Oikeus rakentaa : tutkimus suunnittelutarveratkaisu- ja poikkeamispäätöksenteosta maankäyttö- ja rakennuslain järjestelmässä

Tiedostolataukset

Kirjoittajat

Aleksi Heinilä

Avainsanat:

rakentaminen, maankäyttö → suunnittelu, kaavoitus, poikkeusluvat, rakennusluvat, suunnittelutarvealue, rakennusoikeus, hallintolainkäyttö, harkintavalta

Tiivistelmä

Ainakin keskiajalta asti tunnetun pohjoismaisen sanonnan mukaan maa on lailla rakennettava. Tämä sanonta on vanhempi kuin oikeustieteen kehittämä oikeusval­tion käsite, mutta se tiivistää yhteen lauseeseen oikeusvaltion oleelliset elementit. Demokraattisen oikeusvaltion rakenneosat muodostavat perustan myös tälle tutki­mukselle. Tutkimuksessa pyritään yhdistämään hallinto-oikeudellinen, yksilön oi­keuksia painottava näkökulma ja ympäristöoikeudellinen näkökulma, jossa oikeu­denalan sääntelykohteesta johtuen yhteiskunnalliset tavoitteet ja yleiset edut ovat merkittävässä asemassa.

Tutkimuksen aineellisoikeudellinen teema on, missä menettelyissä ja millä edel­lytyksin rakentaminen on erityyppisillä, maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) säännösten määrittelemillä alueilla voimassa olevan oikeuden mukaan mahdollista. Tätä kysymystä tarkastellaan lain sisältämistä maankäytön suunnit­telun tarvetta ja suunnitteluvelvollisuuksia koskevista säännöksistä lähtien. Tar­kastelu keskittyy näihin liittyviin yksittäistapauksellisiin lupamenettelyihin, MRL 137 §:n mukaiseen suunnittelutarveratkaisuun ja MRL 171 §:n mukaiseen poik­keamismenettelyyn, jotka ovat osoittautuneet ongelmallisiksi niin oikeudellises­ti kuin käytännössäkin. Tutkimuksen näkökulma kiinnittyy maankäyttö- ja ra­kennuslain systematiikkaan ja tavoitteisiin, ja kyse on paljolti siitä, minkälaiselle perustalle laki itse rakentuu, mitä puheena olevat lupamenettelyt ovat ja mitä ne merkitsevät lain systematiikalle ja sen tavoitteille. Maankäyttö- ja rakennuslakiin kohdistuu sen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi jatkuvia muutospaineita. Tämä korostaa systemaattisen tarkastelun tärkeyttä.

Kyseessä on myös tutkimus hallinnollisesta harkintavallasta ja sen sidottuisuu­den asteista demokraattisessa oikeusvaltiossa. Tutkimus ei siis rajoitu yksinomaan ympäristöoikeuteen vaan se kohdistuu myös hallinto-oikeuteen ja sen yleisiin oppeihin. Teoreettislainopillisen näkökulman ohella tutkimuksessa tarkastellaan maankäyttö- ja rakennuslain aineellisia säännöksiä myös tulkintalainopin keinoin pyrkien täsmentämään lain avoimia aineellisia säännöksiä esimerkiksi lain sovel­tajien tarpeisiin.

Väitöskirja : Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, 2017.

Tiedostolataukset

Julkaistu

2017-01-01

Verkkokirjan ISSN

2814-8053

Painetun kirjan ISSN

0356-7206