Kirkkolaki vai Laki kirkosta : hallinto-oikeudellinen tutkimus kirkon oikeudellisista normeista ja niiden synnystä

OTL Pekka Leinon hallinto-oikeudellinen tutkimus Kirkkolaki vai Laki kirkosta selvittää kirkkolain luonnetta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallintoa ja järjestysmuotoa koskevana oikeudellisena normina. Jo vuoden 1869 kirkkolaissa luotiin senaikaista yhteiskuntaa ja kirkkoa varten kirkkolakijärjestelmä, jonka mukaan kirkko ehdottaa kirkkolakiin otettavien säännösten sisällön valtion lainsäädäntöelimille joko hyväksyttäväksi tai hylättäväksi, muutoksia sisältöön ei voida tehdä. Järjestelmän on katsottu turvaavan kirkon asemaa yhteiskunnassa, koska kirkko on voinut ratkai­sevasti vaikuttaa omista asioistaan säädettävän lain sisältöön. Onko kirkkolakijärjestelmä edelleen toimiva järjestelmä lainsäädännön kehittyessä yhä monimuotoisemmaksi ja kattavammaksi pyrkien sääntelyllään vaikuttamaan yhteisöjen ja yksilöiden elämään?

Kun kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta perustuslain mukaan säädetään kirkkolaissa, onko niin todella? Pyrkivätkö uudentyyppiset säädökset ja muut oikeudelliset normit määräämään, mitä säännöksiä kirkon hallinnossa on noudatettava? Mikä on perusoikeusjärjestelmän vaikutus kirkon oikeudelliselle normille? Tutkimuksessa on tarkasteltu yhteiskunnan säätämän yleisen lainsäädännön vaikutuksia kirkkolakijärjestelmän kannalta. Voiko kirkkolakijärjestelmä säilyä, jos säännökset kirkon omista asioista siirtyvät kirkkolaista enenevässä määrin sen ulkopuolelle muihin säädöksiin? Miten kirkkolain kannalta on arvioitava yhteiskunnan säätämiä normeja yhteiskunnallisesta tasa-arvosta, julkisista hankinnoista tai parisuhteiden rekisteröintiin taikka joidenkin muiden oikeudellisten normien vaatimuksiin? Miten on arvioitava kirkon ylipositiivisen arvopohjan, kirkkolain ja yhteiskunnassa säädetyn muun oikeudellisen normin suhdetta?

Ylikansallinen lainsäädäntö ja ihmisoikeussopimukset ovat alkaneet määritellä kirkkoakin koskevaa lainsääntöä ja hallinnollisia rakenteita. Myös kirkon hallintoa ollaan mukauttamassa yhteiskunnan rakenteisiin kirkon omastakin aloitteesta siirtämällä osa kirkon oikeussuojajärjestelmästä yhteiskunnan viranomaisten hoidettavaksi. Kirkko voi olla aloitteellinen kirkkolain sisällön määrittelemisessä, mutta jääkö kirkkolakijärjestelmään riittävästi sellaisia kirkon omia asioita, joiden perusteella tarvitaan erityistä lakijärjestelmää? Onko kirkko muuttamassa kirkkolakijärjestelmää vai pitäisikö sen muuttaa järjestelmä vain laiksi kirkosta?

Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2002.