiöitä. Keskeinen lapsuuden- ja nuorisotutkimusta yhdistävä tavoite on lasten ja nuorten aktiivisen toimijan roolin ymmärtäminen, niin suhteessa tutkimusprosessiin kuin lasten- ja nuorisokulttuurin tuottamiseen. Osallistujan, tuottajan ja toimijan positiot ovat esillä tässä kokoelmassa, kun tutkijat pohtivat visuaalisen metodologian mahdollisuuksia ja rajoituksia.

Visuaalisiin menetelmiin liittyvät eettiset kysymykset ovat pääasiassa samoja kuin muihinkin tutkimusmenetelmiin liittyvät kysymykset. Tutkimukseen osallistuvien anonymiteetin turvaamisen problematiikka korostuu, sillä videot ja kuvat, joissa osallistujat ovat tunnistettavia, ovat visuaalisina aineistoina hyvin yleisiä. Visuaaliset menetelmät eivät ole yksiselitteisesti parempia kuin muut menetelmät, eikä niitä pitäisi käyttää naiivisti tai kritiikittömästi. Niillä voi katsoa olevan tiettyjä etuja, kuten se, että ne mahdollistavat toisenlaisen tiedontuottamisen ja -välittämisen sekä sallivat tutkimukseen osallistujien ilmaista itseään muutenkin kuin kirjallisesti. Visuaalista metodologiaa tulisi kehittää monitieteisessä kontekstissa, ja juuri tällaiselle keskustelulle lapsuuden- ja nuorisotutkimuksen kenttä tarjoaa erinomaiset puitteet. Tässä artikkelikokoelmassa ovat edustettuina sosiologian, kasvatustieteen, taiteiden- ja kulttuurintutkimuksen, maantieteen, liikuntatieteen, uskontotieteen ja perhetutkimuksen tieteenalat.