Lautakuntamenettely kuluttajariitojen ratkaisukeinona

Teos lukeutuu access to justice -tutkimussuuntauksen piiriin, jonka kohteena on kansalaisten oikeuksien tosiasiallinen toteutuminen. Sen kritiikin kohteena on usein ollut perinteinen riitaprosessi, joka prosessikynnyksen korkeuden vuoksi on yleensä soveltumaton kansalaisten oikeusriitojen ratkaisukeinoksi. Tämän vuoksi access to justice -tutkimussuuntauksen mielenkiinnon kohteina ovat olleet erilaiset vaihtoehtoiset riidanratkaisumenetelmät (alternative dispute resolution) keinoina edistää oikeuksien toteutumista erityisesti yksityishenkilöille tyypillisissä riitatilanteissa. Varsin suosittu keino eri maissa on ollut erilaisten lautakuntatyyppisten riidanratkaisuelinten perustaminen. Myös Suomessa tämä ilmiö on selvästi havaittavissa.

Väitöskirjassa tarkastelun kohteina ovat oikeuden laadun ja saatavuuden toteutuminen vuonna 1978 toimintansa aloittaneessa kuluttajavalituslautakunnassa. Lautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia kuluttajien siinä vireille panemissa yksittäisissä riita-asioissa. Tutkimustehtävänä on selvittää, kuinka hyvin lautakunta on onnistunut sille asetetussa tavoitteessa edistää kuluttajien yksilöllisten oikeuksien toteutumista sekä millä eri keinoin lautakunnan toimintaa voitaisiin kehittää. Lautakunnan ratkaisujen oikeudellisen laatutason selvittämiseksi tutkimuksessa tarkastellaan lautakunnan toimintaa koskevaa sääntelyä sekä sitä velvoittavia yleisiä menettelyperiaatteita. Lisäksi tarkastellaan sitä, minkälaiset mahdollisuudet lautakunnalla on hankkia ja vastaanottaa riidanalaisia tosiseikkoja koskevia todisteita sekä kuinka hyvät edellytykset sillä on tehdä aineellisesti laadukas ratkaisu kerätyn aineiston perusteella. Lautakunnalla on myös velvollisuus edistää sovintoratkaisujen syntymistä käsittelemissään asioissa.

Tutkimuksessa tarkastellaan aktiivisen lautakuntasovittelun etenemisvaiheita käyttäen vertailukohteena tuomioistuinsovittelua, jonka aktiivisuutta pyrittiin selvästi lisäämään vuoden 1993 menettelyuudistuksella. Tutkimuksessa tarkastellaan oikeuden saatavuuden toteutumista lautakuntamenettelyssä käyttäen arviointikriteereinä käsittelyn kustannuksia ja kestoa sekä lautakunnan tekemien hyvityssuositusten noudattamisastetta. Tähän liittyen tutkimuksessa tarkastellaan myös erilaisia keinoja, joiden avulla lautakunnan ratkaisujen noudattamisastetta voitaisiin parantaa. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sitä, miten lautakunnan ratkaisujen muuttaminen täytäntöönpanokelpoisiksi voitaisiin toteuttaa ilman, että se edellyttäisi lautakuntamenettelyn muuttumista nykyistä olennaisesti muodollisempaan suuntaan.

Vaikka tutkimus onkin sinänsä rajattu koskemaan vain kuluttajariitojen ratkaisemista, on monilla siinä käsiteltävillä kysymyksillä merkitystä pohdittaessa lautakuntamenettelyn ja vaihtoehtoisen riidanratkaisun soveltuvuutta ja kehittämismahdollisuuksia myös muiden riita-asioiden ratkaisemisessa. Sen vuoksi teos on kuluttajariitojen parissa työskentelevien lisäksi hyödyllinen myös kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita access to justice -tutkimussuuntauksesta ja erityisesti vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta. 

Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2003.