Suomalainen Lakimiesyhdistys https://edition.fi/lakimiesyhdistys fi-FI OMP 3.2.1.2 http://blogs.law.harvard.edu/tech/rss 60 Ulosottovalitusprosessin edellytykset (A 348) https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/602 <p>Ulosottovalitus on suomalaisessa oikeusjärjestyksessä erityinen oikeussuojakeino, jolle ei ole vastinetta yleisessä siviili- tai muutoksenhakuprosessissa. Ulosottoviranomaisen suorittamiin toimiin ja toimituksiin voidaan yleensä hakea muutosta valittamalla käräjäoikeuteen. Tavallisessa siviiliprosessissa muutosta voidaan yleensä hakea tuomioistuimen ratkaisuun. Ensimmäisenä muutoksenhakuasteena on hovioikeus. Tässä väitöstutkimuksessa selvitetään ulosottovalitusprosessin yleistä teoreettista perustaa – ulosottomenettelyä muutoksenhaun kohteena ja ulosottovalitusta muutoksenhakukeinona – sekä erityisesti kahta ulosottovalituksen tutkimisen estettä: aikaisemman ratkaisun oikeusvoimavaikutusta ja lopullisen tilityksen vaikutusta.</p> <p>Tuomion oikeusvoimavaikutus (res judicata) tarkoittaa sitä, ettei lainvoimaisesti ratkaistua asiaa voida ottaa enää uudelleen tuomioistuimen tutkittavaksi. Ulosoton tilitysvaikutus puolestaan merkitsee sitä, että ulosottomenettelyssä kertyneiden varojen lopullisen tilityksen jälkeen ulosottovalitusta ei voida enää tuomioistuimessa tutkia. Oikeusvoima on yleinen siviiliprosessuaalinen konstruktio. Tutkimuksessa selvitetään, sopiiko siviiliprosessuaalinen oikeusvoimavaikutus ulosottovalitusjärjestelmään. Tilitysvaikutus on puolestaan ulosotto-oikeudellinen konstruktio. Sen osalta tutkittavana on, sopiiko ulosottoprosessuaalinen tilitysvaikutus siviiliprosessuaaliseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin järjestelmään, erityisesti tuomioistuimeen pääsyn kriteeriä silmällä pitäen. Tutkimuksessa siten yleinen siviiliprosessuaalinen ja erityinen ulosottoprosessuaalinen järjestelmä kohtaavat.</p> <p>Tutkimuksessa käsitellyt kaksi valituksen tutkittavaksi ottamisen kriteeriä osoittavat esimerkkeinä, kuinka suuri merkitys järjestelmällä on niin kriteerien tulkinnassa kuin systemaattisessa arvioinnissa. Tutkimus vahvistaa ulosottovalitusasioiden erityisluonteen sekä yleisemminkin järjestelmän ymmärtämisen&nbsp; merkitystä.</p> <p>Teos on hyödyllinen kaikille ulosottoasioiden parissa työskenteleville: ulosottomiehille, avustajille ja tuomareille. Teoksessa käsitellyt prosessioikeudelliset ja oikeusteoreettiset kysymykset ovat kiinnostavia myös sellaisenaan, ilman liityntää ulosottoasioihin, niin tutkimuksen kuin käytännön ratkaisutoiminnan näkökulmasta.</p> Annina Wahlbeck Copyright (c) 2022 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/602 ma, 28 marras 2022 00:00:00 +0200 Oikeuksiin pääsy massavahinkotilanteissa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/381 <p>Massavahinkotilanteessa suurelle määrälle henkilöitä voi syntyä vahingonkorvausvaade, joka perustuu esimerkiksi kuluttajaoikeuden loukkaukseen, kilpailuvahinkoon tai ympäristövahinkoon. Vaade on tyypillisesti henkilöä kohden pieni ja usein vaikea näyttää toteen. Tällöin vaateenhaltija ei yleensä lähde vaatimaan korvauksia, ellei siihen ole kyllin vaivatonta ja riskitöntä menettelyä, kuten lautakuntamenettelyä tai syyttäjän ajamaa rikosprosessia. Perinteinen yksilöllinen siviiliprosessi on muodostunut liian kalliiksi mekanismiksi oikeuksiin pääsyn näkökulmasta.</p> <p>Toisinaan vaateenhaltijat pyrkivät siihen, että asiat käsitellään yhdessä ja samassa siviiliprosessissa kollektiivisen lainkäytön keinoin. Nämä keinot voivat olla edustuksellisia, kuten ryhmäkanne tai siirronsaajan kanne, taikka kumulatiivisia. Suomessa jälkimmäiset ovat olleet merkittävämpiä. Vaateenhaltijat ovat näet nostaneet joukkokanteita eli itsenäisiä toisiinsa liittyviä kanteita; tällöin he ovat hyödyntäneet yhteistä asianajoa ja pyrkineet kanteiden yhteiskäsittelyyn. Ilmiö herättää lainopillisia<br>kysymyksiä, koska prosessioikeudellisessa sääntelyssä on ajateltu ennen kaikkea kahden asianosaisen välisiä oikeudenkäyntejä.</p> <p>Teos on pitkälti oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa tarkastellaan hyvän asianajajatavan sisältöä yhteisessä asianajossa, joukkokanteiden käsittelyä tuomioistuimessa sekä oikeudenkäyntikulusäännösten soveltamista tässä yhteydessä. Lisäksi tutkimuksessa on arvioivia ja oikeuspoliittisia osuuksia; mahdollisten menettelyuudistusten yhteydessä on otettu huomioon myös EU:n edustajakannedirektiivi. Teos on ensimmäinen kotimainen väitöskirja, jossa syvennytään kollektiivisen lainkäytön kysymyksiin.</p> <p>Tutkimus tarjoaa tietoa ja tuoreita näkökulmia tuomareille, asianajajille ja muille oikeussuojajärjestelmästä kiinnostuneille.</p> Jaakko Markus Copyright (c) 2022 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/381 to, 19 touko 2022 00:00:00 +0300 Siviiliprosessuaalinen asiavaltuus tekijänoikeuden loukkaustapauksissa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/342 <p>Tekijänoikeuden loukkaus voi koskettaa monen tahon oikeuksia – toisinaan jopa samanaikaisesti samassa loukkausasiassa. Esimerkiksi alkuperäisellä tekijällä, jälkiperäisteoksen luojalla, yhteisteoksen tekijällä, yhteisomistajalla, kokonaisluovutuksen saajalla, lisenssinhaltijalla, hyvitys- ja/tai vahingonkorvausvaatimuksen siirronsaajalla, julkaisijalla, kustantajalla, kuolinpesän osakkaalla, legaatinsaajalla, pesänselvittäjällä/-jakajalla ja mahdollisesti jopa tekijänoikeusjärjestöllä tai tekijän edustajalla saattaa olla intressi loukkausasiassa.</p> <p>Pääosa tekijänoikeudellisista loukkaustapauksista käsitellään nykyään siviilioikeudellisina asioina. Oikeudenkäymiskaari, tekijänoikeuslaki tai muut lait eivät kuitenkaan sisällä yleissäännöksiä siitä, kuka on oikeutettu saattamaan tekijänoikeuden loukkausta koskevan siviili- tai hakemusprosessin vireille, tai siitä, kuka on oikeutettu saamaan ratkaisun tällaisessa asiassa. Asiavaltuuskysymysten käsittely, jäsentäminen ja ratkaiseminen on huomattavasti laajempi ja<br>monitahoisempi kokonaisuus kuin ensi näkemältä saattaa vaikuttaa. </p> <p>Teoksen tarkoituksena on avata tätä kompleksista kokonaisuutta sekä antaa kattava kokonaiskuva niistä prosessuaalisista ja aineellisoikeudellisista erityiskysymyksistä, jotka liittyvät siviilioikeudellisissa tekijänoikeuden loukkaustapauksissa aktualisoituviin asiavaltuuskysymyksiin ja muihin asiavaltuuteen läheisesti kytköksissä oleviin kysymyksiin.</p> <p>Teoksessa käsitellään asiavaltuuden lisäksi eräitä sen siviiliprosessuaalisia lähi-ilmiöitä, kuten prosessinyhteyden eri muotoja sekä oppia oikeussuojan tarpeesta. Lisäksi teoksessa selvitetään, voidaanko esimerkiksi usean asialegitimoidun tilanteessa keskinäisellä sopimuksella vaikuttaa asiavaltuusjärjestelyihin tuomioistuinta sitovasti. Teoksessa paneudutaan myös tuomioistuimen ja asianosaisten työn- ja vastuunjakoon tekijänoikeudellisten asiavaltuuskysymysten selvittämisessä.</p> <p>Teos on ensimmäinen kokonaisvaltainen esitys tekijänoikeudellisten asiavaltuuskysymysten käsittelystä, jäsentämisestä ja ratkaisemisesta. Asetelman tuntemus on välttämätöntä, jotta asiavaltuuskysymyksen teoreettinen jäsentäminen ja asian ratkaiseminen tapahtuvat oikein. Kirjaa voivat hyödyntää niin tekijän- ja prosessioikeuden parissa työskentelevät kuin muutkin juristit ja asiantuntijat.<br></p> Jussi Päivärinne Copyright (c) 2022 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/342 ti, 17 touko 2022 00:00:00 +0300 Yhteistyö tekijänoikeudessa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/220 <p>Onko saamenpuvulla tai perinteisillä kulttuuri-ilmaisuilla tekijänoikeudellista tekijää? Entä kenelle tekijänoikeuden yhteisöllisesti maalattuun muraaliin tai internetissä kollektiivisesti kirjoitettuun tekstiin tulisi kuulua? Miten yhteistyössä tehtävän tieteellisen tutkimuksen ja tekijänoikeuden tekijäkäsitykset eroavat toisistaan? Mitä tekijyyden ja luovuuden käsitteillä tekijänoikeudessa tarkoitetaan ja miten nämä käsitteet soveltuvat yhteisöllisesti tehtävään luovaan työhön?</p> <p>Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kysymystä siitä, kenelle tekijänoikeuden tulisi kuulua silloin, jos luovaan työhön on osallistunut useampia henkilöitä erilaisin panoksin ja eri aikoina. Voidaanko tekijänoikeutta ylipäätään hallita silloin, jos kaikkia yksittäisiä tekijöitä ei edes tiedetä?</p> <p>Tarkastelu alkaa tekijän ja luovuuden käsitteiden analyyttisestä tarkastelusta: mitä sisältöjä näihin käsitteisiin tekijänoikeudessa kuuluu, ja minkälaisia käyttötarkoituksia näillä käsitteillä on. Mikä on tekijänoikeudellinen tekijä ja mitä on tekijänoikeudellinen luovuus? Analyyttisen tarkastelun jälkeen tutkimus etenee yllä mainittujen käytännöllisten tapausesimerkkien kautta arvioimaan kriittisesti sitä, miten näiden käsitteiden avulla voidaan ottaa huomioon yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen perustuvien luovien prosessien erityispiirteitä. Tutkimus syvenee useisiin tekijyyttä ja luovaa työtä käsitteleviin erityiskysymyksiin aina tekijän tuntemattomuudesta tekijäryhmän vastuuseen luovan työnsä tuloksesta.</p> <p>Tutkimuksen johtopäätösosiossa tuodaan esiin sitä tulkinnallista liikkumavaraa, jota tekijänoikeuslainsäädännössä jo nyt on yhteisöllisten luovien prosessien edistämiseksi. Samalla tehdään muutamia lainsäädännön kehittämiseen pyrkiviä ehdotuksia siitä, millä tavoin tekijänoikeuslaki kykenisi toteuttamaan tarkoitustaan luovan työn edistäjänä vielä paremmin yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen perustuvissa luovissa prosesseissa. Uusien teknologioiden ja kulttuuristen muutosten myötä tekijänoikeuslain kriittinen tarkastelu on käynyt yhä tärkeämmäksi, ja tutkimus vahvistaa sitä yleisopillista pohjaa, jolle uusia ilmiöitä koskeva tekijänoikeudellinen argumentaatio voi rakentua. Teosta voi suositella luovan alan työntekijöille, tekijänoikeuden asiantuntijoille sekä kenelle tahansa luovuudesta ja tekijänoikeudesta kiinnostuneelle lukijalle.</p> Tuomas Mattila Copyright (c) 2022 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/220 ti, 15 maalis 2022 00:00:00 +0200 Rangaistuksen määräämisen perusteleminen https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/221 <p>Rangaistuksen määrääminen on yksi suurinta mielenkiintoa herättävistä aiheista rikosoikeutta ja oikeudenkäyntejä koskevassa julkisessa keskustelussa. Oikeudellisesti tarkasteltuna rangaistuksen määräämisessä yhdistyvät väljä ja yleisluontoinen sääntely, tuomarin laaja harkintavalta ja vaatimus rangaistuskäytännön yhtenäisyydestä. Rangaistuksen määräämistä koskeva ratkaisu on rikosasian vastaajan kannalta keskeinen. Ratkaisussa tavanomainen laintulkinta voi kuitenkin jäädä taka-alalle, jolloin tuomarin kokemusperäinen tieto ja tähän liittyvät intuitiivisen harkinnan riskit nousevat esiin.</p> <p>Tutkimuksessa kysytään, miksi ja miten tuomarin tulisi perustella rangaistuksen määräämistä koskevaa päätöstään. Ennen perustelemista koskevien kysymysten käsittelyä tutkimuksessa tarkastellaan rangaistuksen mittaamista ja siihen liittyviä oikeuslähteitä. Tutkimuksessa hyödynnetään tuomion perustelemisesta aiemmassa prosessioikeudellisessa oikeuskirjallisuudessa esitettyjä havaintoja ja teorioita. Tarkasteluun yhdistetään myös rangaistuksen määräämisharkintaan liittyviä tekijöitä, kuten vaatimus rangaistuskäytännön yhtenäisyyden huomioimisesta.</p> <p>Rangaistuksen määräämisen perustelemista lähestytään sekä yleisesti että erikseen rangaistuksen määräämisen osaratkaisujen ja niihin liittyvän aineellisen lainsäädännön kautta. Tarkastelun tuloksena nostetaan esille tekijöitä, joiden vallitessa rangaistuksen määräämisen perustelemiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota.</p> <p>Teoreettista tarkastelua täydentää tutkimuksen empiirinen osuus, jossa käydään läpi rangaistuksen määräämisen perusteluita tuomioistuinten ratkaisuista koostuvan aineiston perusteella. Erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, vastaavatko tutkimuksen teoreettisessa osassa tehdyt johtopäätökset vallitsevaa oikeuskäytäntöä, ja miten rangaistuksen määräämistä perustellaan tuomioistuinkäytännössä. Tutkimus on kirjoitettu tuomarin näkökulmasta ja se tarjoaa apuvälineen rangaistuksen määräämistä koskevan harkinnan jäsentämiselle tuomioistuintyössä. Tutkimuksesta on hyötyä myös kaikille rikosasioiden käsittelyyn osallistuville.</p> Heikki Kemppinen Copyright (c) 2022 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/221 ti, 15 maalis 2022 00:00:00 +0200 Towards an Efficient, Just and Humane Criminal Justice. https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/121 <p>This collection of essays on criminal law, criminology and criminal policy includes a selection of my articles from the year of 1972 to the year of 2020, i.e., from a period of 49 years. The writings – in all 32 – chosen for the compilation are written in English and 30 of them have been published earlier. The main aim with this anthology is to crucially widen the access of my writings for comparative purposes. The articles are divided into seven chapters. Chapters I–VI cover a large spectrum of criminal sciences, and they are – in particular, in Chapters IV–VI – written rather from a Nordic (Scandinavian) than from a narrower Finnish perspective. The title of the anthology expresses its main message: towards an efficient, just and humane criminal justice. Chapter VII includes five articles related to bio-ethics and (criminal) law. The reason for that chapter’s attachment is to present some of my contributions to the new discipline entitled ‘Medical law and biolaw’.<br />The intensified internationalization and Europeanization of criminal law and justice have changed the role of comparative law and criminal sciences in general. There is much more need for comparison of legal orders due to the emergence of European criminal law and international criminal law and due to the increased interaction between European and global legal regulations and the national legal orders. We also need more evidence-based criminological research to be utilized in criminal-policy planning and as a foundation for rational policy decisions.</p> Raimo Lahti Copyright (c) 2021 Suomalainen Lakimiesyhdistys https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/121 pe, 19 marras 2021 00:00:00 +0200 Asiantuntija tuomarina : tekniikan ja luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomarit ympäristönsuojeluasioissa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/472 <p>Asiantuntija tuomarina – Tekniikan ja luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomarit ympäristönsuojeluasioissa selvittää, miksi asiantuntijatuomari on osa ratkaisukokoonpanoa ympäristönsuojeluasioissa. Tarkastelun kohteena ovat asiantuntijatuomarin rooli, tehtävät ja toimintaympäristö sekä asiantuntijatuomarin kansallinen, EU-oikeudellinen ja kansainvälinen normipohja. Mihin asiantuntijatuomaria tarvitaan? Mitä haasteita asiantuntijatuomarin käyttäminen asettaa? Miten asiantuntijatuomarin sisältävän kokoonpanon tulisi toimia?</p> <p><br />Väitöstutkimus kuuluu hallintoprosessin alaan. Tutkimuksen teema kuitenkin läpäisee useita eri oikeudenaloja ja siksi asiantuntijatuomarijärjestelmää arvioidaan hallintoprosessin, aineellisen ympäristöoikeuden, perus- ja ihmisoikeuksien<br />sekä EU-oikeuden näkökulmista. Asiantuntijatuomarijärjestelmää havainnollistetaan kotimaisella ja eurooppalaisella oikeuskäytännöllä. Erityisesti access to justice, keskustelu ympäristötuomioistuinten ja asiantuntemuksen tarpeesta<br />sekä tuomioistuimelta edellytettävä laaja-alainen ja monipuolinen tarkastelu ja tutkimisvalta ovat mielenkiintoisia kysymyksiä. Tutkimuksessa esitellään myös syitä sille, miksi asiantuntemuksen tarpeeseen vastataan eri prosessilajeissa ja<br />hallintoprosessin eri asiaryhmissä erilaisin keinoin.</p> <p><br />OTL, VT Hanna Nieminen-Finne toimii hallinto-oikeustuomarina muun muassa ympäristöasioissa. Väitöstutkimus soveltuu tutkijoiden ohella kaikille hallintoprosessin ja ympäristöasioiden muutoksenhakumenettelyn parissa työskenteleville<br />ja niistä kiinnostuneille.</p> <p>Väitöskirja : Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2020.</p> Hanna Nieminen-Finne Copyright (c) 2020 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/472 ke, 01 tammi 2020 00:00:00 +0200 Oikeudelliset todistelunrajoitteet rikosasiassa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/473 <p>Oikeudelliset todistelunrajoitteet rikosasiassa on oikeustieteellinen väitöstutkimus, jossa tarkennetaan todistusoikeuden käsitteistöä ja yleisiä oppeja jäsentämällä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä kehittyneitä<br />periaatteita todistelunrajoitteista ja todisteen hyödyntämiskielloista suhteessa uudistettuihin, kansallisiin todistelua rajoittaviin säännöksiin.</p> <p>Todistelun vapautta rajoittavien oikeusnormien vaikutusta pyritään kuvaamaan aikaisempaa monipuolisemmin ja kehittämään käsitteellinen viitekehys, jolla voidaan kuvata kaikkia oikeudellisia todistelunrajoitteita sekä niiden toimintatapaa. Perustana on tällaisten normien kolmen keskeisen ominaisuuden eli kohteen, joustavuuden<br />ja ulottuvuuden erottaminen.</p> <p>Tutkimus on hyödyksi paitsi todistusoikeuden tutkijoille myös käytännön juristeille, jotka yhä useammin joutuvat arvioimaan oikeudellisten todistelunrajoitteiden soveltuvuutta ja vaikutuksia.</p> <p><br />OTM, KTK, VT Jurkka Jämsä on opiskellut Tampereen ja Helsingin yliopistoissa sekä työskennellyt valmistumisensa jälkeen pääosin tuomioistuinlaitoksessa.</p> <p>Väitöskirja : Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2021.</p> Jurkka Jämsä Copyright (c) 2020 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/473 ke, 01 tammi 2020 00:00:00 +0200 Eurooppalainen pidätysmääräys ja rikoksentekijän luovuttamisen aineelliset edellytykset https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/471 <p>Teos käsittelee eurooppalaiseen pidätysmääräykseen perustuvaa rikoksentekijän luovuttamista. Tutkimuksessa selvitetään, missä tilanteissa ja millä edellytyksillä rikoksentekijä voidaan luovuttaa toisesta EU:n jäsenvaltiosta Suomeen ja vastaavasti Suomesta toiseen EU:n jäsenvaltioon. Tutkimuksen keskiössä on Euroopan unionin neuvoston vuoden 2002 kesäkuussa antama puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (neu-voston puitepäätös 2002/584/YOS, EAW-puitepäätös).</p> <p>Jäsenvaltioiden rikosoikeudellisen yhteistyön kulmakivenä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisessa on vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Periaatteen ensimmäisenä konkreettisena sovelluksena EAW-puitepäätöksen keskeisenä tavoitteena on tehostaa ja yksinkertaistaa jäsenvaltioiden välistä rikoksentekijöiden luovuttamista koskevaa menettelyä. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen lähtökohtana on, että tietyssä jäsenvaltiossa tämän valtion sääntöjen mukaisesti annettu ja niiden valossa laillinen oikeudellinen päätös on hyväksyttävä ja pantava täytäntöön sellaisenaan toisessa jäsenvaltiossa.</p> <p>Tutkimuksessa pohditaan, mitä eri luovuttamisoikeuteen sisältyvillä edellytyksillä ja ehdoilla tarkoitetaan ja mitä seurauksia niiden osittaisesta luopumisesta eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on etenkin yksilön oikeussuojan ja tehokkaan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön kannalta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten perus- ja ihmisoikeuksien suoja on toteutettu pidätysmääräyksen soveltamisalalla ja missä määrin perus- ja ihmisoikeudet voivat muodostaa kieltäytymisperusteen rikoksentekijän luovuttamiselle.</p> <p>Tutkimus on ensimmäinen Suomessa laadittu kokonaisvaltainen rikoksentekijän luovuttamista koskeva esitys. Teos tarjoaa hyödyllistä tietoa tuomareille, syyttäjille, asianajajille ja muille käytännön työtä tekeville juristeille.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2020.</p> Karri Tolttila Copyright (c) 2020 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/471 ke, 01 tammi 2020 00:00:00 +0200 EU:n etusijaperiaatteesta Suomen valtiosäännössä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/470 <p>Teos käsittelee EU:n ja jäsenvaltioiden keskinäistä – ja siten myös Suomen – suhdetta olennaisesti määräävän etusijaperiaatteen sisältöä ja asemaa Suomen valtiosäännössä ja erityisesti sen perustuslaillisessa järjestelmässä.</p> <p>Etusijaperiaatteen vakiintuneen sisällön mukaan EU:n oikeuden tulee ristiriitatilanteessa saada etusija mihin tahansa kansalliseen normiin eli myös perustuslakiin nähden. Suomessa on yhdentymiskehityksen eri vaiheissa sitouduttu soveltamaan EU-normia tämän mukaisesti eli Suomen lain sijasta sen ”säädöshierarkkisesta tasosta riippumatta”. Myös perustuslakivaliokunnan käytännöstä tehdyt havainnot tukevat tätä johtopäätöstä. Tutkimuksen mukaan Suomen sitoutuminen ei kuitenkaan ole vakuuttavaa. Myöskään Saksassa, Puolassa ja Espanjassa EU-oikeudelle ei ole tunnustettu etusijaa erityisesti valtiosäännön ydinarvoihin nähden, jotka Suomessa on artikuloitu suppeasti eikä niiden suhdetta EU:n oikeusjärjestykseen ole määritelty. Suomen EU-oikeuden etusijan laajasti hyväksyvä kanta ei saa tukea myöskään valtiosääntöpluralistisesta näkemyksestä, jonka mukaan jäsenvaltiossa sovellettavien EU:n ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten väliset suhteet ovat dynaamisia ja vuorovaikutteisia eivätkä hierarkkisia. Oikeusjärjestysten väliset perustavaa laatua olevat konfliktit, joihin etusijaperiaatteen jäsenvaltion perustuslakiin ulottuva vaatimus johtaa, ovat silloin myös sovittamattomia.</p> <p>Perustuslaillisten konfliktien mahdollisuus EU:n ja jäsenvaltioiden välillä, mukaan lukien Suomi, luo tarpeen käydä näiden oikeusjärjestysten välillä jatkuvaa dialogia. Valmiudet siihen Suomen perustuslakivaliokuntaan nojaavassa nykyisessä järjestelmässä ovat kuitenkin puutteelliset. Tutkimuksessa pohditaankin keinoja vahvistaa Suomen valtiosäännössä valmiuksia osallistua valtiosääntöiseen dialogiin kansallisesti, EU:n ja muiden jäsenvaltioiden kanssa sekä kehittää EU:n oikeutta Suomen valtiosäännön näkökulmasta.</p> <p>Väitöskirja : Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2018.</p> Mikko Puumalainen Copyright (c) 2018 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/470 ma, 01 tammi 2018 00:00:00 +0200 Avunannon rangaistavuuden edellytykset https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/469 <p>Rikossäännökset kirjoitetaan lähtökohtaisesti niin, että tekijöitä on vain yksi. Oletuksena on, että yksi tekijä, säännöksessä nimetön ”joka”, täyttää kaikki rikossäännöksen edellyttämät tunnusmerkit. Lähtökohta antaa rikollisuudesta ja rikoksien tekemisestä kuitenkin yksinkertaistetun kuvan, sillä hyvin usein rikoksen tekemiseen on osallistunut useita eri henkilöitä. Hyvin usein he ovat myös myötävaikuttaneet rikoksen toteutumiseen varsin erilaisin toimin.</p> <p>Usean eri henkilön osallistuminen rikoksen tekemiseen, mahdollisesti merkittävästi toisistaan poikkeavin toimin, herättää kysymyksen kunkin rikoksen tekemiseen osallistuneen rikosoikeudellisesta vastuusta. Rikosoikeudessa kysymykseen vastaaminen on osallisuuden ja osallisuusopin tehtävä: ne määrittävät eri tavoin rikokseen osallistuneiden henkilöiden rangaistusvastuun sekä sen rajat. Selkeän ja yksinkertaisen vastauksen antaminen kysymykseen on kuitenkin osoittautunut erittäin haastavaksi tehtäväksi.</p> <p>Teoksessa tutkitaan yhden rikoslain 5 luvussa säännellyn osallisuusmuodon, avunannon, rangaistavuuden edellytyksiä. Tutkimustehtävä on määrittää avunannon rikosoikeusteoreettinen perusta, joka on tällä hetkellä määritelty vain epämääräisesti suomalaisessa doktriinissa. Lisäksi tutkimuksessa tuotetaan lainkäyttäjälle argumentatiivisia välineitä, joiden avulla rajanvetotilanteet avunannon ja sen lähi-instituutioiden välillä voidaan ratkaista. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti avunannon alarajaan eli siihen, miten avunanto erotetaan kokonaan osallisuusvastuun ulkopuolelle jäävästä myötävaikuttamisesta, sekä avunannon ja rikoskumppanuuden väliseen rajanvetoon.</p> <p>Väitöskirja : Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2018.</p> Lauri Luoto Copyright (c) 2018 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/469 ma, 01 tammi 2018 00:00:00 +0200 Oikeudenkäyntikulut ja kohtuullisuus : tutkimus kulujen jakautumisesta taloudellisesti tai muutoin eriarvoisten asianosaisten kesken https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/465 <p>Riita-asioiden oikeudenkäyntimenettely uudistettiin Suomessa vuonna 1993. Oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet sen jälkeen dramaattisesti. Monessa tapauksessa osapuolten yhteenlasketut kulut ovat useita kymmeniä tuhansia euroa. Usein ne ylittävät riideltävän pääoman arvon ja lähes poikkeuksetta ne ovat kohtuuttomat osapuolten käytettävissä oleviin varoihin nähden. Oikeudenkäyntikulujen jyrkän kasvun myötä kulujen ei ole aina koettu jakautuvan oikeudenmukaisesti. Korkea prosessikynnys ja lisääntynyt kuluriski ovat muodostuneet esteeksi tuomioistuimeen ja oikeuksiin pääsylle.</p> <p>Kirjassa oikeudenkäyntikulujen jakautumista sekä tuomioistuimeen ja oikeuksiin pääsyä tarkastellaan taloudellisesti tai muutoin eriarvoisten asianosaisten kesken. Näillä tarkoitetaan toisaalta yksityishenkilöitä ja niihin rinnastettavissa olevia yksityistä elinkeinotoimintaa harjoittavia henkilöitä sekä toisaalta yhtiöitä ja julkisyhteisöjä. Koska korkea prosessikynnys ja lisääntynyt kuluriski vaarantavat etenkin ensin mainittujen pääsyn tuomioistuimeen ja oikeuksiin, näkökulmaksi kirjassa on valittu tällaisten henkilöiden näkökulma.</p> <p>Tästä näkökulmasta kirjassa selvitetään, minkälaisista kuluista ja missä määrin asianosainen voi täyden korvauksen periaatteen mukaan joutua vastuuseen vastapuolen kuluista sekä milloin kohtuullisuusperiaatteen mukaan on ilmeisen kohtuutonta velvoittaa asianosainen täyden korvauksen periaatteen mukaiseen suoritukseen. Kirjassa osoitetaan, että silloinkin, kun kohtuullisuusperiaatteen mukaan saattaisi olla ilmeisen kohtuutonta velvoittaa asianosainen täyden korvauksen periaatteen mukaiseen suoritukseen, kuluriskiä ei aina tasata asianosaisten kesken. Sen vuoksi kohtuullisuusperiaatteen tosiasiallinen merkitys yhtiöihin ja julkisyhteisöihin nähden heikommassa asemassa oleville yksityishenkilöille tai niihin rinnastettavissa oleville yksityistä elinkeinotoimintaa harjoittaville henkilöille on vähäinen. Jotta sanottujen tahojen kannalta tärkeät access to justice -näkökohdat tulisivat entistä paremmin huomioon otetuksi, kirjassa ehdotetaan de lege ferenda kehitettäväksi oikeudenkäyntimenettelyä ja OK 21 luvun 8 b §:n kohtuullisuussääntöä.</p> <p>Väitöskirja : Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2017.</p> Satu Saarensola Copyright (c) 2017 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/465 su, 01 tammi 2017 00:00:00 +0200 Tuomarin esteellisyys https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/521 <p>Tuomarin esteellisyyssäännöksiä koskeva oikeudenkäymiskaaren 13 luku uudistettiin vuonna 2001. Esteellisyyssääntelyn taustalla ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vaatimukset tuomioistuimen subjektiivisesta ja objektiivisesta puolueettomuudesta. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miten 6 artiklassa edellytetty puolueettomuus toteutuu Suomessa. Tuomarin esteellisyyttä on tutkimuksessa tarkasteltu riita-, rikos- ja hallintoprosessin osalta, sillä niitä kaikkia koskevat samat esteellisyyssäännökset.</p> <p>Tuomarin esteellisyysperusteita ovat tuomarin osallisuus asiaan sekä sidokset asianosaisiin. Tuomari voi tulla esteelliseksi, mikäli hän on käsitellyt samaa asiaa aikaisemmin tai hänellä muusta syystä on ennakkoasenne asiasta tai siihen osallisista. Ennakkoasenteen voi aiheuttaa mm. ylemmästä tuomioistuimesta palautetun asian, pakkokeinovaatimusten tai erotettujen rikossyytteiden käsitteleminen sekä tuomarin sovintoa edistävä toiminta riita-asiassa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös menettelyä esteellisyyden toteamiseksi sekä esteellisyysväitteeseen kohdistuvaa prekluusiota.</p> <p>Tutkimusta varten on tehty empiirinen selvitys tuomareiden sidoksista, jonka pohjalta voidaan arvioida asianosaisen tiedonsaantimahdollisuuksia esteellisyyden kannalta olennaisista seikoista. Lähdeaineistona on hyödynnetty koti- ja ulkomaisia oikeustapauksia sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, jotka tarjoavat hyödyllisiä malleja lain soveltajille.</p> <p>Teos on ajankohtaisen ja keskeisen teemansa vuoksi hyödyllinen kaikille tuomioistuinasioiden parissa työskenteleville kuten asianajajille, syyttäjille, tuomareille ja muille aiheesta kiinnostuneille.</p> <p>Väitöskirja: Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta, 2007.</p> Antti Tapanila Copyright (c) 2017 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/521 su, 01 tammi 2017 00:00:00 +0200 Kansainvälisen yksityisoikeuden eurooppalaistumisesta : EU:n oikeus- ja sisäasioiden monivuotisten ohjelmien vaikutuksista kansainvälisen yksityisoikeuden sääntelyyn https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/468 <p>EU:n oikeus- ja sisäasioiden monivuotisia ohjelmia ja muita oikeus- ja sisäasioiden työtä ohjaavia suuntaviivoja on hyväksytty Maastrichtin sopimuksesta (1992) lähtien. Huomattavimpina voidaan mainita Wienin toimintasuunnitelma (1998), Tampereen päätelmät (1999), Haagin ohjelma (2004), Tukholman ohjelma (2009) ja vuoden 2014 strategiset suuntaviivat. Näillä kaikilla on rakennettu Euroopan oikeuden aluetta ja linjattu myös EU:n kansainvälisyksityisoikeudellista sääntelyä, mutta ohjelmien vaikutuksia alan eurooppalaistumiseen ei ole tähän mennessä tutkittu.</p> <p>Teoksessa selvitetään, minkälaiselle visiolle EU:n kansainvälisyksityisoikeudellinen sääntely on monivuotisten ohjelmien mukaan perustunut, miten visio on vaikuttanut EU:n lainvalmisteluun ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että poliittisluontoisilla monivuotisilla ohjelmilla on ollut säädöstyötä ohjaava asema. Esiin nousee muun muassa perheoikeuteen, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen ja lainvalintasääntelyyyn liittyviä kysymyksiä. Samalla pohditaan niin vision vaikutuksien rajallisuuksia kuin sen vaikutuksia oikeuden eri ulottuvuuksissa. Lisäksi sivutaan myös vision suhdetta kansainvälisen yksityisoikeuden materialisoitumiseen ja yleisten oppien yhtenäistämiseen.</p> <p>Tarkastelun kohteena ovat myös monivuotisten ohjelmien ja EU:n perussopimusmääräysten väliset suhteet. Miten monivuotiset ohjelmat suhteutuvat esimerkiksi perussopimusten määräyksiin, jotka koskevat kansainvälisyksityisoikeudellista yhteistyötä, EU:n tulevan työn suuntaviivojen määrittämistä oikeus- ja sisäasioissa tai EU:n politiikassa ja unionin toimielinten tehtäviä, kuten komissio aloiteoikeutta?</p> <p>Teos on hyödyllinen kansainvälisestä yksityisoikeudesta, EU:n oikeus- ja sisäasioiden suunnanmäärittämisestä sekä Eurooppa-neuvoston poliittisesta ohjauksesta kiinnostuneille.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2017.</p> Tia Möller Copyright (c) 2017 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/468 su, 01 tammi 2017 00:00:00 +0200 Vaarallinen rikoksentekijä? https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/464 <p>Suomen rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä edellyttää tietyissä rikoslainsäädännön tilanteissa rikoksentekijän vaarallisuuden arviointia. Rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnilla tarkoitetaan sekä psykiatrista että normatiivista riskiarviota siitä, millä todennäköisyydellä jo aiemmin törkeään väkivaltarikokseen syyllistynyt rikoksentekijä syyllistyy uudelleen tulevaisuudessa törkeään väkivaltarikokseen. Rikoksentekijän arvioimisella vaaralliseksi on yksilön perustavanlaatuisen vapausoikeuden näkökulmasta merkittävä seuraus. Vaarallisen rikoksentekijän uusien rikosten tekeminen pyritään estämään määräämällä hänet suorittamaan koko rangaistuksensa vankilassa tai estämällä hänen pääsynsä kyseisestä rangaistuksesta tai elinkautisvankeudesta ehdonalaiseen vapauteen. Rikoksentekijän vankilassa suoritettava rangaistusaika on tällöin pitempi kuin normaali, tekosyyllisyyteen pohjautuva suhteellisuusperiaatteen mukainen rangaistus.</p> <p>Teoksessa tarkastellaan rikoksentekijän vaarallisuutta sekä sen arviointia ja siihen sisältyvää tieteiden rajat ylittävää problematiikkaa. Siinä kohtaavat toisensa psykiatrinen, psykologinen ja oikeudellinen arviointi. Rikoksentekijän vaarallisuuden oikeuspsykiatrisessa arviointiprosessissa painottuvat lääketieteellinen – erityisesti psykiatrinen – ja psykologinen näkökulma, normatiivisessa tuomioistuinprosessissa vuorostaan oikeudellinen näkökulma, jolloin menetelmien ja tarkastelutapojen erilaisuus tuo omat haasteensa vaarallisuuden arviointiin.</p> <p>Tutkimuksen empiirisessä osassa vaarallisuuskysymystä tarkastellaan rikoksentekijöiden saamien vaarallisuusarviolausuntojen ja tuomioistuinpäätösten pohjalta. Rikoksentekijän arvioiminen vaaralliseksi tuomioistuimissa perustuu yleensä oikeuspsykiatrisiin vaarallisuusarviolausuntoihin. Aikaisempi väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö, psykopatia, epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ja mielenterveyden häiriöt ovat keskeisiä törkeän väkivaltakäyttäytymisen uusimista ennustavia riskitekijöitä ja samalla niitä seikkoja, joilla psykiatrit ja psykologit yleensä perustelevat vaarallisuuskannanottojaan. Tuomioistuimen tulee kuitenkin koetella oikeuspsykiatrisessa vaarallisuusarviolausunnossa esitettyä näyttöä rikoksentekijän vaarallisuutta osoittavista tosiseikoista ja arvioida normatiivisesti rikoksentekijän vaarallisuutta itsenäisesti. Vaarallisuuden arviointiin liittyvät oikeusturvatekijät puoltavat rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnille rakentuvan lainsäädännön poikkeuksellisuutta rikosoikeudenhoidossa ja kriminaalipolitiikassa.</p> <p>Väitöskirja : Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2017.</p> Annakaisa Pohjola Copyright (c) 2017 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/464 su, 01 tammi 2017 00:00:00 +0200 Oikeus rakentaa : tutkimus suunnittelutarveratkaisu- ja poikkeamispäätöksenteosta maankäyttö- ja rakennuslain järjestelmässä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/467 <p>Ainakin keskiajalta asti tunnetun pohjoismaisen sanonnan mukaan maa on lailla rakennettava. Tämä sanonta on vanhempi kuin oikeustieteen kehittämä oikeusval­tion käsite, mutta se tiivistää yhteen lauseeseen oikeusvaltion oleelliset elementit. Demokraattisen oikeusvaltion rakenneosat muodostavat perustan myös tälle tutki­mukselle. Tutkimuksessa pyritään yhdistämään hallinto-oikeudellinen, yksilön oi­keuksia painottava näkökulma ja ympäristöoikeudellinen näkökulma, jossa oikeu­denalan sääntelykohteesta johtuen yhteiskunnalliset tavoitteet ja yleiset edut ovat merkittävässä asemassa.</p> <p>Tutkimuksen aineellisoikeudellinen teema on, missä menettelyissä ja millä edel­lytyksin rakentaminen on erityyppisillä, maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) säännösten määrittelemillä alueilla voimassa olevan oikeuden mukaan mahdollista. Tätä kysymystä tarkastellaan lain sisältämistä maankäytön suunnit­telun tarvetta ja suunnitteluvelvollisuuksia koskevista säännöksistä lähtien. Tar­kastelu keskittyy näihin liittyviin yksittäistapauksellisiin lupamenettelyihin, MRL 137 §:n mukaiseen suunnittelutarveratkaisuun ja MRL 171 §:n mukaiseen poik­keamismenettelyyn, jotka ovat osoittautuneet ongelmallisiksi niin oikeudellises­ti kuin käytännössäkin. Tutkimuksen näkökulma kiinnittyy maankäyttö- ja ra­kennuslain systematiikkaan ja tavoitteisiin, ja kyse on paljolti siitä, minkälaiselle perustalle laki itse rakentuu, mitä puheena olevat lupamenettelyt ovat ja mitä ne merkitsevät lain systematiikalle ja sen tavoitteille. Maankäyttö- ja rakennuslakiin kohdistuu sen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi jatkuvia muutospaineita. Tämä korostaa systemaattisen tarkastelun tärkeyttä.</p> <p>Kyseessä on myös tutkimus hallinnollisesta harkintavallasta ja sen sidottuisuu­den asteista demokraattisessa oikeusvaltiossa. Tutkimus ei siis rajoitu yksinomaan ympäristöoikeuteen vaan se kohdistuu myös hallinto-oikeuteen ja sen yleisiin oppeihin. Teoreettislainopillisen näkökulman ohella tutkimuksessa tarkastellaan maankäyttö- ja rakennuslain aineellisia säännöksiä myös tulkintalainopin keinoin pyrkien täsmentämään lain avoimia aineellisia säännöksiä esimerkiksi lain sovel­tajien tarpeisiin.</p> <p>Väitöskirja : Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, 2017.</p> Aleksi Heinilä Copyright (c) 2017 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/467 su, 01 tammi 2017 00:00:00 +0200 Rakennusoikeuden sääntely https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/463 <p>Teoksen keskeiset kysymykset koskevat sitä, millä edellytyksin maata voidaan käyttää rakentamiseen sekä millä tavoin oikeus rakentamiseen vaikuttaa erityisesti kunnan ja maanomistajan välisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Voimassa olevan oikeuden tarkastelussa korostuu rakennus- ja kiinteistölainsäädännön historian, lainvalmistelun sekä taloudellisen argumentaation merkitys.</p> <p>Esillä ovat kaavoituksen ja rakentamisen keskeiset käsitteet kuten kunnan kaavoitusmonopoli ja rakennusoikeus, joiden sisältöä tarkastellaan aineellisoikeudellisen sääntelyn valossa. Teoksessa tarkastellaan sitä, miksi rakentamista ylipäänsä rajoitetaan sekä miten tätä toteutetaan maankäytön ja rakentamisen sääntelyjärjestelmällä. Keskeisessä asemassa ovat tällöin kunnan kaavoitustehtävä, rakentamisen edellytykset ja maanomistajan oikeusasema.</p> <p>Toisaalta tarkastellaan sitä, missä määrin rakennusoikeudesta voidaan sopia kunnan ja yksityisten kesken, millaisia maksuja rakentamiseen kytkeytyy sekä milloin rakentamisen estymisestä tulee suorittaa maanomistajalle korvausta. Lisäksi arvioidaan kunnan harjoittaman maapolitiikan merkitystä rakennusoikeuden kannalta sekä kysymystä maanomistajan kaavoitusoikeudesta de lege ferenda.</p> <p>Teoksessa annetaan systemaattinen kokonaiskuva rakennusoikeuden sääntelystä silmällä pitäen maanomistajan oikeusasemaa ja muodostetaan aihetta koskevat yleiset opit.</p> <p>Väitöskirja : Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2017.</p> Martti Häkkänen Copyright (c) 2016 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/463 pe, 01 tammi 2016 00:00:00 +0200 Osakeyhtiön hallituksen fidusiaariset velvollisuudet https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/461 <p>Tutkimuksessa tarkastellaan osakeyhtiön hallituksen fidusiaarisia velvollisuuksia ja niiden rikkomisesta seuraavaa vahingonkorvausvastuuta. Keskeisiä arvioitavia kysymyksiä ovat hallituksen huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuuksien merkityssisällöt, velvollisuuksien suojaama henkilöpiiri sekä vastuun toteuttaminen. Tutkimuksessa selvitetään lainopin keinoin voimassa olevan kotimaisen oikeuden sisältö. Siinä tukeudutaan myös oikeusvertailevaan lähdeaineistoon Yhdysvalloista ja Kanadasta, jonka sääntely ja prejudikatuuri ovat tuntemattomia kotimaisessa yhtiöoikeudellisessa keskustelussa. Lainopillisia ja oikeusvertailevia osuuksia taustoitetaan analysoimalla osakeyhtiön olemusta, tarkoitusta ja yhteiskuntavastuuta koskevia teorioita.</p> <p>Patrik Nyström haastaa väitöskirjassaan useita kotimaisen osakeyhtiöoikeudellisen teorianmuodostuksen peruslähtökohtia. Teoksen keskeinen väite ja johtopäätös on, että Suomessa yleistynyt tapa rinnastaa osakeyhtiön etu sen osakkeenomistajien yhteisten etujen kanssa on lainopillinen virhepäätelmä. Hallituksen fidusiaariset velvollisuudet kohdistuvat yhtiöön entiteettinä ja ne antavat eräissä olosuhteissa yhtiön velkojille oikeudellisesti täytäntöönpantavan suojan entiteetin intressin avulla. Tutkimuksessa painotetaan yhtiön edun ja voitontuottamistarkoituksen tärkeää yhteyttä, mutta todetaan, että modernissa markkinataloudessa ei voida enää tyytyä näiden keskeisten osakeyhtiöoikeudellisten periaatteiden kategoriseen rinnastamiseen.</p> <p>Osakeyhtiölain yleisperiaatteiden ja vahingonkorvaussäännösten keskinäiset suhteet ovat olleet epäselvät lain säätämisestä alkaen. Teoksessa annetaan punnittuja suosituksia tulkintaongelmien ratkaisemiseksi. Tutkimus on suunnattu sekä tiedeyhteisölle että käytännön toimijoille. Se on olennaista luettavaa tuomareille, välimiehille, asianajajille, tilintarkastajille ja muille asiantuntijoille, jotka ratkaisevat osakeyhtiölain yleisperiaatteisiin ja vahingonkorvaussäännöksiin liittyviä riitoja. Samalla teos tarjoaa hallituksen jäseninä toimiville henkilöille työvälineen henkilökohtaisen riskienhallinnan järjestämisessä.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2016.</p> Patrik Nyström Copyright (c) 2016 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/461 pe, 01 tammi 2016 00:00:00 +0200 Vesioikeudellinen perusteluvelvollisuus https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/459 <p>Oikeus perusteltuun päätökseen on subjektiivinen oikeus, jonka peruskivet on muurattu Euroopan ihmisoikeussopimukseen, perustuslakiin, hallintolainkäyttölakiin ja hallintolakiin. Perustelujen avoimuudella ja oikeellisuudella on perustavanlaatuinen merkitys oikeusturvan toteutumisen kannalta. Vesioikeudellisen lupaharkinnan kohdalla perustelujen oikeudellisten avoimuus- ja oikeellisuusvaatimusten erittely on haasteellista, koska vesienkäyttöhankkeiden sallittavuus perustuu usein oikeudellisesti merkittävää harkintavaltaa jättävään hyötyjen ja haittojen vertailuun (intressivertailu).</p> <p>Teoksessa tarkastellaan, miksi vesilain intressivertailuratkaisut tulee perustella ja miten tuomioistuimet ja lupaviranomainen voivat täyttää oikeudellisen perusteluvelvollisuutensa tulkinta- ja harkintaperustelujen osalta. Lisäksi tarkastellaan, miten erityisesti korkein hallinto-oikeus on vesilain mukaisten lupa-asioiden viimeisenä valitusasteena suoriutunut perusteluvelvollisuuden asettamien edellytysten täyttämisestä. Tutkimuksessa täsmennetään jäsentymätöntä kansainvälistä ja kansallista keskustelua perustelujen avoimuudesta ja intressivertailun oikeuttamisesta. Menettelyllinen vaatimus perustelujen avoimuudesta ja aineellisoikeudellinen vaatimus perustelujen oikeellisuudesta kietoutuvat yhteen läpi tutkimuksen. Tutkimuskysymyksiin vastataan lainopin, oikeusteorian ja empiirissävytteisen oikeustapausanalyysin keinoin.</p> <p>Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on voimassa olevaan oikeuteen tukeutuva analyyttinen rakennelma avoimuuden muunnelmista ja vesilain intressivertailun oikeuttamisesta, minkä avulla perustelujen avoimuutta ja oikeellisuutta on mahdollista arvioida voimassa olevan oikeuden sisältä käsin kriittisesti. Empiirisestä näkökulmasta keskeisenä tuloksena on, että noin viidennes tutkimuksessa analysoiduista korkeimman hallinto-oikeuden intressivertailutapauksista näyttäytyy vesioikeudellisen perusteluvelvollisuuden näkökulmasta arvostelulle alttiina.</p> <p>Tutkimuksesta on hyötyä erityisesti perusteluista kiinnostuneille oikeustieteen tutkijoille niin ympäristöoikeuden, hallinto-oikeuden, valtiosääntöoikeuden kuin oikeusteorian piirissä sekä tuomioistuimille ja lupaviranomaisille, joiden vastuulla vesioikeudellisen perusteluvelvollisuuden toteuttaminen on.</p> <p>Väitöskirja : Itä-Suomen yliopisto, Joensuu, 2016.</p> Niko Soininen Copyright (c) 2016 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/459 pe, 01 tammi 2016 00:00:00 +0200 Ikääntyminen, liikkuvuus ja kansainvälinen yksityisoikeus Euroopassa : vertaileva tutkimus rajat ylittävistä ongelmista sekä edunvalvonnasta Suomessa ja Espanjassa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/462 <p>Euroopassa väestö ikääntyy voimakkaasti ja on liikkuvampaa kuin koskaan ai­kaisemmin. Esimerkiksi Pohjois-Euroopan eläkeläiset suuntaavat kohti Etelä-Eu­rooppaa leppoisten eläkepäivien toivossa. Ikääntyvän väestön liikkuvuus tarkoit­taa väistämättä sitä, että myös rajat ylittävät edunvalvontaongelmat lisääntyvät.</p> <p>Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssi laati vuosituhannen vaih­teessa aikuisten suojelua koskevan yleissopimuksen, joka tuli kansainvälises­ti voimaan 1.1.2009. Teoksen keskiössä on tämä yleissopimus, jonka Suomi on voimaansaattanut vuonna 2011. Teoksessa tarkastellaan yleissopimusta sekä ver­taillaan aineellisoikeudellisia ja kansainvälisyksityisoikeudellisia aikuistensuoje­lusääntöjä Suomessa ja Espanjassa, joka ei ole voimaansaattanut yleissopimusta. Teoksessa nousevat esiin monet rajat ylittävän perheoikeuden keskeiset ongel­mat, jotka liittyvät esimerkiksi asuinpaikkaliittymään, sopeuttamisen vaikeuteen ja kansainvälisesti pakottavien normien asemaan. Lisäksi teoksessa sivutaan Haa­gin konferenssin lapsisopimuksia sekä Euroopan unionin kansainvälisyksityis­oikeudellista toimivaltaa ja sen laatimia kansainvälisyksityisoikeudellisia ase­tuksia.</p> <p>Teoksessa tarkastellaan lainopillisen, kansainvälisyksityisoikeudellisen ja oikeusvertailevan metodin avulla aikuistensuojelusääntelyn heikkouksia ja aikuistensuojelun alan ongelmia sekä kansainvälisen yksityisoikeuden materialisoitumista ja tosiasiallista merkitystä. Lisäksi teoksessa arvioidaan eri kansain­välisyksityisoikeudellisten toimijoiden - kansallisen lainsäätäjän, Haagin kon­ferenssin ja Euroopan unionin - mahdollisuuksia laatia tehokasta ja kattavaa sääntelyä.</p> <p>Teoksesta on hyötyä sekä kansainvälisyksityisoikeudellisten että edunvalvon­taoikeudellisten kysymysten kanssa työskenteleville asianajajille, tuomareille, ju­risteille ja tutkijoille.</p> <p>Väitöskirja : Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2016.</p> Katja Karjalainen Copyright (c) 2016 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/462 pe, 01 tammi 2016 00:00:00 +0200 Tekijänoikeus omaisuutena https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/460 <p>Teoksessa tutkitaan suomalaisen tekijänoikeuden teoreettisten perusteiden muo­toutumista 1800-luvun lopulta alkaen. Tarkastelun kohteena on tekijänoikeus omaisuutena, jonka aineellista ulottuvuutta ovat muovanneet pyrkimykset yhtääl­tä turvata teoksen tekijälle esineoikeudelliseen omistajanvaltaan rinnastuva oi­keusasema, toisaalta rajoittaa tekijän oikeutuksia erilaisten yhteiskunnallisten ja muiden intressien hyväksi.</p> <p>Tekijänoikeutta lähestytään sekä aatehistoriallisen että normianalyyttisen nä­kökulman kautta tukeutuen eri aikakausien tieteelliseen doktriiniin ja lainvalmis­teluaineistoihin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Tutkimuksessa syvennetään tekijän oikeutusten perusteita ja kehitellään tekijänoikeuden rajoitusten systema­tiikkaa. Erityistä huomiota kiinnitetään oikeuksien vaihdannan edellytyksiin ja sääntelyyn sekä tekijän asemaan markkinatoimijana.</p> <p>Tarkastelun tuloksena esitetään tekijänoikeuden yleisten oppien rekonstruk­tio, jossa oikeusperiaatteilla on aiempaa keskeisempi rooli. Teoksessa seurataan yleisten oppien myöhempää kehitystä nykypäivään saakka ja tutkitaan erityisesti digitalisaation ja uuden perusoikeusdoktriinin vaikutuksia oikeudenalaan.</p> <p>Väitöskirja : Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2016.</p> Martti Kivistö Copyright (c) 2016 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/460 pe, 01 tammi 2016 00:00:00 +0200 Tavaramerkkioikeuden ja tekijänoikeuden kaksoissuoja https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/458 <p>Teoksessa tarkastellaan tavaramerkkioikeuden ja tekijänoikeuden päällekkäi­syystilanteita. Tavaramerkkiä voidaan suojata sen saaman tavaramerkkisuojan li­säksi tekijänoikeudellisena kirjallisena tai taiteellisena teoksena. Tällöin suojan kohde täyttää tavaramerkki- ja tekijänoikeuslaissa säädetyt oikeussuojan kritee­rit. Tavaramerkki syntyykin usein luovan työn tuloksena.</p> <p>Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota tavaramerkki- ja tekijänoikeusjärjestel­mien samankaltaisuuksiin ja eroihin sekä siihen, mitä kaksoissuojan myöntämi­sestä käytännössä seuraa. Erityisesti tarkasteltavaksi tulee, millä edellytyksin ja millä tavoin merkinhaltijalla on oikeus käyttää teosta tavaramerkissä. Tämän li­säksi tutkitaan, miten kaksoissuoja vaikuttaa merkinhaltijan oikeuksiin suhteessa kolmanteen.</p> <p>Kirjassa käsitellään myös käytännön oikeuselämässä ongelmallisia ja tärkei­tä kysymyksiä, kuten toisen teoksen sisältävän tavaramerkin rekisteröintiä sekä oikeudenluovutuksiin liittyviä kysymyksiä, kuten luovutuksensaajan oikeutta muuttaa ja luovuttaa edelleen tekijänoikeudella suojattua tavaramerkkiä.</p> <p>Immateriaalioikeuksien päällekkäisyyksien käytännön sovellutusten yleisyys ja merkitys ovat lisääntyneet viimeaikaisen oikeuskehityksen tuloksena huomattavasti. Erityisesti yleinen suuntaus immateriaalioikeuksien suoja-alojen laajentumiseen on vaikuttanut siihen, että yhdelle kohteelle voi yhä useammin olla tarjolla useita vaihtoehtoisia suojamuotoja. Teoksessa käsiteltyä tekijänoikeus­suojattua tavaramerkkiä voidaankin pitää hyvänä esimerkkinä siitä, miten madal­tuneet suojaedellytykset ja pidentyneet suoja-ajat ovat johtaneet siihen, että eri suojamuodot yhä useammin peittävät osin samoja ilmiöitä. Tämän vuoksi tutki­muksessa pohditaan, onko viimeaikaisen oikeuskehityksen myötä löydettävissä perusteita tavaramerkki- ja tekijänoikeuden kaksoissuojan rajoittamiselle.</p> <p>Väitöskirja : Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2016.</p> Anu Pitkänen Copyright (c) 2016 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/458 pe, 01 tammi 2016 00:00:00 +0200 Terveys ihmisoikeuskysymyksenä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/112 <p><span id="description_text" data-id="ekk.994080474006250">Terveys ja ihmisoikeudet liittyvät monin tavoin yhteen, samoin kuin lääketiede ja ihmisoikeudet. Yhteys tuli näkyviin ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen hyväksytyssä YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa. Eettisenä normistona vuonna 1964 Maailman lääkäriliitossa laaditulla Helsingin julistuksella on myös ollut suuri vaikutus ihmisoikeuksien suojaan lääketiedettä koskevissa asioissa.<br /><br />Useissa YK:n ihmisoikeussopimuksissa on nykyään monia terveyteen liittyviä säännöksiä. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen useilla artikloilla on merkitystä terveyttä koskevissa asioissa, ja sen lisäksi on hyväksytty lääketiedettä ja terveyttä koskeva biolääketiedesopimus. EU-oikeudessa on käsitelty entistä enemmän terveyteen liittyviä asioita etenkin sen jälkeen, kun potilaiden liikkuvuutta koskeva potilasdirektiivi tuli voimaan. EU:n perusoikeuskirjan tulkinnasta lääketieteen kehitystä koskevissa asioissa on annettu merkittäviä unionin tuomioistuimen päätöksiä.<br /><br />Lääketieteen kehitys vaatii oikeudelta joustavuutta, jottei siitä muodostu tieteen kehityksen jarrua. Oikeudella asetetaan kuitenkin joitakin ehdottomia rajoja esimerkiksi kieltämällä ihmisen kloonaus. Etenkin ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntö on elänyt ajan mittaan, mutta aina se ei ole reagoinut tieteen kehitykseen tarpeeksi nopeasti.<br /><br />Suomessa ei näitä kysymyksiä ole käsitelty tutkimuksessa aiemmin, joten tämä kirja on ensimmäinen alan yleisesitys Suomessa. Kirjassa käsitellään laajasti eri ihmisoikeussopimusten tulkintakäytäntöä terveyttä ja lääketiedettä koskevissa asioissa. Lisäksi kaikissa käsiteltävissä asioissa on otettu erikseen huomioon Suomen lainsäädäntö ja käytäntö.<br /><br />Kirja on tarkoitettu lääkintä- ja bio-oikeuden oppikirjaksi, mutta sillä on myös käyttöä lakimiesten ja terveydenhuollon henkilöstön keskuudessa. Kirjoittaja on lääkintä- ja bio-oikeuden yliopistonlehtori ja valtiosääntöoikeuden dosentti Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.</span></p> Liisa Nieminen Copyright (c) 2015 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/112 to, 01 tammi 2015 00:00:00 +0200 Ryhmänormit yrityksessä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/457 <p>Tutkimuksessa tarkastellaan erilaisia yrityskohtaisia ja -tasoisia työoikeudellisia ryhmänormeja. Ryhmänormit määritellään työnantajan ja koko henkilöstön tai työnantajan ja jonkin työntekijäryhmän välisiin relaatioihin kohdistuviksi nor­meiksi. Ryhmänormien määrä ja merkittävyys on lisääntynyt paikallisen sopi­misen kehittymisen, yhteistoimintamenettelyiden laajenemisen sekä työnantajan johtamis- ja hallinnoimisjärjestelmien kehityksen myötä.</p> <p>Ryhmänormeja ovat esimerkiksi lainsäädännön perusteella laadittavat suunni­telmat, työvoiman käyttöön liittyvät periaatteet ja järjestelyt, työehtosopimusten perusteella sovitut paikalliset sopimukset sekä palkkaus- tai työaikajärjestelmät, yritysten työsäännöt, yhteistoimintamenettelyiden neuvottelutulokset, sopimus­vapauden perusteella sovitut ryhmänormit, työntekijäryhmä- tai työyksikkökoh­taiset käytännöt sekä henkilöstön johtamis- ja hallinnoimisjärjestelmät, työn­antajan tarjoamat henkilöstöetuudet ja tulospalkkiojärjestelmät.</p> <p>Tutkimuksessa selvitetään yritys- ja työpaikkatason normistojen asemaa ja oikeusvaikutuksia kehittämällä työoikeuden yleisiä oppeja siten, että ryhmänor­mien asema ja vaikutukset jäsentyvät osaksi työehtojen määrittymistä. Teoksessa otetaan käyttöön sekä henkilöstösuhteen että henkilöstösuhteen ehdon käsitteet, joilla kuvataan ryhmänormien asemaa työnantajan ja henkilöstön välisessä re­laatiossa. Työsuhteen ehtojenmääräytymisjärjestelmän arvioinnissa ja sen kehittämisessä punaisena lankana on työsuhdeopin hyödyntäminen. Tutkimuksessa tarkennetaan työsopimuksen ja työsuhteen ehdon käsitteitä.</p> <p>Teos on ensimmäinen yrityskohtaisia ja -tasoisia ryhmänormeja tarkasteleva tutkimus. Se sisältää uutta tietoa erityyppisistä ryhmänormeista ja ennen kaik­kea työoikeuden keskeisimpiin oppirakennelmiin kuuluvasta työsuhteen ehtojen määräytymisjärjestelmästä. Tutkimuksessa hyödynnetään laajasti oikeuskäytän­töä. Kirja on hyödyllinen kaikille, jotka tarvitsevat tietoa työehtojen määrittymi­seen liittyvistä kysymyksistä.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2015.</p> Jari Murto Copyright (c) 2015 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/457 to, 01 tammi 2015 00:00:00 +0200 Liiketoimintarikoksen tuottaman hyödyn mittaaminen https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/568 <p>Rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Ri­kos ei saa kannattaa, joten hyöty on otettava pois sen saaneelta rikoksentekijältä tai muulta rikoksesta hyötyneeltä taholta. Hyödyn menettäminen on keskeinen rikoksen seuraamus liiketoimintarikoksissa, sillä rikostyyppi tyypillisesti tuottaa merkittävää taloudellista hyötyä.</p> <p>Teoksessa esitetään teoreettisesti perusteltu suositus siitä, miten rikoksen tuot­tama hyöty on mitattava. Rikoshyödyn mittaamisen teoreettinen malli koostuu neljästä kriteeristä: rikoksen ja hyödyn välinen syy-yhteys, rikoshyödystä teh­tävät kuluvähennykset, rikoshyödyn arviointi sekä rikoshyödyn kohtuullistami­nen. Kriteereistä keskeisin on rikoksen ja hyödyn välinen syy-yhteys. Teoksessa omaksutun syy-yhteysmallin avulla pystytään arvioimaan, onko hyöty johtunut siten olennaisella tavalla tunnusmerkistön täyttävästä teosta, että hyötyä voidaan pitää rikoslain 10:2:n edellyttämällä tavalla rikoshyötynä. Liiketoimintarikoksen tekokokonaisuus tuottaa usein laittoman hyödyn lisäksi myös laillista hyötyä. Tutkimuksessa omaksuttu syy-yhteysmalli mahdollistaa laillisen hyödyn jättä­misen menettämisseuraamuksen ulkopuolelle. Teoreettisen tulkintasuosituksen konkreettista käytettävyyttä havainnollistetaan soveltamalla sitä sisäpiirintiedon väärinkäyttöön ja ympäristörikoksiin.</p> <p>Teos on ensimmäinen rikoshyödyn mittaamista koskeva tutkimus pohjois­maissa. Siinä osoitetaan, että rikoshyödyn mittaamisen teoreettinen malli on käyttökelpoinen myös konkreettisessa tulkintatilanteessa. Teos tarjoaa siten uut­ta hyödyllistä tietoa niin tutkijoille kuin tuomareille, syyttäjille, asianajajille ja muille käytännön työtä tekeville juristeille.</p> <p>Väitöskirja : Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2015.</p> Heli Korkka Copyright (c) 2015 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/568 to, 01 tammi 2015 00:00:00 +0200 Silminnäkijätunnistamisen näyttöarvo https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/566 <p>Silminnäkijätunnistamisten virhelähteet ovat olleet kansainvälisesti laajan to­distajanpsykologian kokeellisen tutkimuksen kohteena. Samalla tunnistamistilai­suuksien järjestämisen ja tunnistamisten luotettavuuden arvioinnin on todettu edellyttävän monitieteistä asiantuntemusta. Esimerkiksi lakimiesten tulee pystyä soveltamaan todistajanpsykologista tutkimustietoa.</p> <p>Teoksessa jäsennetään todistajanpsykologian tutkimustuloksia hyödyntäen sitä prosessia, jossa tuomioistuin määrittää silminnäkijätunnistamiselle näyttöarvon. Koska tuomioistuimella on oltava riittävästi materiaalia luotettavuusarvioinnin eväiksi, aihetta on tarkasteltava rikosprosessin eri vaiheiden kontekstissa. Ensiksi selvitetään sitä, mistä tekijöistä tulisi kerätä näyttöä, jotta tunnistamisen luotet­tavuus voitaisiin myöhemmin analysoida. Tämä tarkastelu kohdistuu tunnistamisen virhelähteitä koskevaan todistajanpsykologiseen tutkimukseen sekä voimassa olevaan esitutkinnan tunnistamismenettelyitä koskevaan sääntelyyn, josta myös löydetään kehittämiskohtia. Toiseksi tutkitaan, millaisia erityispiirteitä liittyy tunnistamisen luotettavuutta koskevan todistelun esittämiseen tuomioistuimes­sa. Vaikka oikeudenkäynnin menettelyperiaatteet ja sääntely yhdessä vapaan to­distusteorian kanssa mahdollistavat näytön esittämisen esitutkinnassa tehdystä tunnistamisesta, esimerkiksi välittömyysperiaatteesta ei voida pitää liian tiukasti kiinni, jotta tunnistamisen luotettavuuteen vaikuttavia seikkoja saadaan nostettua todistelussa esiin optimaalisesti. Tutkimuksen lopuksi kehitellään todistusteo­reettista argumentointia hyödyntäen tunnistamisen luotettavuuden analyysimalli, jonka tarkoituksena on toimia apuna tunnistamisen näyttöarvoa määritettäessä.</p> <p>Ajantasainen tunnistamisten arvioinnissa ja niiden järjestämisessä tarvittava todistajanpsykologinen tutkimustieto saatetaan tutkimuksessa rikosprosessin käytännön toimijoiden - kuten tuomareiden, syyttäjien, asianajajien ja poliisien - saataville unohtamatta nostaa esiin sen soveltamiseen vaikuttavia kansallisen rikosprosessioikeuden erityispiirteitä.</p> <p>Väitöskirja : Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2015.</p> Teija Stanikić Copyright (c) 2015 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/566 to, 01 tammi 2015 00:00:00 +0200 Oikeuden maailma https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/111 <p><span id="description_text" data-id="ekk.994044984006250">Tänä päivänä harvat lakimiehet työskentelevät vain kotimaisen oikeuden parissa. Oikeustieteen opiskelijat ovat innokkaimpia opiskelijavaihtoon lähteviä. Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden ratkaisut, Kiinan kansankongressin oikeusvaltiota koskevat kannanotot tai islamin oikeuden periaatteet kiinnostavat muitakin kuin juristeja. Silti tietomme vieraista oikeusjärjestelmistä ja niiden perusteista ovat hyvin heikot. Yleensä katsomme vierasta oikeutta kansallisten silmälasien läpi. <br /><br />Kirja on johdatus maailman oikeuskulttuureihin. Tavoitteena on auttaa lukijaa ymmärtämään oikeutta koskevia erilaisia käsityksiä, erojen syitä ja niiden käytännön seurauksia. Tarkastelu aloitetaan Manner-Euroopasta, minkä jälkeen käsitellään common law -järjestelmää (ml. Yhdysvallat) ja sen lähtökohtia. Samalla kiinnitetään huomiota siirtomaavalloitusten seurauksiin ja eurooppalaisen oikeuden "istuttamiseen" maanosan ulkopuolelle. Islamin oikeutta käsitellään laajasti, samoin kuin Kiinan ja Intian oikeuskehityksen ymmärtämiseksi välttämättömiä seikkoja. Oman lukunsa saavat myös oikeuskulttuurien pluralismia tänään aktiivisesti edistävä Etelä-Afrikka sekä omia teitään usein kulkenut Venäjä. Lisäksi tutkitaan Afrikan oikeuskulttuurista karttaa.</span></p> Ditlev Tamm, Pia Letto-Vanamo Copyright (c) 2015 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/111 to, 01 tammi 2015 00:00:00 +0200 Syytön tai syyllinen : tutkimus syyllisyyskysymyksen ratkaisemisesta https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/569 <p>Rikosasioissa tuomarilla on ratkaisupakko ja velvollisuus perustaa ratkaisu voi­massa olevaan oikeuteen. Jos teko täyttää rikosvastuun edellytykset, lainmukais­ta on ratkaista syyllisyyskysymys vastaajan vahingoksi. Sen sijaan jos teko ei ole lain mukaan rikos, lainmukaista on ratkaista syyllisyyskysymys vastaajan eduksi. Vaikka ratkaisuvaihtoehtoja on kaksi, oikeusvaltiossa vain toinen niistä voi olla oikea. Henkilö ei voi saman teon perusteella olla lain mukaan syytön ja syyllinen, vaan hän on syytön tai syyllinen.</p> <p>Pääpiirteissään rikosoikeudelliset käytäntömme ovat toimivia, eikä niitä jat­kuvasti kyseenalaisteta. Tuomarien harkintavalta on kuitenkin kasvanut, samalla kun perus- ja ihmisoikeuksien merkitys on lisääntynyt rikosoikeudellisessa pää­töksenteossa. Tällä on vaikeita eikä aivan helposti ratkeavia seurauksia oikeus­varmuudelle ja rikoslain soveltamisen ennakoitavuudelle.</p> <p>Teoksessa tarkastellaan syyllisyyskysymyksen ratkaisemiseen sisältyvää problematiikkaa, ja siinä vastataan seuraavaan kysymykseen: miten syyllisyys­kysymyksen ratkaiseminen on teoreettisesti hahmotettava - ja kuinka oikeustur­va ja rikoslain soveltamisen ennakoitavuus voidaan syyllisyysratkaisuissa opti­moida? Punaisena lankana ovat ratkaisutilanteet, joissa tuomari operoi rikoslain ja perus- ja ihmisoikeuksien leikkauspisteissä.</p> <p>Tutkimuskysymykseen vastaaminen edellyttää pureutumista syyllisyyskysy­mysten taustalla piilevään oikeuslähdeopilliseen, lainsoveltamismetodiseen ja epistemologiseen problematiikkaan. Teoksessa konstruoidaan syyllisyyskysy­myksen ratkaisumalli sekä tuomarin harkintamalli, joihin tukeutuen syyllisyys­kysymys voidaan pyrkiä ratkaisemaan optimaalisella tavalla. Lisäksi tutkimuk­sen päättävässä ekskursiossa vastataan rikoslainkäytön legitimiteettiä koskevaan erityiskysymykseen eli siihen, miksi kiperissä syyllisyyskysymyksissä oikeus­turvasta voidaan tinkiä vastaajan vahingoksi.</p> <p>Teos on mielenkiintoista luettavaa erityisesti rikosoikeudesta, perus- ja ihmis­oikeuksista, rikosoikeudellisesta ratkaisutoiminnasta ja oikeusteoriasta kiinnos­tuneille.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2015.</p> Tatu Hyttinen Copyright (c) 2015 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/569 to, 01 tammi 2015 00:00:00 +0200 Lapsi, perhe ja tuomioistuin https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/456 <p>Lapsen osallisuutta itseään koskevien asioiden käsittelyssä on korostettu kansal­lisessa lainsäädännössä ja lapsen ihmisoikeutena. Osallistumiseen ja suojeluun liittyvät kysymykset voivat kärjistyä oikeudenkäynneissä, joissa päätetään lap­sen läheissuhteista. Kaksi merkittävää tällaista asiaryhmää sijoittuu meidän jär­jestelmässämme eri tuomioistuinlinjoihin. Huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat asiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa, kun taas huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta päättävät hallintotuomioistuimet. Menettelyillä voi olla liitännäisyyttä, jos samaan lapseen kohdistuu sekä yksityisen huollon järjes­tämistä että lastensuojelun toimenpiteitä. Lapsen asema näissä oikeudenkäyn­neissä on järjestetty eri tavoin.</p> <p>Tässä prosessioikeuden alaan kuuluvassa tutkimuksessa vertaillaan lapsen pro­sessuaalisen aseman lähtökohtia huolto- ja huostaanotto-oikeudenkäynneissä sekä tarkastellaan hänen osallistumiselleen asetettavia laatuvaatimuksia. Erityi­sesti pohditaan, mitä oikeusturvaongelmia voi liittyä oikeudenkäynteihin, joissa nousee esiin kysymyksiä sekä huollon järjestämisestä että lastensuojelun tarpees­ta. Tutkimuksessa otetaan esille myös kysymykset lapsen erillisestä edustamisesta ja avustamisesta oikeudenkäynnissä sekä tällaiseen tehtävään määrättävän henkilön roolista. Oikeudellista lähdeaineistoa täydentää kotimaisista oikeuden­käynneistä kerätty tapausaineisto, josta selvitetään menettelyjen liitoskohtien piirteitä ja lapsen osallistumisen toteutumista. Menettelyille asetettavia vaati­muksia tarkastellaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäy­tännön valossa.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2015.</p> Hannele Tolonen Copyright (c) 2015 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/456 to, 01 tammi 2015 00:00:00 +0200 Korvaus keksinnöstä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/567 <p>Pienyrittäjä-keksijä on usein alakynnessä pyrkiessään säilyttämään määräysval­lan keksintöön silloin, kun hän neuvottelee keksintönsä kehittämistyön rahoitta­jien ja muiden keksinnöstä kiinnostuneiden tahojen kanssa. Kirjassa tarkastellaan keksijän, patentin ja hyödyllisyysmallioikeuden haltijan sekä vastapuolen ase­maa näissä neuvotteluissa. Esillä ovat epäedulliseksi osoittautuneen keksinnön luovutussopimuksen tehneen mahdollisuudet vedota oikeustoimilain mukaisiin sopimuksen pätemättömyysperusteisiin, joihin liittyy tyypillisesti todisteluvai­keuksia.</p> <p>Keksijän odotukset hänelle keksintönsä luovutussopimuksen jälkeen kertyvistä tuloista voivat usein olla ylimitoitetut. Luovutussopimuksen purkaminen ja kek­sintöoikeuksien takaisin saaminen voi olla hankalaa, ja mahdollisimman katta­vat ja täsmälliset turvalausekkeet luovutussopimuksessa ovat tarpeen suojaamaan keksijää ikäviltä yllätyksiltä.</p> <p>Patentin ja hyödyllisyysmallioikeuden loukkauksesta koituvan vahingon syn­tymistä, syyperäistä aiheuttamista ja arvioimista, loukkausjutun vastaajan liike­salaisuuksien merkitystä ja niiden suojaa oikeudenkäynnissä sekä markkinahäiriövahinkoa on kirjassa käsitelty monipuolisesti ja perusteellisesti tuoreen oi­keuskäytännön ja kirjallisuuden valossa.</p> <p>Kirjan loppuosassa keskitytään patentin ja hyödyllisyysmallioikeuden louk­kaukseen liittyviin korvauskysymyksiin. Kirjan loppuosa on osittain vuonna 1979 julkaistun teoksen "Vahingonkorvaus immateriaalioikeudessa" päivitystä, jossa havainnollistuu, kuinka oikeuskäytäntö on muuttunut, tuomioiden peruste­leminen kehittynyt ja kuinka yksinoikeuden loukkauksesta tuomitut korvausmää­rät ovat kasvaneet.</p> <p>Kirja on tarkoitettu keksintöjen sekä niitä koskevien patenttien ja hyödyllisyys­mallioikeuksien taloudellisesta hyödyntämisestä kiinnostuneille sekä keksintöi­hin liittyviä patentti- ja hyödyllisyysmallikysymyksiä käsitteleville lakimiehille ja yritysten ammattihenkilöille.</p> Martti Castrén Copyright (c) 2015 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/567 to, 01 tammi 2015 00:00:00 +0200 Väittämistaakka, tuomarin kyselyvelvollisuus ja pakottavaan yksityisoikeudelliseen sääntelyyn perustuvien vaatimusten tutkiminen siviiliprosessissa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/564 <p>Teoksessa tarkastellaan asianosaisen vetoamisvelvoitteita, tuomarin kyselyvel­vollisuutta sekä sitä, kuinka vastuu tosiasiaväitteiden esille tuomisesta jakautuu asianosaisten ja tuomioistuimen kesken silloin, kun oikeusriitaan soveltuisi pa­kottavaa yksityisoikeudellista sääntelyä. Oikeudenkäynnin sääntöjen näkökul­masta asiaan vaikuttaa asianosaisen väittämistaakka eli velvollisuus erityisellä tavalla vedota niihin tosiasioihin, joiden asianosainen katsoo vaikuttavan hä­nen edukseen. Väitteiden prekluusiouhka puolestaan asettaa vetoamislausumil­le ajallisia edellytyksiä. Jos asianosainen ei huomaa vedota riittävän aikaisessa vaiheessa, hän saattaa menettää vetoamisoikeutensa. Nämä asianosaisen kan­nalta melko raskaat velvoitteet aiheuttavat vaaran oikeudenmenetyksistä, jota on pyritty lieventämään tuomarille asetetun kyselyvelvollisuuden avulla.</p> <p>Vastuuta oikeudenkäyntiaineiston yksilöinneistä saatetaan arvioida pakotta­vaan sääntelyyn perustuvien vaatimusten kohdalla hieman eri tavalla kuin sil­loin, kun vaatimukset perustuisivat siviilioikeudellisesti puhtaasti tahdonval­taisiin normeihin. Pakottavia normeja sisältyy esimerkiksi sopimusten yleisiä sitovuusehtoja asettaviin säännöksiin sekä työoikeudelliseen ja kuluttajaoikeu­delliseen sääntelyyn. Pakottavuusvaikutuksia on myös yleisillä kohtuullistamissäännöksillä, kuten oikeustoimilain 36 §:llä tai vahingonkorvauslain 2 luvun 1.2 §:llä.</p> <p>Tutkimuksessa kysytään lisäksi, missä määrin tuomarin tai muiden asian­osaistahojen velvoitteiden saatetaan nähdä luovan asianosaiselle menettelyllisiä oikeuksia. Sääntely tutkimuksen kohdealueella on luonteeltaan tavoitteellista ja joustavaa. Se näyttää antavan tuomarille laajalti valtuuksia prosessin kulun oh­jaamisessa ja verrattain vaikeasti kontrolloitavissa olevaa harkintavaltaa. Vaikka tuomarilla sanotaan olevan kyselyvelvollisuus, ei ole varmaa, että asianosaisella on käytettävissään tehokkaita oikeussuojakeinoja, jos kyselytoimet laiminlyö­dään. Toisaalta edes vetoamisvelvoitteen täsmällisestä sisällöstä tai vetoamis­oikeuden menettämisen edellytyksistä ei helposti voida saavuttaa yksiselitteistä käsitystä. Nämäkin voivat jäädä tuomarin yllättävän vapaan harkinnan varaan. Tutkimuksessa pyritään hahmottelemaan, mitä konkreettisia oikeuksia ja vel­vollisuuksia asiaan osallisille eri tilanteissa aiheutuu.</p> <p>Väitöskirja : Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2014.</p> Jari Vaitoja Copyright (c) 2014 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/564 ke, 01 tammi 2014 00:00:00 +0200 Sisäpiirintiedon syntyminen : kontekstuaalinen tulkinta https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/562 <p>Sisäpiirintiedon syntyminen liittyy keskeisesti arvopaperimarkkinoilla toimivien markkinaosapuolten velvollisuuksiin. Suomessa omaksutun kaksiosaisen sisäpiirintiedon täyttymismallin perusteella sisäpiirintiedon syntyminen johtaa vaiheittain sisäpiirintiedon käyttö- ja luovutuskieltoon sekä liikkeeseenlaskijan tiedonantovelvollisuuteen tiedon kohteena olevasta olosuhteesta tai tapahtumasta. Sisäpiirintiedon väärinkäyttö on kriminalisoitu rikoslain 51 luvussa. Arvopaperimarkkinaoikeudellisella ilmiöllä, sisäpiirintiedon syntymisellä, on siksi välitön liityntä rikoslain rangaistussäännöksiin. Tämä normi-integraatio muodostuu tarkkarajaisesta rikoslakinormista sekä joustavasta ja avoimesta arvopaperimarkkinaoikeudellisesta normista. Arvopaperimarkkinalain joustavuus ja avoimuus vaikeuttaa tulkintaratkaisujen ennakoitavuutta arvopaperimarkkinoiden dynaamisessa toimintaympäristössä.</p> <p>Tässä tutkimuksessa murretaan sisäpiirintiedon syntymiseen yhdistettyjä perinteisiä paradigmoja. Tutkimuksessa arvioidaan sisäpiirintiedon syntymistä useamman oikeudenalan leikkauspisteessä kontekstuaalisesti. Kontekstuaalinen tulkinta perustuu tutkimuksessa erityisesti oikeusperiaatteiden aikaisempaa kattavampaan huomioimiseen ja perusoikeuksien tunnustamiseen arvopaperimarkkinoiden toimintaympäristön täysivaltaiseksi osaksi. Lisäksi tutkimuksessa kehitetään arvopaperimarkkinarikosoikeudellista tulkintaoppia ja arvioidaan itsesääntelyn käyttömahdollisuuksia arvopaperimarkkinoiden sääntelyn välineenä. Tutkimuksessa testataan uuden varallisuusoikeudellisen teorian nelikentän toimivuutta arvopaperimarkkinoiden toimintaympäristössä.</p> <p>Tutkimuksessa arvopaperimarkkinoiden standarditoimijaksi muodostuu aikaisemmasta tulkintamallista poiketen arvopaperimarkkinaoikeudellinen järkevä ja huolellinen sijoittaja, jonka toiminta ja ratkaisut eivät perustu ainoastaan taloustieteen oppien mukaisille perusteille. Samalla sisäpiirintiedon syntymiseen keskeisesti liittyvien täsmällisyys- ja olennaisuusedellytysten ylittymiskynnys nousee aikaisempaan tulkintaan verrattuna. Oikeusperiaatteiden ja perusoikeuksien kattava huomioiminen arvopaperimarkkinoiden toimintaympäristössä johtaa puolestaan siihen, että markkinaosapuolten yksilöllisemmät oikeudet ja oikeusturva nousevat suojeluobjektin asemaan markkinoiden kollektiivisen luottamuksen rinnalle. Arvopaperimarkkinaoikeuden oikeuslähdeoppi perustuu tutkimuksessa tilannekohtaiseen harkintaan ja tavoitteeseen ratkaista tulkintaongelmat oikein ja oikeudenmukaisesti.</p> <p>Tutkimus on hyödyllinen analyysi sisäpiirintiedon syntymisestä ja yleisemmin arvopaperimarkkinaoikeudellisten ilmiöiden tulkinnasta arvopaperimarkkinaoikeudellisten asioiden parissa työskenteleville.</p> <p>Väitöskirja: Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta, 2014.</p> Kai Kotiranta Copyright (c) 2014 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/562 ke, 01 tammi 2014 00:00:00 +0200 Oikeuden historiasta tulevaisuuden Eurooppaan https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/113 Olli Mäenpää, Dan Frände, Päivi Korpisaari; Per Andersen, Helle Vogt, Lars Björne, Yifeng Chen, Ellen Eftestøl-Wilhelmsson, Anu Bask, Kaijus Ervasti, Jaakko Husa, Teemu Juutilainen, Emilia Korkea-aho, Jukka Kekkonen, Anette Alén-Savikko, Toomas Kotkas, Matti Kunnas, Anna-Laura Markkanen, Hannu Nieminen, Heikki E. S. Mattila, Dag Michalsen, Tuulikki Mikkola, Kjell Å. Modéer, Johanna Niemi, Jaana Norio-Timonen, Kimmo Nuotio, Elina Paunio, Suvi Sankari, Jørn Øyrehagen Sunde, Kaarlo Tuori, Kaius Tuori, Terttu Utriainen Copyright (c) 2014 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/113 ke, 01 tammi 2014 00:00:00 +0200 Kuntajako ja kunnallinen pakkoliitos https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/565 <p>Kuntajako on keskeinen hallinnollinen jako maassamme. Kunta on valtakunnan yleisen hallinnollisen jaotuksen perusyksikkö.</p> <p>Suomen kunnallishallinto alkoi 1860-luvulla, kun asetus kunnallishallituk­sesta maalla (1865) ja kaupunkien kunnallisasetus (1873) säädettiin. Laki kun­nallisen jaoituksen muuttamisesta säädettiin vasta vuonna 1925. Tämä laki oli voimassa puoli vuosisataa, kunnes vuonna 1977 säädettiin laki kuntajaosta. Sitä seurasivat vuoden 1997 kuntajakolaki, vuoden 2009 kuntajakolaki sekä viimeksi mainitun muuttamiseksi säädetty voimassa oleva kuntarakennelaki (2013). Vuo­den 1925 lain pääperiaatteet ovat säilyneet yllättävän samanlaisina koko lainsää­däntöhistorian ajan.</p> <p>Tämä teos on hallinto-oikeuden alaan kuuluva kunnallisoikeudellinen tutki­mus, joka hyödyntää myös hallintotieteen, valtio-opin ja aluetieteen näkökulmia. Tutkimuskohteena ovat kuntajako ja kunnallinen pakkoliitos sekä niiden keskinäinen suhde. Pohjoismaista Ruotsi aikaisemmin ja Tanska viime vuosina ovat olleet esikuvina maamme kuntauudistuksille.</p> <p>Vuoden 1925 laki kunnallisen jaoituksen muuttamisesta mahdollisti pakko­liitokset tärkeän yleisen edun perusteella. Vuosien 1944-1975 aikana tehtiin yhteensä 15 pakkoliitospäätöstä, joissa kuntien määrä väheni yhteensä 21 kun­nalla. Vuoden 1992 lain muutos kielsi pakkoliitokset, mutta kuntarakennelaki mahdollistaa nyt ns. köyhän kunnan liittämisen vastoin sen tahtoa naapurikun­taan lakisääteisten palvelujen turvaamiseksi kunnan asukkaille. Nykyisen lain pohjalta tehtiin kesäkuussa 2014 kaksi pakkoliitospäätöstä: Lavian kunta Porin kaupunkiin ja Tarvasjoen kunta Liedon kuntaan, molemmat vuoden 2015 alusta.</p> <p>Tutkimuksen loppupäätelmissä ja lainsäädäntösuosituksissa keskitytään pak­koliitoksen lainsäädäntösuosituksiin. Sen ohella esitetään tarkistuksia muuhun kuntajakolainsäädäntöön.</p> <p>Tutkimus on ajankohtainen ja hyödyllinen analyysi kuntajaosta ja kunnallises­ta pakkoliitoksesta kunnallistoimijoille sekä kunnallisoikeudellisten kysymysten parissa työskenteleville.</p> <p>Väitöskirja : Lapin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2014.</p> Kyösti Tornberg Copyright (c) 2014 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/565 ke, 01 tammi 2014 00:00:00 +0200 Straffrättslig jurisdiktion https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/563 <p>Kapitel 1 i Finlands strafflag handlar om straffrättens tillämpningsområde. Det­ta tillämpningsområde betecknas även som Finlands straffrättsliga jurisdiktion. Straffrätten gäller inte enbart för brott som begås på det finska statsterritoriet. I likhet med andra länder bestraffar Finland under vissa omständigheter också brott som begåtts utomlands.</p> <p>Denna avhandling handlar om staters straffrättsliga jurisdiktion. Begreppet är emellertid inte entydigt utan kan tillskrivas olika betydelser och funktioner. Vad avses egentligen då man säger att ett brott omfattas av statens straffrättsliga jurisdiktion? Och under vilka omständigheter har staten rätt att bestraffa brott som också berör främmande staters intressen? Analysen riktar sig tili straffrättslig jurisdiktion som ett övergripande rättsligt fenomen. Syftet är att skapa en kohe­rent och brukbar struktur för förståelsen av den straffrättsliga jurisdiktionsrättens omfång och rättsliga implikationer.</p> <p>Förutom staternas unilaterala jurisdiktionsreglering skapar även internationella konventioner och EU-rättsliga instrument överlappande jurisdiktionskompetens mellan stater. Jurisdiktionskonflikter kan ha negativa konsekvenser för både sta­ter och berörda individer. Således uppstår frågan om i vilken grad det är möjligt att förebygga och lösa dessa konflikter. För dessa syften existerar olika modeller och rättsliga mekanismer, vilka analyseras närmare. I granskningen reflekteras den straffrättsliga jurisdiktionsrätten även mot andra rättsområden med en inter­nationell karaktär, såsom internationell rättslig hjälp i brottmål, europeisk straff­rätt och folkrätt. Syftet är att klargöra det rättsliga sammanhanget och samspelet mellan dessa rättsområden.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2014.</p> Dan Helenius Copyright (c) 2014 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/563 ke, 01 tammi 2014 00:00:00 +0200 Bysantin oikeushistoria https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/110 <p><span id="description_text" data-id="ekk.994000584006250">Teoksessa esitetään viimeisimpään tutkimukseen sekä oikeushistorialliseen materiaaliin perustuva kuvaus Bysantin oikeushistoriasta, jossa korostuvat keisarivallan, ortodoksisuuden ja Bysantin muuttuvien olosuhteiden symbioosi roomalaisoikeudellisen perinnön muuntumishistoriassa. Kuvauksessa korostuvat roomalais-bysanttilaisen oikeuden muutautumiskyky ja oikeuskulttuurinen elinvoimaisuus. Kirja on painava puheenvuoro oikeuden ja yhteiskunnan välisestä suhteesta sekä oikeuden kulttuuristen ja symbolisten ulottuvuuksien merkityksestä oikeusajattelulle. Jaakko Husa on oikeuskulttuurin ja oikeuslingvistiikan professori Lapin yliopistossa.</span></p> Jaakko Husa Copyright (c) 2013 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/110 pe, 01 helmi 2013 00:00:00 +0200 Poliisin voimankäyttö : rikosoikeudellinen tutkimus sallitun voimankäytön rajoista https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/561 <p>Oikeudellisena ilmiönä poliisin voimankäyttö sijoittuu useiden eri oikeudenalojen solmukohtaan. Poliisioikeudellinen toimivalta voimakeinojen käyttöön kietoutuu useissa tilanteissa rikosoikeudelliseen hätävarjeluun. Kajotessaan keskeisimpiin yksilön oikeushyviin - ruumiilliseen koskemattomuuteen ja jopa henkeen - poliisin voimankäyttö on myös ilmeisen perusoikeusherkkää viranomaistoimintaa. Tässä teoksessa luodaan kokonaiskuva poliisin oikeudesta voimankäyttöön ja esitetään aihetta koskevia sääntely- ja tulkintasuosituksia.</p> <p>Teoksessa pyritään selvittämään erityisesti sitä, missä kulkevat sallitun voimankäytön uloimmat rajat, joiden puitteissa voidaan tehdä valintoja eri toimintamallien välillä. Lisäksi arvioidaan sitä, missä tilanteissa oikeudenvastaisesta voimankäytöstä tulee langettaa rikosoikeudellinen seuraamus ja miten erityyppisiä erehdyksiä tulee rikosvastuun rajoja määritettäessä arvioida. Teoksessa on otettu huomioon vuoden 2014 alussa voimaan tulevien poliisin toimivaltasääntelyyn kohdistuvien lakimuutosten vaikutukset. Kotimaisen oikeustieteellisen kirjallisuuden sekä korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien ratkaisujen lisäksi tutkimuksessa on tukeuduttu laajalti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön sekä ulkomaiseen aihetta koskevaan kirjallisuuteen.</p> <p>Tutkimuksen mukaan kotimaisessa sääntelyssä ja käytänteissä ei ole perus- ja ihmisoikeuksia uhkaavia heikkouksia. Yksittäisen kansalaisen perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta poliisin voimankäyttö on Suomessa hyvin säänneltyä, hyvin johdettua ja hyvin toteutettua. Erityisen selkeästi tämä tulee esille poliisin aseen käytön osalta, joka on korkeatasoista jopa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Tutkimuksen perusteella keskeisimmät lainsäädännön kehittämistarpeet liittyvät sivullisten oikeusaseman tarkempaan sääntelyyn sekä hätävarjelun ja voimakeinojen käytön välisen suhteen selkiyttämiseen.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2013.</p> Markus Terenius Copyright (c) 2013 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/561 ti, 01 tammi 2013 00:00:00 +0200 Dubbelboende vid beskattningen av fysiska personer https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/557 <p>Varje stat får självständigt reglera utsträckningen av och kriterierna för sin be­skattningsbehörighet. I fråga om fysiska personer baserar sig statens beskatt­ningsbehörighet vanligen på antingen anknytningar mellan staten och den skattskyldige eller anknytningar mellan staten och skatteobjektet. Denna forskning tar sin utgångspunkt i förhållandet mellan den skattskyldige och en stat.</p> <p>I Finland gör man en uppdelning i allmänt och begränsat skattskyldiga perso­ner. En person som enligt inkomstskattelagen är bosatt i Finland anses vara all­mänt skattskyldig, och beskattas således för sina globala inkomster. Alla andra är begränsat skattskyldiga, och beskattas bara för inkomst med sin källa i Finland. Andra länder har vanligen motsvarande regler. Således kan det vid gränsöver­skridande rörlighet hända att avfärdslandet anser att den skattskyldige fortsätt­ningsvis är skatterättsligt bosatt där, medan allmän skattskyldighet aktualiseras i det nya vistelselandet. Om två länder samtidigt anser att en och samma person är bosatt och allmänt skattskyldig i landet i fråga uppstår dubbelboende.</p> <p>I denna forskning granskas tre skeden av dubbelboende. Först behandlas hur boende enligt nationell rätt och dubbelboende uppstår. För det andra analyseras hur dubbelboendekonflikter löses genom bestämmandet av hemvist i de fall då skatteavtal ingåtts. För det tredje redogörs för de skattekonsekvenser dubbel­boendesituationer får. Boken avslutas med förslag för hur nationell och interna­tionell rätt kunde utvecklas.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2013.</p> Joakim Frände Copyright (c) 2013 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/557 ti, 01 tammi 2013 00:00:00 +0200 Maakaasuputkiston projektirahoitus https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/555 <p>Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisin oikeudellisin instrumentein Suomeen olisi luotavissa maakaasumarkkinat rakentamalla toinen maakaasuputki Norjasta Suomeen. Tämän pääkysymyksen lisäksi pohditaan, miten rahoitus- ja vakuus­oikeuden yleisiä oppeja ja niiden mahdollistamia oikeudellisia instrumentteja voitaisiin hyödyntää siten, että projektin rahoittava pankkikonsortio saisi lainal­leen kattavat vakuudet.</p> <p>Kysymyksiä on tarkasteltu perinteisen analyyttisen koulukunnan mahdollis­tamin kysymyksenasetteluin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Niiltä kohdin, joissa vastauksia ei ole löydetty perinteisellä analyyttisellä tarkastelutavalla, on avuksi otettu varallisuusoikeuden tilanneherkän tarkastelun mahdollistama jä­sennys- ja lähestymistapa.</p> <p>Suomi saa kaiken maakaasunsa yhtä putkea pitkin Venäjältä, ja on näin täysin riippuvainen venäläisen maakaasun maahantuonnista. Mikäli toinen maakaasu­putki rakennettaisiin esimerkiksi Norjasta, lisäisi tämä huomattavasti maakaasun toimitusvarmuutta Suomessa.</p> <p>Kilpailun puute maakaasumarkkinoilla yleisesti ottaen ja toimiminen ainoas­taan yhden maakaasuntoimittajan varassa muodostavat pullonkaulan maakaasu­markkinoiden kehittämiselle ja antavat aiheen pohtia uusien maakaasukanavien mahdollisuutta. Myös Suomen energiapolitiikka vaatii maakaasuverkoston laa­jentamista.</p> <p>Vaikka kyseessä ei ole yksinomaan lainsäädännön muutostarpeita kartoitta­va de lege ferenda -tutkimus, voidaan tarkastelusta löytää tietty tulevaisuuteen suuntautuva ulottuvuus. Tutkimuksessa tehdään perusteltuja ehdotuksia lainsäätäjälle sellaisten vakuusoikeudellisten instrumenttien räätälöimiseksi, joilla voitaisiin lisätä kansainvälisten rahoittajien kiinnostusta Suomessa sijaitseviin rahoitushankkeisiin ja helpottaa rahoituksen saatavuutta paljon pääomaa vaati­ville hankkeille.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2013.</p> Laura Huomo Copyright (c) 2013 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/555 ti, 01 tammi 2013 00:00:00 +0200 Oikeus kilpailuoikeudelliseen vahingonkorvaukseen EU:n ja Suomen oikeudessa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/560 <p>EU:n kilpailuoikeuteen perustuvat vahingonkorvausvaatimukset tulevat käsi­teltäviksi kansallisissa tuomioistuimissa. EU:n kilpailuoikeus, EU-oikeuden ta­voitteet ja periaatteet sekä kansalliset oikeuskeinot, vahingonkorvausoikeus ja prosessioikeus muodostavat monitahoisen ja epäkoherentin oikeusnormimas­san. Kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen yksityiskohtiin soveltuvien nor­mien löytäminen EU:n ja kansallisen normiston akselilta ei ole yksinkertaista. EU:n ja kansallisen oikeuden välillä on epäselvä siirtymäalue, jolla kyse ei ole vain jommankumman normiston soveltumisesta, vaan paremminkin normisto­jen "sekoitussuhteesta".</p> <p>Teoksessa esitetään, miten EU-oikeuden ja kansallisen oikeuden kokonai­suutta olisi jäsennettävä, jotta lopullisia vahingonkorvausasiaan soveltuvia nor­meja voitaisiin kuvata pätevästi. EU-oikeuden vaikutustapojen ja vaatimusten tunnistaminen on EU-oikeuden materiaalisten sääntöjen huomioon ottamisen lisäksi välttämätön edellytys sille, että kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauk­sen yhteydessä relevantin oikeuden sisällöstä voidaan perustellusti keskustella. Teoksessa kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen kannalta relevanttia EU-­oikeutta ja EU-oikeuden tarkoituksen asianmukaista toteuttamista tutkitaan ot­tamalla huomioon muun muassa vahingonkorvauksen yleisempi asema EU-oikeudessa ja kansallisten tuomioistuinten velvollisuus edistää EU-oikeuden ta­voitteisiin pääsyä.</p> <p>Teoksessa kuvattua EU-oikeuden ja kansallisen oikeuden järjestelmällistä jä­sentämistapaa havainnollistetaan analyyseilla kilpailuoikeudelliseen vahingon­korvaukseen oikeutetuista tahoista sekä syy-yhteyden ja tuottamuksen edelly­tyksiä koskevasta oikeudesta. Teoksessa on otettu huomioon kilpailuoikeudel­lista vahingonkorvausta koskeva kesällä 2013 julkaistu sekundaarilainsäädän­töesitys.</p> <p>Teos on hyödyllinen syventävä analyysi lakimiehille, jotka kohtaavat työs­sään kilpailuoikeuden sekä vahingonkorvaus- ja sopimusoikeuden rajapintaan liittyviä haasteita. Teos tarjoaa lisäksi laajemminkin tietoa EU-oikeuden merki­tyksestä kansallisissa tuomioistuimissa.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2013.</p> Katri Havu Copyright (c) 2013 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/560 ti, 01 tammi 2013 00:00:00 +0200 Työsuhteista työtä vai työtoimintaa? https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/558 <p>Sosiaalihuollon asiakkaalle voidaan järjestää ns. työtoimintaa joko sosiaalihuoltolakiin tai kehitysvammaisten erityishuollosta annettuun lakiin perustuvana palveluna. Työtoimin­taa tarjotaan myös yksityisesti ilman järjestämistä koskevaa säädöspohjaa. Työtoimintaan osallistutaan yleensä työ- ja toimintakeskuksissa mutta myös niiden ulkopuolella avoin­ten työmarkkinoiden työpaikoilla. Työtoiminnan oikeudellinen luonne ei kaikissa tapauk­sissa ole selvä.</p> <p>Tutkimuksessa selvitetään, miten työsuhteen ja sen ulkopuolelle jäävän muun kuin itsenäisen yrittäjätyön rajanveto ratkaistaan, ja voiko työtoiminnassa olla kysymys työsuhteesta. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti kehitysvammalain mukaan järjestet­tävä työtoiminta ja mielenterveysyhdistysten jäsenilleen järjestämä työtoiminta. Tutki­muksessa tarkastellaan myös sosiaalihuoltolaissa säädettyä työsuhteista työtä ja ei-työsuhteiseksi säädettyä työtoimintaa sekä niiden eroa työsopimuslaissa tarkoitettuun työsuhteiseen työhön. Lisäksi tutkimuksen kohteena ovat tuetun työllistymisen malliin ja siirtymätyöhön liittyvät työoikeudelliset erityispiirteet.</p> <p>Työtoiminta tarjoaa tilaisuuden tarkastella työoikeuden yleisten oppien peruskysy­mystä eli työntekijäaseman määrittymistä uudenlaisesta näkökulmasta. Teoksessa arvioidaan työsuhteen yksittäisten tunnusmerkkien sisältöä ja riittävyyttä sekä niiden mahdollista täydentämisen tarvetta. Kokonaisarvioinnin sisältö ja merkitys ovat myös tarkastelun kohteina. Lisäksi selvitetään, mitä työoikeudellisen suojan kohteena olevalla työllä tarkoitetaan ja miten työsuhteen ja tavanomaisen harrastustoiminnan välinen raja määritellään. Tutkimuksessa arvioidaan myös mahdollisuuksia säätää työsuhteen tunnusmerkit täyttävä työ työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolelle.</p> <p>Kirja sopii työoikeudellisten kysymysten parissa työskenteleville juristeille ja sosiaa­litoimen henkilöstölle, vammaisjärjestöjen edustajille sekä kaikille erityisesti vajaakun­toisten ja vammaisten työllistymisen parissa työtä tekeville. Teorian ohella kirjassa on paljon käytännön työssä hyödynnettävää tietoa.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2013.</p> Jaana Paanetoja Copyright (c) 2013 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/558 ti, 01 tammi 2013 00:00:00 +0200 Kohti tosiasiallista tasa-arvoa? https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/556 <p>Suomea on totuttu pitämään sukupuolten tasa-arvon mallimaana. Ovathan suomalaiset naiset jo pitkään osallistuneet aktiivisesti työelämään ja poliittiseen päätöksentekoon, ja naisten ja miesten yhdenvertaisuus taataan myös lainsäädännössä. Feministinen oikeus- ­ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus on kuitenkin osoittanut, ettei kyse ole mistään loppuunsaatetusta projektista. Meilläkin on tasa-arvo-ongelmia, joihin on vastattava poliittisin tai oikeudellisin keinoin. Tässä tutkimuksessa pyritään paikantamaan oikeu­dellisia reittejä kohti tosiasiallista tasa-arvoa.</p> <p>Tutkimuksessa tarkastellaan sukupuolisyrjinnän kieltoja sekä kansallisessa ja EU-oikeudessa että perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tosiasiallinen tasa-arvo nähdään tutkimuksessa moniulotteisena käsitteenä. Sen toteutuminen riippuu pitkälti siitä, mihin suuntaan syrjinnänvastaisen oikeuden yleisiä oppeja kehitetään.</p> <p>Tutkimuksessa tuodaan esiin, kuinka syrjinnän kiellot rakentuvat eri tavoin EU-oikeuteen perustuvassa tasa-arvolaissa ja perus- ja ihmisoikeusdoktriinissa. Tutki­muksen tarkoituksena on osoittaa sukupuolten tasa-arvoa koskevan oikeuden monita­soisuus ja eri doktriinien välisen vuoropuhelun merkitys silloin, kun tavoitellaan tosiasiallista tasa-arvoa. Olennaista on hahmottaa sukupuolten tasa-arvoa ja syrjinnän kieltoja koskevan oikeuden kokonaisuus ja EU-oikeuden sekä perus- ja ihmisoikeus­velvoitteiden merkitys ja asema Suomen oikeudessa.</p> <p>Teos on ajankohtainen puheenvuoro syrjinnänvastaisen oikeuden yleisten oppien kehittämistarpeen puolesta. Se on suunnattu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tasa­arvoon ja syrjintään liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä.</p> <p>Väitöskirja : Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2013.</p> Outi Anttila Copyright (c) 2013 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/556 ti, 01 tammi 2013 00:00:00 +0200 Muuttuva sosiaalioikeus https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/109 <p><span id="description_text" data-id="ekk.994000594006250">Ajankohtainen artikkelikokoelma lähestyy sosiaalisten oikeuksien toteuttamista ihmisoikeuksien, EU-oikeuden, perusoikeuksien ja tavallisena lakina annetun sääntelyn asettamien edellytysten kautta. Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Niistä ensimmäinen tarkastelee asiakkaan aseman muutosta 1800-luvun lopun irtolaisuudesta tämän päivän kuluttajaksi, erityisenä kysymyksenä maahanmuutto. Toinen osa pohtii yhtäältä lainsäätäjän ja toisaalta muutoksenhakuelinten roolia sosiaalisten oikeuksien takaajina. Kolmas osa käsittelee ihmisoikeussopimusten ja EU-oikeuden kautta kansalliselle sääntelylle nousevia haasteita. Kirja on tärkeää luettavaa kaikille sosiaalioikeudesta kiinnostuneille, erityisesti sosiaalioikeuden tutkijoille, opiskelijoille ja sosiaali- ja terveydenhuoltoa toteuttaville asiantuntijoille sekä hallinnossa että oikeuslaitoksessa.</span></p> Sakari Hänninen, Toomas Kotkas, Eeva Nykänen, Marja Pajukoski, Maija Sakslin; Ari Hirvonen, Eeva Nykänen, Paul Van Aershot, Laura Kalliomaa-Puha, Pentti Arajärvi, Raija Huhtanen, Sanna Hyttinen, Suvianna Hakalehto-Wainio, Jan-Erik Helenelund, Elina Palola Copyright (c) 2013 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/109 ti, 01 tammi 2013 00:00:00 +0200 Oikeuskulttuurin eurooppalaistuminen https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/108 <p><span id="description_text" data-id="ekk.993959044006250">Vuonna 2010 tuli kuluneeksi 20 vuotta Euroopan ihmisoikeussopimuksen voimaantulosta, 15 vuotta EU-jäsenyyden alkamisesta ja perusoikeusuudistuksesta sekä 10 vuotta perustuslain kokonaisuudistuksesta. Ajanjakso on vaikuttanut suomalaisen oikeusajattelun perusteisiin poikkeuksellisen syvällisesti. Jo muutoksen merkittävyys pakottaa arvioimaan tarkemmin kansallisen oikeuden nykytilaa, reflektoimaan aikaisempien muutosten toteutumista ja katsomaan tulevaisuuteen: Mikä on ollut kansainvälistymiskehityksen merkitys suomalaiselle oikeudelliselle identiteetille ja kansalliselle perustuslakikäsitykselle? Onko kansallisella perusoikeusjärjestelmällä tulevaisuutta? Teoksen kokoava teema on vuorovaikutus. Kansallista oikeutta tarkastellaan erityisesti oikeusjärjestysten päällekkäisyyden, dialogisuuden ja eri institutionaalisten toimijoiden välisten suhteiden näkökulmasta. Teoksen kirjoittajat ovat suomalaisen oikeuskulttuurin muutosta läheltä seuranneita tutkijoita, instituutioiden edustajia ja muutoksen tekijöitä.</span></p> Tuuli Heinonen, Juha Lavapuro; Riitta-Leena Paunio, Kimmo Sasi, Matti Pellonpää, Pauliine Koskelo, Martin Scheinin, Tuomas Ojanen, Mikko Puumalainen, Janne Salminen Copyright (c) 2012 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/108 su, 01 tammi 2012 00:00:00 +0200 I svarandens frånvaro https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/553 <p>En processrättslig doktorsavhandling om de förenklade handläggnings­formerna utevarohandläggning och skriftlig process i brottmål. Företeelserna analyseras i förhållande tili rättvisa och effektivitet inom rättsvården. Särskilt beaktas de krav som kommer tili uttryck i praxisen från övervaknings­instanserna för de internationella människorättsinstrumenten.</p> <p>Då de förenklade förfarandena utgör ett undantag från fullskalerättegången grundad på muntlighet, koncentration och omedelbarhet som utspelas i parternas närvaro, granskas inledningsvis rättsläget angående svarandens närvaro i brottmålsrättegången. För att hämta kunskapsteoretisk förståelse för de underlättade handläggningsformerna redogörs även för den hermeneutiska filosofins landvinningar i fråga om beviskraften hos skriften jämfört med närvaro.</p> <p>Undersökningens kärna består av en detaljerad och systematisk analys av de förenklade förfarandena i gällande finsk rätt med fokus på användningsområdet för vart av dessa och genomförandet av handläggningen.</p> <p>Genom en internationell jämförelse och en enkätundersökning angående anlitandet av de förenklade förfarandena hämtas ytterligare praxisorienterad kunskap om de syften och uppgifter som handläggningsformerna betjänar. Avslutningsvis diskuteras hur tillvägagångssätten i lagföringen av mindre brottslighet eventuellt kunde utvecklas vidare.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2012.</p> Iiro Liukkonen Copyright (c) 2012 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/553 su, 01 tammi 2012 00:00:00 +0200 Lentorahdinkuljettajan syrjäytymätön vastuunrajoitus https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/551 <p>Tutkimuksessa käsitellään kuljetusoikeuden alaan kuuluvaa lentorahdinkuljettajan syrjäytymätöntä vastuunrajoitusta. Syrjäytymätön vastuunrajoitus on ilmakuljetusso­pimusoikeudelle tyypillinen poikkeus yleisistä sopimusoikeudellisista periaatteista. Syrjäytymättömällä vastuunrajoituksella tarkoitetaan sellaista poikkeuksellista vastuunrajoitusta, joka ei syrjäydy vahingonaiheuttajan törkeän huolimattomuuden ja tahallisuuden edessä. Vastuunrajoitusten syrjäytyminen on yleiseurooppalainen pääsääntö, josta on hyväksytty vain varsin suppeita poikkeuksia.</p> <p>Syrjäytymätöntä vastuunrajoitusta pohditaan yleisen sopimusoikeuden erityispiir­teenä ottaen huomioon ne seikat, joilla vastuunrajoitusten syrjäytyvyyttä on perusteltu tai kritisoitu yleisessä suomalaisessa ja pohjoismaisessa sopimusoikeudessa. Toisaalta ilmakuljetussopimusoikeuden kansainvälisen järjestelmän kehitystä pyritään analysoi­maan sen selvittämiseksi, miksi syrjäytymätön vastuunrajoitus hyväksyttiin juuri ilmakuljetusten osalta.</p> <p>Erityistä huomiota saa se ulottuvuus, jossa syrjäytymätön vastuunrajoitus vaikut­taa. Muodollisesti se on vain osa ilmakuljetusten järjestelmää, mutta tutkimuksessa selvitetään joitakin tekijöitä, jotka saattavat johtaa sen laajempaan hyväksikäyttöön. Montrealin yleissopimus antaa nykymuodossaan rahdinkuljettajalle mahdollisuuden vaikuttaa sopimusteknisesti siihen, että myös muunlaisia kuljetuksia voidaan pitää ilmakuljetuksina, mikä voi johtaa rahdinkuljettajan kannalta parempaan lopputulok­seen.</p> <p>Huomiota kiinnitetään myös Euroopan unionin rooliin ilmakuljetusoikeudessa. Unionin ilmakuljetusoikeuden alalla antama sääntely on toistaiseksi ollut vähäistä, mutta sillä tullee olemaan tulevaisuudessa laajempi merkitys.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2012.</p> Lalli Castrén Copyright (c) 2012 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/551 su, 01 tammi 2012 00:00:00 +0200 Toimintaoikeudet ja työtaisteluvapaus : valtiosääntöoikeudellinen tutkimus poliittisista perusoikeuksista ja työtaisteluvapaudesta perusoikeutena https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/549 <p>Työtaisteluvapautta on yleensä tarkasteltu yhteydessä työmarkkinoiden edunvalvon­taan, etujärjestöjen painostustoimintana tulonjakokamppailussa. Tässä mielessä myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset määrittelevät niin sanotun lakko-oikeuden -ja toisinaan myös työsulkuoikeuden - järjestöille kuuluvaksi perustavaa laatua olevaksi oikeudeksi. Tällöin tarkoitetaan nimenomaan lakko-oikeutta, joka on työnantajaan kohdistuva työntekijöiden kollektiivinen toimintaoikeus.</p> <p>Tässä tutkimuksessa työtaisteluun avataan valtiosääntöoikeudellinen näkökulma. Se tarkoittaa enemmänkin työtaisteluvapauden kuin -oikeuden systematisointia. Työtaisteluvapaus on tässä yhteydessä osa yleistä toimintavapautta muiden perusoi­keuksien rinnalla ja lomassa. Tutkimuksessa päädytään yleisen työtaisteluvapauden käsitteeseen, joka on demokraattisessa oikeusvaltiossa ilmaus pääsäännöstä. Työtais­teluvapaus yleisenä toimintavapautena ulottuu myös poliittiseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen. Työtaisteluvapaudella on myös sananvapauteen ja perustuslaissa taattuun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvä ulottuvuutensa.</p> <p>Tutkimus jakautuu yleiseen toimintaoikeuksia koskevaan osaan ja erityisesti työtaisteluvapautta koskevaan osaan. Edellisessä käsitellään poliittisia perusoikeuk­sia, kuten sananvapautta, yhdistymisvapautta ja ennen kaikkea kokoontumis- ja mielenosoitusvapautta. Näiden rajoituksia käsiteltäessä esitetään tulkintasuosituksia sekä arvioidaan viranomaisten, etenkin poliisin toimintaa perusoikeuksien rajoittami­sessa. Jälkimmäinen osa keskittyy työtaisteluvapauteen ja sen rajoitusedellytyksiin demokratian oloissa.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2012.</p> Kalevi Hölttä Copyright (c) 2012 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/549 su, 01 tammi 2012 00:00:00 +0200 Vesistöjen ennallistaminen uiton jälkeen https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/547 <p>Uitto oli Suomessa puutavaran tärkein kaukokuljetusmuoto vuoteen 1977 saak­ka. Oli siksi ymmärrettävää, että uittoväyliä pyrittiin kaikin mahdollisin keinoin parantamaan tarkoitukseensa paremmin sopiviksi. Uiton vähitellen lakatessa uittoväylien ennallistaminen tuli ajankohtaiseksi. Varsinkin 1950-luvulta alkaen konevoimin perattujen virtavesien monimuotoisen luonnon palauttaminen on vaikeaa. Kunnostuksin on kuitenkin pyritty luomaan edellytyksiä kalaston menestymiselle ja virkistyskäytölle.</p> <p>Tutkimuksen tavoitteena on selvittää uittoon liittyvän oikeudellisen ennal­listamisvastuun kohdentumista ja sisältöä. Tutkimuskysymys asetetaan oikeu­delliseen ja yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Vastauksia vastuukysymyksiin etsitään lainopin keinoin tarkastelemalla vesilain säännöksiä ja niiden sovelta­miskäytäntöä, sekä KHO:n että alempien asteiden ratkaisuja.</p> <p>Uittosääntöjä kumottaessa asetetut velvoitteet on jo toteutettu lähes kokonaan. Ajankohtaiset uiton jälkeiset ennallistamiskysymykset liittyvät nykyisin ennen kaikkea niin sanottuihin toisen vaiheen kunnostuksiin, joilla korjataan puutteel­lisiksi osoittautuneita toimenpiteitä. Lisäksi uiton jäljiltä vesistössä edelleen ole­vien uppopuiden ja muun uittojätteen poistamisen mahdollisuus nousee toisi­naan esiin kalastajien toivomuksesta.</p> <p>Vastuusäännösten ja soveltamiskäytännön tarkastelun lisäksi tutkimuksessa pohditaan, voisivatko vuoden 2012 alussa voimaan tulleen uuden vesilain lain­voimaisten päätösten pysyvyyssuojan heikennykset vaikuttaa uiton jälkeisen ennallistamisen arviointiin. Myös vesipuitedirektiivin vaatimusten ja vuonna 2009 vahvistettujen vesienhoitosuunnitelmien mahdollista vaikutusta selvitetään.</p> <p>Ennallistamista - tai kunnostusta, kuten sitä usein käytännössä nimitetään - on kehitetty ja tutkittu luonnontieteellis-teknisestä näkökulmasta. Tämä tutkimus keskittyy toiminnan oikeudellisen ohjaamisen keinoihin. Vesioikeudellisen ennallistamisen parissa työskenteleville, niin lakimiehille kuin muidenkin alojen asiantuntijoille, se tarjoaa kiinnostavan näkökulman uiton jälkeiseen ennallista­miseen lainopillisena kysymyksenä, vesioikeudellisiin menettelyihin ja yleensä ennallistamiseen oikeudellisena ilmiönä.</p> <p>Väitöskirja: Itä-Suomen yliopisto, 2012.</p> Sinikka Pärnänen Copyright (c) 2012 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/547 su, 01 tammi 2012 00:00:00 +0200 Terrorismirikoksen valmistelu ja edistäminen https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/554 <p>Tutkimuksen kohteena on rikoslain 34 a luvun 2 §:ssä tarkoitettu terrorismirikoksen valmistelu ja saman luvun 4, 4 a ja 4 b §:ssä säädetty edistäminen. Terrorismin torjunnan näkökulmasta valmistelu- ja edistämistunnusmerkistöt ovat eräänlaisia etumaastoon työnnettyjä kriminalisointeja tai rikosvastuun laajennusosia, joilla pyritään pysäyttä­mään terroristien eteneminen tavoitteessaan. Terroristien näkökulmasta valmistelu ja edistäminen on sitä vastoin nähtävä toimintaedellytysten luomisena päärikosta varten.</p> <p>Tutkimuksessa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 1) mikä on valmistelun ja edistä­misen asema rikosoikeuden yleisten oppien systeemissä ja erityisesti sen käsitejärjestel­mässä, 2) mikä tekee terroristisesta valmistelusta ja edistämisestä kielletyn teon ja 3) mistä riskissä on terrorismirikosten kontekstissa kysymys.</p> <p>Tutkimuksessa väitetään muun muassa, että vastuusubjektit on ymmärrettävä vastuun perustavaksi seikaksi, ja että terroristisen edistämisen vastuurakenteessa voidaan operoida teon huolimattomuus -opilla. Tutkimuksessa päädytään myös siihen, että terroristinen valmistelu ja edistäminen kuuluvat rikosten jaottelussa abstraktisten vaarantamisrikosten luokkaan.</p> <p>Tutkimuksen merkittävimmät tulokset syntyvät kuitenkin yrityksestä antaa riskikä­sitteelle uutta sisältöä ja tuottaa kriteereitä riskin mittaamiseksi. Tutkimuksessa hahmo­teltavat riskiulottuvuudet avaavat mahdollisuuden operoida riskin käsitteellä monipuo­lisemmin kuin haitan mahdollisuuteen rajautuvassa riskiajattelussa. Riskiargumentaatio viedään lisäksi täysin uusiin soveltamistilanteisiin, kuten salaisen tiedonhankintakeinon käyttöä koskevan lupa-asian käsittelyyn. Mallinrakennustyön lopputuloksena esitetään oikeudellista ratkaisutoimintaa palveleva riskianalyysisovellus.</p> <p>Tutkimus tuottaa uutta tietoa vähän tutkitusta aiheesta. Teos on hyödyllinen kaikille terrorismirikoksista kiinnostuneille. Terrorismirikoksen riskiä koskeva esitys on tarkoi­tettu erityisesti tuomareille, syyttäjille, esitutkintaviranomaisille ja Supolle turvallisuus­palvelun tehtäviä hoitavana viranomaisena.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2013.</p> Mikael Lohse Copyright (c) 2012 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/554 su, 01 tammi 2012 00:00:00 +0200 Luottamuksensuoja eurooppalaisena oikeusperiaatteena https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/552 <p>Tutkimus kohdistuu luottamuksensuojaperiaatteen valtiosääntöisesti perustelta­vissa oleviin yleisiin oppeihin eli luottamuksensuojadoktriiniin; sen tarkoituk­seen, oikeuttamisperusteisiin, soveltamisalaan ja suojan rajoihin. Tutkimusongelma voidaan tiivistää yhteen aina ajankohtaiseen kysymykseen: minkälaisten oikeudellisten perusteiden nojalla voidaan ratkaista kysymys siitä, onko yksi­tyisellä oikeus luottaa julkisen vallan toimen pysyvyyteen ja laillisuuteen? Ky­symyksen taustalla on ajatus siitä, että luottamuksensuojadoktriinin olemassa­olo kertoo jonkin muuttuneen siinä tavassa, jolla oikeusyhteisö ymmärtää usein perustavanlaatuiseksi katsomansa oikeusvaltiolliset sitoumukset kuten oikeus­varmuus, lainalaisuus, laillisuus ja ennakoitavuus. Tutkimuksessa luottamuk­sensuojaperiaate pyritäänkin sijoittamaan osaksi doktrinaalista keskustelua jul­kisoikeuden konstitutionalisoitumisesta.</p> <p>Tutkimus keskittyy luottamuksensuojaan nimenomaan eurooppalaisena oi­keusperiaatteena. Tutkimus kohdistuu sekä suomalaisen doktriiniin että laajasti saksalaiseen Vertrauensschutz-doktriiniin ja Englannin common law'n protec­tion of legitimate expectations -periaatteeseen. Tutkimus antaa myös näkökul­man EU-oikeuden muodolliseksi periaatteeksi käsitettyyn luottamuksensuojaan tarkastelemalla sen yhteentörmäystä saksalaisen doktriinin kanssa. Tutkimuksen keskeinen tehtävä on osoittaa, millaisessa suhteessa suomalaisen luottamuksen­suojadoktriinin keskeiset perusratkaisut ovat sen eurooppalaisiin esikuviin näh­den.</p> <p>Luottamuksensuojaperiaate on usein nähty vaikeaksi soveltaa käytännössä. Tutkimuksessa osoitetaan kuitenkin, miten luottamuksensuojaperiaate on sen yksityiseen kiinnittyvästä näkökulmasta huolimatta strukturoitavissa jäsenty­neeksi oikeudelliseksi testiksi. Tästä johtuen tutkimus tarjoaa hyödyllisen nä­kökulman myös käytännön soveltamistoiminnalle sekä tuomioistuimissa että hallintoviranomaisissa.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.</p> Mikael Koillinen Copyright (c) 2012 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/552 su, 01 tammi 2012 00:00:00 +0200 Osakeyhtiön verovapaat osakeluovutukset https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/550 <p>Teos käsittelee osakeyhtiön verovapaita osakeluovutuksia. Tutkimuksessa keskitytään pääasiallisesti elinkeinoverolain 6 §:n I momentin 1 kohdan sekä saman lain 6 b §:n tarkasteluun. Näkökulmana on erityisesti suorasijoitusosakkeiden myynnin tulovero­kohtelu eli luovutushinnan tuloverotus tilanteessa, jossa emoyhtiö myy sellaisen yhtiön osakekannan, josta se omistaa ennen myyntiä vähintään 10 prosenttia. Tähän liittyen otetaan esille muun muassa myös vieraan pääoman erien vähennyskelvottomuus elinkeinoverolain 16 §:n 7 kohdan nojalla.</p> <p>Päähuomio keskittyy säännösten sisällön selvittämiseen sekä niiden tulkintatilantei­den arviointiin, joita näistä vuonna 2004 annetuista säännöksistä on noussut esille. Teoksessa tuodaan esille myös aiheeseen liittyviä veropoliittisia ja oikeusvertailevia näkökantoja. Lisäksi on otettu huomioon viimeisin oikeuskäytäntö hallinto-oikeuksista ja KHO:sta.</p> <p>Teoksessa on runsaasti käytännön esimerkkejä ja uusinta oikeuskäytäntöä. Teokses­sa esitellään erityisesti veroriskejä, joita yritysrakennejärjestelyjä suunnittelevien yritys­ten tulee ottaa huomioon. Teos tarjoaa yksityiskohtaista tietoa käytännön soveltamis­kysymyksistä, joita liittyy elinkeinoverolain osakeluovutussäännöksiin.</p> <p>Teos on hyödyllinen esimerkiksi verotuksen parissa työskenteleville asianajajille ja tilitoimistojen veroasioista vastaaville. Se soveltuu hyvin myös yritysrakennettaan suunnitteleville yrityksille ja Verohallinnon yritysverotuksen asiantuntijatyöhön.</p> <p>Väitöskirja: Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta, 2012.</p> Wisa M. Sääski Keskitalo Copyright (c) 2012 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/550 su, 01 tammi 2012 00:00:00 +0200 Dopingrikos urheilun ja rikosoikeuden leikkauspisteessä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/546 <p>Rikos- ja urheiluoikeuden leikkauspisteeseen sijoittuvassa oikeustieteellisessä tutkimuksessa tarkastellaan dopingin oikeudellistumista sekä rikoslain 44 luvun dopingrikoksia koskevan sääntelyn syntyprosesseja ja sisältöä. Doping esitetään julkisuudessa suoraviivaisena asiana. Tutkimuksessa otetaan askeleita julkisivun taakse ja etsitään vastausta seuraavanlaisiin kysymyksiin: Miten ja miksi dopin­gista tuli rikosoikeudellisen sääntelyn kohde? Millaisia reunaehtoja oikeusjärjes­tyksestä seuraa dopingin rikosoikeudelliselle sääntelylle? Miten dopingrikokset ovat sovitettavissa rikosoikeuden systematiikkaan? Tutkimuksessa dopingrikok­sia koskevan rikosoikeudellisen sääntelyn tausta ja merkitys nivotaan osaksi ur­heilun oikeudellistumisesta ja urheiluoikeudesta käytävää keskustelua.</p> <p>Tutkimuksen lähtökohtaoletuksena on ajatus dopingista kilpaurheilun sisäi­senä ilmiönä, jonka yhteensovittaminen rikosoikeudellisen sääntelyn kanssa aiheuttaa kitkaa. Urheiluliikkeen näkökulmasta antidopingtoiminnan perusteet, kuten tarve taata kilpailun tasapuolisuus, reiluus sekä suojella urheilijoiden ter­veyttä, vaikuttavat itsestään selviltä. Dopingin rikosoikeudellinen sääntely tuo tarkasteluun mukaan rikosoikeudellisen sääntelyn periaatteet ja rajoitteet.</p> <p>Teoksessa edetään laajasta oikeudellistumisen problematiikasta dopingkrimi­nalisointien yksityiskohtaiseen lainopilliseen analyysiin. Dopingia tarkastellaan useista erilaisista näkökulmista. Tutkimuksessa perehdytään muun muassa ur­heilun yhteiskunnalliseen asemaan sekä urheilun sisäisen antidopingsääntelyn kehittymiseen, tavoitteisiin ja toimijoihin.</p> <p>Tutkimuksessa omaksuttu ongelmakeskeinen ja muiden tieteenalojen kanssa vuoropuheluun pyrkivä lähestymistapa laajentaa teoksen lukijakunnan rikos- ja urheiluoikeudesta kiinnostuneiden juristien ohella urheilua ja liikuntaa tutkiviin yhteiskuntatieteilijöihin.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2012.</p> Essi Kinnunen Copyright (c) 2012 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/546 su, 01 tammi 2012 00:00:00 +0200 Edunvalvontaan esitetyn kuuleminen alioikeudessa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/544 <p>Erilaiset vanhenemisesta aiheutuvat väestön toimintakyvyn puutteet ovat yhä yleisempiä. Tämän vuoksi holhousoikeuteen liittyviin ongelmiin on perusteltua suun­nata entistä enemmän oikeustieteellistä tutkimusta. Myös käräjäoikeuksien käytännön toiminnassa edunvalvojan määräämistä ja toimintakelpoisuuden rajoittamista koske­vat asiat ovat tärkeä asiaryhmä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka edunval­vontaan esitetyn kuulemisen käräjäoikeudessa tulisi tapahtua. Toiseksi tutkimuksessa selvitellään sitä, miten edunvalvontaan esitetyn kuuleminen käräjäoikeuksissa käytännössä tapahtuu. Kolmantena tutkimustehtävänä on analysoida lähtökohtaisesti yksiasianosaiseksi mielletyn edunvalvonta-asian prosessuaalisen luonteen ja ehdotto­mana oikeusperiaatteena pidetyn kuulemisperiaatteen välistä jännitettä.</p> <p>Teoksessa käsitellään kuulemisperiaatetta ja sen soveltamisessa huomioon otettavia muita prosessiperiaatteita. Näiden periaatteiden avulla analysoidaan edunvalvontaan esitetyn kuulemista ja siinä noudatettuja käytäntöjä. Toisena yleisempänä kysymykse­nä tutkimuksessa tarkastellaan hakemuslainkäytön alaa ja hahmotellaan hakemuslain­käytölle tyypillisiä piirteitä. Edunvalvontaan esitetyn kuulemista alioikeudessa pyritään selvittämään analysoimalla erikseen erilaisia kuulemistapoja - kirjallista, suullista ja henkilökohtaista kuulemista. Lisäksi käsitellään myös edunvalvontaan esitetyn suostumusta, oikeudenkäyntiavustajan tai prosessiedunvalvojan määräämistä sekä edunvalvontaan esitetyn kuulemisesta luopumista koskevia kysymyksiä.</p> <p>Tutkimusta varten on tehty haastattelututkimus käräjäoikeuksien ja maistraattien noudattamista menettelytavoista. Lähdeaineistona on hyödynnetty kotimaisten oikeustapausten lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja. Teos on hyödyllinen erityisesti kaikille edunvalvonta-asioiden kanssa työskentele­ville, kuten tuomareille, holhousviranomaisten henkilöstölle ja asianajajille.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2011.</p> Matti Kuuliala Copyright (c) 2011 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/544 la, 01 tammi 2011 00:00:00 +0200 Hyvän hallinnon muunnelmat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/545 <p>Hyvä hallinto on käsite, jonka yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut 1990-lu­vulta alkaen niin Suomessa, Euroopassa kuin globaalistikin. Se on noussut yllät­tävän nopeasti vakiintuneempien oikeusvaltion symbolien kuten oikeusvaltiope­riaatteen ja perus- ja ihmisoikeuksien rinnalle. Hyvä hallinto on alettu hahmottaa yhä enemmän yksilöllisenä oikeutena. Toisaalta käsitettä voidaan käyttää viit­taamaan myös esimerkiksi viranomaisten käyttäytymisvaatimuksiin, eettisiin periaatteisiin, hallinnon sisäiseen organisaatioon, taloudelliseen tehokkuuteen, kokonaisvaltaiseen hallintoideologiaan tai yleisesti yhteiskunnalliseen kehityk­seen.</p> <p>Käsite onkin varsin epämääräinen, eikä aina ole selvää, mihin sillä viitataan. Tutkimuksessa tarkastellaan tätä epämääräisyyttä monesta eri näkökulmasta. Keskeisiä ovat sekä hyvän hallinnon käsitteen historialliset viitekehykset että etenkin sen nykymuodot. Tutkimuksen perusargumentti on, että hyvän hallinnon käsite saa sisältönsä sillä perusteella, millaisella käsitteistöllä tai missä diskurs­sissa siitä puhutaan. Kyse on merkityksen muodostumisen tavoista sekä tiedon ja vallan suhteesta. Tutkimuksessa käsitellään erillisinä kertomuksinaan oikeu­dellista diskurssia, eettistä diskurssia, tehokkuusdiskurssia ja kehitysdiskurssia. Ajatuksena on, että eri diskursseissa muodostuvat merkitykset voivat joutua jännitteiseen suhteeseen keskenään. Tämä erilaisten mutta yhtä oikeutettavien mieltämistapojen moneus on käsitteen hahmottomuuden taustalla. Yhtä, muita oikeampaa merkitystä ei voida määrittää.</p> <p>Tutkimuksessa merkittäviä ovat hallinto-oikeudelliset, oikeusteoreettiset ja diskurssianalyyttiset kysymyksenasettelut. Oikeuden, kielen ja vallan suhteet muodostavat teoksen metodisen perustan. Se soveltuu luettavaksi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisen vallankäytön erilaisista oikeutuksista ja oi­keuden rajojen tapauskohtaisesta määrittymisestä.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2011.</p> Ida Koivisto Copyright (c) 2011 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/545 la, 01 tammi 2011 00:00:00 +0200 Kilpailu ja sopimus https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/543 <p>Sopimusoikeus ja kilpailuoikeus muodostavat markkinoiden oikeudellisen sään­telyn perustan. Sopimusoikeudessa luodaan puitteet yksittäisten toimijoiden väliselle yhteistoiminnalle ja samalla vaihdannalle. Kilpailuoikeudessa rajataan yksittäisten toimijoiden mahdollisuuksia keskinäisten suhteidensa järjestämi­seen, jotta edellytykset markkinoiden toimivuudelle voidaan taata. Sopimusoi­keuden ja kilpailuoikeuden suhteet voivat muodostua jännitteisiksi. Kartellikiel­to ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön kielto asettavat oikeudellisia rajoja sopimustoiminnalle. Kilpailuoikeus näyttäytyy interventionistisena suh­teessa sopimusoikeuteen. Sääntelytilanteen arvioinnissa voidaan hyödyntää perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä, jotka asettavat puitteet yksilöllisten oikeuksien ja erilaisten kollektiivisten hyvien yhteensovittamiselle. Asetelman hallitsemiseksi on tarkastelukulmaa laajennettava siten, että luodaan kokonaiskuva sopimusoikeuden ja kilpailuoikeuden suhteista.</p> <p>Teoksessa tarkastellaan sopimusoikeuden ja kilpailuoikeuden perustavia läh­tökohtia sekä niiden keskinäisiä leikkauspisteitä. Arviointi perustuu kummankin oikeudenalan kantaviin periaatteisiin. Nämä periaatteet auttavat määrittämään sopimusoikeuden ja kilpailuoikeuden keskeiset yhteiset sisällölliset lähtökohdat, jotka liittyvät markkinoiden toimintaedellytysten turvaamiseen. Sopimusoikeu­della ja kilpailuoikeudella on katsottava olevan yhteinen tehtävä.</p> <p>Kokonaiskuvan avulla voidaan tarkastella kestävästi sopimusoikeuden ja kilpailuoikeuden konkreettisia leikkauspisteitä. On arvioitava, kuinka rinnak­kaiselta oikeudenalalta tulevat impulssit voidaan sisällyttää sopimus- ja kilpai­luoikeudelliseen harkintaan. Teoksessa käsitellään kartellikiellon ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön kiellon sekä hyvän tavan vastaisuuden kiellon, oikeuden väärinkäytön kiellon, kohtuuttomien oikeustoimien voimaan saattami­sen kiellon ja sopimuksen tekovelvollisuuden soveltamisen rajapintoja.</p> <p>Teos tarjoaa ensimmäisen kokonaisvaltaisen esityksen sopimusoikeuden ja kilpailuoikeuden suhteista. Asetelman tuntemus on välttämätöntä monien sopi­musoikeuden ja kilpailuoikeuden soveltamiskysymysten ratkaisemiksi. Kirjaa voivat hyödyntää sopimusoikeuden ja kilpailuoikeuden parissa työskentelevät lakimiehet sekä muut asiantuntijat.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2011.</p> Antti Aine Copyright (c) 2011 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/543 la, 01 tammi 2011 00:00:00 +0200 Oikeusasiamiesinstituutio https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/107 <p><span id="description_text" data-id="ekk.993916314006250">Oikeusasiamiesinstituution alkuperämaa on Ruotsi, jossa vuonna 1809 kansanedustuslaitos valitsi oikeusasiamiehen (ombudsman) valvomaan julkisen hallinnon toiminnan laillisuutta. Oikeusasiamiesinstituutio otettiin käyttöön Suomessa vuonna 1919. Toisen maailmansodan jälkeen instituutio on omaksuttu lähes kaikissa Euroopan maissa ja muuallakin maailmalla. Euroopan unionin oikeusasiamies aloitti toimintansa vuonna 1995. Tämä kirja on kattava yleisesitys oikeusasiamiesinstituutiosta. Pääpaino on Suomen eduskunnan oikeusasiamiehen toiminnassa ja tehtävissä: ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Perustuslain 109 §:n mukaan oikeusasiamies valvoo, että julkista tehtävää hoidettaessa noudatetaan lakia ja perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Kirjassa tarkastellaan myös oikeusasiamiesinstituution kansainvälistymistä sekä liittymistä hyvän hallinnon edistämiseen julkisessa hallinnossa. Kirjan kirjoittaja OTT, FT, VT Kirsi Kuusikko on Lapin yliopiston hallinto-oikeuden professori.</span></p> Kirsi Kuusikko Copyright (c) 2011 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/107 la, 01 tammi 2011 00:00:00 +0200 Uusi perustuslakikontrolli https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/542 <p>Perinteinen suomalainen oikeusajattelu on pyrkinyt ratkaisemaan lakien perustuslain­mukaisuuden valvontaan liittyvät ongelmat korostamalla lainsäätäjän asemaa. Lähtö­kohta on ollut, että niin perusoikeuksien ensisijainen toteuttamisvastuu kuin niitä koskeva tulkintavalta kuuluvat demokraattisesti valitulle eduskunnalle. Erityisesti perustuslakivaliokunnalle muodostui jo varhain keskeinen asema. Kuvaan kuuluu, että tuomioistuinten valtiosääntöisiin tehtäviin on samalla suhtauduttu epäillen. Järjestelmämme perusteet ovat kuitenkin muuttuneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden kuluessa perusoikeudellistumisen ja valtiosääntöistymisen myötä.</p> <p>"Uusi perustuslakikontrolli" on kotimaisen valtiosääntökulttuurin muutokseen pohjautuva ehdotus lakien perustuslainmukaisuuden valvonnan yleisiksi opeiksi. Sen lähtökohtana on havainto siitä, että perusoikeuksien aineellisen suojan ja tuomiois­tuinvalvonnan korostuminen ei ole Suomessa merkinnyt suoraviivaista vallan siirtoa demokraattiselta lainsäätäjältä riippumattomille tuomareille. Sen sijaan muutos heijastaa ennen kaikkea käännettä auktoriteettikeskeisistä oikeuttamismalleista kohti pluralistisia, instituutioiden vuorovaikutukselle, jaetulle perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisvastuulle sekä aineelliselle argumentaatiolle rakentuvia oikeuttamisen tapoja. Tämä periaatteelliselta kannalta varsin syvällinen muutos asettaa uusia vaati­muksia sekä valtiosääntöä koskeville yleisille opeille että konkreettiselle oikeudelli­selle argumentaatiolle.</p> <p>Tutkimus nojautuu viimeaikaiseen kansainväliseen valtiosääntövertailuun ja valtio­sääntöteoriaan. Siinä hyödynnetään vertailevia havaintoja perustuslakikontrollin välittävistä malleista sekä uudentyyppisiä dialogisia lähestymistapoja valtiosääntöoi­keudelliseen konfliktinratkaisuun. Tutkimuksessa otetaan myös kantaa lakien perus­tuslainmukaisuuden tuomioistuinkontrollin demokratiakritiikkiin. Lisäksi siinä arvioidaan kriittisesti sekä perustuslakivaliokunnan että ylimpien tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä ja oletuksia niiden keskinäisestä vallanjaosta.</p> <p>Tutkimus perustuu osaksi aiemmin julkaistuille artikkeleille, joita on kuitenkin ajantasaistettu ja muokattu kokonaisuutta silmälläpitäen. Tutkimuksesta on hyötyä kaikille, jotka joutuvat käytännössä tunnistamaan ja käsittelemään perus- ja ihmisoi­keuksien sekä voimassa olevan lainsäädännön välisiä konflikteja.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.</p> Juha Lavapuro Copyright (c) 2010 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/542 pe, 01 tammi 2010 00:00:00 +0200 Näyttöenemmyysperiaate riita-asiassa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/540 <p>Näytön arvioinnin ongelmat ovat, eräitä poikkeustilanteita lukuun ottamatta, läsnä jokaisessa tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa riita-asiassa. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä näytön arvioinnissa on se, millä edellytyksillä tuomioistuin voi katsoa asianosaisen suoriutuneen todistustaakastaan, eli millaista näyttökynnystä jutussa sovelletaan.</p> <p>Näyttöenemmyysperiaatteena tunnetun teorian mukaan tuomioistuimen tulee perustaa tuomio sellaiseen seikkaan, jota voidaan jutussa esitetyn näytön perusteella pitää vastakohtaansa todennäköisempänä. Näyttöenemmyysperiaatteen asema Suomen oikeuskirjallisuudessa vaikuttaa epäselvältä, mutta oikeuskäytännössä tuomioistuinten on katsottu olevan siviilijutuissa lähellä näyttöenemmyysperiaatteen soveltamista.</p> <p>Tutkimuksessa osoitetaan, että sopimuksenvaraisten riita-asioiden nonnaalinäyttö­kynnyksenä tulee soveltaa näyttöenemmyyden vaatimusta, ja että näyttöenemmyys­periaatteen edut ovat painavammat kuin siihen kohdistettu kritiikki. Lisäksi tutkimuk­sessa osoitetaan, että näyttöenemmyysperiaate ei ole ristiriidassa todistelua koskevan OK 17 luvun säännösten kanssa.</p> <p>Tutkimuksessa tarkastellaan ensin normeja, jotka sääntelevät sitä, miten näytön arvioinnin kohteeksi tulevat hypoteesit sopimuksenvaraisessa riita-asiassa muodostu­vat. Tämän jälkeen tarkastellaan Suomen ja muiden Pohjoismaiden, ennen muuta Ruotsin ja Norjan, oikeuskirjallisuudessa kehitettyjä näytön arvioinnin teorioita ja näkemyksiä näytön riittävyysarvioinnista. Tutkimus päättyy lukuun, jossa osoitetaan, mitä näyttöenemmyysperiaatteen soveltaminen tarkoittaa, ja perustellaan, miksi sitä tulisi soveltaa. Luvussa pyritään myös kumoamaan näyttöenemmyysperiaatetta vastaan esitetyt argumentit. Lisäksi luvussa käsitellään tilanteita, joissa näyttöenem­myysperiaatetta ei voida soveltaa, ja esitetään näitä tilanteita koskevia tulkintasuosi­tuksia.</p> <p>Teos on käytännönläheisen aiheensa vuoksi hyödyllinen riita-asioiden kanssa työskenteleville tuomareille ja asianajajille sekä muille todistusoikeudesta kiinnostu­neille.</p> <p>Väitöskirja: Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta, 2010.</p> Timo Saranpää Copyright (c) 2010 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/540 pe, 01 tammi 2010 00:00:00 +0200 Sopimus ja erehdys : sopimusoikeudellinen tutkimus oikeuserehdyksestä valinnanvapauden teorian näkökulmasta https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/538 <p>Perinteisen käsityksen mukaan oikeuden sisällön tuntemattomuuteen ei ole voi­nut edukseen vedota. Tätä traditioon pohjautuvaa käsitystä on pidetty koko oi­keusjärjestelmän tärkeänä perustana. Oikeuserehdyksen vaikutuksettomuuden periaatetta koskevaa tutkimusta ei varallisuusoikeuden piirissä ole Pohjoismais­sa tehty.</p> <p>Oikeudessamme on tapahtunut kuitenkin merkittäviä muutoksia, joiden vai­kutukset erehdysoppiin yleisemminkin ja aivan erityisesti oikeuserehdykseen ovat jääneet selvittämättä. Keskeisiä muutoksia ovat olleet säädösmäärän kasvu ja oikeusjärjestelmän monimutkaistuminen. Oikeuskirjallisuudessa onkin alka­nut esiintyä epäilyjä oikeuserehdyksen ehdotonta vaikutuksettomuutta kohtaan. Rikoslain uudistuksen yhteydessä oikeuserehdyksen rikosoikeudelliselle vastineelle, kieltoerehdykselle, vahvistettiin anteeksiantoperusteen asema.</p> <p>Tutkimuksessa oikeuserehdys pyritään sijoittamaan osaksi sopimusoikeuden yleisiä oppeja. Sopimuksen syntyyn liittyviä yleisiä oppeja käsitellään perusteel­lisesti ja kehitellään valinnanvapauden teoriaksi nimettyä, hyväksyttävää tapaa jäsentää sopimusoikeutta. Teorian avulla pyritään jäsentämään sopimusoikeudel­lista normistoa tavalla, joka auttaisi erityisesti sopimuksen syntyvaiheeseen liit­tyvien ongelmien ratkaisemisessa. Erehdysopin historiallista kehitystä tarkastellaan suhteessa sopimusoikeuden taustateorioihin sekä eritellään niitä perusteita, jotka vaikuttavat oikeuserehdyksen vaikutuksettomuuden periaatteen taustalla.</p> <p>Tutkimuksessa esitellään (oikeus)erehdyksen sopimusoikeudellisessa arvioin­nissa hyödynnettävät harkintakriteerit. Johtopäätöksenä todetaan, että tosiasia- ­ja oikeuserehdyksen välinen rajanveto ei ole ratkaiseva erehdyksen oikeusvaikutusten määräytymisen kannalta. Erehdystyyppien välistä jaottelua keskeisempää on erehdyksen havaittavuus. Tämä kanta on yhdenmukainen kansainvälisten sääntelyhankkeiden (UNIDROIT, PECL, DCFR) erehdyksiä koskevan sääntelyn kanssa.</p> <p>Tutkimus sisältää runsaasti ajankohtaista sopimusoikeudellista oikeuskäytän­töä. Kirja on hyödyllinen kaikille sopimusoikeuden parissa työskenteleville la­kimiehille.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustietellinen tiedekunta, 2010.</p> Juha Mäkelä Copyright (c) 2010 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/538 pe, 01 tammi 2010 00:00:00 +0200 Kursmanipulation på värdepappersmarknaden https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/536 <p>Denna doktorsavhandling handlar om förbudet mot kursmanipulation. Kurs­manipulation som brott är fortfarande rätt okänt bland marknadsaktörer, mark­nadsövervakare och jurister. Denna doktorsavhandling är den första publicerade monografin om kursmanipulation i Norden och bidrar därför tili att förtydliga rättsläget på värdepappersmarknaden.</p> <p>Kursmanipulation indelas i boken i informationsbaserad manipulation och marknadskraftsbaserad manipulation. lnformationsbaserad manipulation är att sprida vilseledande information som otillbörligt påverkar prisbildningsmekanismen på värdepappersmarknaden. Marknadskraftsbaserad manipulation är att låsa fast värdepapperskursen vid en konstlad nivå. Båda former av manipulation skadar värdepappersmarknaden.</p> <p>Denna vetenskapliga framställning om kursmanipulation tolkar och syste­matiserar förbudet mot kursmanipulation i värdepappersmarknadslagen 5: 12 §. Detta mynnar ut i konkreta rekommendationer för var gränsen mellan tillåten aktivitet och kursmanipulation bör gå. Här analyseras scalping, short selling, wash sales, matched orders, circular trades, marking the close, painting the tape, par­king, warehousing, pumping and dumping, trashing and cashing, cornering samt squeezing.</p> <p>Boken lämpar sig väl för läsare med ett teoretiskt och/eller ett praktiskt in­tresse för marknadsaktivitet och kursmanipulation. Domare, advokater, åklaga­re, börsmäklare, daytraders och complice-funktionärer kan utnyttja boken i sin verksamhet. Förbudet mot kursmanipulation på värdepappersmarknaden baserar sig på ett EG-rättsligt direktiv. Boken innehåller därför komparativa avsnitt och är av intresse för jurister och marknadsaktörer i hela Norden. Avhandlingen be­handlar även praxis från disciplinnämnderna vid börserna i Helsingfors, Stock­holm och Köpenhamn.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.</p> Mårten Knuts Copyright (c) 2010 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/536 pe, 01 tammi 2010 00:00:00 +0200 Oikeus veteen https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/541 <p>Oikeus ihmisen perustarpeita tyydyttävän talousveden saatavuuteen on ajankoh­tainen aihe. Maailmassa noin miljardin ihmisen talousveden saanti on puutteellis­ta. YK:n yleiskokous julisti heinäkuussa 2010 veden ihmisoikeudeksi. Etelä-Afrikka yrittää parantaa miljoonien asukkaidensa vesihuoltoa hyvin edistyksellisen lainsäädännön avulla. Suomessa vesilain ja vesihuoltolain uudistamishankkeissa pyritään varmistamaan, että vettä riittää paikallisiin tarpeisiin, vesihuollon mak­sut ovat kohtuullisia ja vesihuoltoverkostot pidetään kunnossa.</p> <p>Tässä väitöskirjatutkimuksessa yleistä ja usein oikeudellisesti jäsentymätöntä kansainvälistä keskustelua oikeudesta veteen konkretisoidaan kahden hyvin eri­laisissa olosuhteissa toimivan oikeusjärjestelmän tarkastelun ja vertailun avulla. Tutkimuskysymyksinä ovat: minkälaisia oikeuksia yksilöllä on ottaa vettä ta­lousvedeksi tai saada talousvettä Suomessa ja Etelä-Afrikassa, ja miten eri oi­keuslähteet vaikuttavat näiden oikeuksien muotoutumiseen.</p> <p>Tutkimuksen perusteella välttämätön talousvesikäyttö on ensisijaista mui­hin vedenkäyttötarpeisiin verrattuna, yksilöillä on tiettyjä toteutettavissa olevia oikeuksia vesihuoltopalveluihin Suomessa ja Etelä-Afrikassa ja valtion tulee suojata vesihuoltolaitoksen asiakkaita luonnollisen monopoliaseman väärinkäy­töksiltä. Tutkimus osoittaa, että oikeuslähteiden vaikutukset veden saatavuuteen ovat rajallisia ja kiinteästi sidoksissa oikeuksien toteuttamismahdollisuuksiin sekä Etelä-Afrikassa että Suomessa.</p> <p>Kirja soveltuu oikeustieteen tutkijoiden ohella muille vesi- ja vesihuolto­asioita tutkiville, niiden parissa työskenteleville tai niistä muuten kiinnostuneille. Suomen järjestelmästä tutkimuksen kohteina ovat erityisesti vesilain säännökset veden ottamisesta ja vesihuoltolain sääntely vesihuollon järjestämisestä, siitä huolehtimisesta ja vesimaksuista. Etelä-Afrikka tarjoaa konkreettisen esimerkin haasteista, joita puutteellisen veden saatavuuden oikeudellinen edistäminen si­sältää.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.</p> Antti Belinskij Copyright (c) 2010 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/541 pe, 01 tammi 2010 00:00:00 +0200 Tahdonvastainen suostumus ja liiallisen luottamuksen hinta : raiskauksen ja muiden seksuaalirikosten oikeudellisen tiedon konstruktiot https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/539 <p>Rikoksen uhrin näkökulmaa korostava seksuaalirikosoikeudellinen keskustelu on ollut anglosaksisissa maissa erittäin vilkasta jo useiden vuosikymmenten ajan. Suomessa aihepiiriä koskevaa ja naisnäkökulmaa hyödyntävää tutkimusta on tehty vain vähän. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikos­ten tiedon rakentumista rikos- ja todistusoikeudellisten sekä naisoikeudellisten kysy­myksenasetteluiden avulla.</p> <p>Seksuaalirikoksen käsittely tuomioistuimessa ei ole välttämättä helppoa asianomis­tajalle. Aikaisemmissa ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu, että rikosprosessissa rakentuvia keskusteluja ja oikeudenkäyntien todistelua leimaavat uhria syyllistävät uskomukset, kaksinaismoralismi ja stereotypiat. Tutkimuksessa selvitetään laajan oikeustapausaineiston avulla, onko näin myös Suomessa. Millaisten puhetapojen välityksellä tieto seksuaalirikoksista rakentuu tuomioistuimissa? Entä käykö näyttö, joka feministisen tutkimuksen mukaan syyllistää asianomistajaa epäasiallisesti, relevantista todistelusta tuomioistuimissa?</p> <p>Oikeustapaustutkimuksen kysymyksenasetteluja taustoitetaan esittelemällä seksuaali­rikosoikeudellisten säännösten kulttuurisia ja ideologisia ymmärrystapoja sekä näiden ymmärrystapojen muuttumista ajassa. Lisäksi oikeustapaustutkimusta pohjustetaan teoreettisesti esittelemällä tutkimuksen kannalta keskeisiä todistusoikeudellisia teemoja. Teemat koskevat todistusoikeuden empirismiä, tietävää subjektia sekä seksuaalirikosten todistelun sääntelyä.</p> <p>Asianomistajan suostumuksen puuttumisella on keskeinen merkitys seksuaalirikos­oikeudellisessa teoriassa ja todistelussa. Tutkimuksessa selvitetään niin teoreettisesti kuin oikeustapaustutkimuksenkin avulla, millaisia ongelmia seksuaaliseen suostu­mukseen ja sille annettuihin tulkintoihin sisältyy. Tutkimus osoittaa, että seksuaaliri­kosoikeudelliseen säännöstelyyn sisältyy teoreettisia ongelmia, ja ettei laki aina toimi soveltamisympäristössään. Kirjassa pohditaankin myös autonomian ja luottamuksen välistä suhdetta seksuaalirikosoikeudellisen ajattelun uudistamiseksi.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.</p> Helena Jokila Copyright (c) 2010 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/539 pe, 01 tammi 2010 00:00:00 +0200 Sananvapaus Euroopan unionin oikeudessa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/529 <p>Viestintää säännellään yhä useammin Euroopan unionin oikeudessa. Viestintä­oikeutta koskevassa perusoikeusvalvonnassa ja sananvapausrajoitusten punnin­nassa unionin oikeuden itsenäisellä perusoikeusdoktriinilla on vastaavasti yhä suurempi painoarvo. Yhteisöjen tuomioistuimen tähänastista tapaa käsitellä pe­rusoikeuksia ja niiden rajoitusperusteita on viime aikoina kuitenkin aiheellisesti kritisoitu.</p> <p>Eurooppalaisiin sananvapaustulkintoihin liittyy pysyvä ristiriitapotentiaali unionin oikeuden, ihmisoikeussopimuksen ja unionin jäsenvaltioiden kansallis­ten valtiosääntöjen välillä. Unionin nykyiset vaikeudet saattaa perusoikeuskirja oikeudellisesti sitovaksi sekä liittyä jäseneksi ihmisoikeussopimukseen tekevät ongelmakentästä erityisen ajankohtaisen.</p> <p>Kirja on jaettu kolmeen pääosaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan sanan­vapauden määrittelemiseen liittyviä ongelmia Euroopan unionin oikeuslähteissä, jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä sekä Euroopan ihmisoikeus­sopimuksen ja unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan tulkinnassa. Kirjan toisessa osassa keskitytään unionin sananvapaussuojan suhteeseen integraation ytimessä oleviin sisämarkkinoiden perusvapauksiin. Kolmannen osan teemana on unio­nille ja sen jäsenvaltioille kuuluva sananvapautta ja sitä rajoittavia perusoikeuk­sia koskeva aktiivinen turvaamisvelvollisuus.</p> <p>Tutkimus avaa tärkeää keskustelua sananvapaustulkintojen ristiriitaisuudesta, eurooppalaisen sananvapausperinteen yhdistävistä ja erottavista tekijöistä sekä unionin oikeuden perusoikeusulottuvuuden kehittämisestä. Se soveltuu unionin oikeuden sisäisestä näkökulmastaan huolimatta myös yleiseksi johdatukseksi sa­nanvapautta ja sen rajoittamista koskevaan valtiosääntöoikeudelliseen argumen­taatioon.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2009.</p> Mikko Hoikka Copyright (c) 2009 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/529 to, 01 tammi 2009 00:00:00 +0200 Kansallinen oikeus ja liittovaltioistuva Eurooppa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/106 <p><span id="description_text" data-id="ekk.993802374006250">Suomalaisen Tiedeakatemian toukokuussa 2008 pidetyn 100-vuotisjuhlaseminaarin puheenvuoroista koottu artikkelikokoelma. Mukana on parinkymmenen suomalaisen ja ulkomaalaisen asiantuntijan puheenvuorot, joiden teemoina ovat mm. oikeuskulttuuri ja -kieli, eurooppalaistuva siviilioikeus, ihmisoikeudet ja oikeusturva ja kansallisen päätoksenteon menettelyautonomia.</span></p> Erkki J. Hollo; R. C. Van Caenegem, Aulis Aarnio, Maarit Jänterä-Jareborg, Iain Cameron, John A. E. Vervaele, Heikki E. S. Mattila, Antero Jyränki, Ulla Tiililä, Virpi Harju, Jarno Tepora, Juha Karhu, Jaana Norio-Timonen, Eva Tammi-Salminen, Jukka Mähönen, Pekka Vihervuori, Matti Pellonpää, Laura Ervo, Eija Siitari-Vanne, Samuli Miettinen, Thilo Marauhn Copyright (c) 2009 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/106 to, 01 tammi 2009 00:00:00 +0200 Oikeuden hakijat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/534 <p>Vaasaan perustettiin Suomen toinen hovioikeus vuonna 1776. Vaasan hovioikeus perustettiin osaksi olemassa olevaa oikeusastejärjestystä ja hovioikeusorganisaa­tiota. Se ei ollut tässä mielessä originelli uudistus voimassa olevaan tuomioistuinlaitokseen eikä sen vuoksi ole myöskään ollut samanlaisen tutkimuksellisen kiinnostuksen kohteena kuin hovioikeuksien perustaminen 1600-luvulla.</p> <p>Oikeushistorian alaan kuuluva väitöskirjatutkimus käsittelee Vaasan hovioi­keuden perustamista ja hovioikeuden varhaista toimintaa erityisesti muutoksen­hakutuomioistuimena. Vaasan hovioikeuden kautta hahmotetaan tarkemmin hovioikeuksien tehtäviä ja ylemmän oikeudenkäytön luonnetta 1700-luvun lopulla, modernin oikeuden kynnyksellä.</p> <p>Hovioikeuden perustaja Kustaa III painotti huolenpitoa oikeuden hakijoista ja näiden mahdollisuuksista saada oikeutta. Oikeudenkäytön kehittäminen oli osa reformia, jonka avulla pyrittiin kehittämään Suomen olosuhteita. Hovioikeu­den perustaminen vahvisti kuninkaan mainetta valistuneena hallitsijana, mutta se myös toi parannuksen ruuhkaantuneen Turun hovioikeuden toimintaan.</p> <p>Hovioikeuden perustamisasiakirjojen kautta teoksessa tarkastellaan lähem­min hovioikeuden perustamissyitä. Empiirinen aineisto puolestaan kertoo, oli­ko uudelle hovioikeudelle käytännössä tarvetta. Lähdeaineiston kautta saadaan tietoa oikeuden hakijoista, tyypillisistä muutoksenhakujutuista sekä 1700-luvun ylioikeudelle ominaisesta tavasta soveltaa oikeutta ja perustella tuomioitaan.</p> <p>Tutkimuksessa hahmottuu kuva varhaismodemista muutoksenhakua painotta­vasta instanssista, joka oli professionaalisempi ja byrokraattisempi kuin edelli­sen vuosisadan hovioikeudet.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2009.</p> Iisa Vepsä Copyright (c) 2009 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/534 to, 01 tammi 2009 00:00:00 +0200 Muoto ja sisältö vero-oikeudessa : erityistarkastelussa rahoitus- ja sijoitusinstrumentit https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/532 <p>Muoto ja sisältö käsiteparina yhdistetään vero-oikeudellisessa kontekstissa usein veron kiertämistä koskeviin ja muihin vaikeisiin tulkintatilanteisiin. Tässä väitöskirjassa muo­don ja sisällön suhdetta tarkastellaan tavanomaista laajemmin. Kirjoittajan näkemyksen mukaan muodon ja sisällön jännitteet luonnehtivat tuloverojärjestelmää kokonaisuudes­saan. Perussyynä tähän on tuloverotuksen keskeisimpään käsitteeseen - tuloon - liittyvät ongelmat. Valtiokohtaisesti säädetyt verotukselliset tulokäsitteet poikkeavat taloudellisen tulon käsitteestä useista eri syistä johtuen.</p> <p>Väitöskirjassa tarkastellaan muodon ja sisällön suhdetta lainsäädäntötason, lain sovelta­mistason sekä veron kiertämisen näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnetään kauttaaltaan oikeusvertailevaa lähestymistapaa: kirja käsittelee tarkasteltavia ilmiöitä Suomen ohella Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Saksan ja Ruotsin vero-oikeudessa.</p> <p>Tutkimusaihetta tarkastellaan sekä teoreettisesta että käytännöllisestä näkökulmasta. Kirjan ensimmäinen osa käsittelee aihetta yleisellä ja teoreettisella tasolla. Toinen osa kes­kittyy vertailuvaltioiden verojärjestelmiin. Kolmannessa osassa tarkastellaan eräitä konk­reettisia rahoitus- ja sijoitusinstrumenttien verotukseen liittyviä kysymyksiä.</p> <p>Vero-oikeudella on luonteestaan johtuen aina liittymiä taloustieteiden puolelle. Rahoitus- ­ja sijoitusinstrumentteja koskevan tutkimusaiheen kohdalla nämä kytkennät vielä korostu­vat. Tutkimuksellisia työvälineitä verojärjestelmien kriittiseen arviointiin onkin haettu osit­tain taloustieteiden puolelta. Tästä poikkitieteellisestä näkökulmasta huolimatta kyseessä on kuitenkin nimenomaan oikeustieteellinen tutkimus.</p> <p>OTK, KTM Reijo Knuutinen on työskennellyt pitkään rahoitus- ja sijoitustoimintaan liit­tyvissä tehtävissä.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2009.</p> Reijo Knuutinen Copyright (c) 2009 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/532 to, 01 tammi 2009 00:00:00 +0200 Vertikaalinen toimivallanjako EU-oikeudessa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/530 <p>Tutkimuksessa selvitetään, miten vertikaalinen toimivallanjako Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä on oikeudellisesti järjestetty. Tämä toimivallanjako voi lainsäädän­tövallan ohella koskea myös lainkäyttövaltaa ja hallinnollista toimeenpanovaltaa. Tutkimuksessa pääpaino on lainsäädäntövaltaa koskevassa toimivallanjaossa.</p> <p>Tutkimuksen yleisessä osassa tarkastellaan vertikaalisen toimivallanjaon kannalta olennaisia EU-oikeuden perusoppeja. Yhteisön toimivallan syntymisen suhteen erotetaan annetun toimivallan periaatetta korostava näkemys, jota kutsutaan legaaliseksi, ja toimival­lan dynaamisuutta korostava näkemys. EU-oikeuden vertikaalista toimivallanjakoa koske­vat perusopit nojautuvat sekä perustamissopimuksen määräyksiin että yhteisöjen tuomiois­tuimen oikeuskäytäntöön. Näiksi perusopeiksi luetaan annetun toimivallan periaate, pre­emption-doktriini, lojaliteettiperiaate, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate.</p> <p>Tutkimuksen yleisessä osassa tutkitaan myös yksityiskohtaisemmin yhteisön toimival­lan olemassaoloa ja luonnetta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja oikeuskirjal­lisuuden valossa.</p> <p>Tutkimuksen erityisessä osassa selvitetään sen yleisen osan tutkimustuloksia hyödyntäen, miten yhteisön lainsäädäntötoimivalta energia-alalla on kehittynyt, ja miten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaksi miellettyjä julkisen palvelun velvoitteita säännel­lään sähkömarkkinoilla. Tässä yhteydessä yhteisön energia-alan lainsäädäntöä ja yhteisöjen tuomioistuimen tätä alaa koskevaa oikeuskäytäntöä tutkitaan valikoiden ja suhteutettuna yhteisön energiapolitiikan vakiintuneisiin tavoitteisiin eli energiansaannin varmuuteen, ympäristönsuojeluun sekä kilpailukyvyn edistämiseen.</p> <p>Energia-alan sääntelyn on perinteisesti katsottu kuuluvan jäsenvaltioiden suvereeni­suuden piiriin. Perustamissopimuksessa ei ole nimenomaista energiapolitiikkaa koskevaa oikeusperustaa, ja yhteisön toimivalta energia-alalla on siksi määriteltävissä implisiittisek­si. Yhteisön energiapolitiikkaa koskevia säädöksiä on annettu mm. perustamissopimuksen sisämarkkinoiden luomista (EY 95 artikla) ja ympäristöpolitiikkaa (EY 175 artikla) koske­via määräyksiä sekä nk. joustolauseketta (EY 308 artikla) oikeusperustana käyttäen.</p> <p>Tutkimuksen erityisen osan lopuksi tulkitaan ja systematisoidaan sähkön sisämarkkina­direktiivin säännöksiä julkisen palvelun velvoitteista ja yleispalvelusta sekä näiden seikko­jen sääntelyä Suomen, Ison-Britannian ja Ranskan kansallisessa lainsäädännössä. Vertailun avulla pyritään selvittämään, miten nämä yhteisön lainsäätäjän tulkinnanvaraiseksi jättämät säännökset ilmenevät kyseisten jäsenvaltioiden kansallisista traditioista johtuen näissä maissa eri tavalla.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2009.</p> Alice Guimaraes-Purokoski Copyright (c) 2009 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/530 to, 01 tammi 2009 00:00:00 +0200 Tuomiovalta kansalle https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/535 <p>Tutkimuksen aiheena ovat vallankumousoikeudet, punaisten sisällissodassa vuonna 1918 perustamat yleiset tuomioistuimet, joilla vallankumoukselliset korvasivat olemassa olleen oikeuslaitoksen. Vallankumousoikeudet käsittelivät pidätettyjen valkoisten asiat, mutta ratkaisivat myös runsaasti tavallisia rikos-, riita- ja hakemus­asioita.</p> <p>Tutkimuksessa luodaan alkuperäislähteiden pohjalta kokonaiskuva aiemmassa tutkimuksessa lähes täysin sivuutettujen vallankumousoikeuksien toiminnasta. Tutkimuksessa selvitetään, mitä vallankumousoikeudet olivat ja millä tavalla ne toimivat. Huomion kohteena ovat ennen muuta vallankumousoikeuksien perusta­minen ja kokoonpano, niissä noudatettu menettelyllinen sääntely sekä niiden ratkai­sukäytäntö eri asioissa: Tutkimus tarjoaa vastauksen näihin ja moneen muuhun kysy­mykseen punaisista tuomioistuimista.</p> <p>Tutkimuksessa osoitetaan, että vallankumousoikeuksissa tuomitsivat työväen­järjestöissä kokemusta hankkineet, muita kapinallisia vanhemmat ja koulutetummat mutta silti työväenluokkaiset miehet. Prosessioikeudellinen sääntely rakentui oleelli­sin osin vanhalle pohjalle eikä vanhan lainsäädännön toimintamalleja hylätty tyystin. Toteutetut prosessia yksinkertaistaneet muutokset olivat välttämättömiä, jotta uudet tuomarit saattoivat alkaa käyttää tuomiovaltaa. Vallankumousoikeuksien ratkai­sukäytäntö poliittisissa asioissa oli maltillista eikä kuolemanrangaistusta käytetty, mutta "turhantarkat muodot ja kaavamaisuudet" unohdettiin jutuissa, joissa työnteki­jät vaativat työnantajiltaan työtaistelujen aikaisia palkkasaatavia. Kriminaalisissa rikosasioissa vallankumousoikeudet seurailivat vallinnutta käytäntöä. Syytettyjen yhteiskunnallisella asemalla ei ollut mainittavaa vaikutusta tuomioihin, ja suojaa annettiin myös omaisuudelle.</p> <p>Tutkimus tarjoaa uutta tietoa niin oikeushistoriasta kuin sisällissodasta kiinnostu­neille.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.</p> Jukka Siro Copyright (c) 2009 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/535 to, 01 tammi 2009 00:00:00 +0200 Patentti strategisena kilpailun välineenä : oikeudellis-liiketaloudellinen tutkimus patentista ja sen toimivuudesta yrityksen strategiassa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/533 <p>Kirjassa tarkastellaan patentin tarkoitusta ja toimivuutta immateriaalioikeuden järjestelmässä erityisesti Suomen ja yleensä eurooppalaisen oikeustilan valossa. Kysymystä arvioidaan etenkin yrityksen strategian kannalta. Keskeisenä tutkimus­kohteena on patenttilain 3 §:ään perustuvan kielto-oikeuden käyttäminen yrityksen liiketoiminnan eri vaiheissa. Tutkimuksessa näkökulmaa siirretään patentin myöntämisen edellytysten (uutuuden ja keksinnöllisyyden) tarkastelusta ja suoja-alan laajuuden määrittelystä kohti patentin taloudellisen hyödyntämisen arviointia.</p> <p>Patentin suoja-alan teknisen ulottuvuuden ohella tutkimuksessa määritellään suoja-alan taloudellinen ulottuvuus. Suoja-alan tekninen ulottuvuus määräytyy patent­tivaatimusten perusteella. Suoja-alan taloudellinen ulottuvuus muodostuu puolestaan siitä keksinnöstä saatavissa olevasta taloudellisesta voittopotentiaalista, joka sijaitsee teknisen suoja-alan takana ja liittyy kielto-oikeuden käyttämiseen.</p> <p>Liiketoiminnalliset ratkaisut vaikuttavat osaltaan siihen, kuinka keskeisen aseman patentti saa tuotannonalalla. Patentissa on kyse instrumentista, jonka avulla yritys voi suojata omaa tuotantotoimintaansa sekä ohjata kilpailijoiden tuotannollisia ja talou­dellisia ratkaisuja ja tuotannonalan teknologista kehitystä. Olennaista on se, miten yritys voi ja miten sen kannattaa käyttää kielto-oikeuttaan sen kilpaillessa toisten yritysten kanssa ja maksimoidessa taloudellista hyötyään. Ratkaisuilla,jotka koskevat kielto-oikeuden käyttöä, voidaan pyrkiä kasvattamaan kokonaisvoittopotentiaalia tuotannonalan teknologisen rakenteen tietyissä osissa ja oikeudenhaltijayrityksen osuutta tästä potentiaalista. Kielto-oikeuden käyttämiseen saattaa vaikuttaa myös tuotannonalan ja hyödykkeen elinkaaren vaihe. Sen käyttämistä rajaavat patenttilain tietyt säännökset ja kilpailuoikeudelliset normit.</p> <p>Patenttia voidaan hyödyntää myös hyvin konkreettisella tavalla. Se on nähtävissä yrityksen varallisuutena tuotannontekijäviitekehyksessä ja kodifioidun henkisen pääoman erityismuotona.</p> <p>Kirja on tarkoitettu henkilöille, jotka toimivat juridiikan, talouden ja tekniikan välisillä raja-alueilla, sekä henkilöille, jotka ovat muutoin kiinnostuneita patenttien taloudellisesta hyödyntämisestä.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin kauppakorkeakoulu, 2009.</p> Timo-Jaakko Uotila Copyright (c) 2009 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/533 to, 01 tammi 2009 00:00:00 +0200 Maatalouden ympäristövastuu https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/531 <p>Tässä ympäristöoikeudellisessa tutkimuksessa käsitellään maatalouden harjoit­tamiseen liittyvää vastuuta ympäristöstä erityisesti peltoviljelyn osalta. Vastuuta käsitellään laaja-alaisesti. Tarkastelun kohteena ovat maatalouden ympäristöoikeudellisen ohjauksen tavoitteet ja keinot sekä niiden toteuttamiseksi annetut säädökset, näissä ilmenevät ja niitä sovellettaessa käytettävät ympäristöoikeu­delliset, lähinnä EY:n perustamissopimuksen 174 artiklan, periaatteet ja yleiset oikeusperiaatteet.</p> <p>Maatalousoikeuden ja maatalouspoliittisen lainsäädännön yhtymäkohdat ympäristöoikeuteen ovat tarkastelun keskiössä. Ympäristötavoitteita ja -periaat­teita tarkastellaan sekä ympäristöoikeuden yleisten oppien näkökulmasta että maataloudellista ympäristönsuojelua koskevien eri säännösten soveltamisen yhteydessä. Jälkimmäisiin kuuluvat varsinkin ympäristönsuojelulain vesien ja maaperän suojelua, ympäristölupia sekä pilaantuneen ympäristön puhdistamista koskevat säännökset sekä sanotun lain nojalla annetut asetustasoiset säännökset, kuten mm. vesien suojelemista nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta koskeva ns. nitraattiasetus. Tutkimuksessa tarkastellaan viljelijöiden vapaaehtoisiin sitou­muksiin ja sopimuksiin perustuvien ympäristötukien käyttöä. Lisäksi selvitetään ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn, kunnan ympäristönsuojelumääräyk­siin, ympäristövahinkojen korvaamiseen ja ympäristörikoksiin liittyviä sään­nöksiä sekä tulevien alueittaisten vesienhoitosuunnitelmien ja tavoiteohjelmien merkitystä. Tarkastelussa on myös mukana GMO- ja tavanomaisten viljelykas­vien keskinäiseen rinnakkaiseloon liittyvät ongelmat vielä valmisteilla olevassa lainsäädännössä.</p> <p>Tutkimuksen loppuosassa esitetään de lege ferenda -kehittämisehdotuksia. Nämä lähinnä oikeuspoliittiset ehdotukset painottuvat nitraattiasetuksen tiuken­tamiseen, täydentämiseen fosforilannoitusta koskevilla säännöksillä ja parem­paan alueelliseen kohdentamiseen sekä ympäristölupajärjestelmän kehittämi­seen, ympäristötukien tehokkaampaan suuntaamiseen ja käyttämiseen pitkällä tähtäimellä lähinnä siirryttäessä tiukempaan pakolliseen sääntelyyn samoin kuin eräiden uusien ohjauskeinojen luomiseen.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2009.</p> Eero Henrik Nordberg Copyright (c) 2009 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/531 to, 01 tammi 2009 00:00:00 +0200 Esivalta olemme me : valtiosääntöoikeuden perusteiden oikeusteologinen tulkinta https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/105 <p><span id="description_text" data-id="ekk.993745104006250">Oikeusteologialla on perinteisesti tarkoitettu kirkko-oikeuden teologisten perusteiden tutkimusta. Hannu Juntunen on kehitellyt teologiseksi oikeuspositivismiksi nimittämäänsä oikeus-teologista doktriinia ja ulottanut oikeusteologisen työskentelyn koskemaan myös yhteiskunnallista oikeutta. Teoksessa sovelletaan tätä ajattelua eräisiin valtiosääntöoikeuden periaatekysymyksiin. Valtion tehtävänä on luterilaisen regimenttiopin mukaisesti yhteisen hyvän edistäminen ja inhimillisen pahuuden rajoittaminen. Valtiosäännön keskeinen periaate on jokaisen ihmisyksilön ehdoton arvo, johon perustuvat sekä yksilöiden yhdenvertaisuus että demokraattinen valtiojärjestys. Valtion legitiimi valta voi nojautua vain kansalaisten antamaan valtuutukseen. Esivalta olemme me itse suvereenina valtiokansana. Kansa ei kuitenkaan ole "kaikkivaltias", vaan kaikkea vallankäyttöä rajoittavat oikeuden legitiimisyyden kriteerit: ihmisarvo, lähimmäisyys sekä elämän ja luomakunnan suojeleminen. Perustuslaissa säädetyt perusoikeudet ilmentävät valtion tehtävää ihmisen parhaaksi. Valtiolla ei voi olla omaa uskontunnustusta, mutta sille tulee edellyttää yhteinen eettinen arvoperusta. On välttämätöntä säilyttää ajatuksen, sanan, omantunnon ja uskonnon vapaudet, mutta samalla ottaa arvostavasti huomioon uskonnon ja maailmankatsomuksen merkitys osana yhteiskunnan ja kulttuurin syvärakennetta. Uskontojen kielteisten lieveilmiöiden saadessa laajenevaa jalansijaa maailmassa on yhteiskunnassamme tiukasti pidettävä kiinni demokraattisista perusoikeuksista. TT, FM Hannu Juntunen on väitellyt teologisen dogmatiikan alalta ja opiskellut myös mm. teoreettista filosofiaa ja valtiosääntöoikeutta. Hän on oikeusteologian dosentti Helsingin yliopistossa. Juntunen on työskennellyt 30 vuotta kirkon keskushallinnon tehtävissä ja jäänyt vuonna 2005 eläkkeelle piispainkokouksen teologisen sihteerin virasta.</span></p> Hannu Juntunen Copyright (c) 2008 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/105 pe, 01 helmi 2008 00:00:00 +0200 Vahingonkorvauksen määrä : tutkimus vahingoista ja rahoista https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/527 <p>Väitöstutkimus on kattava selvitys vahingonkorvauksen määrän laskemisesta. Tutki­muksessa selvitetään, miten vahingonkorvauksen määrä lasketaan ja minkälaisia tekniikkoja vahingonkorvauksen määrän laskemisessa käytetään.</p> <p>Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan vahingonkorvausoikeuden pe­rinteisiä lähtökohtia ja niille ominaisia rahan käyttämisen tapoja. Keskiöön nousevat "vain taloudellinen vahinko on korvattava" ja "kaikki tai ei mitään" -periaatteet ja perinteinen vaatimus siitä, että vahingonkorvauksen tulee olla moraalisesti neutraa­lia. Tarkastelun lopputuloksena on käsitys vahinkojen korvaamisen perinteisistä läh­tökohdista. Vahingon korvauksessa etsitään vahingon objektista arvoa. Merkityksen­anto perustuu markkinoiden metaforaan. Vahinko voidaan tunnistaa ja sen määrä laskea vain silloin, kun vahinko asettuu taloudellisen alueelle ja kun sille on lasket­tavissa neutraali ja luonnollinen määrä.</p> <p>Tutkimuksen toinen osa on käytännönläheinen. Siinä käsitellään neljää päätilan­netta: esineiden ja kehojen, liiketoiminnan häiriintymisen, tilapäisen haitan ja kärsi­myksen korvaamista. Lähtökohtaoletuksena on, että täyden korvauksen, differenssi­opin ja taloudellisen arvon varaan rakentuva perinteinen tapa hahmottaa vahingon­korvauksen määrän laskemista ei ole toimiva. Sen avulla ei voida vastata vahingon­korvauksen laskemisen käytännön ongelmiin. Tutkimuksessa teoreettinen lähtökoh­takehys avataan. Normistoa tarkastellaan ilman tiukkoja, etukäteisiä sitoumuksia, joiden avulla normiston yksityiskohtia selitettäisiin.</p> <p>Tulokset ovat osin yllättäviä. Esineiden ja kehojen kohtaamissa vahingoissa kor­vaamisen tavoite on vahinkoa edeltäneen fyysinen olotilan palauttaminen. Vahingon­korvausta tuomitaan määrä, jolla esine tai keho voidaan korjata. Liikevahingossa korvauksen laskeminen rakentuu liiketoiminnan laskentainformaatiotulosten simu­loimisen varaan. Vahingonkorvauksena tuomitaan määrä, jolla yritys voidaan saattaa laskentainformaation valossa arvioituna siihen asemaan, jossa se olisi ollut, jos va­hinkotapahtumaa ei olisi koskaan sattunut. Tilapäistä haittaa ja kärsimystä korvates­sa korvauksen tavoitteena on tunnistaa ja tunnustaa vahinkotapahtuma ja sen merki­tys. Tilapäisessä haitassa viitekehys on ensi sijassa vakuutuksellinen ja lääketieteel­linen. Kärsimyksessä viitekehys on yhteisön eettinen järjestys.</p> <p>Tutkimus laajenee koskemaan myös rahaa. Kaikki neljä vahinkojen korvaamisen tekniikkamuodostelmaa edellyttävät taustalleen erilaisia rahakäsityksiä.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2008.</p> Mika Viljanen Copyright (c) 2008 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/527 ti, 01 tammi 2008 00:00:00 +0200 Rahanpesu rangaistavana tekona https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/525 <p>Rahanpesemisen torjunta perustuu kansainväliseen tarpeeseen estää järjestäytyneen ja muun vakavan rikollisuuden rajat ylittävä toiminta. Tähän päämäärään pyritään vaikeuttamalla rikoshyödyn pääsyä lailliseen talouteen preventiivisin keinoin ja säätämällä rahanpesu rangaistavaksi, jolloin myös sen kohteena olleen omaisuuden konfiskaatio mahdollistuu. Rahanpesun kriminalisointia on kansainvälisesti pidetty tärkeänä keinona järjestäytyneen ja erityisesti huumausainerikollisuuden torjun­nassa. Rahanpesemisen torjunnassa luotua kansainvälistä järjestelmää käytetään myös terrorismirikosten estämisessä ja selvittämisessä. Rahanpesu on näin ollen erittäin ajankohtainen aihe. </p> <p>Tämän väitöskirjatutkimuksen ensisijaisena huomion kohteena on rahanpesun kansallinen rikosoikeudellinen sääntely. Kotimaisen lainsäädännön tarkastelu edel­lyttää myös rahanpesun torjunnan kansainvälisten instrumenttien käsittelyä, koska kansalliset rangaistussäännökset pohjautuvat Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin. Tutkimuksessa käsitellään tämän vuoksi rahanpesemisen torjunnan kansainvälisiä perusteita ja niitä kansainvälisissä rahanpesun torjuntaan liittyvissä sopimuksissa ja EU-oikeudellisissa instrumenteissa asetettuja vaatimuksia, jotka kansallisten sään­nösten tulee täyttää. Tätä taustaa vasten pyritään arvioimaan sitä, täyttävätkö kansal­liset rahanpesua koskevat rangaistussäännökset nämä velvoitteet sekä esittämään rangaistussäännöksiä koskevia tulkintasuosituksia. Koska rahanpesun torjunnassa on keskeisesti kysymys pyrkimyksestä estää rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn käyttö, myös rahanpesun kohteen konfiskaatio kuuluu tutkimusteemoihin.</p> <p>Tutkimuksessa päädytään siihen, ettei kotimaisessa lainsäädännössä ole kaikilta osin tyydyttävästi toteutettu Suomea sitovia kansainvälisiä velvoitteita. Tämän vuoksi tutkimuksessa esitetään myös lainsäädännön uudistusehdotuksia ja pohdi­taan niiden mahdollisia vaikutuksia tavanomaisten rikosten tuottaman hyödyn pese­misessä.</p> <p>Tutkimus on tähän asti kattavin yleisesitys rikoksena rangaistavasta rahanpe­susta. Teos on tärkeä lähde lainkäyttäjille, asianajajille ja kaikille tästä ilmiöstä rikosoikeudellisesti ja kriminaalipoliittisesti kiinnostuneille.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2008.</p> Ritva Sahavirta Copyright (c) 2008 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/525 ti, 01 tammi 2008 00:00:00 +0200 Tieto ja sivullissuoja https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/523 <p>Siviilioikeudessa edellytetään toimijoilta yleensä huolellista toimintaa. Vahin­gonkorvausvastuuseen riittää useimmiten tahallisuus tai huolimattomuus. Vil­pittömän mielen suojaa ei voi saada se, joka tiesi tai jonka piti tietää toisen oi­keudesta. Sen sijaan erottelulla tahallisuuden ja tuottamuksen tai tosiasiallisen tiedon ja edellytetyn tiedon välillä ei yleensä ole merkitystä. Tutkimuksessa keskitytään tosiasiallisen tiedon vaikutusten arviointiin ja selvitetään, miten si­vullisen tieto sopimuskumppaninsa muista sopimussuhteista vaikuttaa sivullisen velvollisuuteen kunnioittaa näillä sopimuksilla perustettuja, yksilöityyn esinee­seen kohdistuvia oikeuksia.</p> <p>Tosiasiallinen tieto voi olla merkittävää silloin, kun pelkkä huolellisuuden laiminlyöminen ei riitä vastuun perusteeksi. Tutkimuskohteeksi rajautuvatkin sellaiset sopimukseen perustuvat oikeudet, jotka eivät lähtökohtaisesti sido si­vullista. Esimerkkeinä tällaisista oikeuksista voidaan mainita kiinteistönkaupan esisopimukseen perustuva oikeus ostaa kiinteistö, irtaimeen esineeseen kohdis­tuva vuokraoikeus, lunastusoikeus ja etuosto-oikeus. Tutkimuksessa selvitetään, tuleeko tällainen oikeus esineen myöhempää luovutuksensaajaa sitovaksi sillä perusteella, että luovutuksensaaja on tiennyt oikeudesta. Oikeuksien esinekoh­taisen sitovuuden ohella selvitetään myös sivullisen vahingonkorvausvastuuta: voiko sivullisen tietoisuus oikeudesta olla yksin tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa seikka, jonka perusteella puhtaan varallisuusvahingon korvaamiseen on vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n edellyttämiä erittäin painavia syitä?</p> <p>Esinekohtaista kollisionratkaisua ja vahingonkorvausvastuuta tarkastellaan tiiviisti yhdessä, jotta säännöistä saadaan tarkoituksenmukainen kokonaisuus. Ensin tutkimuksessa perustellaan, miksi aikaisemmin perustettua oikeutta tulee suojata suhteessa sivulliseen tämän tietoisuuden perusteella. Tämän jälkeen sel­vitetään, millä tavoin esinekohtainen sitovuus ja vahingonkorvaus eroavat toisis­taan suojan keinoina ja miten tämä ero vaikuttaa siihen, kummalla keinolla oikeutta kulloinkin suojataan. Lopuksi esitetään, millä edellytyksillä sopimukseen perustuvan oikeuden tulisi sitoa sivullista ja millä edellytyksillä sivullisen tulisi olla vahingonkorvausvastuussa oikeuden raukeamisesta aiheutuvista vahingoista silloin, kun oikeus ei sido häntä.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2008.</p> Mia Hoffrén Copyright (c) 2008 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/523 ti, 01 tammi 2008 00:00:00 +0200 Oikeuden kaleidoskooppi https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/104 <p><span id="description_text" data-id="ekk.993746564006250">"Abstraktin ja konkreetin suhde on Hannun oppihistoriallisia ja oikeusteoreettisia töitä yhdistäviä teemoja. Aristoteleen käytännöllisessä filosofiassa Hannua kiinnosti yhtäältä faktisen ja normatiivisen sekä toisaalta abstraktin ja konkreetin yhdistäminen. Aristoteelisen käytännöllisen filosofian avainkäsite on fronesis: aristoteelinen praktinen tieto, fronesis, liittää yleiset periaatteet ja päämäärät konkreettisiin tekoihin konkreeteissa tilanteissa. Hannulle ihmisten sosiaalinen ja kulttuurinen elämä ylipäätään on olennaisesti abstraktin ja konkreetin yhteen punoutumista. Tämän yksi ilmenemismuoto on yleisten normien ja konkreettisten sovellutusten hermeneuttinen kehä." Näin luonnehtii Kaarlo Tuori johdantoartikkelissaan professori Hannu Tolosen (1945-2005) oikeutta ja yhteiskuntaa koskevien käsitysten lähtökohtia. Postuumiin teokseen on koottu Hannu Tolosen keskeisin oppihistoriallinen ja oikeusteoreettinen artikkelituotanto.</span></p> Hannu Tolonen Copyright (c) 2008 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/104 ti, 01 tammi 2008 00:00:00 +0200 Kriminalisointiteoria https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/528 <p>Rangaistavaksi säätäminen, kriminalisointi, on olennainen osa rikosoikeutta. Ilman kriminalisointeja esimerkiksi rikosoikeuden yleiset opit jäisivät vaille käytännön merkitystä. Perinteisesti kriminalisointeja ei rikosoikeudessa kuitenkaan ole kovin laajasti käsitelty.</p> <p>Viime kädessä päätös tietyn teon rangaistavaksi säätämisestä on poliitti­nen, eduskunnassa tehtävä päätös. Tästä huolimatta lain säätämiseen liittyy oikeudellisia rajoitteita. Ennen muuta perustuslaki mutta myös muu lainsää­däntö asettaa rajoja hyväksyttävälle lainsäädännölle. Lisäksi lainsäätäjän on huomioitava kansainväliset ihmisoikeussopimukset, niiden soveltamiskäy­täntö sekä EU-oikeus.</p> <p>Kriminalisointiteorian keskeisenä kohteena ovat nämä lainsäädäntöön yleisesti ja rikoslainsäädäntöön erityisesti kohdistuvat oikeudelliset rajoit­teet. Yleisemmin tutkimuksessa käsitellään lain säätämiseen kohdistuvia oikeudellisia rajoitteita, "lainsäätäjän oikeuslähdeoppia". Näistä rajoitteista pyritään tutkimuksessa muodostamaan vallitsevalle kriminaalipoliittiselle pohjalle rakentuva malli, jota vasten rikoslainsäädäntöä voidaan arvioida. Tutkimuksessa käsitellään laajasti kriminalisointiperiaatteita, jotka lainsää­täjän on otettava rikosoikeudellista lainsäädäntöä säätäessään huomioon. Kriminalisointiperiaatteita käsitellään kattavasti myös perusoikeuksien sekä EU-oikeuden näkökulmasta. Yleisen kriminalisointeja koskevan teoreettisen tarkastelun ohella näkökulma on käytännöllinen. Tarkoituksena on tuottaa rikoslainsäädännön hyväksyttävyyden arviointiin soveltuvia välineitä.</p> <p>Tutkimus on ensimmäinen Suomessa laadittu kokonaisvaltainen kriminali­sointeja koskeva esitys. Tutkimus on hyödyllinen kaikille rikosoikeudesta ja lain säätämiseen kohdistuvista rajoituksista kiinnostuneille. Erityisesti tutki­muksen on tarkoitus palvella rikosoikeudellista lainsäädäntöä valmistelevia tahoja.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2008.</p> Sakari Melander Copyright (c) 2008 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/528 ti, 01 tammi 2008 00:00:00 +0200 Oikeudellisen ratkaisun perusteista https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/524 <p>Oikeudellinen ratkaisutoiminta edellyttää ennakoitavuutta, ja samalla ratkaisuilta vaaditaan sisällöllistä onnistuneisuutta. Oikeudellisista käsitteistä ja ajattelumalleista riippuu se, miten näihin vaatimuksiin pystytään vastaamaan. Tässä tutkimuksessa väitetään, että moderni positiivinen oikeus käsitteineen korostaa ennakoitavuuden merkitystä ratkaisujen sisällöllisen onnistuneisuuden ja tapausten erityispiirteiden kustannuksella.</p> <p>Huolena on ongelmanratkaisukyvyn säilyttäminen ja kehittäminen. Tämän tutki­muksen tehtävänä on kehitellä sellaista oikeudellista ajattelua, joka entistä paremmin mahdollistaa jännitteisten ja ristiriitaistenkin vaatimusten huomioon ottamisen ratkai­suissa. Tutkimuksen tarkoituksena on innostaa tiedeyhteisöä keskustelemaan nykyis­ten oikeudellisten ajattelumallien ja käsitteiden ajanmukaisuudesta sekä oikeusajatte­lun yhteiskuntafilosofisista premisseistä.</p> <p>Oikeudellisen ratkaisun sidonnaisuuksia määritettäessä oikeuslähdeopit ovat keskei­sessä asemassa. Oikeuslähdeoppien kehittelyn tarve on ilmeinen. Nykyiset oikeus­lähdeopit perusteluineen asetetaan tutkimuksessa kriittisen tarkastelun kohteeksi ja lähemmin käsitellään Aulis Aarnion, Aleksander Peczenikin ja Raimo Siltalan oikeus­lähdeoppeja.</p> <p>Oikeudellisen ratkaisun teoria on asetettava staattisuuden ja dynaamisuuden välisen jännitteen varaan. Tässä tarkoituksessa konstruoidaan Niklas Luhmannin systeemiteoriaan tukeutuen käsitteellistä ja ajatuksellista välineistöä, jota voidaan käyttää vastattaessa ongelmaan oikeudellisen ratkaisun ehdoista ja mahdollisuuksista. Ronald Dworkinin metafora oikeudellisesta ratkaisusta jatkoromaanin kirjoittamise­na aukaistaan systeemiteoreettisin välinein ja esitetään malli oikeudellisen ratkaisun itserajoituksen tavasta.</p> <p>Tässä tutkimuksessa esitetään ajatus oikeusvaltiomallin epäajanmukaisuudesta ja ehdotetaan siirryttävän ajattelemaan oikeutta yhteiskunnan oikeutena. Tutkimuksessa tarkastellaan myös kriittisesti sellaisia oikeusvaltioajattelun taustapremissejä kuten demokratiaperiaatetta ja valtiovallan kolmijakoa.</p> <p>Väitöskirja: Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta, 2008.</p> Jussi Syrjänen Copyright (c) 2008 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/524 ti, 01 tammi 2008 00:00:00 +0200 Yksityisyyden suoja sosiaalihuollossa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/522 <p>Väitöstutkimuksessa selvitetään sosiaalihuollon asiakkaan yksityisyyden suojaa sekä suojan sisältöä, tarkoitusta, rajoja ja rajoituksia. Oikeustieteellinen tutki­muksellinen näkökulma liittyy eri intressitahojen oikeusasemaan: kyse on yh­täältä asiakkaan mahdollisuudesta säilyttää yksityisyytensä, toisaalta taas viran­omaisten hallussa olevien tietojen julkisuudesta ja julkisten tietojen tiedonsaan­tioikeuden kautta myös sananvapaudesta.</p> <p>Tutkimuksen taustalla on se tosiasia, että yhteiskunnassa ja oikeusjärjestel­mässä tapahtuneet muutokset ovat muuttaneet yksityisyyden suojasta, julkisuus­periaatteesta ja luottamuksellisuudesta sosiaalihuoltoon seuraavia vaatimuksia. Tutkimuksessa on otettu huomioon myös muuttunut informaation julkisuuden ja yksityisyyden välinen suhde. Tutkimuksessa selvitetäänkin sitä, miten sosiaali­huollon asiakkaan ja viranomaisten informaation käsittelyyn liittyvät yhteiskun­nalliset käsitykset ja oikeussäännöt ovat vaikuttaneet sosiaalihuollon toimin­taympäristöön ja erityisesti sosiaalihuollon asiakkaan asemaan ja oikeuksiin.</p> <p>Tarkoituksena on ollut rakentaa normatiivisia argumentteja käyttäen sosiaali­huollossa noudatettava punnintamalli akselilla yksityisyys-julkisuus. Mallilla pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Millä tavalla sosiaalihuollon päätöksenteko ja tosiasiallinen toiminta tapahtuvat? Millaista argumentaatiota so­siaalihuollossa käytetään? Miten eri argumentteja punnitaan ja tasapainotetaan sosiaalihuollon julkisuudesta päätettäessä? Millaisia painoarvoja eri intresseille, arvoille ja tavoitteille annetaan sosiaalihuollon asiakkaan yksityisyyttä suojat­taessa ja loukattaessa? Lähtökohtana on ollut se, että sosiaalihuollon päätöksen­teon tulee olla oikeudenmukaista, yhdenvertaista, johdonmukaista ja ristiriida­tonta. Punnintamalli on tarkoitettu auttamaan sosiaalihuollon päätöksentekoa yksityisyyden suojaa ja julkisuusperiaatetta koskevissa epävarmuustilanteissa.</p> <p>Tutkimus on hyödyksi kaikille, jotka toimivat sosiaalihuollon asiakkaiden parissa ja tekevät päätöksiä heidän asemastaan ja oikeuksistaan.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2008.</p> Sirpa Posio Copyright (c) 2008 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/522 ti, 01 tammi 2008 00:00:00 +0200 Kreikan oikeus ja oikeuskieli https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/99 <p><span id="description_text" data-id="ekk.993685444006250">Modernin Kreikan voimassa oleva oikeus, oikeushistoria ja oikeuskieli kantavat menneisyyttä, mutta niitä ei voi tulkita menneisyyden ehdoilla. 2000-luvun Kreikka on nykyaikainen EU-valtio, joka kuuluu oikeuskulttuurisesti germaaniseen oikeuspiiriin. Pinnan alla on kiehtovia kerrostumia: Bysantista osmanien valtakuntaan ja nykyisen Kreikan syntymästä 1820-luvulta 2000-luvun Kreikan tasavaltaan. Vuoden 1974 jälkeinen demokratisoitumiskehitys ja Euroopan integraatio ovat muuttaneet Kreikkaa. 1990-luvun poliittisen kulttuurin muutokset ja aktivoitunut EU-politiikka sekä demokraattisen oikeusvaltion periaatteiden juurruttaminen ovat merkinneet murrosta kahtena viime vuosikymmenenä. Teoksessa käsitellään Kreikan oikeuskieltä, oikeushistoriaa ja voimassa olevaa oikeutta. Kirjoittaja esittelee Kreikan oikeushistorian päälinjat, oikeuslähdeopin perusteet, ortodoksisuuden ja oikeuden suhteen, valtiosääntöoikeuden pääpiirteitä sekä siviilioikeuden historiaa ja ydinkohtia. Lisäksi käsitellään tuomioistuimia, juristikuntaa ja oikeustiedettä. Teokseen sisältyy myös laajahko kreikka–suomi-sanasto. Lisäksi kirjaan sisältyvät myös oikeuskielen taustaa ja kieliopin ydinosia sisältävät luvut sekä laajat henkilö- ja asiahakemistot. Kreikan oikeusjärjestelmän ominaispiirteiden ymmärtämisen helpottamiseksi kirjassa on runsaasti vertailevia huomioita, joilla Kreikan oikeus paikannetaan suhteessa sekä Suomeen että suuriin eurooppalaisiin oikeusjärjestyksiin. Kirjoittaja Jaakko Husa (s. 1966) on valtiosääntöoikeuden ja yleisen oikeustieteen professori Joensuun yliopistossa. Hän on julkaissut oikeusvertailua koskevia kirjoja ja lukuisia artikkeleita sekä kotimaassa että ulkomailla.</span></p> Jaakko Husa Copyright (c) 2007 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/99 ma, 01 tammi 2007 00:00:00 +0200 Ympäristövaikutusten arviointimenettely : https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/519 <p>Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely) on Yhdysvalloista lähtöisin oleva suunnittelukeino, joka on saavuttanut vakiintuneen aseman ennaltaehkäisevän ympäristöpolitiikan toteuttamisvälineenä useissa maissa. YVA-menettelyssä hankitaan tietoa suurten ympäristönkäyttöhankkeiden todennäköisistä vaikutuksista, toteuttamisvaihtoehdoista ja haittojen lieventämismahdollisuuksista. Menettelyssä korostuu myös kansalaisosallistuminen, jonka avulla lavennetaan päätöksenteon tietopohjaa ja lisätään kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia elinympäristönsä suunnitteluun.</p> <p>Tutkimuksessa analysoidaan ympäristövaikutusten arviointimenettelylle asetettuja oikeudellisia vähimmäisvaatimuksia Suomessa ja Euroopan yhteisössä sekä asemoidaan YVA-lainsäädännön suhdetta muuhun ympäristösääntelyyn. Tarkastelukohteena ovat erityisesti menettelyn soveltamisala, eri lakien mukaisten arviointien integrointi, arviointiselostuksen laadunvarmistusmekanismit, arvioinnin ja päätöksenteon suhde se­kä vaihtoehtojen tarkastelu ja seuranta. Näihin YYA-lainsäädännön elementteihin on usein liittynyt tulkintaongelmia, ja kyseisillä sääntelyalueilla on tärkeä merkitys myös suunnitteluinstrumentin vaikuttavuuden kannalta.</p> <p>Lisäksi teoksessa arvioidaan laaja-alaisesti lainsäädännön kehittämistarpeita ja -mah­dollisuuksia erityisesti YVA-menettelyn ympäristöllisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Suomen järjestelmän kehittämispohdinnoissa hyödynnetään Yhdysvalloissa ja Alankomaissa menettelystä saatuja kokemuksia. Oikeusvertailun ohella tutkimuksen de lege ferenda -osuutta palvelee funktiotarkasteluksi nimetty lähestymistapa, jonka avulla pyritään tunnistamaan suunnittelukeinon vaikutusmekanismit.</p> <p>Teos soveltuu erityisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn liittyvistä oikeu­dellisista tulkintakysymyksistä ja ympäristöpolitiikan ohjauskeinojen kehittämisestä kiinnostuneiden käyttöön. Kyse on osaltaan myös oikeustieteelliselle tiedeyhteisölle suunnatusta puheenvuorosta, jolla jäsennetään YVA-lainsäädännön suhdetta ympäristö­oikeuden yleisiin oppeihin.</p> <p>Väitöskirja: Joensuun yliopisto, kauppa- ja oikeustieteiden tiedekunta, 2007.</p> Ismo Pölönen Copyright (c) 2007 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/519 ma, 01 tammi 2007 00:00:00 +0200 Menettelyn joutuisuus oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin osatekijänä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/517 <p>Oikeudenkäynnin joutuisuus on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina. Suomi on vuonna 2000 saanut ensimmäiset oikeudenkäynnin kestoa koskevat ratkaisut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, ja ratkaisujen määrä on jatku­vasti kasvanut. Viime vuosina on annettu erityisesti rikosprosessin kestoa koske­via ratkaisuja.</p> <p>Tämä teos on yleisesitys prosessin joutuisuusvaatimuksesta osana oikeuden­mukaista rikosasioiden oikeudenkäyntiä. Teoksessa selvitetään, mitä seikkoja on otettava huomioon arvioitaessa prosessiin kuluneen ajan kohtuullisuutta ja miten syytetyn oikeudet vaikuttavat prosessin kestoon. Euroopan ihmisoikeustuomio­istuimen ratkaisukäytännön kautta hahmotellaan prosessin keston arviointipe­rusteita ja prosessin kohtuuttoman keston johdosta suoritettavaa hyvitystä. Tar­kastelussa on otettu huomioon myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen sekä korkeimman oikeuden tulkintoja. Teoksessa käydään läpi Euroopan ihmisoikeus­tuomioistuimen vuoden 2006 loppuun mennessä Suomea vastaan antamat rikos­prosessin kestoa koskevat ratkaisut ja otetaan kantaa kotimaisen rikosprosessin mahdollisiin ongelmakohtiin.</p> <p>Teos sisältää katsauksen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja prosessin joutuisuusvaatimuksen historialliseen kehitykseen. Siinä tarkastellaan yleisellä tasolla myös ihmisoikeussäännösten asemaa oikeuslähteiden joukossa ja näiden säännösten tulkintametodeja eri yhteyksissä.</p> <p>Teos on hyödyllinen kaikille niille, joiden toimet voivat vaikuttaa rikosoikeu­denkäynnin kestoon käytännössä, kuten tuomioistuimessa työskenteleville laki­miehille, syyttäjille ja asianajajille. Käytännön esimerkkien lisäksi se tarjoaa myös teoreettisemman viitekehyksen aiheen tarkastelulle.</p> <p>Väitöskirja: Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta, 2007.</p> Mia Mari Spolander Copyright (c) 2007 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/517 ma, 01 tammi 2007 00:00:00 +0200 Sosiaali- ja terveysjärjestön oikeudellinen asema hyvinvointipalvelujen järjestämisessä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/520 <p>Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen oikeudellista asemaa hyvinvointipalvelujen toteuttamisessa. Vaikka erityisenä tarkastelunäkökulmana on ollut äskettäin uudistettu julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö, järjestöjen asemaa on jouduttu arvioimaan myös muun yleisen lainsäädännön perusteella. Tutkimusmetodi on johdettu perusoikeusmyönteisestä laintulkintatavasta, millä on pyritty ratkaisemaan myös Euroopan yhteisön oikeuden ja kansallisen oikeu­den välisiä hankalia jännitteitä.</p> <p>Tutkimuksessa on selvitetty, millä tavoin yhteisön oikeus ja yhteisöjen tuo­mioistuimen ratkaisukäytäntö rajoittavat kansallista sosiaaliturvajärjestelmää koskevaa päätöksentekoa ja millaisin ehdoin ne antavat sille tilaa. Samalla on tarkasteltu sitä, millä tavoin hyvinvointipalvelujen järjestämistä koskevat yhtei­sön oikeuden periaatteet sisältyvät jo kansalliseen lainsäädäntöön.</p> <p>Tutkimuksen kohteena olevien yleishyödyllisten ja aatteellisten järjestöjen historiallinen erityisasema on perustunut niiden sosiaalipoliittiseen tarkoituk­seen. Vastausta on haettu myös siihen, millainen merkitys toiminnan tarkoituk­sella on järjestöjen tulevaisuuden tehtäväroolin kannalta. Järjestöjen erityisase­maa on arvioitu erityisesti hankintasääntöjen kannalta. Sisämarkkina- ja kilpai­lusääntöjen kannalta vähiten ongelmia aiheuttaa ns. vastikkeeton kansalaisjärjestötoiminta. Tutkimuksen käytännön johtopäätöksenä on, että sosiaali- ja terveys­palvelumarkkinoiden kehittyessä on entistä pienemmät mahdollisuudet sille, että julkisin avustuksin rahoitetuille järjestöille voitaisiin varata yrityksiin nähden erityisasema palvelujen tuottajana.</p> <p>Tutkimuksessa arvioidaan kriittisesti myös sitä, miten hankintalaki toteuttaa sosiaali- ja terveyspalveluhankintoihin liittyviä yleisiä tavoitteita ja miten sään­töjen laadinnassa on otettu huomioon sosiaalilainsäädännön perusteisiin sisälty­vä terveydenhuollon potilaan tai asiakkaan integriteetin turvaamisen vaatimus. Lisäksi pohditaan, olisiko oikeudellisia perusteita sille, että sosiaali- ja terveys­palvelujen kilpailuttaminen varattaisiin vain voittoa tavoittelemattomille yhtei­söille.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2007.</p> Esko Romppainen Copyright (c) 2007 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/520 ma, 01 tammi 2007 00:00:00 +0200 Tukikirje vakuutena https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/518 <p>Tukikirje (letter of comfort) on velkojalle vakuustarkoituksessa annettu asiakirja, jossa kirjeen antaja vakuuttaa tukevansa velallista. Usein dokumentti luovutetaan velkojalle takaussitoumuksen asemesta. Comfort letter -asiakirja on tyypillisesti konsemirahoitukseen liittyvä instrumentti: asiakirjan luovuttaja on tavallisesti velallisyhtiön emoyhtiö.</p> <p>Tukikirje on yleensä kirjeen antajan ja velkojan vastakkaisten intressien lopputulos. Kirjeen antaja ei tyypillisesti - eri syistä - halua antaa velkojalle selvästi sitovaa vakuussitoumusta. Velkoja puolestaan voi olla haluton rahoittamaan velallisyhtiötä ilman vakuuksia. Kompromissiratkaisuna osapuolet saattavat laatia tukikirjeen, jonka keskeisen lausekkeen, tukivakuutuksen, sitovuutta ei voida päätellä sen kieliasun perusteella. Tutkimuksessa pyritään hahmottelemaan sellaisia argumentaatiotapoja, joiden nojalla tukikirjeen keskeisimmän lausekkeen tulkinnallinen epäselvyys voidaan ratkaista.</p> <p>Tukivakuutuksen ohella comfort letter -asiakirja sisältää tavallisesti myös muunlaisia ilmaisuja. Teoksessa pyritään vastaamaan siihen kysymykseen, mikä on näiden ilmaisujen oikeudellinen merkitys.</p> <p>Teoksessa tukikirjejärjestelyä tarkastellaan henkilötahojen muodostaman kokonaisuuden pohjalta. Valitulla näkökulmalla on liittymäkohtia siihen keskusteluun, jota oikeuskirjal­lisuudessa on käyty sopimuksen vaikutuksesta kolmannen asemaan. Tukikirjejärjestelyä tarkasteltaessa voidaan myös monia varallisuusoikeuden yleisiin oppeihin liittyviä kysymyksenasetteluja hahmotella uudella tavalla.</p> <p>Tukikirjeen käyttöön liittyy varallisuusoikeudellisen problematiikan ohella monenlaisia yhtiöoikeudellisia, verotuksellisia ja tilintarkastuksellisia ongelmia. Tutkimuksessa huomioidaan tukikirjejärjestelyn kosketuspinnat eri oikeudenaloille.</p> <p>Teoksesta on hyötyä myös käytännön oikeuselämässä. Erityisesti kansainvälisessä yritysrahoituksessa joudutaan usein tekemisiin comfort letter -asiakirjojen kanssa. Teoksessa pyritään löytämään ratkaisu keskeisiin ongelmiin, joita tukikirjeen käyttämiseen yritysrahoituksessa liittyy.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2007.</p> Matti Vedenkannas Copyright (c) 2007 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/518 ma, 01 tammi 2007 00:00:00 +0200 Oikeus ja politiikka https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/103 <p><span id="description_text" data-id="ekk.993728374006250">Aivan viime vuosina oikeuden ja politiikan suhteet ovat tulleet entistä polttavammiksi. Myös yhteistä tutkimuksellista maaperää yhteiskuntateoreetikoille, filosofeille ja oikeustieteilijöille on löytynyt. Oikeusteoriassa on ryhdytty pohtimaan oikeuden velvoittavuuden ja hyväksyttävyyden kysymyksiä aikaisempaa laajemmasta näkökulmasta. Vastaavasti yhteiskuntateoreetikot ja filosofit ovat uudelleen havahtuneet oikeutta koskeviin kysymyksiin. Nykyajan suurista muutoksista, jotka vaikuttavat oikeuden ja politiikan suhteeseen monin tavoin, voi mainita monikulttuurisuuden ja globalisaation. Länsimainen liberaali individualismi on joutunut erilaisten hyökkäysten kohteeksi, jolloin kysymyksiä oikeusvaltiosta ja oikeuden perimmäisestä sisällöstä on tarkasteltava uudelleen. Yhteiskuntatieteellinen teoretisointi ja moraalifilosofinen keskustelu ovat laajentuneet koskemaan erilaisten moraaliyhteisöjen oikeutta määritellä itse arvonsa. Artikkelikokoelma Oikeus ja politiikka: filosofisia esseitä sisältää oikeuden ja politiikan suhdetta monipuolisesti valaisevia kirjoituksia. Kirjoittajat ovat aihealueensa tunnettuja osaajia filosofian, politiikan teorian ja oikeustieteen piiristä. Teos on suunnattu oikeus- ja yhteiskuntafilosofiasta kiinnostuneille ja se soveltuu myös oppikirjana käytettäväksi. Kimmo Nuotio on Helsingin yliopiston oikeustieteen professori ja Suomen oikeusfilosofinen yhdistys ry:n puheenjohtaja. Heta Aleksandra Gylling on Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian dosentti.</span></p> Kimmo Nuotio, Heta Gylling; Ari Hirvonen, Jari Kauppinen, Toomas Kotkas, Arto Laitinen, Iivi Anna Masso, Mika Ojakangas, Pilvi Toppinen, Annamari Vitikainen Copyright (c) 2007 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/103 ma, 01 tammi 2007 00:00:00 +0200 Syyttäjän tehtävät https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/516 <p>Yleisistä syyttäjistä annetun lain mukaan syyttäjän pitää huolehtia rikosoikeu­dellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oi­keudenkäynnissä. Siteeratun oikeusohjeen mukaan syyttäjän keskeisimpänä teh­tävänä on rikosvastuun toteuttamisesta huolehtiminen. Tämä määritelmä ei kui­tenkaan ole vielä riittävä, vaan esitettäväksi tulee jatkokysymys, missä tarkoituk­sessa syyttäjän pitäisi tehtäväänsä hoitaa. Tutkimuksessa omaksutun näkemyk­sen mukaan kysymykseen annettava vastaus perustuu kriminaalipolitiikan ta­voitteiden toteuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin sitä, että syyttäjän pitää tehtäviensä hoidossa pyrkiä edistämään rikoslain yleisestävää vaikutusta.</p> <p>Tutkimuksessa syyttäjän mahdollisuudet vastata yleisestävyydestä tiivistyvät sanktiovarmuuden tasosta sekä rikosoikeudellisen järjestelmän hyväksyttävyy­destä huolehtimiseen. Tutkimuksen painopiste onkin sen selvittämisessä, minkä­laisin keinoin syyttäjä pystyy edistämään näiden kahden tekijän toteutumista. Sanktiovarmuusnäkökohtien kannalta tärkeintä on syyttäjän ja poliisin välinen esitutkintayhteistyö. Tältä osin tarkastelun ytimessä onkin se, millä tavalla syyttäjän pitäisi käyttää toimivaltuuksiaan jutun esitutkintavaiheessa.</p> <p>Rikosoikeudellisen järjestelmän hyväksyttävyydestä huolehtiminen vaatii syyttäjältä etenkin asianosaisten prosessuaalisten perus- ja ihmisoikeuksien tur­vaamista. Käytännössä tämä edellyttää esitutkintaan osallistumista, asianosais­ten informoimista heille kuuluvista oikeuksista sekä objektiivisuusperiaatteen noudattamista. Tutkimuksessa näihin kaikkiin syyttäjän työn avainkohtiin pereh­dytään yksityiskohtaisesti.</p> <p>Teos on selkeä esitys syyttäjän tehtävistä ja tarpeellinen kaikille rikosproses­sin eri vaiheissa toimiville henkilöille.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2007.</p> Mikko Vuorenpää Copyright (c) 2007 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/516 ma, 01 tammi 2007 00:00:00 +0200 Talousrikokset https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/101 <p><span id="description_text" data-id="ekk.993693684006250">Professori Raimo Lahden ja valtionsyyttäjä, OTT Pekka Koposen toimittamassa artikkelikokoelmassa "Talousrikokset" käsitellään talousrikosoikeuden yleisiä kysymyksiä ja keskeisiä talousrikossäännöksiä. Kirjan artikkeleissa tarkastellaan seuraavia talousrikosten lajeja: kirjanpito-, rahanpesu- ja verorikoksia, velallisen rikoksia sekä yrityssalaisuusrikoksia. Kirjan pääpaino on siten talousrikosoikeuden erityisessä osassa - keskeisten talousrikossäännösten systematisoinnissa ja tulkinnassa.</span></p> Raimo Lahti, Pekka Koponen; Jaakko Rautio, Ritva Sahavirta, Klaus Nyblin Copyright (c) 2007 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/101 ma, 01 tammi 2007 00:00:00 +0200 Tillgången till den andra instansen i tvistemål https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/512 <p>Lagstiftaren har ställt upp som mål att begränsa tillgången tili den andra instansen för att domstolama ska kunna koncentrera sina resurser på svåra eller viktiga mål. Tillgången kan dock inte begränsas på vilket sätt som helst eftersom grundlagen och folkrätten ställer vissa krav på tillgången tili och rättegången i den andra instansen. Tillgången tili den andra instansen regleras också av krav som kommer inifrån civilprocessen. Dessa krav utgörs av funktioner, principer och ledstjämor. I verket granskas dessa krav ur en kritisk synvinkel särskilt med tanke på förfarandet i hovrätten.</p> <p>De finska bestämmelserna om förfarandet i hovrätten i tvistemål i allmänhet och sållningen i synnerhet har varit föremål för skarp kritik. Frågan är hur de gällande normerna om i synnerhet sållning bör tolkas och vilka problemen med de gällande bestämmelsema är. Det är också viktigt att fråga hur de gällande bestämmelserna ser ut i ljuset av civilprocessrättens immanenta krav.</p> <p>I avhandlingen granskas tillgången tili den andra instansen i Sverige. Norge och Tyskland. Genom att granska dessa tre länder är det möjligt att se det finska hovrättsförfarandet i nytt ljus. Såväl tillgången tili muntliga förhandlingar som sållningen ser helt annorlunda ut i ett rättsjämförande perspektiv. Samtidigt synliggör rättsjämförelsen nya altemativa sätt att begränsa tillgången tili den andra instansen.</p> <p>Genom att pejla de krav som ställs på förfarandet och de rättsjämförande lärdomarna mot problemen med de gällande reglerna i Finland uppdagas nya möjligheter att begränsa tillgången tili den andra instansen utan att begränsningarna skulle vara otillbörliga.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2006.</p> Anna Nylund Copyright (c) 2006 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/512 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 Huoltoriidat tuomioistuimissa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/510 <p>Vanhempien sopu on lapsen paras koti ja vanhemmat lapsensa par­haita asiantuntijoita. Mutta kykenevätkö vanhemmat huoltoriidan keskellä näkemään lapsen tilanteen? Saako lapsi äänensä kuuluviin ja mikä merkitys sille annetaan?</p> <p>Jos sopu ei ota oikeudenkäynnissä syntyäkseen, tuomioistuimet hankkivat sosiaalitoimen selvityksen perheen olosuhteista. Sen tueksi pyydetään usein perheneuvolan tai lastenpsykiatrisen yksikön lausun­to. Kukin viranomaistaho tulkitsee lapsen etua omista ammatillisista lähtökohdistaan ja työkäytännöistään käsin.</p> <p>Kun perheen pyykkiä pestään, vanhemmat eivät aina karta heit­tämästä lokaa toistensa päälle. Vaikka selvitystyö onkin vaativaa, se kestää usein liian kauan. Riidan osapuolet arvostelevat sitä muistakin syistä. Millaisia ongelmia selvitystyössä oikein on jo mikä merkitys sosiaalitoimen ehdotuksille ratkaisuissa annetaan? Se selviää, kun tuomioistuimet ottavat itsenäisesti kantaa selvitysten painoarvoon. Vuoden 2006 alusta lukien riita-asioita voidaan käsitellä myös tuomioistuinsovittelussa, mutta millaiset huoltoriidat uuteen menettelyyn sopivat?</p> <p>Tässä lapsioikeuden piiriin kuuluvassa väitöskirjassa kuvataan huoltoriitojen tuomioistuinkäsittelyä sekä analysoidaan sosiaalitoi­men roolia huoltoriitojen selvittäjänä, sovittelijana ja asiantuntijana. Tutkimus perustuu mittavaan empiiriseen aineistoon vuosituhannen vaihteen molemmilta puolilta.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2006.</p> Maija Auvinen Copyright (c) 2006 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/510 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 Förfarandegarantier vid domstolsanknuten medling https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/508 <p>Domstolsanknuten medling är en hybrid av rättsskipning och altemativ tvistlösning. Den domstolsanknutna medlingen genomförs i anknytning tili rättsskipningen och ätnjuter därför rättsskipningens auktoritet. Samtidigt är domstolsanknuten medling ocksä frivillig och flexibel som altemativ tvistlösning. Som tvistlösningsmetoder uppvisar rättsskipning och altemativ tvistlösning grundläggande skillnader. Rättsskipningen försiggär vid domstol och är starkt reglerad medan den altemativa tvistlösningen som regel är bäde frivillig och flexibel. Rättsskipning och altemativ tvistlösning kan därför pä mänga sätt ses som varandras motpoler.</p> <p>Den domstolsanknutna medlingens hybrida natur är av särskilt intresse i förhällande tili förfarandegarantier. Vid rättsskipningen betonas betydelsen av förfarandegarantier: rättsskipningen skall vara opartisk, kontradiktorisk och offentlig. Vid altemativ tvistlösning, däremot, ligger fokus inte pä förfarandegarantier utan pä partemas intressen. Denna skillnad aktualiserar givetvis frägan om förfarandegarantier skall tillmätas nägon betydelse vid domstolsanknuten medling.</p> <p>För att besvara denna fräga granskar avhandlingen tre specifika förfarandegarantier: rätten tili opartisk handläggning, rätten tili lika behandling och kontradiktoriskt förfarande samt rätten tili offentlig förhandling. Avhandlingen granskar tre olika exempel pä domstols­anknuten medling: medling i tvistemäl i Finland, rettsmekling i Norge och särskild medling i Sverige och diskuterar den domstolsanknutna medlingens huvuddrag. Vidare granskas ocksä tre besläktade rättsinstitut, nämligen medling, domarens förlikningsverksamhet och skiljeförfarande. Utgäende frän de olika tvistlösningsmetodema presenterar avhandlingen en analys av vilken betydelse rätten tili opartisk handläggning, rätten tili lika behandling och kontradiktoriskt förfarande samt rätten tili offentlig förhandling bör ges vid domstols­anknuten medling.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2006.</p> Gisela Knuts Copyright (c) 2006 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/508 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 Rikosoikeudellisia kirjoituksia. 8, Raimo Lahdelle 12.1.2006 omistettu https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/506 <p>Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Raimo Lahti täyttää 60 vuotta 12.1.2006. Suomalainen Lakimiesyhdistys kunnioittaa entisen puheenjohtajansa, professori Lahden elämäntyötä julkaisemalla artikkelikokoelman Rikosoikeudellisia kirjoituk­sia VIII. Näiden rikosoikeudellisten artikkelikokoelmien perinne on jatkunut jo vuo­desta 1949. Nyt julkaistavan teoksen ovat toimittaneet apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen sekä professorit Pekka Koskinen ja Martti Majanen.</p> <p>Raimo Lahti on usean vuosikymmenen ajan ollut Suomen rikosoikeuden ja kri­minaalipolitiikan keskeisiä hahmoja. Hänellä on merkittävä asema myös alan kan­sainvälisessä tiedeyhteisössä. Lahden akateeminen ura alkoi jo 1960-luvulla Helsin­gin yliopistossa, jatkui rikosoikeuden professorina Turun yliopistossa 1970-luvulla, ja vuodesta 1979 lähtien Lahti on ollut Helsingin yliopiston rikosoikeuden profes­sori.</p> <p>Raimo Lahti on aina ymmärtänyt rikosoikeuden laajassa merkityksessä: kriminaa­litieteisiin kuuluu rikoslainopin lisäksi kriminologia ja kriminaalipolitiikka. Lahden tieteellinen harrastuspiiri on ulottunut myös kriminaalitieteiden ulkopuolelle. Hän on ollut ratkaisevalla tavalla vaikuttamassa siihen, että lääkintä- ja bio-oikeudesta on meillä muodostunut oma oikeudenalansa.</p> <p>Juhlakirjaan sisältyy 34 artikkelia, joissa käsitellään Raimo Lahden tutkijaprofii­lin mukaisesti eri aihepiirejä. Kirjoituksissa ovat esillä rikosoikeuden yleiset opit, eri rikosten lajit, seuraamusjärjestelmä ja rikosprosessi. Kirjoituksissa tarkastellaan myös oikeusfilosofisia ja kriminaalipoliittisia kysymyksiä. Lääkintä- ja bio-oikeus on niin ikään edustettuna. Raimo Lahti onansioitunut myös nuorten tutkijoiden kou­luttajana. Teokseen kirjoittaneiden johtavien asiantuntijoiden joukossa onkin lukui­sia Lahden oppilaita. </p> Petri Jääskeläinen, Pekka Koskinen, Martti Majanen Copyright (c) 2006 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/506 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 Syntymästä kuolemaan, oikeudesta informaatioon https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/102 <p><span id="description_text" data-id="ekk.993674594006250">Lapin yliopiston yksityisoikeuden professori ja oikeusinformatiikan instituutin johtaja Ahti Saarenpään kunniaksi julkaistava juhlakirja ”Syntymästä kuolemaan, oikeudesta informaatioon” jakautuu luontevasti kahteen osaan: siviilioikeuteen ja oikeusinformatiikkaan. Kirjassa on yhteensä 22 artikkelia, joiden kirjoittajina on asiantuntijoita sekä Suomesta että ulkomailta. Siviilioikeuden alalta käsitellään perhe- ja perintöoikeudellisia kysymyksiä, tekijänoikeutta sekä täytäntöönpanokieltoa korkeimmassa oikeudessa. Oikeusinformatiikan alalta nostetaan esille mm. kysymykset tietoturvasta ja henkilökohtaisesta koskemattomuudesta. Artikkeleiden kirjoittajien joukossa on alan johtavia pohjoismaisia asiantuntijoita.</span></p> Aulis Aarnio, Urpo Kangas, Rauno Korhonen, Heikki E. S. Mattila, Tuulikki Mikkola; Markku Helin, Asko Lehtonen, Tapani Lohi, Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, Kari Nuotio, Désirée Söderlund, Pekka Tuunainen, Pertti Välimäki, Ari Koivumaa, Jon Bing, Peter Blume, Wolfgang Mincke, Tuomas Pöysti, Jari Råman, Dag Wiese Schartum, Peter Seipel, Annamari Turunen Copyright (c) 2006 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/102 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 Vastuu pilaantuneen ympäristön puhdistamisesta https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/100 <p>Pilaantuneen ympäristön puhdistamisesta vastaa periaatteessa pilaantumisen aiheuttaja. Käytännössä lain soveltamisongelmia riittää, sillä puhdistamisvastuu perustuu useihin tulkinnanvaraisiin lakeihin. Usein on epäselvää, kuka on pilaantumisen aiheuttaja. Kuka vastaa pilaantuneisuuden selvittämisestä? Miten jaetaan vastuu usean vastuullisen kesken? Mikä on puhdistamisen tavoitetaso? Mikä on kohtuullinen vastuu? Miten määräytyy vastuu vanhasta, vielä vanhemmasta tai ikivanhasta pilaantumisesta? Teoksessa pureudutaan pilaantuneen maaperän ja pohjaveden, roskaantuneiden alueiden ja rakenteiden julkisoikeudelliseen puhdistamisvastuuseen ja siihen liittyviin juridisiin ongelmiin ympäristönsuojelulain, jätelain, jätehuoltolain, vesilain, kemikaalilain ja Euroopan unionin säädösten perusteella. Tavoitteena on kuvata ja analysoida puhdistamisvastuun sisältö ja soveltamiskäytäntö sekä nimetä sääntelyn puutteet ja tehdä ehdotuksia sen kehittämiseksi. Lähteinä on käytetty suomalaista lainvalmisteluaineistoa, uusia oikeustapauksia sekä lupaviranomaisten hallintopäätöksiä 1980-luvulta alkaen. Teos soveltuu kiinteistö- ja ympäristövastuuasioita käsitteleville asianajajille, rakentamis- ja ympäristöasioita käsitteleville kunnissa, hallinnossa ja oikeuslaitoksessa sekä kiinteistöjen vakuusarvoja arvioiville rahoituslaitoksissa.</p> Jouko Tuomainen Copyright (c) 2006 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/100 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 "Pantti tai muu vakuus" https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/513 <p>Vakuustarkoituksin tapahtunutta luovutusta kohdellaan monessa suhteessa toisin kuin tavanomaista vaihdantaluovutusta. Jos ajatellaan esimerkiksi takaisinsaantia. vakuusluovutus voidaan peräyttää takaisinsaantilain 14 §:n nojalla vastaavalla tavalla kuin panttaus. Monesti on helppo todeta, että käsillä on pantti tai muu vakuus säännöksessä tarkoitetussa mielessä. Tulkintaongelmat ovat kuitenkin tavallisia muun muassa silloin, kun kyse on saamisoikeutta koskevasta määräämistoimesta. Onko luovutuksen vakuustarkoituksen kannalta jotain merkitystä esimerkiksi sillä, onko luovuttaja ottanut vastatakseen velallisen maksukyvystä?</p> <p>Teoksessa hahmotellaan yksityiskohtaisesti vakuusjärjestelylle ominaisia piirteitä. Huomiota kiinnitetään etenkin perinteisen vakuustarkoituksen merkitykseen. Perinteiselle vakuustarkoitukselle ominaiseksi käsitetään teoksessa se, että jollei vakuudensaajalle tehdä määrättyä suoritusta, tämän oikeusasemassa tapahtuu edullista kehitystä. Jos kysymys on panttauksesta, pantinsaajalle syntyy oikeus saada määrätty suoritus panttikohteen arvosta. Perinteiseen vakuustarkoitukseen kuuluu myös, että tosiasiallisena tarkoituksena on tehdä vakuudensaajalle suoritus, jonka vakuudeksi esimerkiksi panttaus on tapahtunut.</p> <p>Vaikka päähuomio on vakuusluovutuksissa, teos on toisaalta systemaattinen perusesitys vakuusoikeuden yleisistä opeista. Käsitteellis-systemaattisten pohdintojen ohella keskeisellä sijalla ovat oikeustoimilain 37 §:n tulkinta, yleinen velkojasuoja ja vakuuden peräyttämiseen liittyvät kysymykset. Jossain määrin huomiota kiinnitetään myös muihin kuin vakuusoikeudellisiin ongelmiin. Teoksessa käsitellään muun muassa hallinnointiluovutuksia, keinotekoisia varallisuusjärjestelyjä ulosotossa ja tavallisen velkakirjan ansaitsemisen merkitystä. Omana kokonaisuutenaan käsitellään factoringin toteuttamista kaupan muodossa.</p> Janne Kaisto Copyright (c) 2006 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/513 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 Oikeuden tekstit diskursseina https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/98 <p><span id="description_text" data-id="ekk.993650264006250">Diskurssianalyysi on jo pitkään ollut yhteiskuntatieteilijöiden suosima tapa tutkia erilaisia tekstiaineistoja. Juristeille metodi on vielä vieras, mutta monin tavoin hyödyllinen menetelmä selvittää oikeudellisia tekstien sisältämiä merkityksiä. Teoksessa useat oikeus- ja yhteiskuntatieteiden asiantuntijat kertovat, miten diskurssianalyysiä voidaan hyödyntää juristien tutuilla tutkimuskentillä. Kirjassa annetaan käytännönläheistä opastusta diskurssianalyysin työtapoihin. Lisäksi kirjoittajat kertovat mielenkiintoisten esimerkkien avulla siitä, millaisia merkityssisältöjä tuomioistuinratkaisujen tapahtumatulkintoihin ja oikeudellisiin kansalaiskeskusteluihin sisältyy. Kirja osoittaa, miten usein objektiivisiksi määriteltyjen tuomioistuinratkaisujen taakse kätkeytyy lukuisia julkilausumattomia oletuksia tapahtumien syiden ja seurausten suhteista. Diskurssianalyysi on oiva keino näiden taustaoletusten paljastamiseen. Teos kuuluu paitsi tutkijoiden käsikirjastoihin myös kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita oikeudellisen kielen käyttötavoista. Käytännön lakimiestyössä on hyödyllistä tiedostaa juridiseen kieleen sisältyvät taustaoletukset.</span></p> Päivi Honkatukia, Helena Karma, Johanna Niemi-Kiesiläinen, Minna Ruuskanen; Anne Kumpula, Timo Harrikari, Samuli Hurri, Riikka Kotanen Copyright (c) 2006 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/98 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 Sopimus ja kuolinpesän hallinto https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/511 <p>Antti Kolehmainen käsittelee väitöskirjassaan kuolinpesien osakashallinnon synnyttämiä ongelmia. Osakashallinnossa pesän osakkaat voivat täydentää jää­mistöoikeudellista sääntelyä keskinäisillä sopimuksilla. Tällöin osakkaille voi kuitenkin jäädä epäselväksi, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia heillä on ja kuka saa tehdä päätöksiä pesän puolesta. Teos antaa vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin.</p> <p>Jäämistöhallintoa koskevista sopimuksista aiheutuvat ongelmat eivät aina jää vain pesän sisäisiksi. Osakkaat voivat sopia, että vain joku heistä edustaa kuolin­pesää tehtäessä sopimuksia ulkopuolisten kanssa. Näissä tilanteissa voi jäädä tulkinnanvaraiseksi, onko pesän puolesta toimineella osakkaalla lopulta ollut oikeus edustaa kuolinpesää ja saako hänen kanssaan asioinut ulkopuolinen suo­jaa muiden osakkaiden vaatimuksilta. Osakkaiden tekemät sopimukset saattavat aiheuttaa ongelmia esimerkiksi pesänselvittäjän ja pesänjakajan toimivallan kan­nalta.</p> <p>Varsinaisten sopimusten lisäksi Kolehmainen tarkastelee työssään myös sopi­muksen kaltaisia tilanteita, joissa osapuolten toiminta synnyttää oikeuksia ja velvollisuuksia.</p> <p>Jäämistöhallintoa koskevia sopimuksia ei ole Suomessa aiemmin käsitelty systemaattisesti. Teos on tarpeellinen kaikille, jotka joutuvat tekemisiin kuolin­pesän päätöksentekoa koskevien kysymysten kanssa. Kirjasta on hyötyä muun muassa asianajajille, tuomareille, holhousviranomaisille ja kuolinpesien osak­kaille.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2006.</p> Antti Kolehmainen Copyright (c) 2006 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/511 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 Arvopaperimarkkinoiden väärinkäyttö https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/509 <p>Arvopaperimarkkinoilla tapahtuneet väärinkäytökset ovat olleet viime vuosina kansainvälisen mielenkiinnon kohteena. Markkinoiden sääntelyn ja valvonnan tehostumisen seurauksena väärinkäytökset ovat saaneet osakseen kasvavaa julkisuutta myös Suomessa. Samalla väärinkäytökset ovat kiristäneet yleistä sään­telyilmapiiriä. Tästä yhtenä osoituksena on vuonna 2003 säädetty uusi markki­noiden väärinkäyttödirektiivi (MAD).</p> <p>Janne Häyrynen tarkastelee väitöskirjassaan arvopaperimarkkinoilla ilmene­viä väärinkäytöksiä ja niiden sääntelyä. Tutkimuksen painopiste on arvopaperi­markkinoita koskevien väärinkäytössäännösten lainopillisessa tulkinnassa. Analyysin kohteena ovat erityisesti sisäpiirintiedon väärinkäyttöä, kurssin vääristä­mistä sekä pörssiyhtiöiden tiedonantovelvollisuuksia koskevat säännökset. Tut­kimuksessa käsitellään myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta arvopaperi­markkinoilla. Tavoitteena on lisäksi selvittää markkinoiden väärinkäyttödirektii­vin aiheuttamia muutoksia kansalliseen sääntelyyn.</p> <p>Tutkimuksessa pohditaan myös rikosoikeudellisten ja hallinnollisten seuraa­musten toimivuutta ja merkitystä arvopaperimarkkinoilla ilmenevien väärinkäy­tösten kontrollissa. Rikosoikeuden merkitys arvopaperimarkkinoiden suojaami­sessa on keskeinen. Rikosoikeudellisen järjestelmän ei kuitenkaan tule olla ainoa keino väärinkäytösten ehkäisemisessä ja niihin puuttumisessa.</p> <p>Hallinnolliset sanktiot tarjoavat vaihtoehdon, jolla markkinoiden sääntelylle asetetut tavoitteet voidaan turvata. Rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää täydentävän hallinnollisen seuraamusjärjestelmän edut liittyvät sen joustavuuteen, nopeuteen ja kustannustehokkuuteen. Häyrynen päätyykin tutkimukses­saan siihen, että arvopaperimarkkinoilla tapahtuviin väärinkäytöksiin tulee puut­tua sekä rikosoikeudellisin että hallinnollisin seuraamuksin.</p> <p>Janne Häyrynen on työskennellyt Rahoitustarkastuksessa markkinavalvojana vuodesta 2002 lähtien. Hän on ollut mukana valmistelemassa markkinoiden vää­rinkäyttöä koskevaa eurooppalaista ja kansallista sääntelyä. Tutkimuksessa nä­kyvät kirjoittajan käytännön valvontatyössä saamat kokemukset.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin Kauppakorkeakoulu, 2006.</p> Janne Häyrynen Copyright (c) 2006 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/509 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 Pesänjako, vastike ja lahjansaajan palautusvastuu https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/507 <p>Puolisonsa perinyt leski saa oikeutemme mukaan perimäänsä omaisuuteen täyden määräämisvallan. Hän voi ryhtyä vapaasti sitä koskeviin oikeustoimiin, ja myös lahjoitukset ovat sallittuja. Lainsäädännössämme on kuitenkin haluttu suojata myös ensin kuolleelta puolisolta jääneiden toissijaisten perillisten oikeutta lesken kuoltua toteutettavaan perintöön. Tarkoituksena on ollut, ettei leski voisi lahjoituksillaan tehdä tyhjäksi tätä oikeutta. Toissijaisten perillisten käyttöön on siksi annettu kaksi suojakeinoa. He voivat vaatia lesken kuoltua toimitettavassa jaossa vastiketta, ja jos tämä ei riitä, lahjojen tai niiden arvon palauttamista.</p> <p>Teoksen pääaiheena ovat nämä perillisille annetut suojakeinot. Kirjan alkuosassa käsitellään ongelmia, joita lesken tekemät lahjoitukset voivat aiheuttaa lesken kuoltua toimitettavan pesänjaon kannalta. Millä edellytyksin toissijaisille perillisille syntyy oikeus vaatia jaossa vastiketta, ja millä tavoin lahjan johdosta ehkä määrättävä vastike vaikuttaa pesänjaon lopputulokseen? Kirjan loppuosassa keskitytään lahjansaajalle syntyvään palautusvastuuseen. Keskeisiä kysymyksiä ovat palautusvastuun syntyedellytykset ja vastuun laajuus. Näistä erityisesti viimeksi mainittuun liittyy monia ongelmia, jotka ovat jääneet oikeuskirjallisuudessamme yksityiskohtaista tarkastelua vaille.</p> <p>Vastike- ja palautusvastuuongelmien ohella teoksessa tarkastellaan useita muitakin jäämistöoikeuden kannalta merkittäviä kysymyksiä. Koska teoksen pääteemana olevan eturistiriidan ymmärtäminen edellyttää perintökaaren 3 luvun järjestelmän tuntemista, kirjan alkuosassa annetaan laajahko yleiskuva tästä normistosta, erityisesti lesken pesän jakamista koskevista säännöksistä. Myös lesken toteuttamien lahjoitusten synnyttämät ennakkoperintö- ja lakiosaprobleemat ovat toistuvasti esillä. Teos on siten tarpeellinen kaikille jäämistöoikeudellisista asioista kiinnostuneille lakimiehille.</p> Tapani Lohi Copyright (c) 2006 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/507 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 Kansainvälisen kaupan liikesopimus ja remburssi https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/514 <p>Kansainvälinen kauppa on lisääntynyt voimakkaasti. Kansainvälisen kaupan so­pimusneuvotteluissa ja sopimusten laadinnassa osapuolet joutuvat punnitsemaan monia kauppa- ja oikeuskulttuureihin liittyviä seikkoja. Kansainväliseen kaup­paan liittyvät juridiset perusongelmat eivät ole muuttuneet, vaikka tekniikan ke­hitys on viime vuosina ollut merkittävää.</p> <p>Pohjoismaisissa velvoiteoikeudellisissa tutkimuksissa ei ole juurikaan käsitel­ty liikesopimuksia, vaan tutkimusten kohteena ovat olleet lähinnä kuluttajasopi­mukset. Varsinkin sopimuksen sosiaaliset aspektit ja erilaiset kuluttaja-asemaan liittyvät roolimallit ovat olleet korostetusti esillä. Liikesopimusten arviointi ja tulkinta tulee tehdä toisista lähtökohdista kuin kuluttajasopimusten tulkinta. Täs­sä tutkimuksessa tehdään selkeä ero kuluttajasopimusten ja liikesopimusten vä­lillä. Kansainvälisen kaupan sopimukset ovat liikesopimuksia, joiden perustana ovat sopimuksen sitovuus, sopimuskumppanien sopimusvapaus ja tasa-arvoinen asema.</p> <p>Väitöskirjassa tarkasteltavia asioita ovat mm. kansainvälisen kaupan liikeso­pimus, yritysmarkkinat, sopimusverkot, sopimuksen sitovuuden periaate ja liike­sopimuksiin liittyvät tapaoikeudelliset kysymykset. Teoksessa vastataan liikesopimuksiin liittyviin erityiskysymyksiin perinteisin lainopillisin instrumentein.</p> <p>Teoksessa esitetään kriittinen näkökulma sosiaalisen siviilioikeuden kohtuul­lisuus- ja heikomman suoja -periaatteisiin ja osoitetaan näiden periaatteiden so­veltumattomuus liikesopimussuhteisiin ja sopimusverkkoihin. Tämän lisäksi arvioitavina ovat liikesopimuksiin liittyvät merkittävät kysymykset vilpittömästä mielestä ja lojaalisuudesta. Esimerkiksi kansainvälisen kaupan liikesopimusjär­jestelyistä on otettu remburssi, jossa tutkimuksen teemat yhdistyvät.</p> <p>Velvoiteoikeuden ja yleisen oikeustieteen välimaastossa liikkuva tutkimus tarjoaa kattavan esityksen liikesopimuksesta sekä työkaluja usein monimutkais­ten ja laajojen kansainvälisen kaupan sopimusten juridiseen ymmärtämiseen. Teos tarjoaa hyödyllistä tietoa erityisesti liikesopimusten sekä kansainvälisen kaupan parissa työskenteleville lakimiehille ja asianajajille.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2006.</p> Tuomas Lehtinen Copyright (c) 2006 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/514 su, 01 tammi 2006 00:00:00 +0200 Kirkon oikeudelliset normit https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/97 <p>Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Suomen julkishallintoon kuuluva yhteisö, jota koskeva lainsäädäntö muodostuu erilaisista oikeudellisista ainesosista: ylikansallisten normien, perustuslain, kirkkolainsäädännön, muun yleisen lainsäädännön sekä muiden oikeudellisten normien kokonaisuudesta. Kirkko on sosiologisen, ihmisten muodostaman yhteisöluonteensa lisäksi ennen muuta uskonyhteisö, jonka toiminnan perusteena on sen tunnustus. Kirjassa esitellään kattavasti tärkeimmät säädökset ja oikeudelliset normit, jotka sääntelevät kirkon toimintaa. Varsinaisen kirkon oikeuden tarkastelujakson lisäksi kirjassa on perusteellinen käsitehakemisto, joka tarjoaa lisätietoa kirkon oikeudesta ja siihen liittyvistä käsitteistä.</p> Pekka Leino Copyright (c) 2005 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/97 la, 01 tammi 2005 00:00:00 +0200 Hallintolainkäytön tehostaminen https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/502 <p>Hallintotuomioistuinten menettelystä säädetään 1996 joulukuussa voimaan tulleessa hallintolain­käyttölaissa. Tämän lain lisäksi muutoksenhakuasioiden käsittelystä on runsaasti muuta lainsää­däntöä. Lain keskeisiä menettelysäännöksiä tuomioistuimen selvittämisvelvollisuudesta, suullisen käsittelyn järjestämisestä sekä osapuolten asemasta prosessissa sovelletaan yleisesti kaikissa hallin­tolainkäyttöasioissa. Koska menettelysäännökset ovat suppeita ja puitelainsäädännön omaisia, rat­kaisutoiminnassa merkityksellisiä ovat oikeuskäytännössä syntyneet oikeusperiaatteet. Tällainen menettely ei ole prosessin osapuolten kannalta selkeää.</p> <p>Väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan keskeisten menettelysäännösten kehittämistarpeita lähtien erityisesti perustuslain 21 §:ssä säädetystä velvoitteesta turvata lailla oikeudenmukaisen oikeuden­käynnin toteutuminen. Hallintolainkäytössä käsiteltäviä asiaryhmiä ominaispiirteineen tarkastellaan tarkemmin ryhmiteltyinä kunnallisvalitukseen, sosiaalivalitukseen ja verovalitukseen. Tarkastelulla havainnollistetaan tuomioistuimen toimivallassa ja siten myös virallisperiaatteen toteutumisessa olevia huomattavia käytännön eroja.</p> <p>Keskeinen näkökulma hallintolainkäytön kehittämiseen on ratkaisutehokkuuden ajallinen ja si­sällöllinen parantaminen. Nykyisin useimmat asiat käsitellään samassa laajuudessa kahdessa peräk­käisessä, samalla tavoin organisoidussa tuomioistuinasteessa.</p> <p>Tehostamistarpeita tarkastellaan myös suhteessa ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytännössä kehittyneisiin kantoihin koskien erityisesti 6. 1 artiklassa säädettyä käsittelyn joutuisuutta sekä suh­teessa yhteisön oikeuden tehokkuusperiaatteeseen.</p> <p>Juttujen viipymistä tarkastellaan lisäksi pienimuotoisen empiirisen tutkimuksen avulla, jossa aineistona on käytetty Hämeenlinnan hallinto-oikeuden vuosina 2000-2002 hallintovalituksena ratkaisemia asioita sekä näiden jatkovalituksia. Tutkimuksen perusteella erityisesti sellaisissa asia­ryhmissä, joissa valittaja on muutoinkin heikossa prosessuaalisessa asemassa mm. sairauden tai heikon toimeentulon vuoksi. juttujen kokonaiskäsittelyajat ovat muodostumassa kohtuuttoman pitkiksi.</p> <p>Hallintolainkäytön lainsäädännöllistä kehittämistä pidetään tarpeellisena mm. sen vuoksi, että Suomessa ei ole voimassa tehokasta kansallista oikeussuojakeinoa oikeudenkäyntien viipymisen estämiseksi eikä jo tapahtuneen viipymisen korvaamiseksi. Tutkimuksessa esitetään muutoin hal­lintolainkäytön menettelysäännösten ja oikeussuojakeinojen täsmentämistä ja täydentämistä.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2005.</p> Eija Siitari-Vanne Copyright (c) 2005 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/502 la, 01 tammi 2005 00:00:00 +0200 Tahallisuudesta rikosoikeudessa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/500 <p>Tahallisuus on yksi keskeinen rikosoikeudellista vastuuta koskeva peruskäsite. Vuo­den 2004 alussa tuli voimaan rikosoikeuden yleisiä oppeja koskeva uudistus. Laissa säännellään nyt monia sellaisia kysymyksiä, jotka oli aikaisemmin jätetty oikeustie­teen ja -käytännön varaan. Uudistuksessa lakiin otettiin säännökset muun muassa seuraustahallisuudesta (RL 3:6) sekä erilaisista erehdystyypeistä (RL 4: 1-3).</p> <p>Teoksessa keskitytään tahallisuuden sisältöön, erityisesti sen alarajan selvittämi­seen. Tutkimuskohteena tahallisuus avaa näkökulmia moniin teoreettis-filosofisiin ja lainopillisiin kysymyksiin. Työ kuuluu lähinnä rikoslainopillisen perustutkimuksen alaan.</p> <p>Johdantoluvun jälkeen käsitellään tiettyjä taustakysymyksiä kuten laillisuusperi­aatetta ja sen soveltuvuutta rikoslain yleisen osan säännöksiin, rikoksen rakennetta, mieltä tutkivien tieteiden antia ja tahallisuusnäyttöä. Kolmannessa luvussa tarkastel­laan tahallisuuden sisältöä Suomen oikeudessa. Oikeuskäytäntö on laajasti esillä niin tässä kuin seuraavassakin Iuvussa,jossa käsitellään tahallisuutta Ruotsin, Tans­kan, Norjan, Saksan ja Englannin oikeudessa. Oikeusvertailevan luvun lopussa ar­vioidaan tahallisuutta eräissä eurooppalaisissa hankkeissa sekä Kansainvälisen ri­kostuomioistuimen (ICC) perussäännössä. Viides luku on omistettu tahallisuuden ja tuottamuksen rajanvedon arvioinnille. Viimeisessä luvussa tarkastellaan tahallisuu­den kohdetta koskevia kysymyksiä.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2005.</p> Jussi Matikkala Copyright (c) 2005 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/500 la, 01 tammi 2005 00:00:00 +0200 Hätävarjelu ja parisuhdeväkivalta https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/505 <p>Hätävarjelutilanteessa henkilö puolustaa itseään voimatoimin oikeudetonta hyök­käystä vastaan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan oikeutetulle itsepuolustukselle oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa asetettu ja kriteerejä. Erityisesti tarkastellaan näiden kriteerien täyttymistä ja kriteereihin liittyviä ongelmia tilanteissa, joissa oikeudeton hyökkäys on parisuhdeväkivaltaa. Tarkastelun kohteina ovat tapaukset, joissa väitetyn hätävarjeluteon on tehnyt parisuhdeväkivallan uhrina ollut nainen ja teon kohteena on ollut väkivaltainen mies. Keskeisenä materiaalina ovat tällaisissa tapauksissa annetut hovioikeuksien ratkaisut.</p> <p>Tutkimuksessa tarkastellaan parisuhdeväkivaltaa laajemminkin sekä sitä, millaisia syitä ja seurauksia siihen on oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa liitetty. Tutkimus hyödyntää lainopillisen analyysin rinnalla yhteiskuntatieteellistä metodia. Se on tältä osin diskurssianalyyttinen tutkimus väitettyjen hätävarjelutapausten oikeu­denkäynneissä käytetystä kielestä ja siihen sisältyvistä oletuksista ja asenteista. Tutkimukseen sisältyy myös oikeusvertaileva jakso, jossa tarkastelun kohteina ovat ruotsalainen ja angloamerikkalainen oikeusjärjestelmä ja niiden suhtautuminen oikeutettuun itsepuolustukseen ja sille asetettuihin kriteereihin.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2005.</p> Minna Ruuskanen Copyright (c) 2005 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/505 la, 01 tammi 2005 00:00:00 +0200 Metsäalueen oikeudellisesta asemasta https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/503 <p>Metsät ovat useille valtioille kansantaloudellisesti tärkeä luonnonvara ja samalla keskei­nen luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjä. Lisäksi metsäalueisiin kohdistuu varsinkin teollistuneissa maissa ja taajaan asutuilla alueilla huomattavia virkistyskäyttöpaineita. Näiden metsäalueisiin kohdistuvien, keskenään osin erisuuntaisten intressien yhteenso­vittaminen asettaa valtioille haasteellisen sääntelytehtävän.</p> <p>Metsien käyttöä ohjaavaa lainsäädäntöä on uudistettu useissa valtioissa 1990-luvulla yhteiskunnallisen kehityksen ja ympäristöllisten näkökohtien merkityksen lisääntymisen seurauksena. Sääntelyjärjestelmä rakentuu kuitenkin pitkän kehityksen tuloksena muo­dostuneille kestävän metsätalouden harjoittamista tukeville periaatteille ja ratkaisumal­leille. Ohjausjärjestelmän tarkistaminen muuttunutta tavoitteenasettelua vastaavaksi on osoittautunut vaativaksi.</p> <p>Metsäalueen oikeudellinen asema muodostuu edellä mainittuja intressejä toteuttavien sääntelyjärjestelmien kombinaationa. Metsälainsäädännön tehtävänä on ohjata metsä­luonnonvaran ekologisesti ja taloudellisesti kestävää käyttöä. Luonnonsuojelullisten oh­jausmekanismien asettamat rajoitukset vaihtelevat luonnontilaisuutta turvaavasta kokonaisvaltaisesta suojelusta lieviin muiden käyttömuotojen rajoituksiin. Maankäytöllisten ohjausjärjestelmien vaikutus metsäalueiden oikeudelliseen asemaan korostuu tyypillises­ti taajaan asutuilla alueilla.</p> <p>Tässä ympäristöoikeuden ja vertailevan oikeustieteen alaan sijoittuvassa tutkimukses­sa selvitetään metsien käyttöön liittyvien intressien yhteensovittamista Kanadan, Ruot­sin, Saksan ja Suomen oikeusjärjestelmissä. Tarkastelu kohdentuu valtioiden maankäytön suunnittelun, luonnonsuojelun toteuttamisen ja metsälainsäädännön keskeisiin ohjausmekanismeihin.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2005.</p> Jari Salila Copyright (c) 2005 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/503 la, 01 tammi 2005 00:00:00 +0200 Universaaliperiaate kansainvälisessä rikosoikeudessa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/501 <p>Kansainvälistyvän rikollisuuden vastustaminen puhtaasti kansalliselta pohjalta on viimeisten vuosikymmenten aikana käynyt mahdottomaksi. Rikosteoilla on entistä useammin yhteyksiä moniin eri valtioihin, ja rikosten torjuminen ja rankaiseminen edellyttävät valtioiden rikosoikeudellista yhteistyötä ja mahdollisuutta laajaan toimivallan käyttöön. Kansainvälinen yhteistyö on tarpeen esimerkiksi diplomaattisuhteiden ylläpitämiseksi, ilma- ja meriliikenteen toimivuuden ja turvallisuuden takaamiseksi, kansainvälisen rahaliikenteen luotettavuuden varmistamiseksi sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.</p> <p>Universaaliperiaafteen perusteella valtio voi ulottaa toimivaltansa eräisiin rikoksiin riippumatta tekopaikasta, tekijästä ja tekopaikan lainsäädännöstä. Toimivallan käyttö ei tällöin edellytä, että teko olisi kohdistunut kyseisen valtion omiin intresseihin, vaan toimivallan perusteena on teon kansainvälinen tai ylikansallinen luonne. Universaaliperiaate onkin liitetty vakavimpiin rikoksiin. joiden torjumiseen valtiot ovat kansainvälisellä tasolla sitoutuneet. Universaalitoimivallan käyttö liittyy esimerkiksi humanitaarisen oikeuden loukkauksiin, vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, terroristisiin tekoihin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.</p> <p>Tässä väitöskirjassa tarkastellaan universaaliperiaatteen kehittymistä omaksi toimivaltaperiaat­teekseen ja tämän toimivaltaperiaatteen sisältöä ja merkitystä kansainvälisessä rikosoikeudessa. Tutkimuksen kohteena on siis valtioiden rikostoimivallan käyttö. Kansainvälisten rikostuomioistuinten toiminta kuuluu tutkimuksen alaan vain siltä osin kuin sillä on ollut vaikutusta universaaliperiaatteen muotoutumisessa. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat oikeuskirjallisuuden lisäksi kansainväliset sopimukset sekä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla annetut tuomioistuinratkaisut.</p> <p>Tutkimus sijoittuu rikosoikeuden ja kansainvälisen oikeuden välimaastoon. Teos on suunnattu kansainvälisen rikosoikeuden parissa työskenteleville ja muille tästä oikeudenalasta kiinnostuneille.</p> <p>Väitöskirja: Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta, 2005.</p> Minna Kimpimäki Copyright (c) 2005 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/501 la, 01 tammi 2005 00:00:00 +0200 Hets mot folkgrupp https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/499 <p>Föremålet för den här avhandlingen är straftbestämmelsen hets mol folkgrupp (strafflagen 11 :8). Bestämmelsen kriminaliserar rashets och spridning av andra yttringar i vilka ett eller flera kollektiv av människor med särskild grupptillhörighet hotas, förtalas eller smädas. Målsättningen med bestämmelsen är att genom straffhot skydda det pluralistiska samhällets existens.</p> <p>Brottet hets mot folkgrupp är ett rasistiskt motiverat brott. De vanligaste rasistiskt motiverade brotten är misshandel och skadegörelse, medan hets mot folkgrupp utgör bara en liten del av den här brottskategorin. I andra länder visar brottsstatistiken avsevärt högre siffror. Kommissionen för den Europeiska unionen har konstaterat att det inte finns ett enda land i unionen som inte drabbats av delta problem. Enligt kommissionens utredning är de vanligaste rasistiska incidentema inte våldshandlingar, utan trakasserier och olika former av hotbrott. Steget från rasistisk trakassering och propagandaspridning tili rasistiskt våld är vanligtvis kort.</p> <p>Straftbestämmelsen hets mot folkgrupp är intressant ur ett rättsvetenskapligt perspektiv. Det här beror framför allt på att det rör sig om en straffrättslig begränsning av yttrandefriheten. Eftersom åsikts- och yttrandefrihet råder måste utgångspunkten vara att var och en inte bara får vara kritisk utan t.o.m. fientligt inställd mot olika folkgrupper i samhället. Men i vilken utsträckning får man ge uttryck för sådana åsikter med beaktande av att yttringar kan skada och kränka andra? I problematiken kring straff­bestämmelsen hets mot folkgrupp rör det sig i själva verket om en svår och samtidigt principiellt viktig gränsdragning mellan rasistiska uttalanden och yttringar för rasdis­kriminering som inte kan undvikas i samhällen baserade på åsikts- och yttrandefrihet och manifestationer som samma typ av samhälle inte kan tolerera.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2005.</p> Mika Illman Copyright (c) 2005 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/499 la, 01 tammi 2005 00:00:00 +0200 Kanne ja panttivastuu https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/497 <p>Panttioikeuden tarkoituksena on turvata sopimuksenmukainen rahasuoritus; velallisen maksuhäiriötilanteessa velkoja voi saada kyseisen rahamäärän panttikohteen arvosta. Kiinnityspanttikohteen pakkorealisointi voi Suomen oikeuden mukaan tapahtua vain viranomaistoimintoisesti ja edellyttää tuomioistuimesta hankittua tuomiota.</p> <p>Tutkimus tarkastelee kiinnityspanttivastuun pakkototeutuksen ensimmäiseen vaiheeseen eli panttiobjektin esinevastuuseen perustuvaan kanteeseen ja tuomioistuinprosessiin liittyviä kysymyksiä oikeusdogmaattisesta näkökulmasta. Panttikohteen esinevastuuseen pohjautuvasta kanteesta käytetään yleisesti nimitystä hypoteekkikanne. Teos keskittyy määrällisesti ylivoimaisesti yleisimpään kannevarianttiin eli kiinnitettyyn kiinteistöön kohdistuvaan hypoteekkikanteeseen mutta sivuaa rajoitetusti myös kiinnitettyihin kulkuneuvoihin ja yrityskiinnityksen alaiseen omaisuuteen kohdistuvia kanteita.</p> <p>Tutkimus liikkuu esineoikeuden, prosessioikeuden ja insolvenssioikeuden alueilla. Teos käsittelee panttivastuun esinekohtaisuuden prosessuaalisia vaikutuksia oikeudenkäyn­tivaiheessa. Lähtökohtana on yhtäältä panttivastuun sisällön analyysi ja toisaalta yleiset prosessiperiaatteet. Samalla tarkastellaan myös panttivastuun täytäntöönpanomenettelyn vaikutusta panttioikeuden taloudelliseen tehokkuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa kokonaiskuva niistä aineellisista ja prosessuaalista erityiskysymyksistä, jotka liittyvät maksun vaatimiseen panttivakuuden arvosta tuomioistuinmenettelyssä. Keskeisiä konkreettisia ongelmakysymyksiä ovat hypoteekkikanteella vaadittavan käskyelementin sisältö, vastaajalegitimaatio hypoteekkiprosessissa sekä hypoteekkikanteen kohdentaminen panttiobjekteihin ja vastuuporrastus yhteiskiinnitystilanteissa. Edellä mainittujen seik­kojen lisäksi teoksessa käsitellään myös kiinnityspanttivastuun ennakkoerääntymiseen, hypoteekkikanteen oikeuspaikkaan, oikeudenkäyntikuluihin, hypoteekkituomion tiedok­siantoon ja ulosmittausvaikutukseen liittyviä kysymyksiä. </p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2004.</p> Mikko Kärkkäinen Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/497 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Tietojenkäsittelyrauhan rikosoikeudellinen suoja : datarikoksia koskeva sääntely Suomen rikoslaissa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/495 <p>Tietotekniikan huima kehittyminen parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on ulottanut vaikutuksensa myös rikosoikeuteen. Elektronisessa muodossa olevaa todistusaineistoa voi liittyä lähes mihin tahansa rikokseen, mutta myös varsinaisten tietotekniikkarikosten määrä on jatkuvasti lisääntynyt.</p> <p>Tässä teoksessa käsitellään Suomen rikoslain datarikoksia koskevaa sääntelyä. Datarikoksella ymmärretään rangaistavaa tekoa, jonka kohteena tai tekovälineenä on tietojärjestelmässä oleva data. Kaikilla datarikoksilla on yksi yhteinen suojeluobjekti, tietojen luottamuksellisuudesta, eheydestä ja käytettävyydestä koostuva tietojenkä­sittelyrauha. Teoksessa tutkitaan, miten rikoslakimme säännökset onnistuvat antamaan suojaa tietojenkäsittelyrauhalle ja miten lainsäätäjä on onnistunut pannessaan täytäntöön tietotekniikkarikollisuutta koskevia kansainvälisiä suosituksia ja muita instrumentteja. Tietotekniikkarikoksia koskeva kansallinen sääntely perustuu niin Suomessa kuin ulkomaillakin paljolti kansainvälisissä järjestöissä tehtyyn harrnonisointityöhön, jota teoksessa selvitetään laajasti.</p> <p>Yksityiskohtaisesti arvioidaan tietomurtoa, yritysvakoilua, luvatonta käyttöä, väärennystä, petosta, maksuvälinepetosta, vahingontekoa ja vaaran aiheuttamista tietojenkäsittelylle koskevaa sääntelyä. Oikeuskäytäntöä tietotekniikkarikoksista on toistaiseksi varsin vähän, mutta harvoja olemassa olevia hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden ratkaisuja analysoidaan teoksessa perusteellisesti. Voimassa olevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön arvioinnin perusteella teoksessa annetaan muutamia lainsäädäntösuosituksia.</p> <p>Teos on Suomen ensimmäinen tietotekniikkarikoksia koskeva laaja oikeustieteellinen tutkimus. Kirjoittaja on yli kymmenen vuoden ajan perehtynyt tietotekniikkarikoksiin paitsi tutkijana myös kouluttajana, lainvalmistelijana ja syyttäjänä. Rikosvastuun käytän­nön toteuttamiseen liittyvät näkökohdat ovatkin teoksessa useissa kohdin keskeisesti esillä, minkä vuoksi teos on hyödyllinen apuväline kaikille tietotekniikkarikoksiin liittyvissä lainkäyttötehtävissä toimiville.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2004.</p> Antti Pihlajamäki Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/495 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Omistuksen juuret https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/491 <p>Omistusoikeus on perustavanlaatuinen yhteiskunnallinen instituutio, joka luo puitteet taloudellisten voimavarojen jakautumiselle. Näihin puitteisiin liittyy runsas ja monimuotoinen käsitteistö, jonka avulla kuvataan oikeuksien siirtymistä ja oikeusasemien muutoksia. Käsitteistö ei löydy laista, vaan sen muotoutumista täytyy etsiä oikeustieteellisestä kirjallisuudesta.</p> <p>Tässä teoksessa etsitään omistuksen juuria. Miten omistusoikeus syntyy tai on syntynyt ja millä perusteella ihminen ylipäätään voi saada yksinoikeuden jostakin esineestä määräämiseen? Ensiksi selvitetään sitä, millä tavoin omistusoikeuden tarpeellisuutta tai välttämättömyyttä on perusteltu yhteiskuntafilosofisessa kirjallisuudessa. Sen jälkeen tutkitaan, millaisen omistusperustelun, "alkukertomuksen", oikeustiede valitsi käsitteenmuodostuksensa lähtökohdaksi. Lisäksi tarkastellaan sitä, mitä tukea tuo alkukertomus saa maanomistuksen syntyä koskevista historiallisista tutkimuksista.</p> <p>Kirjoittajan perusväite on, että filosofisessa keskustelussa menestystä saavuttanut ajatus omistuksen perustamisesta esineeseen suunnattuun työhön ei lainopillisissa kirjoituksissa saanut juurikaan kannatusta, vaan vallitsevana pysyi omistuksen perustaminen valtaukseen. Filosofit ovat kritisoineet oikeustiedettä tästä valinnasta. Kirjassa pyritään osoittamaan tämä kritiikki osin yksipuoliseksi, ja väitetään, että valtausperustelussa pitäytyminen on ymmärrettävissä oikeustieteen tehtävästä käsin ja että se on myös yhteensopiva tietyn oikeusfilosofisen perinteen kanssa. Valtausperustelun valinta on vaikuttanut puolestaan siihen, millaisiksi varallisuusoikeuden käsitteistö ja kollisioiden ratkaisuperusteet ovat muotoutuneet.</p> <p>Tutkimuksen keskeisenä aineistona on 1800-luvun saksalaiseen siviilioikeudelliseen traditioon lukeutuva kirjallisuus. Se on tunnetusti ollut esikuvana myös suomalaiselle lainopille. Tutkimus sijoittuu oikeushistorian alaan, mutta sillä on merkitystä yleisemminkin oikeudellisen ajattelun rakenteiden ymmärtämisen kannalta. Siviilioikeuden käsitteistö, joka luotiin 1800-luvulla, muodostaa edelleen siviilioikeudellisen ajattelun perustan.</p> Päivi Paasto Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/491 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Täytäntöönpanointressi yrityssaneerauksessa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/489 <p>Yrityssaneerauksen ensisijaisena tavoitteena on turvata ja toteuttaa velallisyrityksen elvytysmah­dollisuudet. Lakiin perustuvan rauhoitusajan kestäessä velkojat eivät voi toteuttaa oikeuksiaan. Samalla näiden oikeuksien sisältökin on epävarma. Näin saneerauslainsäädännön oikeuspoliittinen kärki suuntautuu velkojien välitöntä täytäntöönpanointressiä vastaan.</p> <p>Saneerauslainsäädännön hyväksyttävyys edellyttää kuitenkin riittävää suojaa myös täytäntöön­panointressille. Hyväksyttävyyden perusedellytyksiin kuuluu, että velallisen toimintavapautta rajoitetaan velkojien suojan edellyttämässä laajuudessa. Myös saneerauksen lopputulokselle on asetettava velkojia suojaavat vähimmäisvaatimukset. Tutkimuksessa tarkastellaan rauhoitusajan alkamista ja päättymistä sekä määräysvallan jakautumista rauhoitusaikana. Erityistä huomiota kiinnitetään maksukiellon vastaiseen suoritukseen. Lisäksi teoksessa käsitellään konkurssivertailua sekä konkurssiin siirtymistä saneerausvelkojien oikeussuojan takeina. Konkurssia koskeva tarkastelu perustuu uuteen konkurssilakiimme, jonka valmisteluun kirjoittaja osallistui. Teos on ensimmäinen rauhoitusaikaa ja konkurssivertailua koskeva perustutkimus Suomessa.</p> <p>Saneerausmenettely on runsaassa vuosikymmenessä osoittanut tarpeellisuutensa ja vakiinnuttanut paikkansa konkurssin rinnalla. Kehityksen taustalla on vahva taloudelliskäytännöllinen näkemys, jonka mukaan konkurssille on oltava vaihtoehto. Sen sijaan meillä ei ole käyty keskustelua niistä oikeudellisen ajattelun arvosidonnaisista lähtökohdista, jotka väistämättä vaikuttavat insolvenssi­oikeudellisiin perusnäkemyksiin ja jotka siten myös selittävät saneerauslainsäädännön nopeaa vakiintumista osaksi oikeusjärjestelmäämme. Modernin insolvenssioikeuden kotimaassa, Yhdys­valloissa, keskustelu insolvenssioikeuden syvemmistä perusteista on sitä vastoin ollut vilkasta. Tutkimus pyrkii avaamaan peruskysymyksiä koskevan keskustelun myös Suomessa.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2004. </p> Tuomas Hupli Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/489 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Rikosoikeudellinen järjestelmä kriisissä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/487 <p>Kasalaissota on yksi Suomen historian järisyttävimmistä tapahtumista, mutta sen vaikutuksia rikosoikeudellisen järjestelmän toimintaan ei ole vielä koko laajuudessaan selvitetty. Väitöskirjassa Rikosoikeudellinen järjestelmä kriisissä selvitetään kansa­laissodan vaikutuksia vankiluvun nousuun, rikoslainsäädäntöön ja ennen kaikkea rikosoikeudenkäyttöön. Pääasiallisena aineistona on käytetty Helsingin raastuvanoi­keuden arkiston rangaistusluetteloita, lainvalmisteluaineistoa ja virallisia tilastoja.</p> <p>Teoksessa osoitetaan, että varkausrikosten rangaistukset ankaroituivat vuoden 1918 tapahtumien jälkeen. Rangaistukset kovenivat keskimääräistä enemmän, kun tuomiolla olivat vuoden 1918 Sodassa punaisten puolella taistelleet. Vankiluvun nousuun vaikuttivat kuitenkin myös vuoden 1889 rikoslain ankarat säännökset sekä kansalaissodan jälkeisinä vuosina harjoitettu kriminaalipolitiikka. Kansalaissota ja muut kriisit ylläpitivät usean vuosikymmenen ajan korkeaa rangaistustasoa ja vankilukua.</p> <p>Teos tuo hyödyllisen lisän rikoslainsäädännön ja oikeuskäytännön kehitystä sekä kansalaissodan vaikutuksia koskevaan historiantutkimukseen. Tutkimus paikkaa selvää tiedollista aukkoa 1910-1930-lukuja koskevan oikeudenkäytön tutkimuksessa rikoslainsäädännön, rikosoikeudenkäytön ja kansalaissodan merkityksestä van­kiluvun tuolloisen kasvun selittäjänä. Teos tarjoaa kiinnostavaa luettavaa yhtä hy­vin rikosoikeustieteen kuin oikeushistorian tutkijoille sekä Suomen historiasta ja oikeushistoriasta kiinnostuneille.</p> <p>Lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula on työskennellyt muun muassa kouluttajana ja tutkijana poliisiopistossa, vankeinhoidon koulutuskeskuksessa ja Helsingin yliopiston rikosoikeuden laitoksella sekä rikoslainsäädännön valmistelijana oikeus­ministeriön lainvalmisteluosastolla.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2004.</p> Ilari Hannula Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/487 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Talousrikokset rikos- ja rikosprosessioikeuden yhtymäkohdassa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/485 <p>Talousrikokset ovat olleet jo pitempään voimakkaan yhteiskunnallisen mielenkiin­non kohteena. Rikosoikeudellisen järjestelmän toimivuus asetetaan monessa suh­teessa erityisesti koetukselle juuri vaativien talousrikosasioiden käsittelyssä. Suur­ten talousrikosasioiden saaman julkisen mielenkiinnon vuoksi ne myös vaikutta­vat merkittävästi koko rikosoikeusjärjestelmän tehokkuudesta ja legitiimisyydes­tä muodostuvaan kuvaan.</p> <p>Tässä yliopistollisen väitöskirjan muodostavassa artikkelikokoelmassa paneu­dutaan talousrikosten arviointiin ja käsittelyyn liittyviin tulkintaongelmiin moni­tahoisesti sekä rikos- että rikosprosessioikeuden kannalta ensisijassa tahallisuu­den ja syytesidonnaisuuden avulla. Näiden teemojen oikeudellista arviointia taus­toitetaan laajemminkin, minkä ohella huomiota kiinnitetään erityiskysymyksenä myös velallisen rikosten tunnusmerkistövalintoihin.</p> <p>Tahallisuudessa pohdittavana ovat monet talousrikoksissa korostuvat piirteet kuten olosuhdetahallisuuden erot seuraustahallisuuteen, tekijälle asetettavan se­lonottovelvollisuuden laajuus ja eri tahallisuusmallien soveltuvuus talousrikos­asioihin. Syytesidonnaisuudessa arvioidaan meillä noudatetun tiukan sidonnaisuu­den perusteita. Oikeutta syytteen muuttamiseen mallinnetaan punnitsemalla kes­kenään vastaajan oikeussuojatarvetta ja rikosvastuun toteutumisedellytyksiä. Yhteenvetoartikkelissa käsittelyä laajennetaan mm. perusoikeusnäkökulman ja oikeusvertailun osalta.</p> <p>Aiheiden käsittelyssä on laajasti otettu huomioon käytännön lainkäyttötoimin­nassa saatuja kokemuksia. Kirjoitusten keskeisenä tarkoituksena on antaa tulkin­tasuosituksia lainsoveltajalle, joten teos soveltuu hyvin kaikille lainkäyttäjille. </p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2004.</p> Pekka Koponen Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/485 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Elämä ja oikeus https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/483 <p>Elämä ja oikeus - K. J Ståhlberg oikeusajattelijana -teos on ensimmäinen kattava lakimies­elämäkerta tasavallan presidentti K. J. Ståhlbergista ja hänen oikeudellisesta ajattelustaan sekä sen monitahoisista vaikutuksista suomalaiseen valtio- ja yhteiskuntaelämään. Teos yhdistää henkilöhistoriallisen tutkimusotteen oikeuden ilmiöiden tarkasteluun tavalla, joka valottaa lakimies Ståhlbergin oikeusajattelun sisältöä ja ilmenemismuotoja välittömässä yhteydessä hänen poliittiseen suuntautumiseensa, yhteiskunnalliseen toimintaansa ja valtiolliseen elämäntyöhönsä.</p> <p>Teoksessa tarkastellaan Ståhlbergin oikeusajattelun sisältöä ja kehityslinjoja autonomisen Suomen viimeisiltä vuosikymmeniltä valtiolliseen itsenäistymisprosessiin, sisällissotaan ja sitä seuranneeseen taisteluun uuden valtion perustuslaeista ja tasavaltalaisesta hallitusmuodosta. Edelleen selvitetään Ståhlbergin vaikutusta nuoren tasavallan yhteiskunnan ja oikeusjärjestyksen muotoutumiseen. Ståhlbergin toiminta Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorina, vastaperustetun korkeimman hallinto-oikeuden ensimmäisenä presidenttinä, tasavallan ensimmäisenä presidenttinä sekä lainvalmistelukunnan vanhempana jäsenenä muodostaa henkilöhistorialliset puitteet teokseen sisältyvien laajojen kehityskaarien tarkastelulle.</p> <p>Ståhlbergin suomalaisen oikeuskulttuurin myöhemmälle kehitykselle vaikutukselliseen ajatteluun syvennytään sekä oikeudenaloittain että oikeusjärjestyksen kokonaisuuden näkökulmista. </p> <p>Teos luotaa suomalaisen oikeustieteen ja oikeuskulttuurin kehitystä niiden noin sadan vuoden ajalta, jolloin autonomian ajan kotimainen oikeusajattelu alkoi yhä laajenevassa määrin saada vaikutteita ulkomaisista, varsinkin keskieurooppalaisista lähteistä. Ståhlbergin keskeinen merkitys ulkomaisten virtausten omaksumisessa ja muuntamisessa osaksi nousevaa kotimaista oikeusjärjestystä ilmenee teoksen johtopäätöksistä. Ståhlbergin näkemykset oikeusjärjestyksen ja sitä ilmentävän lainsäädännön ratkaisevan tärkeästä asemasta kansa­laisyhteiskunnan ja oikeusvaltion toisiaan tukevassa, jatkuvassa kehityksessä ovat hänen oikeusajattelunsa edelleen elävä ydin.</p> Jyri Inha Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/483 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Oikeudellinen tulkintateoria https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/498 <p>Oikeudellinen tulkintateoria on tutkimus tuomarin oikeudellista ratkaisuharkintaa ohjaavista tekijöistä eli oikeudellisesta tulkintakehyksestä. jota teoksessa jäsennetään kymmenen tulkintamallin ja kolmen tulkintaideologian avulla. Lähtökohtana on Kaarle Makkosen ja Jerzy Wróblewskin analyyttinen oikeusteoria, jota syvennetään ja laajennetaan muun muassa Rudolf Carnapin semantiikan avulla. Kukin tulkintamalleista perustelee omaehtoisella tavalla tulkintakriteerin, jonka avulla oikeudellisen tulkintalauseen hyväksyttävyyttä ja perusteltavuutta voi arvioida. Esimerkiksi oikeudellinen korrespondenssiteoria tarkastelee tulkintaa oikeussäännössä määritellyn ja maailmassa toteutuneen asiantilan vastaavuutena, oikeudellinen koherenssiteoria arvioi institutionaalisten ja yhteisöllisten oikeuslähteiden keskinäistä koherenssia ja analyyttinen oikeusrealismi kiinnittää tulkinnan oikeuskäytännössä toteutuneisiin ja toteutettavissa oleviin oikeusvaikutuksiin.</p> <p>Oikeudelliset tulkintamallit rajaavat oikeuden mahdollisten maailmojen semantiikan alan eli ylipäätään mahdolliset tulkinnalliset merkitykset ilman, että tulkinnan oikeudellisuus olisi vielä arvion kohteena. Tulkintalauseen oikeudellisuus tarkoittaa sen sidonnaisuutta oikeuden institutio­naaliseen ja yhteisölliseen arvoperustaan, jota institutionaalisiin päätöksiin perustuvat oikeussäännöt ja yhteisöllisiin käytäntöihin perustuvat oikeusperiaatteet yhteisesti toteuttavat. Tulkintaideologia määrittelee oikeudellisen validiteetti- ja tulkintakriteerin, joka institutionaalisen tulkintaideologian alaisuudessa tarkoittaa tietynlaisten institutionaalisten tai yhteisöllisten kriteerien täyttymistä.</p> <p>Oikeudellisia päättelymalleja arvioidaan teoksessa laaja-alaisesti paitsi varsinaisen oikeudellisen tulkinnan myös oikeudellisen systematisoinnin ja oikeusperiaatteiden arvosidonnaisen punninnan osalta. Oikeudellinen tulkinta määritellään oikeudellisen tulkintalauseen semanttisen ekstension ja intension eli oikeudellisen validiteetin ja institutionaalisen totuusarvon sekä tulkinnallisen merkityssisällön avulla. Oikeudellista systematisointia jäsennetäänsuhteessa oikeudelliseen sääntely­- ja ratkaisulogiikkaan, joka määrittää oikeussääntöjen ja osin myös oikeusperiaatteiden keskinäiset etusijasuhteet. Oikeusperiaatteiden punninnassa hyödynnetään Jaakko Jonkan oikeudellista punnintamallia, jota täydennetään oikeussääntöjen, oikeusperiaatteiden ja yhteiskunnallisten arvojen keskinäisten suhteiden muutoksilla. Lisäksi teoksessa arvioidaan tuomarin ja tutkijan oikeudellista tiedonintressiä sekä suomalaisen lainopin erilaisia oikeudellisia tulkintamatriiseja yhtäältä institutionaaliseen tulkintaideologiaan sitoutuneen ja toisaalta siitä kriittisesti irtautuneen oikeusopin merkityksessä. Teoksen päättää arvio Ronald Dworkinin oikeudellisesta eheydestä kokoavana oikeudellisena tulkintakehyksenä. Teoksen liitteenä on laaja sanasto, jota voi hyödyntää myös yhteenvetona kirjan keskeisistä kysymyksistä.</p> Raimo Siltala Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/498 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Eurooppalaistuva valtiosääntöoikeus - valtiosääntöistyvä Eurooppa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/496 <p>Kesäkuussa 2004 hallitustenvälinen konferenssi saattoi loppuun Euroopan unionissa muutaman vuoden vireillä olleen perustuslakiprojektin ja hyväksyi sopimuksen Eu­roopan perustuslaista, jolla korvataan voimassa olevat EU:n perussopimukset. Muo­dollisesti kyse on yhä kansainvälisestä sopimuksesta, vaikka se sisällöllisesti ja funktionaalisesti muistuttaa jäsenvaltioiden perustuslakeja. EU:n perustuslailla vah­vistetaan monelta osin jo vakiintunut käytäntö, joten sisällöllisesti muutokset eivät välttämättä ole kovin suuria.</p> <p>Miten tällaista kehitystä on arvioitava valtiosääntöoikeuden näkökulmasta? Mo­net valtiosääntöoikeudelliset käsitteet ja teoriat ovat kiistatta uudelleenarvioinnin edessä, etenkin suvereenisuuden käsite, kansansuvereenisuusperiaate ja normihie­rarkiaa koskeva teoria. Ne eivät voi enää olla entiseen tapaan käytettävissä vain kansallisvaltion yhteydessä. Perustuslain historia on monin tavoin sidoksissa kan­sallisvaltion kehitykseen, mutta nyt asiaan tulee uudenlaisia vivahteita.</p> <p>Ennen EU:n perustuslain hyväksymistä on jäsenvaltioiden valtiosääntöjärjestel­mien välillä jo tapahtunut sisällöllistä yhdenmukaistumista, ja valtiosääntöoikeus on "eurooppalaistunut". Tämä on ainakin osin selitettävissä Euroopan integraatiolla, vaikkei EU jäsenvaltioiden perustuslakien harmonisointia edellytäkään. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti Saksan, Ranskan ja Ison-Britannian valtiosääntöjärjestel­mät Suomen ohella. Miten maiden valtiosääntöjärjestelmissä ja oikeuskulttuureissa olevat erot tulivat näkyviin EU:lle perustuslakia valmisteltaessa?</p> <p>Sen ohella että tutkimuksessa käsitellään valtiosääntöoikeuden yleisissä opeissa tapahtuneita muutoksia, siinä käsitellään myös konkreettisesti EU:n perustuslain syntyä ja merkitystä. Miten kansalaismielipiteen huomioon ottaminen toteutettiin? Tässä tulee näkyviin, että tosiasiassa kyse ei ole vain jäsenvaltioiden keskenään solmimasta sopimuksesta. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään EU:n perustuslain si­sältöä: sekä institutionaalisia ratkaisuja että perusoikeussuojaa. Tutkimuksessa käsi­tellään myös tarkemmin, mitä EU:n perustuslaillisen sopimuksen voimaansaattami­nen Suomessa edellyttää.</p> <p>Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori ja valtiotieteen maisteri, joka toimii akatemia­tutkijana Suomen Akatemiassa.</p> Liisa Nieminen Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/496 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Norden, rätten, historia https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/96 Jukka Kekkonen, Pia Letto-Vanamo, Päivi Paasto, Heikki Pihlajamäki; Inger Dübeck, Jyri Inha, Mia Korpiola, Sigurður Líndal, Toomas Kotkas, Bo H. Lindberg, Dag Michalsen, Kjell Å. Modéer, Rolf Nygren, Claes Peterson, Marie Sandström, Ditlev Tamm, Heikki Ylikangas Copyright (c) 2004 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/96 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Oikeudellinen argumentointi politiikassa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/494 <p>Poliittista kulttuuriamme on tavattu luonnehtia legalistiseksi. Oikeudellisella argumentoinnilla on tehty politiikkaa erityisesti autonomian ajan lopulla, jolloin valtiosääntö oli arkaluonteisten Venäjän-suhteiden vuoksi konstitutionalismin ideoihin verrattuna vajavainen.</p> <p>Käsillä on ensimmäinen tutkimus oikeudellisen argumentoinnin merkityksestä Suomen poliittisessa historiassa. Tutkimuksessa osoitetaan, miten moderni politiikka ja sille ominaiset argumentointitavat politiikan oikeudellisista toimivaltaperusteista syntyivät 1870- ja 80-luvuilla kielipuolueiden taistellessa vaikutusvallasta porvaris­säädyn valtiopäivämiesvaaleissa. Tutkimuksessa kysytään, olivatko oikeudelliset vai poliittiset tekijät määrääviä eräissä Suomen historian käännekohdissa tehdyissä ratkaisuissa. Silloisten valtiosääntöauktoriteettien kuten K. J. Ståhlbergin, R. A. Wreden, R. Hermansonin Ja R. Erichin mielipiteitä on arvioitu kontribuutioina oikeudellisiin kysymyksiin niissä.</p> <p>Perustuslait ja oikeusjärjestys alkoivat menettää yhteiskuntaa koossa pitävää voimaansa sen jälkeen, kun Venäjän väliaikainen hallitus hajotti kiistanalaisen toimivallan perusteella sosialistienemmistöisen eduskunnan kesällä 1917. Historial­lisella henkilötodistelulla tutkimuksessa päädytään tulkintaan, jonka mukaan sotilaallisten toimien uhka suomalaisten taivuttamiseksi hajotuksen kannalle ei ollut väliaikaisen hallituksen taholta todellinen, vaikka hajotusmanifestin julkaisemista senaatissa on sillä historiankirjoituksessa tavallisesti selitetty. Väliaikaisen hallituksen toimivallasta käytyä argumentointia vertailemalla toimivaltaa puoltanut käsitys on osoitettavissa Suomen valtio-oikeuteen nähden ristiriitaiseksi ja poliittisesti motivoi­tuneeksi. Tällä oli oma merkityksensä kansalaissotaan johtaneissa syissä.</p> <p>O. W. Kuusisella oli kaksoisrooli Suomen itsenäistymisvaiheissa 1917. Yhtäältä Kuusinen oli keväällä keskeinen alullepanija sen valtio-oikeuskäsityksen muodosta­misessa, jonka omaksumalla hajotusvaaleissa valittu porvarienemmistöinen eduskunta saattoi marraskuussa tehdä päätöksiä Suomen korkeimman vallan käyttämisestä. Toisaalta Kuusinen suunnitteli samaan aikaan Venäjän bolshevikkikaappausta jäljittelevää työväen vallanottoa, joka oli kuitenkin tarkoitus toteuttaa valtiosääntö­oikeudellisesti argumentoidussa järjestyksessä hajotetun eduskunnan toimin. Legalismi ilmeni havainnollisesti tavassa, jolla sosialidemokraatit valmistelivat aiottua ja porvarilliset peittelivät jo tehtyä vallankumousta yhtä lailla oikeudellisin argumentein.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2004.</p> Aki Rasilainen Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/494 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Rätten till tjänster i informationsoch kreditsamhället https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/492 <p>En betydelsefull trend sedan slutet av 1990-talet inom den industrialiserade världen är att användningen av datorer i nätverk tilltagit. Inom den nännaste framtiden kommer också skillnadema mellan datorer, mobiltelefoner och televisioner att minska. En betydande del av handeln och annat mänskligt samröre börjar äga rum genom Internet.</p> <p>Banktjänstema hör till de viktigaste tjänsterna i samband med handeln. I 50 a § kreditinstitutslagen (lag 69/2003) stadgas om rätt främst tili depositionskonto, betalningsförmedling och betalningsmedel om det inte finns vägande skäl tili vägran. I sig kunde man även anse att krediter hör tili de grundläggande banktjänstema. Det finns emellertid inte en allmän regel om rätt att erhålla kredit. Man kunde ändå tänka sig att tillämpa tankegången om rätt tili avtal med godtagbara grunder för vägran på kreditgivning.</p> <p>Tillhandahållande av konto är den mest centrala banktjänsten. De två viktigaste vägande skälen tili vägran att öppna konto är att den person som avser att ingå ett avtal om depositionskonto tidigare har gjort sig skyldig till ett väsentligt brott mot avtal som gäller konton och dylikt samt att det föreligger en misstanke om att personen kommer att begå ett straffrättsligt sanktionerat brott gentemot banken.</p> <p>Betalningsstöming är ofta ett väsentligt brott mot avtal och kan utgöra ett vägande skäl för vägran. Det skall vara fråga om ett tidigare avtalsbrott i förhållande tili just den bank som står i beråd att sluta ett nytt avtal med den presumtiva kunden. Betalningsstömingen får inte vara obetydlig eller ligga långt tillbaka i tiden för att banken skall kunna åberopa den. Om det väsentliga brottet mot avtalet skett tili följd av ett socialt prestationshinder förhindrar den allmänna regeln om socialt prestationshinder att banken kan åberopa avtalsbrottet.</p> <p>Det andra vägande skälet för vägran att öppna ett konto är att det föreligger en misstanke om att den person som avser att ingå avtalet kommer att begå ett brott gentemot banken. Det brott som främst kan komma ifråga är betalningsmedelsbedrägeri. Om den tidigare brottslingen ändrar sitt beteende förfaller det vägande skälet.</p> <p>De grundläggande banktjänstema skiljer sig inte numera på ett avgörande sätt från de övriga infrastrukturtjänstema för handeln. Vid tolkningen av kreditinstitutslagen skall denna omständighet därför beaktas.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2004.</p> Frey Nybergh Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/492 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Non liquet? https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/490 <p>Klassisen roomalaisen siviiliprosessin tosiasiakysymyksissä kanta ilmaistiin käyt­täen tabulaa, johon merkittiin joko vapauttava absolvo tai langettava condemno. Voi­tiin myös päätyä kantaan non liquet, joka tarkoittaa sananmukaisesti 'se ei ole sel­vää'. Perusoikeuksien, vallanjako-opin ja 2000-luvun teoreettisen lainopin syste­matisointitehtävän välistä ristivetoa puntaroitaessa voidaan tulla samankaltaiseen päätelmään - non liquet.</p> <p>Perusoikeusvetoisen systematisoivan lainopin ja vallanjakolähtöisen, mutta kan­sansuvereniteettitraditioon perustuvan ajattelun pohjana olevat juridiset maailman­kuvat ja demokratiakäsitykset poikkeavat toisistaan. Tästä huolimatta Verfassungs­staatin konstitutionalismikriteerien mukaan sekä perusoikeudet että vallanjako kuu­luvat oikeuden kantaviin periaatteisiin. Ne vetävät kuitenkin eri suuntiin.</p> <p>Teoksessa lähestytään vallanjako-oppia, perusoikeuksia ja oikeuden systemati­sointia oikeuden perustan ja normihierarkian, perustuslainmukaisuuskontrollin sekä perusoikeusdoktriinin murroksen kautta. Lisäksi käsitellään yleishallinto-oikeuden eräitä vallanjaon pulmallisuuteen kietoutuvia syväulottuvuuksia hallintolainkäyttöä ja laillisuusvalvontaa analysoimalla. Teoksen näkökulma on valtiosääntöoikeudelli­nen, paikoin myös vertaileva. Painopiste on yleisissä opeissa siten, että vallanjaon perusfunktio - politiikan ja oikeuden rajanvetoyritys - on juonenkulun punainen lanka. Lopussa esitetään tuoreita näkökohtia perusoikeuksien ja vallanjaon mahdol­lisuuksista muodostaa perusta oikeusjärjestyksen systematisoinnille. Loppuluvussa luovitaan systematisointioptimismin ja systematisointi pessimismin välimaastossa ja päädytään polysentristen oikeuslähdeoppien ajatukseen.</p> <p>Teos on tarkoitettu kaikille teoreettisesta lainopista, julkisoikeuden yleisistä opeista, perusoikeuksista ja valtiosääntöoikeuden ydinkysymyksistä kiinnostuneille. Kirjan kirjoittaja Jaakko Husa on valtiosääntöoikeuden ja yleisen oikeustieteen professori Joensuun yliopiston oikeustieteiden laitoksella. Hän on aiemmin ollut julkisoikeu­den professori Vaasan yliopistossa.</p> Jaakko Husa Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/490 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Ympäristö oikeutena https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/488 <p>Kansainvälisen ympäristöoikeuden muotoutumisesta lähtien ajatus ihmis- ja perusoikeuksien ja ympäristönsuojelun keskinäisyhteydestä on ollut kiistaton. Tutkimuksessa arvioitavina ovat aineelliset ja menettelylliset ympäristölliset oikeudet, joihin teoksen nimi Ympäristö oikeutena viittaa.</p> <p>Teoksessa tarkasteltavina ovat aineelliset ympäristölliset oikeudet ja niiden määrittely. Oikeuksien määrittelyssä ratkaisevaksi on noussut niiden eettisen perustan uudelleenarviointi sekä oikeuksien määrittelyn ja toteuttamisen ekologisten rajoitusten tunnistaminen. Arvioitavana on, miten aineelliset ympäristölliset oikeudet ovat yhdistettävissä luonnon itseisarvoa kunnioittavaan lähtökohtaan.</p> <p>Oikeuksien määrittelyn ohella tarkasteltavina ovat Euroopan unionin ympäristösääntely ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan ympäristösäännös ympäristöllisten oikeuksien toteuttamisen näkökulmasta. Luonnon itseisarvon kunnioitukseen perustuvan eettisen sitoumuksen myötä nousevat esiin myös ympäristön oikeudet ja ihmisten vastuu ja velvollisuudet ympäristöllisiä oikeuksia täydentävinä, mutta myös niiden toteuttamista rajoittavina lähestymistapoina.</p> <p>Menettelyllisten ympäristöllisten oikeuksien toteuttamisessa eräänlaista käännettä merkitsi Århusissa vuonna 1998 allekirjoitettu tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehty yleissopimus. Sopimus ilmentää kansainvälisesti yleistyvää suuntausta säännellä pikemminkin menettelyjä kuin aineellisia tavoitteita. Tutkimuksessa menettelyllisiä oikeuksia tarkastellaan sopimuksen lähtökohdista.</p> <p>Sopimuksen tavoitteiden ja sopimusmääräysten käsittelyn ohella selvitetään sopimuksen täytäntöönpanon vaikutuksia Euroopan unionin ympäristöoikeudelliseen sääntelyyn. Unionissa sopimuksen merkitystä lisää se, että unionin jäsenvaltioiden ohella Euroopan yhteisö on allekirjoittanut sopimuksen. Sopimus tulee sovellettavaksi yhteisön toimielimiin ja edellyttää sopimuksen mukaisten menettelyllisten oikeuksien turvaamista myös yhteisön tasolla tehtävässä ympäristöllisessä päätöksenteossa.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2004.</p> Anne Kumpula Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/488 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Petos liikesuhteessa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/486 <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2004.</p> Jussi Tapani Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/486 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Pörssiyhtiön tiedonantovelvollisuus, sijoittajan odotukset ja media https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/484 <p>Milloin pörssiyhtiö on täyttänyt arvopaperimarkkinalain mukaisen velvollisuutensa tiedottaa? Milloin sijoittaja voi perustellusti odottaa tietoja yhtiöltä? Miten tulisi oikeudellisesti arvioida johdon lausumaa valhetta ja markkinoilla kiertäviä huhuja? Kenelle johdon tulisi olla lojaali?</p> <p>Poikkitieteellisessä väitöskirjassa avataan näkökulmia yhtiöiden tiedotuskriteereihin ja tehdään markkinasosiologiaa ja oikeustaloustiedettä soveltaen oikeudellisia johtopäätöksiä. Lain käsitteet tiedottamisen olennaisuudesta, ajankohtaisuudesta, harhaanjohtavuudesta ja totuudenvastaisuudesta saavat uusia merkityksiä.</p> <p>Nykyistä lain tulkintaa kutsutaan teoksessa tiedotuksen pistekäsitykseksi, jota ei pidetä riittävänä, vaan päinvastoin uhkana sijoittajansuojalle. Tiedotuksen pistekäsi­tyksen rinnalle tuodaan ratkaisuna tiedotuksen prosessikäsitys. Tällöin osakemark­kinoiden pirstaleista tietoa olisi tarkasteltava neljän ulottuvuuden kautta. Pörssiyhtiön tulisi täyttää tiedonantovelvollisuuden edellytys-, olennaisuus-, huolto- ja ajallinen ulottuvuus, jotta lain tarkoitus toteutuisi.</p> <p>Kun pörssiyhtiötä koskevaa tietoa tarkastellaan näin, on kaikilla markkinaosapuolilla, myös medialla, osavastuunsa markkinoita kohtaan tunnetun luottamuksen säilyttä­misestä. Kyse on viime kädessä kunkin yksittäisen osapuolen, yhtiön, sijoittajan, median ja koko yhteiskunnan hyvinvointia edistävästä informaatiovarallisuudesta, jota tulisi suojata.</p> <p>Esimerkit pörssiyhtiöiden käyttäytymisen oikeudellisista ongelmista antavat hyödyllistä tietoa paitsi lakimiehille, pörssiyhtiön hallituksen jäsenille ja yhtiön ylimmälle johdolle, tiedottajille, toimittajille ja konsulteille myös sijoittajille ja muille pörssi-informaatiosta kiinnostuneille.</p> <p>Valtiotieteen maisteri, oikeustieteestä väittelevä Sakari Huovinen on työskennellyt toimittajana, pörssiyhtiön viestintäjohtajana ja konsulttina. Huovisen laaja käytännön kokemus pörssiyhtiöiden tiedottamisen ongelmista perustuu toimintaan Suomen ensimmäisen sijoittajaviestinnän suunnittelutoimiston perustajana ja toimitusjohtajana.</p> <p>Väitöskirja: Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta, 2004.</p> Sakari Huovinen Copyright (c) 2004 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/484 to, 01 tammi 2004 00:00:00 +0200 Hyvä pankki- ja vakuutustapa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/95 <p>Onko luottokelvottomalla henkilöllä oikeus saada kotivakuutus? Voiko pankki irtisanoa yrityksen luoton, vaikka yritys olisikin hoitanut luottoa tunnollisesti? Mihin perustuu velvollisuus noudattaa hyvää pankki- ja vakuutustapaa? Mikä merkitys on annettava pankkien ja vakuutusyhtiöiden itsensä laatimille hyvän tavan ohjekokoelmille? <br />Muun muassa näihin kysymyksiin pureudutaan tässä lisensiaatintut­kimukseen perustuvassa kirjassa. Kirjassa selvitetään ensinnäkin hyvän pankki- ja vakuutustavan oikeudellista luonnetta yleisellä tasolla. Lisäksi käsitellään näiden liiketapojen velvoittavuutta ja niiden sisällön määräy­tymistä sekä niiden rikkomisen seurauksia. Teoksessa kartoitetaan myös hyvän pankki- ja vakuutustavan sisältöä eräissä käytännön kannalta tärkeissä konkreettisissa ongelmatilanteissa. <br />Kirja sopii pankki- ja vakuutusalalla työskenteleville lakimiehille sekä muille lakimiehille, jotka hoitavat näihin toimialoihin liittyviä asioita. <br />Kirjan kirjoittaja OTL Sakari Wuolijoki toimii lakimiehenä finanssikon­sernissa.</p> Sakari Wuolijoki Copyright (c) 2003 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/95 ti, 01 huhti 2003 00:00:00 +0300 Normi yhteisen mittapuun käytäntönä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/94 <p>Mitä normit ovat? Kuinka kurinpito, vakuutukset ja teollisuusstandardit ovat vaikuttaneet ihmistieteisiin yleisesti ja oikeudelliseen ajatteluun erityisesti? Mikä on "normaali" keskivertoihminen? Ovatko normit ja oikeus yhteismitattomia? Tässä kirjassa François Ewald etsii vastauksia mm. näihin kysymyksiin. Ewaldin kirjoitusta täydentää Kaarlo Tuorin arvio Ewaldin "kriittisestä oikeuspositivismista". <br />François Ewald on ranskalainen filosofi ja lakimies, joka tunnetaan laajalti myös filosofi Michel Foucault'n pitkäaikaisena yhteistyökump­panina. Hän toimii nykyään vakuutusalan ammattikorkeakoulun johtajana Pariisissa. Kaarlo Tuori on yleisen oikeustieteen professori Helsingin yliopistossa.</p> François Ewalds Copyright (c) 2003 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/94 la, 01 maalis 2003 00:00:00 +0200 Oikeusteoreettisia katkelmia https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/93 <p>Oikeusteoria ei ala tyhjästä, vaan tälläkin alalla on aika ajoin tarpeellista palata koti- ja ulkomaisiin klassikoihin sekä arvioida erilaisten suuntausten ja traditioiden merkitystä. Tämä kirja sisältää, kattavuuteen ja edusta­vuuteen pyrkimättä, eräitä fragmentteja sanotusta teemasta. E-sarjassa aikaisemmin ilmestyneissä teoksissa Filosofien oikeus 1-2 keskityttiin filosofien näkemykseen oikeudesta, mutta nyt on esillä selvemmin oikeusteorian näkökulma. Teoksen artikkeleissa esitellään ja arvioidaan Kyösti Haatajan kritiikkiä aikansa oikeustieteestä, Alf Rossin oikeusajat­telua, Georg Henrik von Wrightin käsitystä normeista ja käytännöllisestä järjestä, Kaarle Makkosen vaikutusta kotimaiseen julkisoikeuden tutki­mukseen sekä Aulis Aarnion nimeen liitettyä analyyttistä hermeneutiikkaa. Kirjoittajina on joukko alan kotimaisia kärkinimiä.</p> Kimmo Nuotio; Tapio Määttä, Aulis Aarnio, Eerik Lagerspetz, Kaarlo Tuori Copyright (c) 2003 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/93 la, 01 helmi 2003 00:00:00 +0200 "Suosiosta ja armosta" https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/480 <p>Armahduksen teema on noussut 1990-luvun kansainvälispoliittisten tapahtumien seurauksena niin julkisen keskustelun kuin tieteellisen tutkimuksenkin kohteeksi. Aika ajoin myös presidenttien myöntämiä armahduksia on käsitelty kotimaisissa tiedotusvälineissä. Kasvaneesta mielenkiinnosta huolimatta armahduksen historiallinen ulottuvuus on jäänyt vähemmälle huomiolle. </p> <p>Kirjassa keskitytäänkin armahduksen - tarkemmin armahdusoikeuden - historialliseen tarkasteluun. Tutkimuksessa esitetään kaksi kysymystä. Ensinnäkin, minkälaista oli hallitsijoiden armahduskäytäntö autonomisessa Suomessa? Käyttivätkö keisarit armahdusoikeutta ajaak­seen henkilökohtaisia etujaan, vai oliko armahdusoikeuden käyttö jollakin tapaa säännelty? Toiseksi, miten 1800-luvulle ajoittunut rikosoikeuden modernisaatio vaikutti armahdusoikeuteen?</p> <p>Empiirisen aineiston tarkastelu osoittaa, että armahdusoikeuden käyttö oli koko tutkimus­ajanjakson (1821-1901) erittäin säännönmukaista. Armahduskäytännön säännönmukaisuutta selitetään muun muassa sillä, että armahdusvaltaa oli huomattavassa määrin delegoitu senaa­tin oikeusosastolle, mistä syystä armahdusten edellytyksistä puolestaan säänneltiin keisareiden antamissa säädöksissä. Tutkimuksessa armahdusoikeuden käyttöä autonomisessa Suomessa luonnehditaankin legalistiseksi. Rikosoikeuden modernisaatio sen sijaan kavensi armahdus­oikeuden käyttöalaa, sillä sitä ei enää tarvittu lieventämään epäoikeudenmukaisiksi katsottuja rangaistuksia. Toisaalta rikosoikeuden modernisaatio toteutettiin osittain juuri armahdusoikeuden käytön kautta ennen lainsäädäntötason muutoksia.</p> <p>Kirjan neljännessä luvussa empiirisestä aineistosta tehtyjä keskeisiä havaintoja tarkastellaan teoreettisesta näkökulmasta käsin. Teoreettisen viitekehyksen tarjoaa Michel Foucault'n länsimaisten kontrollijärjestelmien muutosta ja modernin kontrollin luonnetta käsittelevät kirjoitukset. Armahdusvallan justifikaatio noudatteli autonomian ajalla edelleen Foucault'n luonnehtiman juridis-diskursiivisen vallankäytön piirteitä. Sen sijaan armahduskäytännöstä on tunnistettavissa piirteitä, jotka heijastelevat biovallalle ominaisia tekniikoita ja diskursseja.</p> <p>Viimeisessä luvussa pohditaan armahdusoikeutta nykypäivän kontekstissa. Keskeisenä väitteenä on, että legalistisesta perinteestä huolimatta armahdusoikeuden käyttöalaa tulisi supistaa entisestään, jotta armahdusoikeus vastaisi paremmin sen filosofista luonnetta. </p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2003.</p> Toomas Kotkas Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/480 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Henkilötodistelu rikosprosessissa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/559 <p>Tuomioistuimen ja asianosaisten roolit muuttuivat merkittävästi rikosprosessin ja henkilötodiste­lujärjestelmän uudistuksessa. Väitöskirjassa tutkitaan näihin rooleihin sisältyviä tehtäviä pää-, vasta- ja uudelleenkuulusteluvaiheisiin jakautuvan ns. vuorokuulustelun (OK 17:33) aiheuttamien teoreettisten ja käytännöllisten kysymysten kautta. Lähemmin tutkimuskohteena on todistajan, syytetyn, asianomistajan ja asiantuntijan tuomioistuinkuulustelun suorittaminen sekä tässä menettelyssä huomioitavat keskeisimmät taustatekijät.</p> <p>Yleisessä osassa käsitellään rikosprosessuaalisia ja todistusoikeudellisia kysymyksiä, jotka valaisevat kuulustelun taustoja ja muovaavat ja rajaavat kuulusteluiden suorittamista. Oikeuspe­riaatteiden, perusoikeuksien ja perusoikeusmyönteisen laintulkinnan merkitystä prosessuaaliselle normitulkinnalle pohditaan yleisenä taustakysymyksenä. Näyttökysymyksiä hahmotetaan ns. hypoteesimetodin pohjalta. Metodin avulla tapahtuva todistelukysymysten rationaalinen jäsentäminen tukee paitsi näytön arviointia, myös oikeudenkäyntiin valmistautumista ja henkilötodistelun esittämistä.</p> <p>Erityisessä osassa käsitellään henkilötodistelua rajaavia, selittäviä ja selventäviä tekijöitä. Todistamis- ja hyödyntämiskieltokysymykset henkilötodistelua rajoittavina tekijöinä nousevat keskeisiksi oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimusten takia. Hyödyntämiskielto-ongelmat esiintyvät henkilötodistelussa tyypillisimmin kyselykieltoina tai esitutkintapöytäkirjan lukemisen estymisen muodossa. Kuulusteluja selittävinä tekijöinä tarkastellaan paitsi tuomioistuimen roolia ja sen mukaisia prosessinjohto-oikeuksia ja -velvollisuuksia, erityisesti myös prosessin asianosaisten eli syyttäjän ja puolustuksen asemaa ja tehtäviä pääkäsittelyssä.</p> <p>Todistajankuulustelun käytännöllistä suorittamista pyritään selventämään prosessistrategian hahmottamisesta ja kuulusteluun valmistautumisesta lähtien. Todistajankuulustelun suorittamista tarkastellaan erikseen pää-, vasta- ja uudelleenkuulusteluvaiheissa. Luonnollisesti myös asiaesittely (alkupuheenvuorot) ja loppulausunnot tulevat käsittelyn piiriin. Syyttäjän ja puolustuksen rooliasemista lähtevä tutkimusote nostaa asianosaisten usein vastakkaiset kuulustelustrategiset ja -taktiset näkökohdat (ja niiden mukaiset menettelytarpeet) eri kuulustelun vaiheissa keskeiseen osaan.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2003.</p> <p> </p> Pasi Pölönen Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/559 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Biodiversiteettiä turvaavat oikeudelliset periaatteet ja mekanismit https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/478 <p>Biologinen monimuotoisuus eli biodiversiteetti on vähentynyt jatkuvasti ihmisten luontoon vaikuttavan toiminnan intensiteetin ja määrän kasvaessa. Esimerkiksi eläinlajien sukupuutot ovat merkittävästi lisääntyneet viimeisen sadan vuoden aikana. Kyse ei ole vain yksittäisten ihmisten toiminnasta, vaan myös kulttuurista toiminnan taustalla. Luonnon kirjon hävittäminen johtuu muun muassa seuraavista kulttuurisista ongelmista: 1) kehittymättömistä sosiaalisista rakenteista ja instituutioista; 2) kestämättömistä strategioista, joihin tukeutuen ihmiset laajentavat ekologista elintilaansa ja käyttävät luonnonvaroja; 3) taloudellisten mekanismien kyvyttömyydestä arvottaa luontoa sekä 4) oikeudellisten järjestelmien riittämättömistä keinoista turvata biodiversiteettiä. Käsillä olevassa väitöskirjatutkimuksessa paneudutaan neljänteen ongelmaan.</p> <p>Oikeudelliset järjestelmät keskittyvät ennen kaikkea oikeussubjektien välisiin suhteisiin, mikä selittää niiden kyvyttömyyttä ratkaista ihmisten ja luonnon välisiin suhteisiin liittyviä kysymyksiä. Henkilörelaatioihin keskittyvien oikeudellisen käytäntöjen ohella tarvitaan keinoja turvata luontoa ja sen monimuotoisuutta suhteessa ihmisten toimintaan.</p> <p>Perustuslakiin otettu ympäristöä koskeva perusoikeussäännös muodostaa keskeisen avaimen ihmisen luontosuhteen oikeudellistumisessa. Ympäristöperusoikeus julistaa kaikille vastuun luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Vastuuta taustoittavat toisaalta nykyiset ja tulevat sukupolvet huomioon ottavat arvot ja toisaalta arvot, jotka eivät ole palautettavissa ihmisten oikeuksiin. Biodiversiteetin turvaamista voidaankin puoltaa erilaisista arvonäkökohdista, mutta ehkä keskeisimmässä osassa ovat ekologisesti kestävä kehitys ja luonnon itseisarvo.</p> <p>Tutkimuksessa muodostetaan ihmisten ja luonnon välille oikeudellisesti relevantti turvaamissuhde tasapainottamaan biodiversiteetin heikentämistä edistäviä intressejä. Tässä ympäristöoikeuden alaan kuuluvassa tutkimuksessa on kehitetty ja vahvistettu biologista monimuotoisuutta turvaavia oikeudellisia periaatteita ja mekanismeja, jotta ihmisten käyttäytymistä voitaisiin ohjata ekologisesti nykyistä kestävämpään suuntaan. Samalla on pyritty systematisoimaan asiaan kuuluvia säännöksiä omaksi biodiversiteettiä koskevaksi oikeuden alaksi. Tutkimus ei jää pelkästään teoreettis­filosofiseksi työksi, vaan kehitettyjä yleisiä oppeja testataan esimerkiksi Natura 2000 -alueita koskevan turvaamismekanismin avulla käytännön lain soveltamistilanteissa. Näin pyritään luomaan perustaa yksityiskohtaisemmalle, käytännölliseen tulkintalainoppiin pohjautuvalle jatkotutkimukselle sekä avaamaan lakimiehille ja muille lukijoille uusia näkökulmia ympäristö­oikeuteen.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2003.</p> Kai T. Kokko Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/478 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Dementoituvan henkilön oikeudellinen asema https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/476 <p>Toteutuuko dementoituvan ihmisen oikeusturva nyky-yhteiskunnassa? Saako hän riittävästi suojaa toisten taholta tulevia oikeudenloukkauksia vastaan? Noudatetaanko dementoituvan tahtoa hänen oikeudellista asemaansa koskevassa päätöksenteossa?</p> <p>Tutkimuksessa tarkastellaan niitä keskeisiä oikeussääntöjä, jotka vaikuttavat dementoituvan ihmisen oikeudelliseen asemaan ja oikeusturvaan. Tarkastelun kohteena ovat sekä dementoituvan taloudelliseen asemaan että hänen henkilöönsä liittyvät asiat. Tutkimuksessa liikutaan muun ohella perusoikeuksien, sopimusoikeuden, testamenttioikeuden, holhousoikeuden, lääkintä­oikeuden ja sosiaalioikeuden alueilla.</p> <p>Ongelmakeskeistä metodia soveltavassa väitöskirjatutkimuksessa selvitetään erityisesti kysymystä, mikä merkitys itsemääräämisoikeudella ja suojan tarpeella on oikeudellisina ratkaisu periaatteina.</p> <p>Tämä vanhusoikeuden perusteos on hyödyksi kaikille, jotka työskentelevät ja toimivat dementoituvien parissa ja tekevät päätöksiä heidän oikeuksistaan.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2003.</p> Anna Mäki-Petäjä-Leinonen Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/476 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Markkinavoiman sääntely EY:n ja Suomen kilpailuoikeudessa https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/474 <p>Tutkimuksen kohteena on markkinavoiman sääntely EY:n ja Suomen kilpailuoikeudessa. Markkinavoimalla tarkoitetaan yrityksen kykyä hinnoitella yli kilpailullisen hintatason tai muutoin vaikuttaa kilpailuolo­suhteisiin esim. sulkemalla muita yrityksiä markkinoiden ulkopuolelle. Kilpailijoiden välinen kartelli tai määräävän markkina-aseman väärinkäyttö voi nostaa järjestelyyn osallisten yritysten markkinavoimaa tavalla, joka haittaa kilpailun toimivuutta. Merkittävä yrityskauppa voi keskittää markkinarakennetta ja estää tehokkaan kilpailun. Seurauksena voi olla innovaatiokilpailun hiipuminen tai tehokkaan tuotantovaihtoehdon syrjäytyminen markkinoiden ulkopuolelle. Merkittävän tuotannontekijän kalleus, huono saatavuus tai laatuun liittyvät ongelmat heikentävät koko kansantalouden kilpailukykyä. Toisaalta järjestely voi olla tarpeen kansainvälisen kilpailun edellyttämän yrityskoon tai riittävien tutkimus- ja tuotekehitysresurssien saavuttamiseksi.</p> <p>Kilpailuoikeudessa haetaan tasapainotilaa sääntelyn tehokkuuden ja oikeusturvan välillä. Normien tulisi olla yhtäältä joustavia, mutta tärkeätä on myös niiden ennakoitavuus. Tutkimuksessa selvitetään, milloin markkinavoiman hankkiminen on hyödyllistä ja tehokkuutta lisäävää ja toisaalta, milloin se on haitallista. Tutkimuksessa pyritään löytämään ratkaisuperusteita ja antamaan tulkintasuosituksia kilpailuoikeudelliselle päätöksenteolle.</p> <p>Tutkimuksen teoreettisessa osassa luodaan perusta kilpailuoikeuden metodille ja yleisille opeille. Määräävän aseman käsitettä lähestytään eklektisesti neljästä eri näkökulmasta. Lisäksi luodaan pohja kollektiivisen markkinavoiman myöhemmälle tarkastelulle. Punaisena lankana tutkimuksen metodisessa osassa haetaan välineitä talous- ja oikeustieteellisen lähestymistavan yhteensovittamiseksi. Tutkimuksen laajassa oikeusdogmaattisessa osassa käsitellään perusteellisesti kolmea ongelmakokonaisuutta: kartelleja, määräävän aseman väärinkäyttöä ja yrityskauppavalvontaa. EY:n ja Suomen kilpailuoikeudessa valittuja ratkaisuja verrataan toisiinsa. Pyrkimyksenä on samalla kaiken aikaa käytännön tulkintasuositusten antaminen. Johtopäätösosassa vedetään langat yhteen ja pohditaan sitä, mitä muutoksia EY:n kilpailu­oikeuden modemisaatio tuo kilpailuasioiden käsittelyyn.</p> <p>Väitöskirjan merkitys liittyy toisaalta oikeudenalan taloudellis-yhteiskunnallisiin perusteisiin ja tieteelliseen metodiikkaan, toisaalta oikeuden substanssiin. Tutkimus tulee epäilemättä muodostamaan Suomen kilpailuoikeudellisen kirjallisuuden perusteoksen.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tidekunta, 2003.</p> Petri Kuoppamäki Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/474 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Rikosoikeudellisia kirjoituksia VII, Pekka Koskiselle 1.1.2003 omistettu https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/455 <p>Rikosoikeudellisia kirjoituksia VII -teos on omistettu Helsingin yliopiston rikos­oikeuden professorille Pekka Koskiselle hänen 60-vuotispäivänsä 1.1.2003 johdos­ta. Teoksen ovat toimittaneet professorit Raimo Lahti ja Tapio Lappi-Seppälä. Teos jatkaa vuonna 1949 alkanutta Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen perinnettä julkais­ta juhlakirjoina rikosoikeudellisen tutkimustyön tuloksia.</p> <p>Teoksen aloittaa tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys. Tieteellisiä kir­joituksia on yhteensä 23. Kirjoitukset kattavat monipuolisesti rikosoikeuden ja ri­kollisuuden tutkimuksen eri osa-alueita. Kun Pekka Koskisella on ollut keskeinen asema rikoslain kokonaisuudistuksen valmistelussa, on ymmärrettävää, että mo­nessa kirjoituksessa käsitellään tuon päätösvaiheessa olevan mittavan lainsäädäntö­hankkeen kysymyksiä. Yleisten oppien uudistusta (hallituksen esitys 44/2002 vp) eritellään kaikkiaan kolmessa eri kirjoituksessa.</p> <p>Kriminaalipolitiikan ja rikosoikeuden perustavat kysymyksenasettelut ja kehitys­suunnat ovat niin ikään esillä lukuisissa kirjoituksissa. Kriminaalipolitiikan rooli on yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa kasvanut. Siten on tärkeää analysoida, miten kriminaalipolitiikkamme on 1960-luvun murroksen jälkeen muuttunut sekä mihin suuntaan ja mistä mallia ottaen sitä tulisi jatkossa kuljettaa. Uusimmat kriminologian teoriat ovat usean kirjoittajan tarkasteltavina, ja niistä saadaan aineksia Suomen sekä laajemmin eurooppalaisen kriminaalipolitiikan ja rikosoikeus­kehityksen kriittiselle arvioimiselle. Oikeusvertailun näkökulman teokseen tuovat ulkomaiset kollegat selvittäessään varallisuusrangaistuksen tulevaisuutta, syyte­oikeuden vanhentumista Pohjoismaissa ja ruotsalaista tahallisuusoppia.</p> <p>Rikoslainopilliset kirjoitukset käsittelevät kiristyksen ja väärän ilmiannon tunnusmerkistöjä, jälkikonkurrenssia sekä menettämisseuraamuksista annettujen uusien säännösten tulkintaa. Muita kirjoitusten aiheita ovat laillisuusvalvojan asema syyttäjänä sekä valtion virkojen täytön periaatteet.</p> Raimo Lahti, Tapio Lappi-Seppälä Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/455 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Tarpeidenmukainen oikeusperiaateajattelu https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/466 <p>Oikeusperiaateajattelussa on kysymys sellaisesta oikeudellisen tiedon käsittelystä, jossa painotetaan oikeusperiaatteiden merkitystä. Sillä on vankka, vakiintunut ja edelleen syvenevä asema ammattitaitonsa ajanmukaisena päivittäneiden suomalaisten juristien keskuudessa. Sen asema on vahvistunut erityisesti perusoikeusuudistuksen ja Suomen oikeuden eurooppalaistumisen myötä.</p> <p>Tutkimuksessa oikeusperiaateajattelua lähestytään oikeudellisiin ratkaisuihin ja niiden perusteisiin kohdistuvista vaatimuksista käsin. Näitä vaatimuksia ovat ratkaisujen ja niiden perusteiden kontrolloitavuus, optimaalinen hyväksyttävyys oikeusyhteisön erilaisten arvojen ja tavoitteiden näkökulmasta, hyväksyttävyys tapausten erityispiirteiden kannalta, ennakoitavuus ja kokonaisvaltainen ajanmukaisuus. Tällaiset vaatimukset kuitenkin nähdään tutkimuksessa viimesijaisesti erilaisten tarpeiden tuotteina.</p> <p>Tutkimuksessa käytetään uusien kognitiivisten tieteiden (kognitiotiede ja kognitiivinen neurotiede) tuloksia ja tieteellistä maailmankuvaa, joilla syvennetään ja ajanmukaistetaan oikeudellista ajattelua koskevaa yleistäkin tietämystä. Nämä tieteet edustavat perinteisen filosofian ja psykologian liittoa mielen, ajattelun ja päätöksenteon fysiologisen perustan (mm. neurobiologian, geenitutkimuksen ja evoluutiopsykologian) tutkimuksen kanssa.</p> <p>Avainlauseiden kursivoinnin myötä (eräänlaisilla valmiilla alleviivauksilla) tutkimuksen keskeinen sisältö on hahmotettavissa myös nopealla selailulla. </p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2003.</p> Petter Kavonius Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/466 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Ositus, tasinko ja sivullissuoja https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/481 <p>Aviopuolisoiden kesken toimitettavan omaisuuden osituksen tyypillinen lopputulos on, että enemmän omistava puoliso antaa vähemmän omistavalle tasinkoa. Omaisuutta näin saanut puoliso saattaa joutua puolustamaan saantoaan sivullisen esittämiä vaatimuksia vastaan. Riidan toiseksi osapuoleksi voi tulla esimerkiksi tasingoksi annetun esineen oikea omistaja, kilpaileva luovutuksensaaja tai tasinkoa antaneen puolison ulosmittaus- ­tai konkurssivelkoja. </p> <p>Käsillä olevassa teoksessa tarkastellaan tasinkosuorituksen aiheuttamia sivullissuojaon­gelmia. Pääkysymyksenä on, miltä osin niissä tulee soveltaa samoja sääntöjä kuin kahden yksityishenkilön välillä toteutetuissa "normaaleissa" luovutuksissa. Voidaanko tasingon­saajalle esimerkiksi antaa vastaavanlaista vilpittömän mielen suojaa oikeaa omistajaa kohtaan kuin ostajalle oikeutemme mukaan annetaan? Entä millainen on saajapuolison asema toisen puolison velkojiin nähden? Vaikka pääpaino on sivullissuhteen ongelmissa, useilla kirjassa esitetyillä kannanotoilla on olennainen merkitys myös puolisoiden keskinäisissä suhteissa syntyvien ositusriitojen kannalta.</p> <p>Teos on tarpeellinen erityisesti asianajajille, tuomareille sekä kaikille muillekin avioliitto­oikeudellisten kysymysten parissa työskenteleville. Sen käyttämistä helpottavat asiahake­misto ja oikeustapaushakemisto. </p> Tapani Lohi Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/481 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Sisäpiirintiedon väärinkäyttö https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/479 <p>Sisäpiirintiedon väärinkäyttöä pidetään yleisesti yhtenä kaikkein eniten arvopaperi­markkinoiden puolueettomuutta ja luotettavuutta vaarantavista toimista. Sisäpiirintiedon väärinkäytöksi kutsutaan sellaista rikoslain 51 luvun 1 §:ssä määriteltyä toimintaa, jossa pyritään hankkimaan taloudellista hyötyä käyttämällä julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää sisäpiirintietoa hyväksi arvopaperikaupassa.</p> <p>Talousrikoksia koskevan sääntelyn erityisenä piirteenä on, että säännökset ovat tyypillisesti sisällöllisesti avoimia, jonka johdosta tulkinnalle on jäänyt suhteellisen laaja merkitys lainsoveltamistilanteissa. Sisäpiirintiedon määritelmä on hyvä esimerkki tulkinnanvaraisesta käsitteestä, jonka kaltaisia sisällöltään epävarmoja ja abstrakteja käsitteitä on toimintaympäristöä painottavan ajattelun mukaisesti pyrittävä usein selven­tämään asianomaisella oikeudenalalla vallitsevista normeista saatavilla tulkintaohjeilla.</p> <p>Suomen nykyisessä systeemissä sisäpiiririkosten tutkinta on jakautunut arvopaperi­markkinoita valvovan viranomaisen ja poliisin välille. Arvopaperimarkkinoita valvovana viranomaisena Rahoitustarkastus useimmiten suorittaa alustavan tutkinnan ja vasta sitten siirtää epäilyttävät tapaukset poliisille varsinaiseen esitutkintaan. Tutkinnan todellinen haaste on yleensä löytää tapauksia, joissa olisi konkreettisia rikosepäilyjä.</p> <p>Markkinoiden väärinkäyttöä koskevan uuden direktiivin osalta tutkimuksen kiinnostuksen kohteena on selvittää, miten se saattaa vaikuttaa kotimaiseen ja kansainväliseen sisäpii­risääntelyyn ja -valvontaan sekä viranomaisten keskinäiseen yhteistyöhön tulevaisuudessa.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2003.</p> Tero Kurenmaa Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/479 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Periaatteet ja perustelut https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/477 <p>Tuomion perustelemiselle asetetaan nykyään monenlaisia vaatimuksia ja tavoitteita. Joistakin niistä vallitsee yleisellä tasolla melko suuri yksimielisyys - katsotaan, että perustelujen tulee olla ymmär­rettäviä, avoimia ja seikkaperäisiä. Kuitenkin yhteensopiviltakin vaikuttavat tavoitteet joutuvat usein konkreettisissa soveltamistilanteissa keskenään ristiriitaan. Keskeinen ymmärrettävien perus­telujen vaatimus voi saada hyvin erilaisen sisällön jopa samassa soveltamistilanteessa riippuen siitä, keiden näkökulmasta asiaa arvioidaan: asianosaisten, ylemmän oikeusasteen, lakimiesten yleisesti vai joidenkin muiden tahojen.</p> <p>Tutkimuksen tavoitteena on oikeudellisen analyysin pohjalta määritellä, minkälaiset ovat laadultaan hyvät tuomion faktaperustelut (näyttökysymystä koskevat perustelut). Samalla pyritään antamaan vastaus kysymyksiin, mitkä tuomion perusteluille asetetuista eri vaatimuksista ovat oikeudellisesti legitiimejä ja miten edellä mainittu vaatimusten ristiriita on erilaisissa tilanteissa ratkaistava.</p> <p>Voimassa olevaan oikeuteen perustuva hyvien perustelujen tutkimus ei voi rajoittua lain säännösten tulkintaan. Nimittäin käytännössä yksimielisen kannan mukaisesti perustelemista ei ole mahdollista tarkasti säännellä lailla ja säännöillä. Tämän looginen seuraus on, ettei lailla säädettyjen sääntöjen tulkinnalla myöskään voida päästä pitkälle tuomion perustelujen arvioinnissa. Sen vuoksi tutkimuksessa on suuntauduttu oikeusperiaatteisiin, joita punnitsemalla tutkimustulokset perustellaan. Koska mitään periaatesysteemiä tai punnintamallia faktaperustelujen arvioimiseksi ei ole aikaisemmin kehitetty, keskeisenä tutkimuskohteena ovat myös prosessuaaliset periaatteet ja niiden punninta.</p> <p>Periaatteille on ominaista, että niitä sovelletaan vain siinä määrin kuin se on mahdollista oikeudellisten ja tosiasiallisten rajojen puitteissa. Oikeudellisia rajoja asettavat muut kuin nimenomaan perusteluja koskevat (prosessuaaliset) normit. Tosiasialliset rajat tulevat taas vastaan konkreettisissa käytännön tilanteissa. Tämän vuoksi tutkimuksessa käsitellään prosessuaalisia normeja ja käytäntöjä laajemmin kuin vain tiukasti perustelemiseen liittyen, myös empiiriset, oikeudenkäytön reaalimaailmaan kuuluvat kysymykset ovat osa tutkimusta.</p> <p>Prosessuaalisten oikeusperiaatteiden punninnan tuloksena kirjassa esitetään 15 ohjetta - perustelemisen peukalosääntöä - hyvien perustelujen laatimisen apuvälineeksi. Jotkut niistä ovat hyvin sopusoinnussa kirjallisuuden usein toistettujen ohjeiden ja kannanottojen kanssa. Kuitenkin tutkimustulokset ovat osaksi myös yllättäviä. Esimerkiksi näyttökysymyksen perustelujen seikka­peräisyys ei ole nykyisessä prosessissamme oikeudellisesti hyväksyttävä tavoite kaikissa eikä ehkä edes useimmissa kiperissäkään näytön harkintatilanteissa. Myös näyttökysymyksen perustelujen avoimuus tarkoittaa jotain muuta kuin usein kirjallisuudessa esitetään. </p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2003.</p> Mika Huovila Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/477 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Lautakuntamenettely kuluttajariitojen ratkaisukeinona https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/475 <p>Teos lukeutuu access to justice -tutkimussuuntauksen piiriin, jonka kohteena on kansalaisten oikeuksien tosiasiallinen toteutuminen. Sen kritiikin kohteena on usein ollut perinteinen riitaprosessi, joka prosessikynnyksen korkeuden vuoksi on yleensä soveltumaton kansalaisten oikeusriitojen ratkaisukeinoksi. Tämän vuoksi access to justice -tutkimussuuntauksen mielenkiinnon kohteina ovat olleet erilaiset vaihtoehtoiset riidanratkaisumenetelmät (alternative dispute resolution) keinoina edistää oikeuksien toteutumista erityisesti yksityishenkilöille tyypillisissä riitatilanteissa. Varsin suosittu keino eri maissa on ollut erilaisten lautakuntatyyppisten riidanratkaisuelinten perustaminen. Myös Suomessa tämä ilmiö on selvästi havaittavissa.</p> <p>Väitöskirjassa tarkastelun kohteina ovat oikeuden laadun ja saatavuuden toteutuminen vuonna 1978 toimintansa aloittaneessa kuluttajavalituslautakunnassa. Lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia kuluttajien siinä vireille panemissa yksittäisissä riita-asioissa. Tutkimustehtävänä on selvittää, kuinka hyvin lautakunta on onnistunut sille asetetussa tavoitteessa edistää kuluttajien yksilöllisten oikeuksien toteutumista sekä millä eri keinoin lautakunnan toimintaa voitaisiin kehittää. Lautakunnan ratkaisujen oikeudellisen laatutason selvittämiseksi tutkimuksessa tarkastellaan lautakunnan toimintaa koskevaa sääntelyä sekä sitä velvoittavia yleisiä menettelyperiaatteita. Lisäksi tarkastellaan sitä, minkälaiset mahdollisuudet lautakunnalla on hankkia ja vastaanottaa riidanalaisia tosiseikkoja koskevia todisteita sekä kuinka hyvät edellytykset sillä on tehdä aineellisesti laadukas ratkaisu kerätyn aineiston perusteella. Lautakunnalla on myös velvollisuus edistää sovintoratkaisujen syntymistä käsittelemissään asioissa.</p> <p>Tutkimuksessa tarkastellaan aktiivisen lautakuntasovittelun etenemisvaiheita käyttäen vertailukohteena tuomioistuinsovittelua, jonka aktiivisuutta pyrittiin selvästi lisäämään vuoden 1993 menettelyuudistuksella. Tutkimuksessa tarkastellaan oikeuden saatavuuden toteutumista lautakuntamenettelyssä käyttäen arviointikriteereinä käsittelyn kustannuksia ja kestoa sekä lautakunnan tekemien hyvityssuositusten noudattamisastetta. Tähän liittyen tutkimuksessa tarkastellaan myös erilaisia keinoja, joiden avulla lautakunnan ratkaisujen noudattamisastetta voitaisiin parantaa. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sitä, miten lautakunnan ratkaisujen muuttaminen täytäntöönpanokelpoisiksi voitaisiin toteuttaa ilman, että se edellyttäisi lautakuntamenettelyn muuttumista nykyistä olennaisesti muodollisempaan suuntaan.</p> <p>Vaikka tutkimus onkin sinänsä rajattu koskemaan vain kuluttajariitojen ratkaisemista, on monilla siinä käsiteltävillä kysymyksillä merkitystä pohdittaessa lautakuntamenettelyn ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun soveltuvuutta ja kehittämismahdollisuuksia myös muiden riita-asioiden ratkaisemisessa. Sen vuoksi teos on kuluttajariitojen parissa työskentelevien lisäksi hyödyllinen myös kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita access to justice -tutkimussuuntauksesta ja erityisesti vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta. </p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2003.</p> Klaus Viitanen Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/475 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Kirkko ja perusoikeudet https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/92 <p>OTT Pekka Leinon tutkimus Kirkko ja perusoikeudet tarkastelee erilaisten perusoikeuksien ja perustavaa laatua olevien oikeuksien vaikutusta kirkkoon ja sen hallintoon. Tutkimuksen tekijä jatkaa hallinto-oikeudellisessa väitöskirjassaan Kirkkolaki vai laki kirkosta esittämäänsä oikeuden käsitteen ja nimenomaan kirkon oikeuden käsittämisen tarkastelua. Tekijä hahmottelee kansankirkon tunnistamissäännöksi: "Elävä kansankirkko kirkkona on sekä uskonyhteisö että sosiologinen yhteisö. Se on näitä samalla kertaa, mutta se ei ole kuitenkaan pelkästään kumpikaan näistä." Kirkon juridisen olemuksen käsittäminen merkitsee kirkkoa koskevien yhteiskunnallisten ja ylikansallisten oikeudellisten normien tuntemisen lisäksi sen tiedostamista, että kirkon olemukseen.kuuluu sen ylipositiivinen arvopohja, joka asettaa vaatimuksia myös kirkon positiiviselle oikeudelle. Oikeuden käsittämisen muuttuminen yhteiskunnassa vaikuttaa myös kirkon oikeuteen. Yhteiskun­nassa kulloinkin vallitsevat erilaiset käsitykset valtiosta, ihmisestä ja tiedosta vaikuttavat oikeuden käsittämiseen ja sen muuttumiseen. <br />Kirkko sosiologisena yhteisönä pyrkii julkisyhteisöä koskevassa oikeudellisessa sääntelyssään harmoniaan yhteiskunnallisen oikeuden käsittämisen kanssa. Kirkko on kuitenkin myös uskonyhteisö, jonka on samaistuttava oman yli positiivisen arvopohjansa mukaisesti yhteiskunnallista oikeutta, ihmiskäsitystä tai tiedon käsitteen ymmärtämistä pysyvämpiin käsityksiin omasta oikeudestaan ja ylipositiivisen oikeutensa mukaisiin kristilliseen ihmiskäsitykseen ja kirkon ilmoitukseen perustuvaan tiedonkäsitykseen. Kirkkoa velvoittavia perusoikeuksia ovat julkista valtaa edustavana instituutiona kansallisen perusoikeusjärjestelmän ja ihmisoikeussopimusmääräysten lisäksi yhteisoi­keuden kehittymässä olevat perusoikeusnormit. Kuitenkin kirkon elämässä vaikuttaa myös kirkon sisäinen perusoikeusjärjestelmä: kirkon, sen työntekijöiden ja jäsenten perustavaa laatua olevat oikeudet. Onko kirkon mukauduttava sitä ympäröivän yhteiskunnan muuttuviin käsityksiin oikeudesta, ihmisestä ja tiedosta vai voiko se saada sitä koskeviin oikeudellisiin normeihin myös kirkon ylipositiivisen arvopohjan mahdollisesti edellyttämät poikkeamat?</p> Pekka Leino Copyright (c) 2003 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/92 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Oikeustieteen tieteenteoria https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/537 <p>Oikeustieteen tieteenteoria on ensimmäinen kokonaisesitys suomalaisen oikeustieteen ja etenkin lainopin tieteenteoreettisista sitoumuksista. Sen teoreettisena lähtökohtana on yh­täältä Alf Rossin analyyttinen oikeusrealismi, joka tarkastelee oikeutta yhteiskunnallisena tosiasiana eli toteutuneiden ja myös tulevaisuudessa toteutettavissa olevien, yksittäisille oikeussubjekteille kohdennettujen oikeuksien ja velvollisuuksien kokonaisuutena, ja toisaal­ta Neil MacCormickin ja Ota Weinbergerin institutionaalinen oikeuspositivismi, jonka mu­kaan voimassa olevan oikeuden säännöt ovat luotavissa, muutettavissa, pantavissa täytän­töön ja kumottavissa vain lainsäätäjän ja tuomioistuinten määrämuotoisten kielellisten il­mausten eli institutionaalisten puhetekojen avulla. Oikeusperiaatteiden osalta on ratkaisevaa niiden rakenteistuminen Suomen oikeuden institutionaaliseen ja yhteisölliseen arvoperus­taan.</p> <p>Oikeustiedettä tarkastellaan teoksessa monialaisena tieteenä, johon kuuluvat lainopin ohella oikeushistorian, oikeussosiologian, oikeustaloustieteen, oikeuslingvistiikan ja oikeus­filosofian kaltaiset tutkimusalat. Oikeustieteen tutkijan itseymmärrys määritellään oikeustie­teen tieteenalan, tutkimuskohteen, tiedonintressin, tutkimusmetodin, tutkijanideologian, tie­teenkuvan ja tutkimustulosten avulla. Suomalaisen tuomarin ja tutkijan oikeuslähdeoppi on ajantasaistettu vastaamaan 2000-luvun oikeustilaa, jolloin myös eurooppaoikeudellinen nor­misto ja etenkin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistui­men ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet on liitetty sen osaksi. Lainopin metodi mää­ritellään oikeussääntöjen tulkintaa ja systematisointia sekä oikeusperiaatteiden punnintaa ohjaavien argumentaatiosääntöjen avulla. Sovellettava tulkintakehys määrittää oikeuden tul­kinnan avulla tavoiteltavat oikeudelliset ja yhteiskunnalliset päämäärät.</p> <p>Lainopin tieteenkuva määritellään tutkimuksen oikeuslähdeopillisten, käsitteellisten, konstitutiivisten ja metodiopillisten sitoumusten avulla. Tutkimus esittelee 1900-luvun ja 2000-luvun suomalaisen lainopin keskeiset opilliset suuntaukset eli tulkintamatriisit. Näitä ovat käsitelainoppi, analyyttinen oikeustiede, vaihtoehtoinen lainoppi, sosiaalinen siviilioi­keus, pragmaattinen instrumentalismi eli reella överväganden -juridiikka ja oikeustaloustie­teellinen laintulkintaoppi, oikeusperiaatteiden punnintamalli, kriittinen oikeuspositivismi, naisoikeus- ja oikeudellinen tasa-arvotutkimus sekä perusoikeuskeskeinen laintulkintaoppi. Luvussa oikeudellisista metodifragmenteista arvioidaan kriittisen lähiluvun avulla suoma­laisen oikeustieteen keskeiskirjoituksia sekä filosofi Ludwig Wittgensteinin ja oikeus filosofi H.L.A. Hartin tuotantoa. Kirjan liitteenä on sanasto, joka käsittää joukon teoksessa käytetty­jä tieteenteorian avaintermejä selityksineen</p> Raimo Siltala Copyright (c) 2003 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/537 ke, 01 tammi 2003 00:00:00 +0200 Kirkkolaki vai Laki kirkosta https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/504 <p>OTL Pekka Leinon hallinto-oikeudellinen tutkimus Kirkkolaki vai Laki kirkosta selvittää kirkkolain luonnetta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallintoa ja järjestysmuotoa koskevana oikeudellisena normina. Jo vuoden 1869 kirkkolaissa luotiin senaikaista yhteiskuntaa ja kirkkoa varten kirkkolakijärjestelmä, jonka mukaan kirkko ehdottaa kirkkolakiin otettavien säännösten sisällön valtion lainsäädäntöelimille joko hyväksyttäväksi tai hylättäväksi, muutoksia sisältöön ei voida tehdä. Järjestelmän on katsottu turvaavan kirkon asemaa yhteiskunnassa, koska kirkko on voinut ratkai­sevasti vaikuttaa omista asioistaan säädettävän lain sisältöön. Onko kirkkolakijärjestelmä edelleen toimiva järjestelmä lainsäädännön kehittyessä yhä monimuotoisemmaksi ja kattavammaksi pyrkien sääntelyllään vaikuttamaan yhteisöjen ja yksilöiden elämään?</p> <p>Kun kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta perustuslain mukaan säädetään kirkkolaissa, onko niin todella? Pyrkivätkö uudentyyppiset säädökset ja muut oikeudelliset normit määräämään, mitä säännöksiä kirkon hallinnossa on noudatettava? Mikä on perusoikeusjärjestelmän vaikutus kirkon oikeudelliselle normille? Tutkimuksessa on tarkasteltu yhteiskunnan säätämän yleisen lainsäädännön vaikutuksia kirkkolakijärjestelmän kannalta. Voiko kirkkolakijärjestelmä säilyä, jos säännökset kirkon omista asioista siirtyvät kirkkolaista enenevässä määrin sen ulkopuolelle muihin säädöksiin? Miten kirkkolain kannalta on arvioitava yhteiskunnan säätämiä normeja yhteiskunnallisesta tasa-arvosta, julkisista hankinnoista tai parisuhteiden rekisteröintiin taikka joidenkin muiden oikeudellisten normien vaatimuksiin? Miten on arvioitava kirkon ylipositiivisen arvopohjan, kirkkolain ja yhteiskunnassa säädetyn muun oikeudellisen normin suhdetta?</p> <p>Ylikansallinen lainsäädäntö ja ihmisoikeussopimukset ovat alkaneet määritellä kirkkoakin koskevaa lainsääntöä ja hallinnollisia rakenteita. Myös kirkon hallintoa ollaan mukauttamassa yhteiskunnan rakenteisiin kirkon omastakin aloitteesta siirtämällä osa kirkon oikeussuojajärjestelmästä yhteiskunnan viranomaisten hoidettavaksi. Kirkko voi olla aloitteellinen kirkkolain sisällön määrittelemisessä, mutta jääkö kirkkolakijärjestelmään riittävästi sellaisia kirkon omia asioita, joiden perusteella tarvitaan erityistä lakijärjestelmää? Onko kirkko muuttamassa kirkkolakijärjestelmää vai pitäisikö sen muuttaa järjestelmä vain laiksi kirkosta?</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2002.</p> Pekka Leino Copyright (c) 2002 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/504 ti, 01 tammi 2002 00:00:00 +0200 Perustuslain auktoritatiivinen tulkinta https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/515 <p>Perustuslait sisältävät usein väljiä ja yleisluonteisia säännöksiä, joiden normisisältö ei avaudu pelkästään säännöksen tekstiä lukemalla. Perustuslain soveltamisen kannalta tällaiset säännökset ovat ongelmallisia ja näissä tilanteissa muodostuu tarve tulkintaan. Perustuslain hierarkkinen ylemmänasteisuus muuhun lainsäädäntöön nähden aiheuttaa useimmissa valtiosääntöjärjestelmissä kuitenkin rajoitteita perustuslain tulkinnalle: kenen tahansa tekemille perustuslain tulkinnoille ei voida antaa painoarvoa. Tämän seikan vuoksi perustuslain tulkintaa suorittavilla tahoilla tulee olla auktoriteettia tulkintojensa takana. Usein tällainen auktoriteettistatus on annettu erityiselle valtiosääntötuomioistuimelle, joskin käytännöt vaihtelevat.</p> <p>Tutkimuksessa tarkastellaan perustuslain auktoritatiivista tulkintaa oikeusvertailun menetelmin vertailumaina Suomi ja Norja. Tutkimus on maavertailu, joka hyödyntää valtiosääntö- ja tulkintateoriaa. Sekä Suomen että Norjan osalta on osoitettavissa erilaisia auktoriteetteja perustuslain tulkinnan suhteen, mutta kummassakin maassa auktoritatiivisimman perustuslain tulkitsijan aseman voi sanoa keskittyneen yhdelle instituutiolle: Suomessa eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ja Norjassa korkeimmalle oikeudelle.</p> <p>Mainittuja auktoritatiivisimpia perustuslain tulkitsijoita tarkastellaan historiallisessa kontekstissa, niiden toimivaltaan, tehtäviin ja kokoonpanoon liittyvissä seikoissa, sekä niiden tulkintakäytännön osalta. Kummankin tutkittavan orgaanin käytännöstä on otettu esimerkeiksi kymmenen perustuslain tulkintatapausta, joita analysoidaan tulkintateoreettisista lähtökohdista, jolloin mielenkiinnon kohteena on erityisesti tulkintojen argumentointi.</p> <p>Suomalaisessa ja norjalaisessa valtiosääntökulttuurissa on samoja, mutta myös monia hyvin erilaisia piirteitä, joita tutkimus tuo esiin. Tutkimuksen tuloksena syntyy kuva kahdesta perustehtäviltään erilaisesta orgaanista, joilla kuitenkin on sama funktionaalinen tehtävä perustuslain auktoritatiivisena tulkitsijana ja normihierarkian ylläpitäjänä. Näiden asema perustuslain auktoritatiivisimpina tulkitsijoina vaikuttaa vahvalta, mikä ei toisaalta ole yllättävä havainto ottamalla huomioon ne historialliset tosiseikat, jotka ovat vaikuttaneet mainittujen orgaanien aseman muotoutumiseen. Auktoriteettiaseman säilymistä ei kuitenkaan voi nähdä automaattisena ominaisuutena, vaan se vaatii aktiivisuutta perustuslain tulkinnassa ja tulkintojen hyväksyttävyyttä.</p> <p>Väitöskirja : Vaasan yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, 2002.</p> Veli-Pekka Hautamäki Copyright (c) 2002 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/515 ti, 01 tammi 2002 00:00:00 +0200 Tavaramerkki, kilpailu ja alkuperä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/526 <p>OTL, VT Jukka Palmin väitöskirja tarkastelee niin sanotun brandi-ajattelun vaikutusta tavaramerkkien rekisteröimisen edellytyksiin ja suoja-alan laajuuteen. Ajankohtaisia kysymyksiä ovat vahvasti kuvailevien sanamerkkien ja ”epätavallisten” merkkien rekisteröinti, modernin sekaannusvaaraopin laajuus sekä merkkien suojaaminen niiden vesittymiseltä. Tutkimuksessa muodostetaan käsitys siitä, mikä on rationaalinen yhteisö-oikeudellinen standardi näissä kysymyksissä.</p> <p>Suomen liityttyä EU:n jäseneksi on oikeuslähdeoppimme perusta olennaisesti muuttunut. Kansallisen sääntelyn tulkinnassa on otettava huomioon yhteisöoikeudelliset oikeuslähteet. Tavaramerkkiasioissa onkin jo muodostunut laaja yhteisöoikeudellinen käytäntö siitä, miten vuoden 1989 tavaramerkkidirektiivi ja yhteisötavaramerkkiasetus on tulkittava.</p> <p>Työssä kiinnitetään keskeinen huomio siihen, että modernia tavaramerkkioikeutta ei tule tarkastella sääntökeskeisenä oikeudenalana, vaan argumentaatiopohjaisena punnintajuridiikkana. Erilaisten suuntaa antavien mittapuiden perusteella määritetään se, miten kukin oikeudellinen ongelma on ratkaistava. Näin ollen kysymys on eräänlaisesta ”standardilainopista”, jossa erilaisten käytännöllisten tyyppitapausten merkitys korostuu.</p> <p>Tutkimuksessa ei tarkastella sitä, millainen tavaramerkkisuoja suojaa tehokkaimmin merkin haltijan asemaa vaan sitä, millainen tavaramerkkisuoja on rationaalinen kaikkien markkinoilla toimivien intressien kannalta. Millainen on markkina-orientoitunut tavaramerkkioikeus? Voimassa olevan oikeuden tulkinnassa on sääntelyn sallimissa rajoissa otettava huomioon myös se, millä tavalla omaksuttavat oikeudelliset standardit vaikuttavat markkinoiden toimintaan. Tulkinnan ja oikeuskäytännön kuvailun lisäksi työssä esitetäänkin oikeuskäytännön kehittämistarpeita sekä sääntelykritiikkiä. Työssä todetaan, että yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnat tavaramerkkidirektiivin sisällöstä ovat pitkälti sopusoinnussa tämän ajattelutavan kanssa. Toisaalta vertailu tuoreeseen Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden käytäntöön paljastaa, että USA:ssa markkinoiden ohjaamisessa on menty huomattavasti pidemmälle. Voimassa olevan sääntelyn tulkinta sisältää myös sellaista, mikä meillä mielletään kuuluvaksi lainsäätäjän päätäntävaltaan.</p> <p>Tavaramerkkien lisääntynyt merkitys yritysten välisessä kilpailussa lisää markkinoille tulon kustannuksia. Erityisesti liian laaja tavaramerkkisuoja saattaa tarpeettomasti ra-oittaa toimivaa kilpailua. Tavaramerkkisuojan laajentamiseen vastaamaan tavaramerkkimarkkinointiin panostavien yritysten toiveita onkin suhtauduttava riittävän kriittisesti. Kutakin oikeudellista kysymystä on kuitenkin arvioitava erikseen ja esimerkiksi vahvas-i kuvailevien sanamerkkien suojaamiseen sekä laajaan sekaannusvaaraoppiin voidaan suhtautua myönteisesti.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2002.</p> Jukka Palm Copyright (c) 2002 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/526 ti, 01 tammi 2002 00:00:00 +0200 Perusoikeudet ja varallisuussuhteet https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/548 <p>Valtiosääntöoikeuden alaan kuuluvassa väitöskirjassa tarkastellaan, minkälaisia vaatimuk­sia perusoikeusjärjestelmä asettaa sellaiselle oikeudelliselle sääntelylle ja päätöksenteolle, joka koskee yksilöiden talouteen ja varallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Perusoikeuksien osalta tutkimuksen pääteemat liittyvät yleisten oppien kehittämiseen ja käytännön perusoikeusharkinnan keskeisten piirteiden jäsentämiseen. Työssä perehdytään muun muassa sii­hen, miten perusoikeudet vaikuttavat julkisen vallan ja yksityishenkilöiden välisissä suh­teissa, sekä mikä merkitys niillä on yksityisten toimijoiden keskinäisissä suhteissa.</p> <p>Teos on oikeuskäytännön kannalta ajankohtainen. Siinä hahmotellaan, miten yhä ylei­semmiksi käyviä perusoikeusongelmia tulee jäsentää yksilöiden varallisuusaseman kannal­ta merkityksellisissä ratkaisutilanteissa ja minkälaisiin näkökohtiin näitä asioita koskevassa harkinnassa tulee kiinnittää huomiota. Perusoikeusharkintaan liittyvien yleisten kysymys­ten ohella tutkimuksessa selvitetään seikkaperäisesti, miten Suomen perustuslakiin ja Eu­roopan ihmisoikeussopimukseen kirjattuja omaisuudensuojasäännöksiä tulee erilaisissa rat­kaisutilanteissa soveltaa.</p> <p>Varallisuussuhteita tarkastellaan työssä koko oikeusjärjestyksen läpäisevästä näkökul­masta. Tutkimuksen kohteena ovat sekä yksityis- että julkisoikeudelliseen perusteeseen kytkeytyvät varallisuusoikeudet ja -edut sekä niiden perusoikeusliitynnät. Teoksen lukija­kuntaan kuuluvat siten perusoikeus juristien ohella niin siviili- kuin julkisoikeudellisiinkin teemoihin perehtyneet lakimiehet oikeuselämän eri aloilla.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2002.</p> Pekka Länsineva Copyright (c) 2002 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/548 ti, 01 tammi 2002 00:00:00 +0200 Nykyajan muuttuva oikeus : Justus ry. 10 vuotta = Nutida rätt i förändring : Justus r.f. 10 år https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/91 <p>Oikeudellisen muutoksen kysymykset ovat tärkeitä modernissa oikeus­tieteessä, joka koettaa tavoittaa oikeuden ydintä kohteensa näennäisestä tai todellisesta 'liikkuvaisuudesta' huolimatta. Oikeuden pinnan liikkeiden ollessa hyvin vilkkaita tarve edetä kohti pinnanalaisia oikeuden kerros­tumia voimistuu. Kotimaisessa oikeudessa oikeudellisen muutoksen teema on erityisen ajankohtainen. Oikeuden muutokset vaativat myös näitä muutoksia tulkitsevalta oikeustieteeltä uudistumista, välineidensä sovittamista oikeuden ja yhteiskunnankin muutokseen. <br />Den föreliggande festskriften för Justus r.f./ry. berör detta tema. Artiklarna i bokens första del behandlar den rättsliga förändringen inom bland annat förvaltningsrätten, civilrätten och kvinnorätten och för fram ett flertal olika aspekter gällande problematiken. Den andra delen gäller den juridiska utbildningen och hur den kunde reformeras. En stor del av artiklarna i verket är skrivna av franistående finländska forskare.</p> Kimmo Nuotio, Casper Herler, Johan Boucht; Pia Letto-Vanamo, Jaakko Husa, Ari Hirvonen, Johanna Niemi-Kiesiläinen, Lars D. Eriksson, Mikael Hidén, Olli Mäenpää, Juha Pöyhönen, Heikki Toiviainen, Marcus Norrgård, Johan Bärlund, Thomas Wilhelmsson, Dan Frände, Katriina Kuusniemi, Sanna-Maria Jokinen Copyright (c) 2001 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/91 ti, 01 touko 2001 00:00:00 +0300 Talouselämän rikokset, rikosoikeus ja kriminaalipolitiikka https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/90 <p>Teos on talousrikosongelmia laaja-alaisesti eri kriminaalitieteellisistä näkökulmista tarkasteleva tutkimus. Siinä selvitetään, kuinka voimassa olevat kirjanpito- ja velallisen rikossäännökset soveltuvat käytännössä tavallisimpiin näiden rikosten tekotapoihin. Kirjassa on tyypillisiä tekotapoja analysoitu hyödyntämällä konkurssiasiamiehen toimistossa koottua sadan rauenneen konkurssin tapausaineistoa. <br />Rikostunnusmerkistöjen keskeisten tulkinta- ja soveltamiskysymysten erittelyn lisäksi teoksessa pohditaan laajasti teoreettiselta kannalta sitä, kuinka käyttökelpoinen rikosoikeudellinen järjestelmä ylipäänsä on talouselämän rikollisuuden torjunnassa. Teoksessa arvioidaan myös, miten rikosoikeusjärjestelmää voitaisiin kehittää, jotta se olisi entistä soveliaampi ja tehokkaampi käsittelemään talousrikosasioita.</p> Kaisa Mäkelä Copyright (c) 2001 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/90 su, 01 huhti 2001 00:00:00 +0300 Filosofien oikeus 2 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/89 <p>Kaksiosaisen Filosofien oikeus -teoksen toisessa osassa käsitellään nykyajan oikeusfilosofiaa. Teoksen artikkelit luotaavat sekä juridisen taustan omaavien oikeusteoreetikkojen että 1900-luvun keskeisten filosofien lakia, oikeutta ja oikeudenmukaisuutta koskevaa ajattelua.</p> Jarkko Tontti, Kaisa Mäkelä; Ari Hirvonen, Juha Pöyhönen, Mika Ojakangas, Raimo Siltala, Susanna Snell, Marke Europaeus, Sirkku Hellsten, Marjaana Kopperi, Jussi Kotkavirta, Markku Koivusalo, Eerik Lagerspetz, Juha-Pekka Rentto, Kaarlo Tuori, Jussi Vähämäki, Jari Kauppinen Copyright (c) 2001 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/89 to, 01 maalis 2001 00:00:00 +0200 Filosofien oikeus 1 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/86 <p>Kaksiosaisen Filosofien oikeus -teoksen ensimmäisessä osassa esitellään sekä länsimaisen filosofian historian keskeisten ajattelijoiden oikeutta koskevia käsityksiä että modernin oikeuden perustaa pohtineiden juristien ajatuksia. Aatehistoriallisessa katsannossa modernille oikeudelle omi­nainen tapa käsittää lain, oikeuden ja oikeudenmukaisuuden väliset suhteet näyttäytyy vain yhtenä historiallisena mahdollisuutena, jonka kehittymistä ja ongelmakohtia kirjan artikkelit selventävät.</p> Jarkko Tontti, Kaisa Mäkelä, Heta Gylling; Mikko Lahtinen, Juha-Pekka Rentto, Juha Sihvola, Petter Korkman, Juha Tolonen, Matti Häyry, Markku Roinila, Antero Jyränki, Antero Jyränki, Jussi Kotkavirta, Marianna Raulo, Markus Wahlberg, Kevät Nousiainen, Lars D. Eriksson, Kimmo Nuotio, Hannu Tapani Klami Copyright (c) 2001 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/86 to, 01 helmi 2001 00:00:00 +0200 Potilaan yksityisyyden suoja https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/493 <p>Suomessa tehdään vuosittain noin 20 miljoonaa lääkärissäkäyntiä ja vielä runsaammin yhteydenottoja tehdään muihin n. 250 000:een terveydenhuollon ammattihenkilöön. Terveydenhuollon ammattihenkilön ja potilaan välisen hoitosuhteen syntymiseen liittyy erityislainsäädännön (mm. potilaslaki, laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä, potilasvahinkolaki) perusteella runsaasti oikeusvaikutuksia (esim. erityinen huoleh­timisvelvollisuus, salassapitovelvollisuus sekä oikeus vahingonkorvaukseen potilas­vahingosta), joita ei Suomessa ole aikaisemmin systemaattisesti tarkasteltu.</p> <p>Tässä lääkintäoikeudellisessa väitöskirjatutkimuksessa on tarkasteltu mm. potilasvahinkolautakunnan ja terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ratkaisujen valossa hoitosuhteen syntymisen edellytyksiä ja siihen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia sekä terveydenhuollon ammattihenkilön ja potilaan välillä että suhteessa kolmanteen osapuoleen (esimerkiksi terveydenhuoltopalveluja järjestävään yhteisöön). Tutkimuksessa on erityisesti tarkasteltu perustuslain 10 §:n mukaisen yksityiselämän suojan merkitystä hoitosuhteen luottamuksellisuudelle, yksityiselämän suojan sisältöä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen valossa sekä Euroopan Unionin tietosuojadirektiivin vaikutusta suomalaiseen lainsäädäntöön ja arkaluonteisten tietojen käyttöön hallinnon sisällä.</p> <p>Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2001.</p> Lasse Lehtonen Copyright (c) 2001 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/493 ma, 01 tammi 2001 00:00:00 +0200 Oikeusperiaatekin velvoittaa! https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/85 <p>Oikeusperiaatteen velvoittavuus ja voimassaolo kytketään tutkimuksessa psyyken mielekkyysperiaatteeseen ja elämänhallintaan oikeudellisissa yhteyksissä yleisestikin, joita puolestaan toteutetaan tulkinnan työkaluilla. Oikeusperiaate voi olla tällainen työkalu ja samalla velvoite tällaisten työkalujen käyttöön. Oikeusperiaatetta ja sen velvoittavuutta optimoin­tikäskynä kuvaakin hyvin Nietzschen Zarathustrasta mukailtu toteamus: On monta tietä ja tapaa oikeusperiaatteen vaikutuksen vähentämiseen, mutta vain ilvehtijä ajattelee: oikeusperiaatteen ylitse voidaan myös kokonaan hypätä. Tällainen "ilvehtijän hyppy" yli asiassa relevantin oikeusperiaatteen voi rinnastua psykoanalyysista tuttuun torjunnan prosessiin. Asiassa relevantin oikeusperiaatteen jättäminen kokonaan käsittelemättä (ilvehtijän hyppy) voi johtaa traumaattiseen oikeus­tapaukseen, joka on eräänlainen ennakoimaton, omituinen ja kritiikille erityisen altis ilvehtijähahmo - kuin pilailukaupan laatikosta yllättäen pomppaava irvokas vieteriukko. </p> Petter Kavonius Copyright (c) 2001 Suomalainen Lakimiesyhdistys ja kirjoittajat https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/85 ma, 01 tammi 2001 00:00:00 +0200 Sopimus, kompetenssi ja kolmas https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/453 <p>Yritysrahoituksessa on jo pitkään käytetty ns. negative pledge -sitoumuksia, joilla luotonsaaja pidättäytyy luotonantajan asemaa heikentävistä panttaus- tai luovutus­toimista. Tutkimuksessa selvitetään tällaisten sitoumusten oikeusvaikutuksia sivullisiin, ennen kaikkea panttaustoimia rajoittavan ehdon sitovuutta myöhempiä pantinsaajia kohtaan. Vastaus tähän kysymykseen viime kädessä ratkaisee sitoumusten käyttö­kelpoisuuden luotonantajan turvana. Vaikka kysymys on tärkeä, sitä ei oikeuskirjal­lisuudessa ole aiemmin käsitelty. Tutkimuksessa kysymystä lähestytään varallisuus­oikeuden yleisten oppien ja erilaisten oikeuspoliittisten näkökohtien pohjalta. Tutkimus osallistuu siten samalla keskusteluun esineoikeudellisen sivullissuojan perusteista.</p> <p>Luotonantajan esineoikeudellisen suojan lisäksi tutkimuksessa käsitellään sitä täydentäviä oikeussuojakeinoja, kuten luotonantajan mahdollisuutta vedota suojakseen hyvän tavan vastaisen menettelyn ja oikeuden väärinkäytön kieltoon liittyviin periaatteisiin, saada vahingonkorvausta kolmannelta tai kohdistaa tähän takaisin­saantivaatimus. Tutkimuksessa esitetään myös näkökohtia säädettävän lain kannalta.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2001.</p> Eva Tammi-Salminen Copyright (c) 2001 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/453 ma, 01 tammi 2001 00:00:00 +0200 Määräävän markkina-aseman kontrollointi https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/454 <p>Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on yhdessä kartellien kanssa tavanomaisin markkinoiden toimintahäiriö. Tämän ilmiön kontrolloiminen vaatii sekä taloustie­teellistä että oikeustieteellistä osaamista, koska sekä yritysten että viranomaisten/ tuomioistuinten on tiedettävä miten tällaisessa markkina-asemassa saa/ei saa toimia. Väärinkäytön kontrollointi vaatii myös käytettävissä olevien keinojen ja niiden kautta saatavien lopputulosten punnintaa. Kilpailuoikeus ei ole itsetarkoitus, vaan sillä tavoitellaan yhteiskunnan kannalta parasta mahdollista lopputulosta. Tehokkuuden kannalta tämä edellyttää varsin pitkälti markkinoiden automatiikan korostamista jo lähtökohtana olevan markkinatalouden takia.</p> <p>Tässä tutkimuksessa aihepiiriä on lähestytty taloustieteen ja Saksan, Suomen sekä EU:n kilpailuoikeusnormistojen kautta. Näkökulma painottuu markkinoille pääsyn esteisiin, koska näiden poistaminen/pienentäminen avaisi markkinoita kilpailulle ja vähitellen johtaisi määräävän markkina-aseman murentumiseen. Tätä näkökulmaa on oikeudellisissakin ratkaisuissa painotettu, vaikka taipumusta on ollut varsinkin Suomessa myös äärimmäisen hankalaan monopolihinnoittelun kontrolliin. Ongelmaksi tosin osoittautuu se, mitä vaikutuksia viranomaisten toimilla voi olla markkinoille pääsyyn.</p> <p>Tutkimuksessa ei tarkastella yrityskauppakontrollia, vaikka tätä kautta voidaan ainakin osittain ennaltaehkäistä määräävästä markkina-asemasta syntyviä ongelmia.</p> <p>Väitöskirja: Lapin yliopisto, Oikeustieteiden tiedekunta, 2001.</p> Pertti Virtanen Copyright (c) 2001 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/454 ma, 01 tammi 2001 00:00:00 +0200 Virallisperiaate tuloverotuksessa ja tuloveroprosessissa : tutkimus viranomaisaloitteisuutta osoittavien normien synnystä ja kehityksestä https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/482 <p>Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ja mistä syistä viranomaisaktiivisuus vaihtelee erilaisissa olosuhteissa ja eri aikoina. Edelleen siinä selvitetään, mistä aineksista ja oikeudellisista perusteista tuloverotusmenettelyyn ja tuloveroprosessiin liittyvä virallisperiaate koostuu ja miksi on sallittua tai pakollista soveltaa virallis­periaatetta. Lisäksi tutkimuksessa pyritään löytämään virallisperiaatteen soveltamista ja kehitystä ohjaavia pysyviä lainalaisuuksia, arvioidaan kriittisesti virallisperiaatteen oikeutusta ja tehdään ehdotuksia sen merkityksen vähentämiseksi.</p> <p>Tutkimus on lähestymistavaltaan lähinnä historiallista lainoppia. Sen vuoksi teokseen sisältyy oikeuden nykyaikaa kuvaavien jaksojen ohella laaja pitkittäisleikkaus tuloverotusmenettelyn ja tuloveroprosessin historiaan.</p> <p>Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2001.</p> Matti Haapaniemi Copyright (c) 2001 https://edition.fi/lakimiesyhdistys/catalog/book/482 ma, 01 tammi 2001 00:00:00 +0200