Sosiaali- ja terveysjärjestön oikeudellinen asema hyvinvointipalvelujen järjestämisessä: tutkimus julkista avustusta saavan yhdistyksen asemasta hankintasääntöjen näkökulmasta

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen oikeudellista asemaa hyvinvointipalvelujen toteuttamisessa. Vaikka erityisenä tarkastelunäkökulmana on ollut äskettäin uudistettu julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö, järjestöjen asemaa on jouduttu arvioimaan myös muun yleisen lainsäädännön perusteella. Tutkimusmetodi on johdettu perusoikeusmyönteisestä laintulkintatavasta, millä on pyritty ratkaisemaan myös Euroopan yhteisön oikeuden ja kansallisen oikeu­den välisiä hankalia jännitteitä.

Tutkimuksessa on selvitetty, millä tavoin yhteisön oikeus ja yhteisöjen tuo­mioistuimen ratkaisukäytäntö rajoittavat kansallista sosiaaliturvajärjestelmää koskevaa päätöksentekoa ja millaisin ehdoin ne antavat sille tilaa. Samalla on tarkasteltu sitä, millä tavoin hyvinvointipalvelujen järjestämistä koskevat yhtei­sön oikeuden periaatteet sisältyvät jo kansalliseen lainsäädäntöön.

Tutkimuksen kohteena olevien yleishyödyllisten ja aatteellisten järjestöjen historiallinen erityisasema on perustunut niiden sosiaalipoliittiseen tarkoituk­seen. Vastausta on haettu myös siihen, millainen merkitys toiminnan tarkoituk­sella on järjestöjen tulevaisuuden tehtäväroolin kannalta. Järjestöjen erityisase­maa on arvioitu erityisesti hankintasääntöjen kannalta. Sisämarkkina- ja kilpai­lusääntöjen kannalta vähiten ongelmia aiheuttaa ns. vastikkeeton kansalaisjärjestötoiminta. Tutkimuksen käytännön johtopäätöksenä on, että sosiaali- ja terveys­palvelumarkkinoiden kehittyessä on entistä pienemmät mahdollisuudet sille, että julkisin avustuksin rahoitetuille järjestöille voitaisiin varata yrityksiin nähden erityisasema palvelujen tuottajana.

Tutkimuksessa arvioidaan kriittisesti myös sitä, miten hankintalaki toteuttaa sosiaali- ja terveyspalveluhankintoihin liittyviä yleisiä tavoitteita ja miten sään­töjen laadinnassa on otettu huomioon sosiaalilainsäädännön perusteisiin sisälty­vä terveydenhuollon potilaan tai asiakkaan integriteetin turvaamisen vaatimus. Lisäksi pohditaan, olisiko oikeudellisia perusteita sille, että sosiaali- ja terveys­palvelujen kilpailuttaminen varattaisiin vain voittoa tavoittelemattomille yhtei­söille.

Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2007.