Omistuksen juuret : omistusoikeuden perustelua koskeva oppihistoriallinen tutkimus

Omistusoikeus on perustavanlaatuinen yhteiskunnallinen instituutio, joka luo puitteet taloudellisten voimavarojen jakautumiselle. Näihin puitteisiin liittyy runsas ja monimuotoinen käsitteistö, jonka avulla kuvataan oikeuksien siirtymistä ja oikeusasemien muutoksia. Käsitteistö ei löydy laista, vaan sen muotoutumista täytyy etsiä oikeustieteellisestä kirjallisuudesta.

Tässä teoksessa etsitään omistuksen juuria. Miten omistusoikeus syntyy tai on syntynyt ja millä perusteella ihminen ylipäätään voi saada yksinoikeuden jostakin esineestä määräämiseen? Ensiksi selvitetään sitä, millä tavoin omistusoikeuden tarpeellisuutta tai välttämättömyyttä on perusteltu yhteiskuntafilosofisessa kirjallisuudessa. Sen jälkeen tutkitaan, millaisen omistusperustelun, "alkukertomuksen", oikeustiede valitsi käsitteenmuodostuksensa lähtökohdaksi. Lisäksi tarkastellaan sitä, mitä tukea tuo alkukertomus saa maanomistuksen syntyä koskevista historiallisista tutkimuksista.

Kirjoittajan perusväite on, että filosofisessa keskustelussa menestystä saavuttanut ajatus omistuksen perustamisesta esineeseen suunnattuun työhön ei lainopillisissa kirjoituksissa saanut juurikaan kannatusta, vaan vallitsevana pysyi omistuksen perustaminen valtaukseen. Filosofit ovat kritisoineet oikeustiedettä tästä valinnasta. Kirjassa pyritään osoittamaan tämä kritiikki osin yksipuoliseksi, ja väitetään, että valtausperustelussa pitäytyminen on ymmärrettävissä oikeustieteen tehtävästä käsin ja että se on myös yhteensopiva tietyn oikeusfilosofisen perinteen kanssa. Valtausperustelun valinta on vaikuttanut puolestaan siihen, millaisiksi varallisuusoikeuden käsitteistö ja kollisioiden ratkaisuperusteet ovat muotoutuneet.

Tutkimuksen keskeisenä aineistona on 1800-luvun saksalaiseen siviilioikeudelliseen traditioon lukeutuva kirjallisuus. Se on tunnetusti ollut esikuvana myös suomalaiselle lainopille. Tutkimus sijoittuu oikeushistorian alaan, mutta sillä on merkitystä yleisemminkin oikeudellisen ajattelun rakenteiden ymmärtämisen kannalta. Siviilioikeuden käsitteistö, joka luotiin 1800-luvulla, muodostaa edelleen siviilioikeudellisen ajattelun perustan.