Monipaikkainen Viipuri: Muistitietotutkimus siirtoväen kaupunkilaisesta karjalaisuudesta

Muistitietotutkimus käsittelee Viipurista ja sen lähialueilta evakkoon lähteneiden muistelukerrontaa ja sen kautta ilmenevää kaupunkilaista karjalaisuutta. Lisäksi analysoidaan Viipuria ja sen asukkaiden monipaikkaisuutta ja sodan kokemuksia suhteessa hegemoniseen kertomukseen, joka on vaikuttanut siirtokarjalaiseen kulttuuriin ja identiteettiin. Tutkimus perustuu haastatteluaineistoon, joka tuotettiin vuosina 2000–2002 Helsingin yliopiston kansatieteen oppiaineen ja Karjalan Liiton yhteistyönä toteuttamassa Karjalaisista siirtokarjalaisiksi -muistitietohankkeessa. Videoiduissa haastatteluissa oli mukana noin 330 luovutetun Karjalan pitäjien ja kuntien entistä asukasta, joista on rajattu tutkimuksen aineistoksi 40 viipurilaistaustaisen haastattelua. Viipuri tai sen kaupunginosa oli aineistossani muistelukerronnan kirvoittaja ja vertaisyhteisön muovaaja. Muistelijat edustavat laajaa ryhmää ammatteja työväestöstä koulutettuihin. Haastattelujen perusteella muodostuu kuva siitä, miten he sanoittivat siirtokarjalaisuuttaan 2000-luvun alussa.

Haastattelut olivat luonteeltaan dialogisia, puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joissa yhdistyivät sekä elämäkerrallinen ote että siirtokarjalaisen identiteetin kannalta keskeiset aihealueet. Analyysin kohteena on erityisesti se, miten haastateltavat muistivat ja kokivat evakkoon lähtönsä kotiseuduiltaan lapsuudessaan, aikuisina tai nuorina aikuisina, millaisia kokemuksia heillä oli evakkomatkoiltaan ja miten heidän asettumisensa uudelle kotiseudulle eteni ja millaisia olivat heidän siirtokarjalaisuutensa ilmenemismuodot haastatteluhetkellä. Haastattelumateriaali ilmentää muistamisen ja muistelun dialogisuutta ja materiaalisuutta, jotka ilmenevät konkreettisina niin muisteltuina paikkoina kuin sosiaalisina ja materiaalisina muistelun käytäntöinä.

Muistelukerrontaa tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: karjalaisesta ja kaupunkilaisesta. Tulkitaan sekä niiden yksilöllistä erityisyyttä ja kollektiivisia merkityksiä että niiden suhdetta laajemmin tunnettuun kuvaan siirtokarjalaisista. Keskeisiä käsitteitä ovat hegemoninen kertomus ja monipaikkaisuus, joiden avulla hahmotetaan muistamisen ja muistelun reunaehtoja. Hegemoninen kertomus viittaa vallitsevaan ja usein esitettyyn yhtenäiseen selviytymiskertomukseen siirtokarjalaisuudesta toisen maailmansodan kontekstissa. Evakkojen elämänvaiheet on esitetty aina hyvin samalla tavoin. Monipaikkaisuudella viitataan ensisijaisesti haastateltujen henkilökohtaiseen asumishistoriaan, mutta myös muistelussa ilmeneviin abstrakteihin, osin ylirajaisiin tai merkityksellisiin paikkoihin. Haastatteluaineiston analyysissä hyödynnetään monitieteisen muistitiedontutkimuksen menetelmiä ja näkökulmia, kuten kulttuurisen muistin ja perhemuistin käsitteitä. Kulttuurinen muisti on myös väline hahmottaa muistin materiaalisuutta ja tapahtumien jäsentämisen reunaehtoja ja rakentaa kerronnallista identiteettiä.

Muistojen ja kokemusten jakaminen on ollut yksi monipaikkaisen siirtokarjalaisen kanssakäymisen muoto, joka vastasi oman elämäntilanteen ja yksilöllisen identiteetin rakentamisen tarpeeseen. Muistojen ja kokemusten jakaminen on ollut yksi monipaikkaisen siirtokarjalaisen kanssakäymisen muoto, joka vastasi oman elämäntilanteen ja yksilöllisen identiteetin rakentamisen tarpeeseen. Muistelu luo säröjä vakiintuneeseen kuvaan siirtokarjalaisuudesta. Säröt heijastelevat sitäkin, miten sodan poikkeusyhteiskunnan uudet roolit jakoivat evakkojen sekä rintamanaisten ja -miesten toimintakentät eri sfääreihin. Tutkimus nostaa esiin perheen ja suvun pitkäkestoiset jatkuvuudet, ihanteet ja sodan aiheuttaman murroksen ja hahmottelee kaupunkilaisen karjalaisuuden kulttuurisena ja modernina ilmiönä. Perhe ja suku olivat haastateltaville symbolisesti merkittäviä. Viipurilaisten tilanne suhteessa muihin siirtokarjalaisiin on ollut omanlaisensa. Omat kokemukset tulivat esille perheen kokemusten kautta silloin kun oma kokemus poikkesi siitä. Siirtoväen kokemukset poikkesivat eri elämisen eri lähtökohtien ja -alueiden mukaan. Narratiiviset identiteetit olivat sidoksissa myös eri sodan ajan uusiin rooleihin ja toimijuuksiin.

Viipurilaisten kokemukset yhtyivät hegemoniseen kertomukseen ja toisaalta poikkesi siitä. Viipuri kuitenkin yhdisti kaikkia siirtokarjalaisia ja loi monipaikkaisten kaupunkilaisten kokemukseen kerronnallista jatkuvuutta tilanteessa, johon liittyi katkoksia kuten perheeseen ja arkeen. Haastateltavat korostivat perheiden monipaikkaisuutta sodan aikana ja hegemoninen kertomus toi elämävaiheiden kertomukseen jatkuvuutta.

Haastateltavilla oli samoja kokemuksia omaavia kaupunkilaisia vertaisyhteisöjä, jotka olivat saman sukupolven ihmisiä, jotka olivat kokeneet ja eläneet samoja vaiheita modernissa Suomessa ja sodan vuosina. Perheen rinnalla olleet vertaisyhteisöt ovat olleet keskeisiä siirtokarjalaisen kulttuurisen muistin säilyttämisen ja uudelleen tulkinnan kannalta.