Huoltoriidat tuomioistuimissa: sosiaalitoimi selvittäjänä, sovittelijana, asiantuntijana

Vanhempien sopu on lapsen paras koti ja vanhemmat lapsensa par­haita asiantuntijoita. Mutta kykenevätkö vanhemmat huoltoriidan keskellä näkemään lapsen tilanteen? Saako lapsi äänensä kuuluviin ja mikä merkitys sille annetaan?

Jos sopu ei ota oikeudenkäynnissä syntyäkseen, tuomioistuimet hankkivat sosiaalitoimen selvityksen perheen olosuhteista. Sen tueksi pyydetään usein perheneuvolan tai lastenpsykiatrisen yksikön lausun­to. Kukin viranomaistaho tulkitsee lapsen etua omista ammatillisista lähtökohdistaan ja työkäytännöistään käsin.

Kun perheen pyykkiä pestään, vanhemmat eivät aina karta heit­tämästä lokaa toistensa päälle. Vaikka selvitystyö onkin vaativaa, se kestää usein liian kauan. Riidan osapuolet arvostelevat sitä muistakin syistä. Millaisia ongelmia selvitystyössä oikein on jo mikä merkitys sosiaalitoimen ehdotuksille ratkaisuissa annetaan? Se selviää, kun tuomioistuimet ottavat itsenäisesti kantaa selvitysten painoarvoon. Vuoden 2006 alusta lukien riita-asioita voidaan käsitellä myös tuomioistuinsovittelussa, mutta millaiset huoltoriidat uuteen menettelyyn sopivat?

Tässä lapsioikeuden piiriin kuuluvassa väitöskirjassa kuvataan huoltoriitojen tuomioistuinkäsittelyä sekä analysoidaan sosiaalitoi­men roolia huoltoriitojen selvittäjänä, sovittelijana ja asiantuntijana. Tutkimus perustuu mittavaan empiiriseen aineistoon vuosituhannen vaihteen molemmilta puolilta.

Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2006.