Narratiivinen tutkijuus ja tietäminen etnografiassa

Väitöskirjani aiheena on tutkijan subjektin merkitys 2010-luvun suomalaisessa etnografisessa tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimustapani yhdistää etnografiaa narratiiviseen tutkimustapaan: olen kiinnostunut siitä, miten tutkijuus rakentuu osana etnografista kerrontaa ja tiedon muodostusta. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Mikä on tutkijan merkitys etnografisen tiedon tuottamisessa, 2) Miten etnografisen tiedon muodostumista käsitellään tutkimustekstissä, 3) Mitkä kirjoittamisen reunaehdot ohjaavat tutkijaa työssään, ja 4) Miten tutkijan subjekti rakentuu aineistossa narratiivisesti ja kontekstuaalisesti? Tutkimukseni aineistona on 17 suomenkielistä etnografista väitöskirjaa, jotka on julkaistu suomalaisissa yliopistoissa 2010-luvulla. Lisäksi haastattelin videopuhelun kautta yhdeksää väitöskirjantekijää ja sain kirjalliset vastaukset kolmelta.

Tutkimuksessani tarkastelen lähiluvun ja refleksiivisen kirjoittamisen avulla etnografista metodologiaa, kirjoittamista ja tiedon tuottamista, ja tutkijan subjektia näiden osana. Narratiivisen tutkimustavan kautta analysoin etnografista tutkimustekstiä tieteellisenä narratiivina, jossa tutkija representoi ja konstruoi tutkimaansa kulttuuria ja myös itseään tekstuaalisesti. Teoreettinen viitekehykseni pohjautuu narratiiviseen kulttuurintutkimukseen, kognitiiviseen narratologiaan, konstruktivistiseen tietoteoriaan ja hermeneutiikkaan. Tutkimukseni liittyy keskusteluihin tutkijan roolista ja etnografisen tiedon merkityksestä humanistisissa ja yhteiskunnallisissa tieteissä, sekä laajempiin keskusteluihin siitä, miten tutkimustietoa kerronnallistetaan nykyajassa.

Tutkimukseni aineistossa tutkijan subjekti rakentuu erilaisten kokemusten, pyrkimysten ja reunaehtojen ristipaineessa. Kiinteyden ja pysyvyyden sijaan etnografisissa narratiiveissa näkyy jännitteinen liike erilaisten mahdollisuuksien ja positioiden välillä. Nämä jännitteet kiteytyivät tulkinnassani kuuteen dikotomiseen vastinpariin: akateemisuus ja henkilökohtaisuus, vapaus ja vastuullisuus, kertojuus ja välittäjyys, omaperäisyys ja dialogisuus, emotionaalisuus ja analyyttisyys, sekä refleksiivisyys ja näkymättömyys. Johtopäätöksissä esitän lisäksi, että etnografinen tieto kytkeytyy monin tavoin tutkijan kehollisuuteen ja toisaalta niihin narratiivisiin keinoihin, joita tekstissä hyödynnetään. Koska tutkija on kertojana osa etnografisen tekstin epistemologiaa, tutkimuksen refleksiivisyys tulisi ulottaa myös itse kirjoittamisprosessiin.