Luottamuksensuoja eurooppalaisena oikeusperiaatteena

Tutkimus kohdistuu luottamuksensuojaperiaatteen valtiosääntöisesti perustelta­vissa oleviin yleisiin oppeihin eli luottamuksensuojadoktriiniin; sen tarkoituk­seen, oikeuttamisperusteisiin, soveltamisalaan ja suojan rajoihin. Tutkimusongelma voidaan tiivistää yhteen aina ajankohtaiseen kysymykseen: minkälaisten oikeudellisten perusteiden nojalla voidaan ratkaista kysymys siitä, onko yksi­tyisellä oikeus luottaa julkisen vallan toimen pysyvyyteen ja laillisuuteen? Ky­symyksen taustalla on ajatus siitä, että luottamuksensuojadoktriinin olemassa­olo kertoo jonkin muuttuneen siinä tavassa, jolla oikeusyhteisö ymmärtää usein perustavanlaatuiseksi katsomansa oikeusvaltiolliset sitoumukset kuten oikeus­varmuus, lainalaisuus, laillisuus ja ennakoitavuus. Tutkimuksessa luottamuk­sensuojaperiaate pyritäänkin sijoittamaan osaksi doktrinaalista keskustelua jul­kisoikeuden konstitutionalisoitumisesta.

Tutkimus keskittyy luottamuksensuojaan nimenomaan eurooppalaisena oi­keusperiaatteena. Tutkimus kohdistuu sekä suomalaisen doktriiniin että laajasti saksalaiseen Vertrauensschutz-doktriiniin ja Englannin common law'n protec­tion of legitimate expectations -periaatteeseen. Tutkimus antaa myös näkökul­man EU-oikeuden muodolliseksi periaatteeksi käsitettyyn luottamuksensuojaan tarkastelemalla sen yhteentörmäystä saksalaisen doktriinin kanssa. Tutkimuksen keskeinen tehtävä on osoittaa, millaisessa suhteessa suomalaisen luottamuksen­suojadoktriinin keskeiset perusratkaisut ovat sen eurooppalaisiin esikuviin näh­den.

Luottamuksensuojaperiaate on usein nähty vaikeaksi soveltaa käytännössä. Tutkimuksessa osoitetaan kuitenkin, miten luottamuksensuojaperiaate on sen yksityiseen kiinnittyvästä näkökulmasta huolimatta strukturoitavissa jäsenty­neeksi oikeudelliseksi testiksi. Tästä johtuen tutkimus tarjoaa hyödyllisen nä­kökulman myös käytännön soveltamistoiminnalle sekä tuomioistuimissa että hallintoviranomaisissa.

Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.