Kutsu osallistua tieteelliseen toimintaan: Etnografisia näkökulmia monitieteisen kyselytoiminnan yhteistyöhön ja käytäntöihin

Laadulliset teemakyselyt muodostavat erityisen tutkimusaineistojen tuottamisen menetelmän kenttätöiden, haastattelujen ja puolistrukturoitujen kyselyiden rinnalla. Menetelmä on perustunut kyselylehtisen ja kysymysluettelon lähettämiseen postitse tutkijoita avustaville ihmisille, jotka kirjoittivat paperiarkeille havaintojaan ja kokemuksiaan lähialueensa tai lähipiirinsä tapahtumista, tiedoista ja muistitiedoista esimerkiksi kansanelämäntutkimuksen alalta. Tämän tutkimuksen pohjalla on monitieteinen ja yhteistoiminnallinen prosessi, jossa kansalaiset kutsuttiin tuottamaan aineistoa Turun yliopiston sosiologian ja uuden kansatieteen oppiaineen opetukseen ja tutkimukseen. Työn näkyvänä muotona on Tiedusteluja kansallisten tieteiden alalta -kyselylehtisten sarja.

Tässä tutkimuksessa kuvailen kyselysarjan lähtökohdasta Turun yliopiston HKTL-arkiston TYKL-kokoelmiin paikantuvaa tutkimusaineistojen tuottamisprosessia. Hahmotan kyselylehtisten sarjaa ja sitä ympäröiviä arkistoaineistoja sekä eriaikaisista tutkimuskäytännöistä käytyjä keskusteluja. Pohdin, miten kansalaisille suunnattua [kysely]toimintaa suunniteltiin ja toteutettiin, ja millaisiin tiedollisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen prosesseihin, tilanteisiin ja käytäntöihin sen yhteistoiminnalliset muodot perustuivat. Näkökulmani on etnografinen ja analyyttiset käsitteeni ammentavat erilaisista tilateoreettisista lähestymistavoista ja käytännöistä. Niiden avulla pyrin syventämään ymmärrystä kyselytoiminnassa sovellettujen metodien monialaisista kytköksistä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin sekä tieteellisiin muutoksiin.

Kyselysarjan käynnisti vuonna 1958 sosiologian professori Esko Aaltonen (1893–1966) toimiessaan Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa sosiologian ja uuden kansatieteen laitoksen esimiehenä. Olen ajoittanut monitieteisen yhteistyön vuosiin 1958–1962, jolloin kyselylehtisiä ilmestyi 14. Niissä julkaistiin kaikkiaan 28 kyselyä, joista 12 toteutti sosiologia ja 13 kansatiede rinnakkain ja vuorotellen. Kolme maaseututyöväelle suunnattua ammattiryhmäkyselyä sosiologian ja kansatieteen laitokset toteuttivat sen sijaan tiiviimmässä yhteistyössä. Keskityn työssäni sosiologisiin kyselyihin ja siihen tieteelliseen yhteistyöhön, jonka pohja rakentui säännöllisestä toiminnasta kyselylehtisen metodin parissa. Yhteistyössä oli olennaista muotoilla lehtiset tutkimukseen kutsutuille kansalaisille innostaviksi ja saavutettaviksi ja samalla edistää laitosten tutkimusprofiileihin sopivia ohjelmallisia tehtävänantoja.

Esko Aaltosta ja monia muita kansallisten tieteiden tutkijoita yhdisti myös aktiivinen toiminta Kotiseutuliitossa ja muissa perinteenkeruuta harjoittaneissa kansallisissa järjestöissä. Näiden järjestöjen kautta tapahtui myös kansalaisten ohjaamista ja perehdyttämistä keruutyöhön ja kyselyvastaamiseen, tiedonkäsittelyyn ja muihin kyselyiden edellyttämiin tutkimuskäytäntöihin. Kyselyihin vastanneille tieteen harrastajille muotoiltiin käytännöllisiä tehtävänantoja Esko Aaltosen julkaisemissa Kotiseututyön oppaissa (1948, 1953, 1963). 1950- ja 1960-luvulla huomio kiinnitettiin vähitellen aineistojen keruusta moderniin maaseutusosiologiaan ja aineistojen uusiin käyttöyhteyksiin modernisoituvan yhteiskunnan vaatiman yhdyskuntasuunnittelun parissa. Tavoitteiden ja metodien muuttuminen sekä kyselytoiminnan moninaisuus ja moniäänisyys käy ilmi erityisesti kyselyiden kysymyksenasetteluiden pohjalta tunnistamissani erilaisissa tutkimusohjelmissa. Toisiaan seuraavista tutkimusohjelmista voi lukea 1950- ja 1960-luvun vaiheessa metodeissa tapahtuneita muutoksia. Esimerkiksi kenttätöiden merkitys alkoi vähitellen korostua ja kyselytoiminta hahmottua tutkijoiden kansalaisille ulkoistaman aineistonkeruun kaltaisena passiivisena kenttätyönä. Aineiston keruuseen liittyi kuitenkin lukuisia metodisia tavoitteita ja haasteita, joita tarkastelen kyselytoiminnasta poimimieni esimerkkien kautta ja pohtimalla millaisia vastaamisen edellytyksiä kyselytoimintaan ja henkilötietolomakkeisiin kytkeytyi. Lopuksi pohdin kyselytoimintaan ja kyselemiseen liittyviä ongelmakohtia ja mahdollisuuksia kehittää kyselytoiminnan pitkäaikaisia käytäntöjä yhteydessä esimerkiksi kestävyys- ja kansalaistieteiden näkökulmien kanssa.