Menettelyn joutuisuus oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin osatekijänä: erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön valossa

Oikeudenkäynnin joutuisuus on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina. Suomi on vuonna 2000 saanut ensimmäiset oikeudenkäynnin kestoa koskevat ratkaisut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, ja ratkaisujen määrä on jatku­vasti kasvanut. Viime vuosina on annettu erityisesti rikosprosessin kestoa koske­via ratkaisuja.

Tämä teos on yleisesitys prosessin joutuisuusvaatimuksesta osana oikeuden­mukaista rikosasioiden oikeudenkäyntiä. Teoksessa selvitetään, mitä seikkoja on otettava huomioon arvioitaessa prosessiin kuluneen ajan kohtuullisuutta ja miten syytetyn oikeudet vaikuttavat prosessin kestoon. Euroopan ihmisoikeustuomio­istuimen ratkaisukäytännön kautta hahmotellaan prosessin keston arviointipe­rusteita ja prosessin kohtuuttoman keston johdosta suoritettavaa hyvitystä. Tar­kastelussa on otettu huomioon myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen sekä korkeimman oikeuden tulkintoja. Teoksessa käydään läpi Euroopan ihmisoikeus­tuomioistuimen vuoden 2006 loppuun mennessä Suomea vastaan antamat rikos­prosessin kestoa koskevat ratkaisut ja otetaan kantaa kotimaisen rikosprosessin mahdollisiin ongelmakohtiin.

Teos sisältää katsauksen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja prosessin joutuisuusvaatimuksen historialliseen kehitykseen. Siinä tarkastellaan yleisellä tasolla myös ihmisoikeussäännösten asemaa oikeuslähteiden joukossa ja näiden säännösten tulkintametodeja eri yhteyksissä.

Teos on hyödyllinen kaikille niille, joiden toimet voivat vaikuttaa rikosoikeu­denkäynnin kestoon käytännössä, kuten tuomioistuimessa työskenteleville laki­miehille, syyttäjille ja asianajajille. Käytännön esimerkkien lisäksi se tarjoaa myös teoreettisemman viitekehyksen aiheen tarkastelulle.

Väitöskirja: Lapin yliopisto, oikeustieteiden tiedekunta, 2007.