Happy Ship? Etnografinen tutkimus suomalaisista ja filippiiniläisistä merimiehistä suomalaisilla rahtilaivoilla

Tarkastelen tutkimuksessani Suomen lipun alla purjehtivilla rahtilaivoilla työskentelevien miehistöjen laivaelämää keskittyen miehistön yhteistyöhön ja arjen rakentumiseen työyhteisössä. Kohteena olevat laivat olivat sekamiehitettyjä, mikä tarkoitti kolmea kansallisuutta, suomalaisia, virolaisia ja filippiiniläisiä samassa miehistössä. Aineistoni pohjalta selvitän, minkälaisen inhimillisten kohtaamisten verkoston laivan tilalliset ja toiminnalliset arjen käytänteet muodostavat ja miten kulttuurinen diversiteetti ja merenkulun rakenteellinen hierarkia siihen vaikuttavat. Tarkastelun kohteena on myös se, minkälaisen turvallisuuteenkin vaikuttavan arkisen laivaelämän tällä tavalla saavutettu yhteisyys muodostaa. Tutkimus edustaa etnografian avulla tuotettua kulttuurianalyysia.

Tutkimuksen aineistot koostuvat vuosina 2013 2015 kolmella Suomen lipun alla purjehtivalla rahtilaivalla suorittamistani kenttätöistä. Kukin kenttätyöjakso kesti kuukauden verran; yhteensä kolmen kuukauden oleskelu laivoilla tuotti 238 sivua kenttätyöpäiväkirjoja sekä 46 henkilön haastattelut. Aineisto on analysoitu käyttäen etukäteen laaditusta haastattelun teemarungosta poimittuja asiasanoja, jotka liittyvät merimiesten kotitaustaan, syihin lähteä merille, työskentelyyn ja vapaa-aikaan laivalla sekä suhtautumiseen yhteistyöhön ja työskentelyyn sekamiehistössä. Olemistani näillä laivoilla olen reflektoinut muun muassa akateemisuuden, merimieheyden, iän ja naisena olemisen näkökulmista.

Tutkimuksen keskeisin kiinnostuksen kohde on miehistön kulttuurisen diversiteetin ja laivan hierarkian muodostama yhteiselämä, eräänlainen meshwork. Suomalaisten ja filippiiniläisten käsitykset hierarkiasta poikkesivat toisistaan suomalaisten kannattaessa tasa-arvoisempaa paradigmaa, kun taas filippiiniläiset olivat tottuneempia selkeään työnjakoon ja hierarkian mukaiseen asemaan. Erityisissä vapaammissa tilanteissa nämä asetelmat kuitenkin kääntyivät päinvastaisiksi: esimerkiksi messissä suomalaiset istuivat määrätyillä paikoillaan filippiiniläisten ruokaillessa vapaammin. Miehistön sisäistä yhtenäisyyttä hiersi suomalaisten kokema uhka työpaikkojen häviämisestä johtuen edullisemmin ehdoin palkatusta kilpailevasta työvoimasta. Filippiiniläisiä puolestaan vaivasi suomalaisia työtovereitaan heikommat edut: samasta työstä maksettiin huonompi palkka, eikä työsuhde ollut pysyvä.

Tutkimukseni mukaan suomalaisessa sekamiehityksessä miehistö oli jakautunut kulttuurisesti kahtia eri kansallisuuksien viettäessä aikaansa pääosin omissa porukoissaan. Kansainvälisillä laivoilla, joissa miehistö koostuu useammasta kuin kolmesta kansallisuudesta, eri kansallisten ryhmien jaottelua ei tapahdu samassa määrin. Tutkimuksissa onkin todettu, että jos kansallisuudet ovat pieniä, on ystävyyssuhteita helpompi muodostaa yli kansallisuus-, hierarkia- ja osastorajojen. Suomalaisissa sekamiehitetyissä laivoissa yhteiselo toimi lähinnä eräänlaisen kohteliaan isäntä-vieras-asetelman hengessä; toisiin tutustuttiin, mutta ystävyyssuhteiden näkökulmasta suhteet vaikuttivat vielä varovaisilta ja etäisiltä. Laivat olivat myös leimallisesti suomalaisia työnteon ja esimerkiksi ruokailun noudattaessa suomalaisille laivoille tyypillisiä tapoja. Myös varustamot pitivät yhteyttä pääosin suomalaisiin päällystön jäseniin marginalisoiden näin filippiiniläiset perämiehet ja konemestarit.

Selkeitä haasteita yhteistyön toimivuudelle asetti erityisesti filippiiniläisen kansipäällystön työskentely. Filippiiniläiset perämiehet koettiin suomalaisten ja virolaisten taholta epäitsenäisiksi työntekijöiksi, joille ei voi antaa oma-aloitteisuutta edellyttäviä tehtäviä, vaikka työskentely vahtiperämiehenä sitä edellyttää. Tätä seikkaa olen tarkastellut superdiversiteetin näkökulmasta huomioiden merimiesten yksilölliset polut päätyä merille töihin. Filippiiniläisillä on taustallaan valtion organisoima järjestelmä lähettää kansalaisiaan ulkomaille töihin. Useat merimiesten itsensä korostamat piirteet, kuten sopeutuvaisuus ja uhrautuvaisuus periytyvät tästä järjestelmästä. Lisäksi heidän asemallaan perheen ja suvun pääasiallisena elättäjänä on merkitystä työhön orientoitumisessa. Pelko työpaikan menettämisestä aiheuttaa muun muassa riskien välttelyä, mikä osaltaan vaikutti heidän maineeseensa epävarmoina ja epäitsenäisinä työntekijöinä.

Aineiston pohjalta voidaan kuitenkin nähdä mahdollisuuksia kehittää suomalaisesta sekamiehityksestä järjestelmä, joka tukee miehistön kehittymistä yhtenäiseksi ja toisia osapuolia hyväksyväksi yhteisöksi. Tässä auttaa muun muassa suomalaisilla aluksilla jo omaksuttu yhteismessi, joka ei lähtökohtaisesti erottele päällystöä ja miehistöä eri tiloihin. Kannustaminen yhteisen vapaa-ajan viettoon sekä selkeät säännöt työnteossa auttavat yksilöitä sopeutumaan uuteen kulttuurisesti monimuotoiseen yhteiseloon.