Oikeuden hakijat : tutkimus Vaasan hovioikeuden perustamisesta ja varhaisesta toiminnasta

Vaasaan perustettiin Suomen toinen hovioikeus vuonna 1776. Vaasan hovioikeus perustettiin osaksi olemassa olevaa oikeusastejärjestystä ja hovioikeusorganisaa­tiota. Se ei ollut tässä mielessä originelli uudistus voimassa olevaan tuomioistuinlaitokseen eikä sen vuoksi ole myöskään ollut samanlaisen tutkimuksellisen kiinnostuksen kohteena kuin hovioikeuksien perustaminen 1600-luvulla.

Oikeushistorian alaan kuuluva väitöskirjatutkimus käsittelee Vaasan hovioi­keuden perustamista ja hovioikeuden varhaista toimintaa erityisesti muutoksen­hakutuomioistuimena. Vaasan hovioikeuden kautta hahmotetaan tarkemmin hovioikeuksien tehtäviä ja ylemmän oikeudenkäytön luonnetta 1700-luvun lopulla, modernin oikeuden kynnyksellä.

Hovioikeuden perustaja Kustaa III painotti huolenpitoa oikeuden hakijoista ja näiden mahdollisuuksista saada oikeutta. Oikeudenkäytön kehittäminen oli osa reformia, jonka avulla pyrittiin kehittämään Suomen olosuhteita. Hovioikeu­den perustaminen vahvisti kuninkaan mainetta valistuneena hallitsijana, mutta se myös toi parannuksen ruuhkaantuneen Turun hovioikeuden toimintaan.

Hovioikeuden perustamisasiakirjojen kautta teoksessa tarkastellaan lähem­min hovioikeuden perustamissyitä. Empiirinen aineisto puolestaan kertoo, oli­ko uudelle hovioikeudelle käytännössä tarvetta. Lähdeaineiston kautta saadaan tietoa oikeuden hakijoista, tyypillisistä muutoksenhakujutuista sekä 1700-luvun ylioikeudelle ominaisesta tavasta soveltaa oikeutta ja perustella tuomioitaan.

Tutkimuksessa hahmottuu kuva varhaismodemista muutoksenhakua painotta­vasta instanssista, joka oli professionaalisempi ja byrokraattisempi kuin edelli­sen vuosisadan hovioikeudet.

Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2009.