Akateemisen vapauden tila Suomessa. Opettajien ja tutkijoiden näkemyksiä

Akateemisen vapauden tila Suomessa  -selvitys tarkastelee korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten  tutkijoiden ja opettajien näkemyksiä tutkimuksen ja opetuksen vapauden sekä sananvapauden toteutumisesta Suomessa. Selvitys perustuu Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) syksyllä 2025 toteuttamaan kyselyyn, johon vastasi 816 yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa työskentelevää tutkijaa ja opettajaa.

Valtaosa vastaajista arvioi akateemisen vapauden ja tutkijoiden sananvapauden tilan Suomessa edelleen melko hyväksi. Samalla noin puolet vastaajista kokee, että akateeminen vapaus on viimeisten kahden vuoden aikana jossain määrin heikentynyt.

Selvitys jakaa akateemisen vapauden haasteet ulkoisiin uhkiin eli poliittiseen ohjaukseen ja häirintään, tieteen sisäiseen vallankäyttöön sekä tutkimusorganisaatioiden sisäistämään kontrolliin ja strategiseen johtamiseen. Haasteet liittyvät ennen kaikkea tutkimuksen ja opetuksen taloudelliseen ja rakenteelliseen ohjaukseen, joka välittyy rahoitusjärjestelmien ja liiallisen hyötyajattelun kautta. Rahoituksen painottuminen lyhyen aikavälin hyödynnettävyyteen, soveltaviin hankkeisiin ja ennalta määriteltyihin teemoihin voi kaventaa vapaan, tutkijalähtöisen perustutkimuksen edellytyksiä sekä ohjata tutkimusaiheiden valintaa.

Tutkijoiden sananvapauden toteutumista käytännössä vaikeuttavat lisäksi häirintä, uhkailu ja maalittaminen, joita esiintyy etenkin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti herkkien aiheiden yhteydessä.Osa tutkijoista on kokenut vihamielistä ja loukkaavaa viestintää, henkilökohtaista uhkailua tai mustamaalausta, ja nämä kokemukset voivat johtaa varovaisuuteen, tutkimusaiheiden muokkaamiseen ja julkisen keskustelun välttelyyn.

Selvitys nostaa esiin myös tiedeyhteisön sisäisiä jännitteitä. Hierarkiat, vallankäyttö sekä kilpailu rahoituksesta ja asemista voivat osaltaan rajoittaa tutkimuksen ja opetuksen vapautta.

Raportin keskeinen johtopäätös on, että akateemisen vapauden kannalta merkittävimmät haasteet eivät useinkaan liity yksittäisiin poliittisiin päätöksiin tai yksittäisiin häirintätapauksiin, vaan pidempään kehityskulkuun. Poliittinen ja taloudellinen ohjaus sekä tutkijoihin kohdistuva häirintä heijastuvat yhä useammin tiedeorganisaatioiden käytäntöihin ja tutkijoiden toimintaympäristöön. Huomaamatta jäädessään tämä kehitys voi pitkällä aikavälillä kaventaa tutkijoiden, opettajien ja tutkimusyhteisöjen autonomiaa sekä avoimen ja kriittisen tieteellisen toiminnan edellytyksiä.