Markkinavoiman sääntely EY:n ja Suomen kilpailuoikeudessa

Tutkimuksen kohteena on markkinavoiman sääntely EY:n ja Suomen kilpailuoikeudessa. Markkinavoimalla tarkoitetaan yrityksen kykyä hinnoitella yli kilpailullisen hintatason tai muutoin vaikuttaa kilpailuolo­suhteisiin esim. sulkemalla muita yrityksiä markkinoiden ulkopuolelle. Kilpailijoiden välinen kartelli tai määräävän markkina-aseman väärinkäyttö voi nostaa järjestelyyn osallisten yritysten markkinavoimaa tavalla, joka haittaa kilpailun toimivuutta. Merkittävä yrityskauppa voi keskittää markkinarakennetta ja estää tehokkaan kilpailun. Seurauksena voi olla innovaatiokilpailun hiipuminen tai tehokkaan tuotantovaihtoehdon syrjäytyminen markkinoiden ulkopuolelle. Merkittävän tuotannontekijän kalleus, huono saatavuus tai laatuun liittyvät ongelmat heikentävät koko kansantalouden kilpailukykyä. Toisaalta järjestely voi olla tarpeen kansainvälisen kilpailun edellyttämän yrityskoon tai riittävien tutkimus- ja tuotekehitysresurssien saavuttamiseksi.

Kilpailuoikeudessa haetaan tasapainotilaa sääntelyn tehokkuuden ja oikeusturvan välillä. Normien tulisi olla yhtäältä joustavia, mutta tärkeätä on myös niiden ennakoitavuus. Tutkimuksessa selvitetään, milloin markkinavoiman hankkiminen on hyödyllistä ja tehokkuutta lisäävää ja toisaalta, milloin se on haitallista. Tutkimuksessa pyritään löytämään ratkaisuperusteita ja antamaan tulkintasuosituksia kilpailuoikeudelliselle päätöksenteolle.

Tutkimuksen teoreettisessa osassa luodaan perusta kilpailuoikeuden metodille ja yleisille opeille. Määräävän aseman käsitettä lähestytään eklektisesti neljästä eri näkökulmasta. Lisäksi luodaan pohja kollektiivisen markkinavoiman myöhemmälle tarkastelulle. Punaisena lankana tutkimuksen metodisessa osassa haetaan välineitä talous- ja oikeustieteellisen lähestymistavan yhteensovittamiseksi. Tutkimuksen laajassa oikeusdogmaattisessa osassa käsitellään perusteellisesti kolmea ongelmakokonaisuutta: kartelleja, määräävän aseman väärinkäyttöä ja yrityskauppavalvontaa. EY:n ja Suomen kilpailuoikeudessa valittuja ratkaisuja verrataan toisiinsa. Pyrkimyksenä on samalla kaiken aikaa käytännön tulkintasuositusten antaminen. Johtopäätösosassa vedetään langat yhteen ja pohditaan sitä, mitä muutoksia EY:n kilpailu­oikeuden modemisaatio tuo kilpailuasioiden käsittelyyn.

Väitöskirjan merkitys liittyy toisaalta oikeudenalan taloudellis-yhteiskunnallisiin perusteisiin ja tieteelliseen metodiikkaan, toisaalta oikeuden substanssiin. Tutkimus tulee epäilemättä muodostamaan Suomen kilpailuoikeudellisen kirjallisuuden perusteoksen.

Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tidekunta, 2003.