Hallintolainkäytön tehostaminen : tutkimus hallintolainkäytön organisaatio- ja prosessisäännösten kehittämistarpeista

Hallintotuomioistuinten menettelystä säädetään 1996 joulukuussa voimaan tulleessa hallintolain­käyttölaissa. Tämän lain lisäksi muutoksenhakuasioiden käsittelystä on runsaasti muuta lainsää­däntöä. Lain keskeisiä menettelysäännöksiä tuomioistuimen selvittämisvelvollisuudesta, suullisen käsittelyn järjestämisestä sekä osapuolten asemasta prosessissa sovelletaan yleisesti kaikissa hallin­tolainkäyttöasioissa. Koska menettelysäännökset ovat suppeita ja puitelainsäädännön omaisia, rat­kaisutoiminnassa merkityksellisiä ovat oikeuskäytännössä syntyneet oikeusperiaatteet. Tällainen menettely ei ole prosessin osapuolten kannalta selkeää.

Väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan keskeisten menettelysäännösten kehittämistarpeita lähtien erityisesti perustuslain 21 §:ssä säädetystä velvoitteesta turvata lailla oikeudenmukaisen oikeuden­käynnin toteutuminen. Hallintolainkäytössä käsiteltäviä asiaryhmiä ominaispiirteineen tarkastellaan tarkemmin ryhmiteltyinä kunnallisvalitukseen, sosiaalivalitukseen ja verovalitukseen. Tarkastelulla havainnollistetaan tuomioistuimen toimivallassa ja siten myös virallisperiaatteen toteutumisessa olevia huomattavia käytännön eroja.

Keskeinen näkökulma hallintolainkäytön kehittämiseen on ratkaisutehokkuuden ajallinen ja si­sällöllinen parantaminen. Nykyisin useimmat asiat käsitellään samassa laajuudessa kahdessa peräk­käisessä, samalla tavoin organisoidussa tuomioistuinasteessa.

Tehostamistarpeita tarkastellaan myös suhteessa ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytännössä kehittyneisiin kantoihin koskien erityisesti 6. 1 artiklassa säädettyä käsittelyn joutuisuutta sekä suh­teessa yhteisön oikeuden tehokkuusperiaatteeseen.

Juttujen viipymistä tarkastellaan lisäksi pienimuotoisen empiirisen tutkimuksen avulla, jossa aineistona on käytetty Hämeenlinnan hallinto-oikeuden vuosina 2000-2002 hallintovalituksena ratkaisemia asioita sekä näiden jatkovalituksia. Tutkimuksen perusteella erityisesti sellaisissa asia­ryhmissä, joissa valittaja on muutoinkin heikossa prosessuaalisessa asemassa mm. sairauden tai heikon toimeentulon vuoksi. juttujen kokonaiskäsittelyajat ovat muodostumassa kohtuuttoman pitkiksi.

Hallintolainkäytön lainsäädännöllistä kehittämistä pidetään tarpeellisena mm. sen vuoksi, että Suomessa ei ole voimassa tehokasta kansallista oikeussuojakeinoa oikeudenkäyntien viipymisen estämiseksi eikä jo tapahtuneen viipymisen korvaamiseksi. Tutkimuksessa esitetään muutoin hal­lintolainkäytön menettelysäännösten ja oikeussuojakeinojen täsmentämistä ja täydentämistä.

Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2005.