"Suosiosta ja armosta" : tutkimus armahdusoikeuden historiasta autonomian ajan Suomessa

##submission.downloads##

Författare

Toomas Kotkas

Nyckelord:

armahdus, oikeushistoria, etiikka, oikeusfilosofia

Synopsis

Armahduksen teema on noussut 1990-luvun kansainvälispoliittisten tapahtumien seurauksena niin julkisen keskustelun kuin tieteellisen tutkimuksenkin kohteeksi. Aika ajoin myös presidenttien myöntämiä armahduksia on käsitelty kotimaisissa tiedotusvälineissä. Kasvaneesta mielenkiinnosta huolimatta armahduksen historiallinen ulottuvuus on jäänyt vähemmälle huomiolle. 

Kirjassa keskitytäänkin armahduksen - tarkemmin armahdusoikeuden - historialliseen tarkasteluun. Tutkimuksessa esitetään kaksi kysymystä. Ensinnäkin, minkälaista oli hallitsijoiden armahduskäytäntö autonomisessa Suomessa? Käyttivätkö keisarit armahdusoikeutta ajaak­seen henkilökohtaisia etujaan, vai oliko armahdusoikeuden käyttö jollakin tapaa säännelty? Toiseksi, miten 1800-luvulle ajoittunut rikosoikeuden modernisaatio vaikutti armahdusoikeuteen?

Empiirisen aineiston tarkastelu osoittaa, että armahdusoikeuden käyttö oli koko tutkimus­ajanjakson (1821-1901) erittäin säännönmukaista. Armahduskäytännön säännönmukaisuutta selitetään muun muassa sillä, että armahdusvaltaa oli huomattavassa määrin delegoitu senaa­tin oikeusosastolle, mistä syystä armahdusten edellytyksistä puolestaan säänneltiin keisareiden antamissa säädöksissä. Tutkimuksessa armahdusoikeuden käyttöä autonomisessa Suomessa luonnehditaankin legalistiseksi. Rikosoikeuden modernisaatio sen sijaan kavensi armahdus­oikeuden käyttöalaa, sillä sitä ei enää tarvittu lieventämään epäoikeudenmukaisiksi katsottuja rangaistuksia. Toisaalta rikosoikeuden modernisaatio toteutettiin osittain juuri armahdusoikeuden käytön kautta ennen lainsäädäntötason muutoksia.

Kirjan neljännessä luvussa empiirisestä aineistosta tehtyjä keskeisiä havaintoja tarkastellaan teoreettisesta näkökulmasta käsin. Teoreettisen viitekehyksen tarjoaa Michel Foucault'n länsimaisten kontrollijärjestelmien muutosta ja modernin kontrollin luonnetta käsittelevät kirjoitukset. Armahdusvallan justifikaatio noudatteli autonomian ajalla edelleen Foucault'n luonnehtiman juridis-diskursiivisen vallankäytön piirteitä. Sen sijaan armahduskäytännöstä on tunnistettavissa piirteitä, jotka heijastelevat biovallalle ominaisia tekniikoita ja diskursseja.

Viimeisessä luvussa pohditaan armahdusoikeutta nykypäivän kontekstissa. Keskeisenä väitteenä on, että legalistisesta perinteestä huolimatta armahdusoikeuden käyttöalaa tulisi supistaa entisestään, jotta armahdusoikeus vastaisi paremmin sen filosofista luonnetta. 

Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2003.

##submission.downloads##

Publicerad

2003-01-01

Online-ISSN

2814-8053

Print-ISSN

0356-7206