Karjalaisia sananlaskuja ja arvoituksia

Vuodesta 1943 lähtien olen merkinnyt muistiin karjalaisia sananlaskuja ja arvoituksia monilta henkilöiltä ja monilla paikkakunnilla. Varhaisimmat muistiinpanot ovat jatkosodan loppuajoilta, jolloin Itä-Karjalassa Maaselän suunnalla aloin panna paperille karjalan kieltä. Lyhyillä käynneillä niissä kylissä, joissa silloin oli asukkaita - Paatenessa, Selkissä ja Porajärven pohjoiskylissä, vähän muuallakin -, tutustuinnoihin murteisiin jonkin verran, mutta esim. yhtäjaksoisia tekstejä en juuri pystynyt kirjoittamaan. Muistiinpanojeni pisimmät jaksot tuolta ajalta ovatkin (runojen lisäksi) sananlaskuja ja sanontoja, ts. asultaan vakiintuneita ilmauksia, jotka kertoja saattoi pyydettäessä toistaa muuttumattomina.

Sodan jälkeen karjalaisten sananparsien kokoelma on karttunut keruumatkoillani Suomessa, Ruotsissa ja v:sta 1957 alkaen myös Neuvostoliitossa. Tältä kannalta satoisimmat ovat olleet ne matkat, jotka vaimoni Helmi Virtarannan kanssa tein kesällä 1976 eri puolilla Suomea asuvien karjalaisten luo, ja yhteinen matkamme Neuvosto-Karjalaan 20.8. - 20.9.1972. Tverinkarjalainen sananparsiaines lisääntyi suuresti 24.8. - 24.9.1971 Kalininin alueelle tekemälläni matkalla, jolloin avustajanani oli erinomainen karjalaisten sananlaskujen tuntija Grigori Makarov Petroskoista.

Karjalaisia sananlaskuja on paljon - SKS:n kansanrunousarkistossa ja Karjalan kielen sanakirjan kokoelmissa lähes 100 000 toisintoa -, mutta niiden tiheys ei karjalaistenkaan puheessa ole suuri. Jokainen sananlasku on sidoksissa tiettyyn puheyhteyteen tai tilanteeseen. Sananlaskut eivät putoile irrallisina, eikä niitä myöskään voi tuloksellisesti tallentaa esim. pyytämällä luettelemaan sananparsia. Kokoelman sananlaskuista osa on merkitty muistiin vapaasta keskustelusta (karjalaisäänitteistäni en ole niitä käynyt poimimaan), mutta enimmät ovat tulleet paperille kyselytietä. Apuneuvoina olen Kalininin alueella käyttänyt Vihtori Alavan v:lta 1895 olevia sananparsimuistiinpanoja, jotka sisältyvät Eino Leskisen toimittamaan "Karjalan kielen näytteitä" sarjan I osaan (ilm. 1932, sivuilla 74-88), ja Grigori Makarovin teoksia "Kareĺskije poslovitsy, pogovorki, zagadka" (Petroskoi 1959) ja "Obraztsy kareĺskoi retši" (Moskova-Leningrad 1963, sivut 84-88). Useimmat Rukajärven Suurenjärven ja Mäntyselän Saajärven sekä Salmin ja Säämäjärven sananparsista on johdateltu kertojien mieleen Liisa Miettisen ja Pentti Leinon toimittamaa "Karjalaisia sananpolvia" teosta (ilm. 1971) hyväksi käyttäen. Kysellessä on tietysti yritetty menetellä mahdollisimman varovasti, esim. mainiten vain sananparressa esiintyvä keskeinen ilmaus (esim. Koira haukkuu...?; suuri nenä...?; meren kierrät...?) tai vihjaamalla sellaiseen seikkaan, josta on tiettävästi sananparsia (esim. Tijjädgo regänenäs poverkkoa?).

Kokoelman sananlaskuihin on liitetty myös selityksiä, joskin säästeliäästi. Vertailut muihin sananlaskujulkaisuihin olen jättänyt kokonaan pois, koska ne - lyhyinäkin viittauksina - olisivat vieneet huomattavan paljon tilaa. Sen perusteella, mitä kaksikieliset kertojani ovat Kalininin alueella ja Aunuksessa maininneet, monella karjalaisella sananlaskulla on venäläinen vastineensa. Näyttää siltä, että enimmät tverinkarjalaiset sananlaskut ovat suoraan venäjästä käännettyjä tai mukautettuja - siihen viittaa monesti vakiintumattoman tuntuinen kieliasukin. Eräät pohjoiskarjalaiset (eli vienalaiset) sananparret taas liittyvät likeisesti suomalaiseen parsistoon. Karjalaiselle sananlaskuviisaudelle löytyy siis vastineita sekä idästä että lännestä - kansainvälisyyshän on ominaista sananlaskuperinteellekin.

Arvoitusten tallennusmenetelmä on ollut toinen kuin sananlaskujen. Kertojaa voi suorastaan kehottaa arvauttelemaan. Jos seurassa on useampia henkilöitä, aina parempi, koska he voivat arvoituksia mieleen johdateltaessa auttaa toisiaan ja kilpailla siitä, kuka eniten osaa arvautella tai arvata. Arvoituksia on tätä kokoelmaa varten kyselty myös toisin: Mitä arvauteltiin kontiosta, tervasta, veneestä? jne.

Sananlaskujen ja arvoitusten kirjoitusasussa on noudatettu Karjalan kielen sanakirjan periaatteita (ks. KKS I:n johdannon sivuja LXXIX-CI). Tämän vuoksi on eräiden alkuperäismuistiinpanojen kieltä jouduttu hieman yksinkertaistamaan.

Aineksen tallennustyöhön on osallistunut myös vaimoni. Hän on kirjoittanut sananlaskut ja arvoitukset muistiinpanoistamme sanalippuihin ja järjestänyt ne. Karjalan kielen sanakirjan toimituksen jäsen Marja Lehtinen kirjoitti käsikirjoituksen offsetpainoa varten huolellisesti ja nopeasti.

Kokoelman julki tulon teki mahdolliseksi Karjalan Sivistysseuran ja Säätiö Väinölän tuki. Huhtikuussa 1976 Karjalan Sivistysseura ilmoitti minulle, että se yhdessä Säätiö Väinölän kanssa on lähestyvän 70-vuotisjuhlansa (9. - 10.10.1976) kunniaksi päättänyt vastata kirjan painatuskuluista.

Helsingissä 9. lokakuuta 1976

Pertti Virtaranta