Ympäristö oikeutena

Kansainvälisen ympäristöoikeuden muotoutumisesta lähtien ajatus ihmis- ja perusoikeuksien ja ympäristönsuojelun keskinäisyhteydestä on ollut kiistaton. Tutkimuksessa arvioitavina ovat aineelliset ja menettelylliset ympäristölliset oikeudet, joihin teoksen nimi Ympäristö oikeutena viittaa.

Teoksessa tarkasteltavina ovat aineelliset ympäristölliset oikeudet ja niiden määrittely. Oikeuksien määrittelyssä ratkaisevaksi on noussut niiden eettisen perustan uudelleenarviointi sekä oikeuksien määrittelyn ja toteuttamisen ekologisten rajoitusten tunnistaminen. Arvioitavana on, miten aineelliset ympäristölliset oikeudet ovat yhdistettävissä luonnon itseisarvoa kunnioittavaan lähtökohtaan.

Oikeuksien määrittelyn ohella tarkasteltavina ovat Euroopan unionin ympäristösääntely ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan ympäristösäännös ympäristöllisten oikeuksien toteuttamisen näkökulmasta. Luonnon itseisarvon kunnioitukseen perustuvan eettisen sitoumuksen myötä nousevat esiin myös ympäristön oikeudet ja ihmisten vastuu ja velvollisuudet ympäristöllisiä oikeuksia täydentävinä, mutta myös niiden toteuttamista rajoittavina lähestymistapoina.

Menettelyllisten ympäristöllisten oikeuksien toteuttamisessa eräänlaista käännettä merkitsi Århusissa vuonna 1998 allekirjoitettu tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehty yleissopimus. Sopimus ilmentää kansainvälisesti yleistyvää suuntausta säännellä pikemminkin menettelyjä kuin aineellisia tavoitteita. Tutkimuksessa menettelyllisiä oikeuksia tarkastellaan sopimuksen lähtökohdista.

Sopimuksen tavoitteiden ja sopimusmääräysten käsittelyn ohella selvitetään sopimuksen täytäntöönpanon vaikutuksia Euroopan unionin ympäristöoikeudelliseen sääntelyyn. Unionissa sopimuksen merkitystä lisää se, että unionin jäsenvaltioiden ohella Euroopan yhteisö on allekirjoittanut sopimuksen. Sopimus tulee sovellettavaksi yhteisön toimielimiin ja edellyttää sopimuksen mukaisten menettelyllisten oikeuksien turvaamista myös yhteisön tasolla tehtävässä ympäristöllisessä päätöksenteossa.

Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2004.