Suomalais-Ugrilainen Seura

Itämeren kieliapajilta Volgan verkoille

Sofia Björklöf — 2024-05-22

Tämä juhlakirja koostuu neljästäkymmenestäkolmesta professori Riho Grünthalin (s. 22.5.1964) 60-vuotispäiväksi kirjoitetusta lahjasta. Opiskelu- ja työtoverit sekä oppilaat tarkastelevat artikkeleissaan uralilaisen kielikunnan eri haaroja sekä kielten ja puhujayhteisöjen esihistoriaa. Kirjoituksissa käsitellään Grünthalille läheisiä aiheita. Tutkitaan esimerkiksi itämerensuomea ja sen etnonyymeja, mordvalaiskieliä, etymologiaa ja kielten kehitystä. Huomion kohteena ovat myös kielikontaktit, kielitypologia ja -sosiologia sekä empiirisen kielenaineksen keräämiseksi ja kieliyhteisön tutkimiseksi tehtävät kenttätyöt. Teos sisältää myös kollegan kirjoittaman lämpimän aikalaismuistelun ja Grünthalin julkaisuluettelon.

See pühendusraamat koosneb neljakümne kolmest professor Riho Grünthali (s. 22.5.1964) 60. juubeliks kirjutatud kingitusest. Tudengipõlve sõbrad, töökaaslased ja õpilased vaatlevad oma artiklites Uurali keelkonna erinevaid harusid ning ka keelte ja nende kõnelejate kollektiivide eelajalugu. Kirjutistes käsitletakse Grünthalile lähedasi teemasid. Näiteks on arutluse all läänemeresoome keeled ja etnonüümid, mordva keeled, etümoloogia ja keelte areng. Samuti pälvivad tähelepanu keelekontaktid, keeletüpoloogia ja -sotsioloogia ning empiirilise keeleainese kogumiseks ja keelekogukonna uurimiseks tehtavad välitööd. Teos sisaldab ka kolleegi poolt kirjutatud sooja meenutust ning Grünthali bibliograafiat.

Tscheremissisches Wörterbuch

Arto Moisio — 2023-10-27

Dieses Dokument ist eine Unicode-Konversion der Quelldaten des Werks:
Moisio, Arto & Saarinen, Sirkka. 2008. Tscheremissisches Wörterbuch (Lexica Societatis Fenno-Ugricae XXXII, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 151). Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Einleitung

Im Jahre 1895 ergriff der Vorsitzende der Finnisch-Ugrischen Gesellschaft Otto Donner die Initiative zur Publikation der tscheremissischen Materialien Volmari Porkkas, die sich im Besitz der Gesellschaft befanden. Vertraut wurde mit dieser Aufgabe Professor Arvid Genetz. Das angestrebte Wörterbuch hätte aus den Sammlungen Porkkas, Genetz’s und den zwei Tscheremissen Mihail Krokovski und Ivan Moljarov zusammengestellt werden sollen. Aus den Archiven der Gesellschaft geht die Haltung Genetz’s zur Initiative Donners nicht hervor, aber im Nachlass Genetz’s finden sich Papiere, die zeigen, dass er mit der Redigierung des tscheremissischen Materials begonnen hatte. Unvollendet blieb das Vorhaben möglicherweise darum, dass zusätzliches Material gesammelt worden war. (Siro 1950: 172–174.)

Arbeiten zur Publikation eines tscheremissischen Wörterbuches, das auf dem tscheremissischen Dialektmaterial basieren sollte, das Yrjö Wichmann zu Beginn des letzen Jahrhunderts gesammelt hatte, wurden von Alho Alhoniemi aufgenommen. Er bearbeitete das Material Wichmanns 1960–63 als Stipendiat der Finnisch-Ugrischen Gesellschaft. (Ravila 1968: 298; Saarinen 1993: 9–10.) Alhoniemi hatte sich auch schon früher, in den 1950er Jahren, mit dem Wörterbuchmaterial beschäftigt. Zu der Zeit stand Paavo Siro der Wörterbucharbeit vor. Alhoniemi arbeitete teils nebenberuflich, teils unbezahlt. Beabsichtigt war auch die Mitaufnahme des Dialektmaterials Timofej Jevsevjevs, dessen Notation allerdings nicht genau genug ist, um als tatsächliches Dialektmaterial angesehen werden zu können. Zu Beginn der 1960er Jahre arbeitete Alhoniemi zwei Jahre hauptberuflich, und im Jahre 1961 unternahm er den Versuch einer Reise zu den Tscheremissen, u.a. um dort das Material an Ort und Stelle zu überprüfen, kam aber nur bis Moskau. Als Alhoniemi später an seiner Dissertation arbeitete, blieb die Arbeit am Wörterbuch dann liegen.

Im Jahre 1978 publizierten Alho Alhoniemi und Sirkka Saarinen den Textband Tscheremissische Sätze, gesammelt von Yrjö Wichmann (MSFOu 163). Im Anschluss daran begann Sirkka Saarinen mit einem halben Stipendium der Finnisch-Ugrischen Gesellschaft die Vorarbeiten zu einem großen tscheremissischen Dialektwörterbuch. (Alhoniemi 1980: 47.) Der starken Einflussnahme Alho Alhoniemis ist es zu verdanken, dass das lange geplante Projekt der Publikation eines tscheremissischen Dialektwörterbuches schließlich 1981 im Forschungsinstitut für die Landessprachen Finnlands seine Heimstatt fand (Saarinen 1993: 11). Sirkka Saarinen arbeitete in den Jahren 1981–83 hauptamtlich an dem Wörterbuch und dann bis 1996 nebenberuflich. Im Jahre 1999 wurde Arto Moisio Redakteur des Tscheremissischen Dialektwörterbuches.

Die Artikel, die die Wörter mit den Anfangsbuchstaben a, ä, β, δ, dˊ, e, f, γ, χ, i, j, k, l, lˊ zum Gegenstand haben, wurden von Sirkka Saarinen verfasst, die Wortartikel im Bereich ts, dz, tˊś, dˊź, tš, dž, ṭṣ̌, ḍẓ̌, tˊš́, m, n, ń, o, ö, p, r, ŕ, s, z, ś, ź, š, ž, t, tˊ, u, ü, ə, ə̑, ᴉ, ᴉ̑, ᴑ, o̤, ᴝ, n̤ stammen von Arto Moisio. Arto Moisio hat außerdem für die strukturelle Vereinheitlichung der Wortartikel gesorgt, während Sirkka Saarinen die gesamten Redigierungsarbeiten über als Sachverständige zur Verfügung stand. Die früheren Vorarbeiten aus der Feder Alho Alhoniemis waren beiden Verfassern eine willkommene Hilfe.

Für den deutschen Anteil des Wörterbuchs und für die Übersetzung der Einleitung zeichnen Gabriele Schrey-Vasara und Klaas Ruppel verantwortlich. Bei der sprachlichen Überarbeitung der Bedeutungsangaben wurde, soweit es möglich war, das originale sprachliche Gewand gewahrt. Allerdings wurde die Orthografie entsprechend den heutigen Richtlinien vereinheitlicht. Auf die systematische Erwähnung beider natürlichen Geschlechter in Bedeutungsangaben wie ‚Lehrer‘, ‚Jäger‘ usw. wurde verzichtet, in Fällen wie ‚erste(r/s)‘, ‚älteste(r/s)‘ und ‚Verwandte(r)‘, ‚Betende(r)‘ findet das grammatische bzw. natürliche Geschlecht jedoch Erwähnung. Im Übrigen wurde darauf geachtet, dass der verwendete Wortschatz in allgemein verfügbaren modernen Wörterbüchern des Deutschen auffindbar ist.

The Karelian Dialect of Kolvitsa, Kola Peninsula

Petar Kehayov — 2022-11-18

Kolvitsa is the only surviving Karelian village on the Kola Peninsula, and the northernmost Karelian village in the world. Its inhabitants speak a mixed migrant vernacular, which developed in isolation from the Karelian Proper dialect continuum. This study uses linguistic-ethnographic insights from the region to investigate the lexical and grammatical structure of receding Kolvitsa Karelian. The last generation of speakers manifests a profusion of alternative forms, not only across but also within idiolects, and the study explores different factors giving rise to this variation.

Kolvičča on viimeni karjalaini kylä Kuolan niemimualla ta šamoin muajilman pohjosin karjalaini kylä. Šen eläjät ollah eri Vienan Karjalan paikkakunnilta tullehien šiirtolaisien jälkiläisie ta paissah šekamurrehta, kumpani on kehittyn erikseh varšinaiskarjalan murrehjatkumošta. Kirjašša tutkitah rappeutujan Kolvičan murtehen šanaštuo ta kielioppie alovehelta šuatujen lingvistis-etnografisien tietojen avulla. Karjalua taitajien viimesen šukupolven kieleššä rikeneh tulou ilmi vaihtoehtosie muotoja šekä idiolektien välillä jotta idiolektien šiämeššä, ta tutkimukšešša punnitah eri šyitä, kumpaset šuahah aikah tätä variatijuo.

Marin kirjakielten termistön kehitys 1920- ja 1930-luvulla

Arto Moisio — 2020-12-18

Marilaiset saivat 1920-luvun Neuvostoliitossa mahdollisuuden vapaasti kehittää kirjakieltään. Reilun vuosikymmenen aikana luotiin eri tieteenaloja varten runsaasti termistöä, jota hyödynnettiin marinkielisissä oppikirjoissa. Poliittinen tilanne kuitenkin muuttui 1930-luvun lopussa, ja marin kielen omapohjainen kehittyminen katkesi. Marilaiset termit korvattiin venäjänkielisillä vastineillaan.

Tämä teos on ensimmäinen laaja ja yksityiskohtainen tutkimus marin kielten 1920- ja 1930-luvun sanastonkehittelyn tuloksista. Elollista luontoa tutkivien tieteiden termistöä on kirjassa kuvattu syvällisesti tieteenalojen käsitteistä lähtien. Lisäksi on kartoitettu niitä morfologisia ja semanttisia keinoja, joiden avulla uusia sanoja muodostettiin.

Teos sisältää yleistajuisen johdannon marien ja heidän kirjakieltensä historiaan. Näin kirja soveltuu paitsi kielentutkijoiden myös kaikkien marin kielestä kiinnostuneiden käyttöön.

Ёмас сымыӈ нэ̄кве во̄ртур э̄тпост самын патум

Sampsa Holopainen — 2020-08-02

Tämä artikkelikokoelma on koottu professori Ulla-Maija Forsbergin (s. 2.8.1960) 60-vuotispäivän kunniaksi. Teos sisältää oppilaiden ja kollegoiden tieteellisiä artikkeleita Ulla-Maija Forsbergin uraan ja tuotantoon liittyvistä aiheista. Mukaan mahtuu myös kollegoiden muisteloita uran varrelta. Tieteellisten artikkeleiden teemat kuvastavat osaltaan Forsbergin oman tuotannon laaja-alaisuutta ja monipuolisuutta: mukana on runsaasti uralilaista etymologiaa ja äännehistoriaa käsitteleviä artikkeleita, samoin muut uralilaisten kielten historia-aiheet ja useimmat uralilaiset kielet ovat edustettuina. Erityisesti Ulla-Maijalle läheisiä obinugrilaisia kieliä käsitellään eri näkökulmista: joukkoon mahtuu mm. mansin kielen äännehistoriaa, hantin murteiden vertailua, mansin uudissananoja ja hantin informaatiorakennetta. Myös Forsbergin pitkäaikainen kiinnostuksen kohde M. A. Castrénin tuotanto esittäytyy hantin kielen näkökulmasta.

Suomen datiivigenetiivin juuret vertailevan menetelmän valossa

Nobufumi Inaba — 2015-12-31

Datiivigenetiivi eli genetiivin datiivinen käyttö on ollut kiehtovimpia arvoituksia suomen kielen diakronisessa tutkimuksessa. Sen tyypillisimmät esiintymät löytyvät 1500-luvun kirjallisista tuotteista, kuten Mikael Agricolan Uudesta testamentista: Andaca Keisarin mite Keisarin tule (vrt. vuoden 1992 suomennos: Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu). Toisaalta sen on arveltu palautuvan jopa uralilaiseen kantakieleen, mutta siitä ei ole onnistuttu löytämään pitäviä jälkiä niistä suomen sukukielistä, joissa on n-genetiivi tai sen jatkaja.

Käsillä oleva tutkimus selvittelee suomen kielen datiivigenetiivin juuria historiallis-vertailevan kielitieteen näkökulmasta osana n-genetiivin alkuperän selvittelyä. Vertailukohtina ovat liivin datiivi sekä eteläsaamen, mordvan ja marin omistuslauseen genetiivi, joilla on aiemmissa tutkimuksissa arveltu olleen yhteyksiä datiivigenetiiviin. Suomen datiivigenetiivistä tehdyn kuvauksen pohjalta on kuvattu ja analysoitu näitä vertailukohtia yksinkertaiseen sijasyntaksiin perustuvalla vertailevalla menetelmällä ja omistussuhteiden ilmaisukeinojen valossa kielikohtaisesti. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota myös vieraiden kielten mahdolliseen vaikutukseen. Tämän selvittämiseksi on analysoitu varhaisen uusruotsin ja muinaisruotsin verbien giva ja säga esiintymiä.

Tutkimus koostuu suomen datiivigenetiivin kuvauksesta, mainittujen sukukielten omistussuhteiden ilmaisukeinojen kuvauksista sekä uus- ja muinaisruotsin epäsuoran objektin merkinnän selvittelystä. Tutkimuksen taustalla on kysymys diakronisen syntaksin uskottavuudesta ja aineiston merkityksestä siinä.

A Grammar of Skolt Saami

Timothy Feist — 2015-12-31

Skolt Saami is a Finno-Ugric language spoken primarily in northeast Finland by less than 300 people. The aim of this descriptive grammar is to provide an overview of all the major grammatical aspects of the language. It comprises descriptions of Skolt Saami phonology, morphophonology, morphology, morphosyntax and syntax. A compilation of interlinearised texts is provided in Chapter 11.

Skolt Saami is a phonologically complex language, displaying contrastive vowel length, consonant gradation, suprasegmental palatalisation and vowel height alternations. It is also well known for being one of the few languages to display three distinctive degrees of quantity; indeed, this very topic has already been the subject of an acoustic analysis (McRobbie-Utasi 1999).

Skolt Saami is also a morphologically complex language. Nominals in Skolt Saami belong to twelve different inflectional classes. They inflect for number and nine grammatical cases and may also mark possession, giving rise to over seventy distinct forms. Verbs belong to four different inflectional classes and inflect for person, number, tense and mood. Inflection is marked by suffixes, many of which are fused morphemes.

Other typologically interesting features of the language, which are covered in this grammar, include (i) the existence of distinct predicative and attributive forms of adjectives, (ii) the case-marking of subject and object nominals which have cardinal numerals as determiners, and (iii) the marking of negation with a negative auxiliary verb.

Skolt Saami is a seriously endangered language and it is thus hoped that this grammar will serve both as a tool to linguistic researchers and as an impetus to the speech community in any future revitalisation efforts.

Mielen laaksot (= Mïelen vuemieh = Miela vuomit = Mielâ vyemeh = Miõl vue'm)

Taarna Valtonen — 2014-12-31

Mielen laaksot on laaja tutkimus neljän saamen kielen paikannimistä omassa kulttuurisessa kontekstissaan – keskisessä Ruotsissa, pohjoisimmassa Suomessa ja Venäjän puolella Petsamossa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun useiden saamen kielten paikannimien rakennetta, sanastoa ja nimipareja analysoidaan näin perusteellisesti. Tutkimustuloksia tarkastellaan edelleen tutkittujen ja niitä ympäröivien yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Kirjan antia ovat myös perinpohjaiset kuvaukset tutkituista saamelaisyhteisöistä, niiden elämäntavasta ja lähihistoriasta ennen toista maailmansotaa. Kuvaukset on koostettu yhteisölähtöisesti mikro- ja etnohistorian tutkimusperiaatteita noudattaen. Tutkitut kielet – etelä-, pohjois-, inarin- ja koltansaame – edustavat kattavasti saamelaiskielten alueellisia ryhmiä, minkä ansiosta tutkimustulokset tarjoavat kiintoisaa tietoa saamen kielten keskinäisistä suhteista. Tutkittujen ryhmien ja niitä ympäröivien valtakulttuurien väliset kontaktit ovat vaihdelleet paljon alueelta ja aikakaudelta toiselle. Paikannimiä tarkastelemalla on ollut mahdollista avata myös uusia näkökulmia kielellisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen kehitykseen.

Noorusaja tallermaa ja külarahvas

Julius Mägiste — 1994-01-01

Julius Mägistet (1900-1978) tuntakse kui üht 20. sajandi silmapaistvamat Eesti soome-ugri keeleteadlast. Ta alustas oma viljakat uurijatööd noores Eesti Vabariigis, töötas Tartu ülikoolis läänemeresoome keelte professorina, kuni oli sunnitud põgenema Teise Maailmasõja möllus Saksamaale ja sealt edasi Rootsi. Uueks töökohaks sai Lundi ülikool.

Mägiste elutee peegeldab mitmele pagulaseestlasele iseloomulikul kombel eesti rahva elu 20. sajandil. Käesolev raamat, professor Mägiste meenutused oma kodukülast, on tagasivaade Eesti ühiskonda sajandi algul, pilk maarahva ellu. Külaelu avaneb tuleva teadlase poisisilmade läbi – nii rajatakse kirjeldusterikas tee läbi aastakümnete Kassema külarahva juurde.

Julius Mägiste (1900–1978) tunnetaan yhtenä huomattavimmista tämän vuosisadan virolaisista suomalais-ugrilaisten kielten tutkijoista. Hän aloitti hedelmällisen tutkijantyönsä nuoressa Viron tasavallassa ja työskenteli Tarton yliopistossa itämerensuomalaisten kielten professorina, kunnes joutui pakenemaan toisen maailmansodan myllerryksessä Saksaan ja sieltä edelleen Ruotsiin. Uudeksi työpaikaksi tuli Lundin yliopisto.

Mägisten elämänkaari heijastaa monelle pakolaisvirolaiselle luonteenomaisesti Viron kansan elämää 1900-luvulla. Tämä kirja, professori Mägisten muistelmat kotikylästään, on katsaus takaisin Viron yhteiskuntaan vuosisadan alussa, silmäys maalaiselämään. Kyläelämä aukeaa tulevan tiedemiehen pojansilmien läpi – tällä tavalla hahmottuu moniulotteinen kuva vuosikymmenien läpi Kasseman kylän asukkaiden luo.

Fennistiikan opinnäytteitä III

Markku Haakana — 1993-01-01

Bibliografian käyttäjälle

Tämä bibliografia on jatkoa aiemmin ilmestyneille fennistiikan opinnäytebibliografioille (Fennistiikan opinnäytteitä ja Fennistiikan opinnäytteitä II), jotka ovat ilmestyneet tässä samassa sarjassa vuosina 1977 ja 1984. Bibliografia on pääosin edeltäjiensä kaltainen; nyt mukaan on otettu myös Helsingin Kauppakorkeakoulussa ja Vaasan yliopistossa suomen kielestä tehdyt opinnäytteet.

Luettelossa esitetään kustakin opinnäytteestä seuraavat tiedot: tekijän suku- ja etunimi, työn nimi, opinnäytteen aste, ilmestymisvuosi, sivumäärä, liitteiden ja karttojen määrä ja korkeakoulu, jossa työ on tarkastettu. Tiedot eivät kaikilta osin ole täydellisiä senkään takia, että niitä on kerätty eri korkeakouluista useaan otteeseen ja ne ovat kulkeneet monen käden kautta. Toivottavasti kovin pahoja virheitä ei kuitenkaan ole jäänyt lopulliseen versioon.

Asiahakemisto on entisenlainen, vain kielentutkimuksen alueisiin on lisätty muutama uusi tutkimussuuntaus. Luokitus ei tietenkään ole aukoton, koska se on enimmäkseen tehty tutkielmien nimien perusteella. Esimerkiksi kielenhuollon kohdalta ei välttämättä löydy ylioppilasaineiden oikeakielisyyttä tarkastelevaa tutkielmaa, ellei näkökulma käy tutkielman nimestä ilmi. Asiahakemiston käytön helpottamiseksi on kirjan lopussa luettelo hakusanoista, joiden avulla kätevimmin pääsee etsimänsä jäljille. Toivottavasti bibliografia puutteineenkin palvelee sitä tarvitsevia, sekä tutkijoita, opettajia että opiskelijoita.

Bibliografian tekemiseen on osallistunut useita ihmisiä. Varsinaisen työn aloitti Markku Haakana, joka kokosi luettelon ja aloitti luokittelun. Pentti Leino tarkasti asiahakemiston luokittelun. Tiina Lappalainen puolestaan muokkasi bibliografian tekstiasua. Kiitokset hänelle siitä. Bibliografian loppuunsaattaminen ja luokittelun täydentäminen jäi Minna Harmasen ja Anne Mäntysen tehtäväksi. Tässä vaiheessa bibliografiaan päätettiin lisätä vielä vuoden 1992 opinnäytteet sekä Helsingin Kauppakorkeakoulussa tehdyt opinnäytteet.

Lopuksi kiitämme kaikkia, jotka ovat kärsivällisesti toimittaneet pyydettyjä tietoja bibliografiaa varten ja tarkastaneet sen eri versioita.

Helsingissä 10. kesäkuuta 1993

Markku Haakana

Minna Harmanen

Anne Mäntynen

Virolais–suomalainen kielitieteen sanasto

Mati Erelt — 1992-01-01

Saatteeksi

Virolais-suomalainen kielitieteen sanasto on tarkoitettu yliopiston viron kielen opiskelijoille ja vironkielisen kielitieteellisen kirjallisuuden suomalaiselle lukijalle. Lisäksi se voi olla avuksi virolaisille viron termien suomentamisessa. Sanasto sisältää perussanastoa kielitieteen eri alueilta (fonetiikka, fonologia, morfologia, sananmuodostus, lauseoppi, leksikologia, semantiikka, kielenhuolto, onomastiikka, tyylioppi, murteentutkimus, tekstilingvistiikka, typologia jne.).

Sanasto esittelee pääasiallisesti sellaisia käsitteitä ja niitä vastaavia termejä, jotka yleisimmin esiintyvät virolaisessa kielitieteellisessä kirjallisuudessa. Se on toisin sanoen virokeskeinen. Koska kyseessä on ensimmäinen verrattain laaja virolainen kielitieteellinen sanasto, vironkielisen termistön täsmentäminen on ollut tarpeellista. Virolaisten termien suomalaiset vastineet on koottu suomenkielisestä kielitieteellisestä kirjallisuudesta. Jonkin verran on myös sellaisia käsitteitä, joita Suomessa ei käytetä ja joita suomenkielisen vastineen puuttuessa on pitänyt selittää useilla sanoilla (esim. aspektverb - sekä totaali- että partiaaliobjektin salliva verbi). Vastineiden tyhjentävää luetteloa ei tavoitella, sillä päämääränä on viron termien ymmärrettävyys. Koska sekä viron- että suomenkielistä kielitieteellistä kirjallisuutta on käyty läpi hyvin laajalti, sanaston tekijät eivät ole pitäneet tarkoituksenmukaisena esittää luetteloa kaikista käytetyistä teoksista.

Kiitämme lämpimästi virolaisia kielitieteilijöita Helmi Neetaria, Arvo Eekiä ja Tiit Hennostea sekä suomalaisia kielitieteilijöitä professori Auli Hakulista, tohtori Maija-Liisa Länsimäkeä ja tohtori Matti Punttilaa kaikesta avusta ja monista hyvistä neuvoista, joita olemme sanakirjaa laatiessa saaneet. Erityisesti kiitämme Castrenianumin toimitteita -sarjan vastaavaa toimittajaa professori Seppo Suhosta.

Helsingissä marraskuussa 1992

Tiiu Erelt, Mati Erelt

Saateks

Eesti-soome keeleteadussõnastik on mõeldud ülikooli eesti keele õppijatele ja eestikeelse lingvistikakirjanduse soome lugejale. Peale selle võib sõnastik olla abiks eestlastele eesti terminite soome keelde tõlkimisel. Sõnaraamat sisaldab põhisõnavara eri keeleteadusaladelt (foneetika, fonoloogia, morfoloogia, sõnamoodustus, süntaks, leksikoloogia, semantika, keelekorraldus, onomastika, stilistika, murdeuurimine, tekstilingvistika, keeletüpoloogia jne).

Sõnastik esitab peamiselt selliseid mõisteid ja neile vastavaid termineid, mis üldisemalt esinevad eesti keeleteaduslikus kirjanduses. Teiste sõnadega see on eestikeskne. Kuna tegemist on esimese sedavõrd ulatusliku eesti lingvistikasõnastikuga, on tulnud eestikeelset terminivára mõnel määral korrastada. Eesti terminite soome vasted on võetud soomekeelsest lingvistikakirjandusest. Vähesel määral on selliseid mõisteid, mida Soomes ei kasutata ja mida soome vaste puudumise tõttu on tulnud pikemalt seletada (nt aspektverb - sekä totaali- että partiaaliobjektin salliva verbi). Vastete ammendavat loetlemist ei taotleta, sest eesmärk on eesti terminite arusaadavaks tegemine. Et nii eesti- kui ka soomekeelset lingvistikakirjandust on kasutatud väga ulatuslikult, siis ei ole sõnastikuautorid pidanud otstarbekaks esitada kõigi kasutatud teoste loetelu.

Täname väga eesti keeleteadlasi Helmi Neetarit, Arvo Eeki ja Tiit Hennostet ning soome keeleteadlasi prof Auli Hakulist, dr Maija-Liisa Länsimäke ja dr Matti Punttilat kõige abi ja paljude heade nõuannete eest, mida oleme sõnaraamatut koostades saanud. Eriti täname Castrenianumin toimitteita - sarja vastutavat toimetajat professor Seppo Suhost.

Helsingis novembris 1992

Tiiu Erelt, Mati Erelt

Keskusteluja Valev Uibopuun kanssa – Vestlusi Valev Uibopuuga

Pertti Virtaranta — 1991-01-01

Valev Uibopuun kanssa 1980-luvulla käymäni keskustelut, jotka tallensin ääninauhoihin, tulevat tässä kirjassa julki jokseenkin kokonaan. Kieliasua on jonkin verran korjattu kirjakielen suuntaan, mutta puhekielen luonne on kuitenkin haluttu säilyttää.

Keskustelut kävimme kummankin omalla äidinkielellä. Kun tein kysymykseni tai esitin kommenttini suomeksi, provosoi se joskus mainiosti suomea osaavan kumppanini aloittamaan repliikkinsä suomeksi, minkä "erehdyksen" hän pian huomasi ja jatkoi viroksi.

Haastattelunauhoituksissa on jonkin verran asiatoistoa. Se kuuluu tämäntapaisen vapaan keskustelun luonteeseen. Uusi asiayhteys antoi toisinaan aihetta palata jo ennen käsiteltyyn.

Pidin keskustelusarjaamme kulttuurihistoriallisesti niin kiintoisana, että halusin nostaa sen Viron kulttuurin ystävien luettavaksi. Mutta miten? Mistä löytyisi pätevä nauhojen litteroija ja mistä lähteistä työ ja julkaisu saataisiin rahoitetuksi? Pulma ratkesi, kun virontaitoinen itämerensuomalaisten kielten opiskelija Riho Grünthal suostui litteroimaan nauhat ja Suomalais-ugrilainen kulttuurisäätiö antoi työhön tukensa. Litteraatio valmistui 1988, ja Riho Grünthal kirjoitti sen myöhemmin puhtaaksi tietokoneella. Valev Uibopuu luki korrehtuurin ja tarkisti aikamääriä sekä nimiä. Muutaman tarpeelliseksi katsomansa lisäyksen hän myös samalla teki. – Haastattelunauhat olen antanut Suomen kielen nauhoitearkistoon (nauhat 13825-6, 13929-32, 14141–2 ja 15317, yhteensä n. 10 tuntia).

Tämän hieman erikoisen kirjan nyt valmistuessa osoitan kiitoksen sanat ennen muita tietenkin Valev Uibopuulle keskustelukumppanuudesta ja kaikesta avusta, jota hän on kirjan teossa auliisti antanut. Kaunis kiitos kuuluu myös Riho Grünthalille; hän on hyvin hoitanut työlään tehtävänsä. Siitä, että hanke toteutui, minun on kiittäminen Suomalais-ugrilaista kulttuurisäätiötä, sen johtokuntaa, joka katsoi litteroinnin tukemisen arvoiseksi. Säätiö osallistui myös kirjan painatuskuluihin.

Enimmät kirjan kuvista ovat Valev Uibopuun kotiarkistosta.

Helsingissä 24. helmikuuta 1991

Pertti Virtaranta

Folia Hungarica 3

Márta Csepregi — 1989-01-01

Saatteeksi

Helsingin yliopiston Unkarilainen laitos vietti 22.9.1988 60-vuotisjuhlaansa. Unkarin kielen ja kirjallisuuden opetuksella ja tutkimuksellakin on kyllä ollut sijansa Helsingin yliopistossa jo toistasataa vuotta, mutta erityisen merkittävä oli vuosi 1925: silloin yliopiston unkarin lehtoraatti vakinaistettiin. Lehtoraatin yhteyteen muodostui nopeasti, suuren innostuksen, suurten lahjoitusten turvin unkarilainen kirjasto. Ja kuin kehityksen johdonmukaisena seurauksena kuusikymmentä vuotta sitten perustettiin lehtoraatin ja kirjaston tueksi Unkarilainen laitos. Kirjastostaan nykyinenkin laitos on ylpeä. Sen kasvun ja ajantasaisuuden ovat viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan taanneet suuressa määrin Unkarin valtion tekemät, Suomen ja Unkarin väliseen kulttuurisopimukseen perustuvat kirjalahjoitukset.

Parhaansa Unkarilainen laitos on kuitenkin aina saanut opettajissaan. Heti ensimmäiset lehtorit Gyula Weöres ja Viljo Tervonen tekivät opetustyönsä ohella ja vuosikymmenet uhrautuvaa työtä tutkijoina ja kääntäjinä, Unkarin kulttuurin hyväksi. Vuonna 1959 aloitetun kulttuurisopimuksen nojalla unkarin lehtorit ovat viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana tulleet suoraan Unkarista. He ovat kaikki tehneet työtä unkarin kielen ja kulttuurin hyväksi paljon yli varsinaisen opetusvelvollisuutensa. Haluaisin tässä mainita erityisesti yhden ensimmäisistä Unkarista saapuneista lehtoreista, Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen nykyisen johtajan István Nyirkosin, jonka innostava opetus – ja varmaankin myös hänen uutteruutensa oppimateriaalin valmistajana, jolla hän antoi oivan, ja noudatetun, esimerkin usealle jälkeensä tulleelle lehtorille – moninkertaisti unkarin kielen opiskelijoiden määrän. Hänen jälkeensäkin laitos on saanut Unkarista erinomaisia opettajia. Suurella kiitollisuudella laitoksessa ja sen ulkopuolellakin muistetaan muiden pitkäaikaisten lehtorien László Keresztesin, Tamás Márkin ja Valéria Révayn työtä, ja samanlaiset kiitokset haluamme kohdistaa laitoksen nykyisellekin lehtorille Márta Csepregille. Kaikki he ovat mitä kauneimmalla tavalla edustaneet maataan laitoksessamme ja teh- neet äidinkieltään ja kansansa kulttuuria maassamme tunnetuksi. Laitos on myös voinut jo toistakymmentä vuotta käyttää tuntiopetuksena hyväkseen Helsingissä asuvan Eva Gerevich-Kopteffin äidinkielen ja Unkarin kulttuurihistorian henkevää asiantuntemusta. Laitoksen omasta kasvatista on kehkeytynyt ugrilaisten kielten spesialisti: Ulla-Maija Kulonen on viime vuosina luennoinut laitoksella unkarin kielihistoriaa ugrilaisesta ja suomalais-ugrilaisesta perspektiivistä.

Unkarilaisen laitoksen mahdollisuudet toimia Unkarin kielen ja kulttuurin hyväksi avartuivat suuresti, kun laitos sai Suomen ja Unkarin välisen kulttuurisopimuksen nojalla Unkarin kielen ja kulttuurin vierailevan apulaisprofessorin. Professori István Szathmári Budapestista saapui vuonna 1983 laskemaan lujan pohjan työlle, ja hänen johdollaan muokattiin vuonna 1984 oppiaine Unkarin kieli ja kirjallisuus, joka laajuudeltaan vastaa sivuainekokonaisuutta.

Voimme siis viettää Unkarilaisen laitoksen juhlaa tuntien suurta toiveikkuutta Unkarilaisen laitoksen tulevaisuudesta. Kantakoon sen uskollisten, uhrautuvien opettajien työ edelleen hedelmää Unkarin kielen ja kulttuurin tuntemuksen ja vastaisuudessa tutkimuksenkin voimistumisena.

Juhlapäivänään Unkarilainen laitos järjesti juhlasymposiumin Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa. Sen esitelmöitsijöiksi saatiin kunnioitettuja vieraita – Unkarista professori János Balázs ja apulaisprofessori Enikő Szíj – laitosta edustavien esitelmöitsijöiden, professorien István Szathmárin ja Mikko Korhosen, lisäksi. Kaunista päivää himmensi se, että esitelmöitsijäksi kutsuttu professori Pál Fábián ei sairauden takia sittenkään voinut saapua joukkoomme.

Muistona juhlastaan Unkarilainen laitos julkaisee juhlasymposiumin esitelmät.

Raija Bartens

Unkarilaisen laitoksen esimies

Kaukomailta ja työkammioista

Aulis J. Joki — 1988-01-01

(Ei abstraktia tai tällaiseksi katsottavaa esipuhetta)

Fennistiikan opinnäytteitä II

Anna-Liisa Kristiansson-Seppälä — 1984-01-01

Bibliografian käyttäjälle

Tämä bibliografia sisältää tekijänmukaisessa aakkosjärjestyksessä luettelon vuosina 1976-1983 suomen kielen ja sen sukukielten alalta valmistuneista laudatur- ja lisensiaatintöistä. Se on siten jatkoa varhaisemmalle bibliografialle Fennistiikan opinnäytteitä (Castrenianumin toimitteita 16, Helsinki 1977), joka käsittää vuosina 1888-1975 tehdyt vastaavat työt.

Aikaa ja työvoimaa on luettelon tekoon ollut hyvin niukasti. Tietojen keruussa onkin jouduttu keskittymään vain yliopistojen suomen kielen ja sen sukukielten laitoksiin, vaikka fennistiikan alaa sivuavia opinnäytteitä on tehty monissa muissakin oppiaineissa. Samasta syystä luettelo ei ole aivan täydellinen, sillä kaikkia tarkistuksia ei ole voitu tehdä.

Edeltäjänsä tavoin luettelossa esitetään kustakin opinnäytteestä seuraavat tiedot:

1. tutkielman tekijän sukunimi ja etunimi (etunimet),

2. työn nimi,

3. opinnäytteen aste (Laud. = pro gradu -tutkielma tai sivuaineen laudaturtyö; Lis. = lisensiaatintyö) ja työn valmistumisvuosi,

4. sivumäärä, erikseen roomalaiset ja arabialaiset numerot (numeroimattomat alkusivut on pyritty mainitsemaan roomalaisin numeroin sulkeissa),

5. karttojen lukumäärä (elleivät ne sisälly 4. kohdan sivumäärään, eteen on lisätty plusmerkki),

6. kielennäytteiden sivumäärä (elleivät ne sisälly 4. kohdan sivumäärään, eteen on lisätty plusmerkki),

7. muut liitteet: kuvitus, näytteet yms. (elleivät ne sisälly 4. kohdan sivumäärään, eteen on lisätty plusmerkki),

8. korkeakoulu, jossa työ on tarkastettu

Haluan kiittää kaikkia, jotka Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksessa, Åbo Akademin Finska Institutionissa, Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitoksessa, Joensuun yliopiston suomen kielen laitoksessa, Jyväskylän yliopiston suomen kielen ja viestinnän laitoksessa ja Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitoksessa keräsivät ja välittivät nopeasti ja ystävällisesti luetteloa varten tarpeelliset tiedot.

Helsingissä 20. elokuuta 1984

Anna-Liisa Kristiansson-Seppälä

Asiahakemiston käyttäjälle

Tämän teoksen alkuosana olevaan luetteloon sisältyy tiedot suomen kielen ja sen sukukielten alalla vuosina 1976-1983 valmistuneista laudatur- ja lisensiaatintöistä. Näin se täydentää aikaisemmin ilmestynyttä bibliografiaa Fennistiikan opinnäytteitä (Castrenianumin toimitteita 16, Helsinki 1977), joka ulottuu vuoteen 1975 saakka. Kummassakin bibiliografiassa tutkielmat on lueteltu tekijänmukaisessa aakkosjärjestyksessä. Tietyn kirjoittajan laatima työ on helppo löytää, mutta jos bibliografian käyttäjä etsii tiettyä kielenilmiötä, kielimuotoa tai kielenkäyttäjää koskevia tutkimuksia, hän on vaikeuksissa. Asiahakemiston tarve on siis ollut ilmeinen.

Olemme laatineet hakemistomme nimenomaa käytännön apuneuvoksi. Sen avulla on saatavissa yleiskuva yliopistoissa harjoitetusta suomen kielen tutkimuksesta ja sen painopisteistä, mutta ensi sijassa se on tarkoitettu välineeksi, jonka avulla bibliografioiden käyttäjä löytää tiedot haluamaansa aihepiiriä sivuavista opinnäytteistä.

Olemme katsoneet parhaaksi ryhmitellä hakusanat aihepiireittäin. Tällainen ryhmittely johtaa pakosta tulkinnanvaraisuuksiin, ja helpottaaksemme hakemiston käyttöä olemme lisänneet sen loppuun aakkosellisen luettelon käyttämistämme hakusanoista. Sen avulla bibliografioiden käyttäjä voi poimia esiin kaipaamansa hakusanat; kun ne ovat löytyneet, itse tutkielmia koskevien tietojen etsiminen ei enää tuota vaikeuksia.

Opinnäytteisiin viittaavat hakusanat on jaoteltu hakemistossa kolmeen pääryhmään. Ensimmäinen kattaa kielen eri osa-alueet, sen rakenteen, toinen erilaiset kielimuodot ja variantit sekä kolmas väljästi ottaen kielentutkimuksen eri alueet ja erilaiset näkökulmat. Kunkin pääryhmän sisällä hakusanajärjestelmä on osittain hierarkkinen, ja alaryhmän hakusanat taas on mahdollisuuksien mukaan pyritty aakkostamaan. Tutkielmat on hakusanoitettu pelkästään bibliografiassa julkaistujen nimien perusteella, sillä yksityisten töiden sisältöön ei ole mahdollisuuksia kajota. Tarvittaessa on samaan työhön viitattu useamman kuin yhden hakusanan kohdalla. Esimerkiksi tutkielmaan "Subjekti ja predikatiivi Mikael Agricolan tuotannossa" on viittaukset syntaksin alueella sekä subjektin että predikatiivin kohdalla ja lisäksi vanhassa kirjasuomessa Agricolan kohdalla (vanhan kirjasuomen kirjoittajat puuttuvat sen sijaan suomenkielisten kirjoittajien luettelosta).

Töiden ryhmittely pelkän nimen pohjalta ei voi johtaa aukottomaan tulokseen. Esimerkiksi työn nimi "Hyrynsalmen murteen omistusliitteitä" ei kerro, onko siinä tarkasteltu omistusliitteiden morfologisia vai syntaktis-semanttisia piirteitä. Hakemiston käyttäjän onkin syytä etsiä haluamaansa teemaa mahdollisimman monien eri hakusanojen avulla.

Kuhunkin työhön viitataan tekijän sukunimellä ja työn vuosiluvulla. Esimerkiksi ryhmään Kielen rakenne sijoittuvan otsikon Fonologia alla on hakusana Konsonantit ja sen yhteydessä mm. viittaukset Hakulinen 1965, Jonninen-Niilekselä 1980 ja Markkanen 1968T. Vuoden 1975 ja sitä varhaisemmat työt (<1975) löytyvät vanhemmasta bibliografiasta, uudemmat työt (>1975) tämän kirjan alkuosassa olevasta bibliografiasta. Vuosiluvun jälkeinen T taas viittaa vanhemman bibliografian täydennysosaan (sivut 156-165). Bibliografian sivuilla 166-177 mainittuja töitä, joiden olinpaikkaa ei tiedetä, ei sen sijaan ole otettu mukaan hakemistoon.

Fennistisiä opinnäytteitä on tallessa lähes sadan vuoden ajalta, ja töiden kokonaismäärä nousee useisiin tuhansiin. Yhtenäisen hakemiston laatiminen on jo senkin vuoksi ollut hankalaa. Kun lisäksi hakemisto on pyritty tekemään mahdollisimman nopeasti, systemaattisuudesta ja täsmennyksien hankkimisesta on ollut pakko tinkiä: olemme tuon tuostakin joutuneet tyytymään kompromisseihin ja puolinaisiin ratkaisuihin. Siitä huolimatta toivomme, että opiskelijat, tutkijat ja opettajat voivat käyttää hakemistoa apuna omassa työssään. Se on ainakin ollut tarkoituksemme.

Helsingissä 30. elokuuta 1984

Pentti Leino

Marketta Majapuro

Suomalais-unkarilaisten kulttuurisuhteiden bibliografia vuoteen 1981

Viljo Tervonen — 1982-01-01

Esipuhe

Suomen ja Unkarin väliset kulttuurisuhteet ovat monessa mielessä ainoalaatuiset. Erityisen merkillepantavaa on, että verraten etäällä toisistaan asuvien kansojen kesken ovat kulttuuriyhteydet jatkuneet jo lähes puolentoista vuosisadan ajan. Niiden pohjana on tieto kielten sukulaisuudesta; tunne läheisyydestä on vuosikymmenten mittaan jatkuvasti voimistunut ja levinnyt entistä laajempiin kansankerroksiin. Tiiviiden kulttuurisuhteiden kehittyessä on monilla aloilla ehtinyt muodostua traditioita, jotka ovat johtaneet yhä uusiin kosketuksiin.

Suomalais-unkarilainen sekakomitea päätti kokouksessaan kesällä 1980 ryhtyä laatimaan Suomen ja Unkarin välisten kulttuurisuhteiden historiaa ja toteuttaa näin jo pari vuotta aikaisemmin lausutun ajatuksen. Tämä hanke sisällytettiin myös Suomen ja Unkarin kulttuurivaihtoa vuosina 1980-1983 koskevaan työsuunnitelmaan.

Kulttuurisuhteiden historia laaditaan molempien osapuolten yhteistyönä, kirjoittajina parikymmentä suomalaista ja unkarilaista tiedemiestä ja kulttuurisuhteiden historian tuntijaa. Pyrkimyksenä on saada aikaan tieteellisesti pätevä, kansantajuisesti kirjoitettu esitys, josta yhteistyön olennaiset piirteet selviävät. Teos julkaistaan Suomen ja Unkarin välisen kulttuurisopimuksen 25-vuotisjuhliin mennessä vuonna 1984 sekä suomen että unkarin kielellä. Tutkitaan myös mahdollisuuksia teoksen julkaisemiseksi suurilla sivistyskielillä. Erikoislaatuisuutensa vuoksi suomalais-unkarilaiset kulttuurisuhteet saattavat olla, elleivät suorastaan malliksi, niin kuitenkin innostavia ja herätteitä antavia kansojen väliselle vuorovaikutukselle.

Tämän historiatyön pohjaksi ryhdyttiin kummassakin maassa keräämään aineistoa sekä päätettiin laatia aihetta valaisevat mahdollisimman täydelliset bibliografiat.

Tarkoituksena on, että bibliografiasta toimitetaan edellä mainitun historiatyön valmistumisen jälkeen laajempi laitos, jossa työn aikana esiin tuleva materiaali voidaan ottaa huomioon. Historiatyötä varten asetettu työryhmä on kuitenkin pitänyt tarpeellisena saattaa bibliografian ensimmäinen laitos jo tässä vaiheessa julkisuuteen, jotta se voi heti olla sekä tämän historiatyön että Suomen ja Unkarin suhteita valaisevan muun tutkimustyön ja jatkuvan kulttuurivuorovaikutuksen apuna.

Opetusministeriön ja Suomalais-unkarilaisen sekakomitean Suomen alakomitean puolesta lausun kiitokset Irene Wichmannille ja Viljo Tervoselle hyvin tehdystä ja nopeasti valmistuneesta työstä sekä edelleen kiitokset Helsingin yliopiston suomen kielen laitokselle, joka on ystävällisesti ottanut bibliografian toimitteisiinsa.

Jaakko Numminen

Suomen alakomitean puheenjohtaja

Inkerin bibliografia

Jarmo Elomaa — 1981-01-01

(Ei abstraktia.)

Kasvumaa

Eeva Niinivaara — 1981-01-01

(Ei abstraktia tai tällaiseksi katsottavaa esipuhetta)

Inkeriläisiä sananlaskuja ja arvoituksia

Pertti Virtaranta — 1978-01-01

Alkusanat

Yli kolmenkymmenen vuoden aikana olen tilaisuuden tullen tehnyt muistiinpanoja - käsivaraisesti ja äänittäen - Inkerin murteista ja muustakin Inkerin perinteestä. Kertynyttä ainesta ja havaintoja sen johdosta olen julkaissut vähän: kaksi sarjaa "Näytteitä Inkerin murteista" (Virittäjä 1953 s. 381-405 ja 1955 s. 41-70), "Murretietoja Kupanitsan Greplasta" (Kalevalaseuran vuosikirja 1963 s. 200-216), näytteitä Kelton, Moloskovitsan ja Järvisaaren murteista (teoksessa "Suomen kansa muistelee" s. 335-360, 1964) ja näytteitä Laukaansuun inkeroismurteesta (kokoelmassa "Lähisukukielten lukemisto" s. 157-169, 1967). Vuosia sitten oli suunnitteilla Inkerin murrekirjakin, lähinnä ääninauhoihin tallentamani aineksen perusteella, mutta tuo ajatus on toistaiseksi jäänyt lepäämään. Murrekirjan pieneksi korvikkeeksi tulee nyt julki kokoelma inkeriläisiltä saamiani sananlaskuja ja arvoituksia - kiitos Inkeriläisten Sivistyssäätiön, joka lupasi vastata kirjasen painatuskustannuksista. Julkaisutien avauduttua aloin poimia inkeriläiskokoelmistani tämäntapaisia muistiinpanoja; mukaan otin sananlaskujen lisäksi myös muita kiinteämuotoisia ilmauksia, kuten vertauksia, sanontoja, sanomuksia, riimittelyjä, loruja, luonnehdintoja, kalendaarisia viisauksia, matkimuksia, köllejä. Inkeriläisäänitteitäni, joita on yhteensä 58 tuntia, en kuitenkaan tätä varten ryhtynyt kuuntelemaan, vaikka niissä kyllä jonkin verran olisi mukaan otettavaa ainesta.

Tämän kirjan sananlaskuja ja arvoituksia en ole sanaston enkä asian puolesta sensuroinut, vaan olen julkaissut ne juuri sellaisina kuin ne selkeällä Inkerin murteella on sanottu; näin neuvoo tekemään sananlaskujen erikoistuntija Matti Kuusi.

Muistiinpanoista poimitun aineksen vaimoni kirjoitti lipuille, ryhmitti ja aakkosti sekä kirjoitti sitten puhtaaksi. Offsetpainoa varten konekirjoitustyön suoritti Kerttu Pohja.

Kokoelma on toimitettu samaan tapaan kuin v. 1976 julkaisemani "Karjalaisia sananlaskuja ja arvoituksia" (Castrenianumin toimitteita n:o 15). Alkuluvun "Inkerin perinteen parissa" olen kirjoittanut eräiden asianharrastajien toivomuksesta.

Kiitän tämän kokoelman tukemisesta Inkeriläisten Sivistyssäätiötä, erityisesti rovasti Matti Vironmäkeä, joka on asiaa tarmokkaasti ajanut. Kiitollisena muistelen niitä Suomessa, Ruotsissa ja Neuvosto-Karjalassa tapaamiani Inkerinmaan synnynnäisiä, joiden tietoja olen tähän kirjaseen saanut.

Helsingissä 11. kesäkuuta 1978

Pertti Virtaranta

Karjalaisia sananlaskuja ja arvoituksia

Pertti Virtaranta — 1976-01-01

Alkusanat

Vuodesta 1943 lähtien olen merkinnyt muistiin karjalaisia sananlaskuja ja arvoituksia monilta henkilöiltä ja monilla paikkakunnilla. Varhaisimmat muistiinpanot ovat jatkosodan loppuajoilta, jolloin Itä-Karjalassa Maaselän suunnalla aloin panna paperille karjalan kieltä. Lyhyillä käynneillä niissä kylissä, joissa silloin oli asukkaita - Paatenessa, Selkissä ja Porajärven pohjoiskylissä, vähän muuallakin -, tutustuinnoihin murteisiin jonkin verran, mutta esim. yhtäjaksoisia tekstejä en juuri pystynyt kirjoittamaan. Muistiinpanojeni pisimmät jaksot tuolta ajalta ovatkin (runojen lisäksi) sananlaskuja ja sanontoja, ts. asultaan vakiintuneita ilmauksia, jotka kertoja saattoi pyydettäessä toistaa muuttumattomina.

Sodan jälkeen karjalaisten sananparsien kokoelma on karttunut keruumatkoillani Suomessa, Ruotsissa ja v:sta 1957 alkaen myös Neuvostoliitossa. Tältä kannalta satoisimmat ovat olleet ne matkat, jotka vaimoni Helmi Virtarannan kanssa tein kesällä 1976 eri puolilla Suomea asuvien karjalaisten luo, ja yhteinen matkamme Neuvosto-Karjalaan 20.8. - 20.9.1972. Tverinkarjalainen sananparsiaines lisääntyi suuresti 24.8. - 24.9.1971 Kalininin alueelle tekemälläni matkalla, jolloin avustajanani oli erinomainen karjalaisten sananlaskujen tuntija Grigori Makarov Petroskoista.

Karjalaisia sananlaskuja on paljon - SKS:n kansanrunousarkistossa ja Karjalan kielen sanakirjan kokoelmissa lähes 100 000 toisintoa -, mutta niiden tiheys ei karjalaistenkaan puheessa ole suuri. Jokainen sananlasku on sidoksissa tiettyyn puheyhteyteen tai tilanteeseen. Sananlaskut eivät putoile irrallisina, eikä niitä myöskään voi tuloksellisesti tallentaa esim. pyytämällä luettelemaan sananparsia. Kokoelman sananlaskuista osa on merkitty muistiin vapaasta keskustelusta (karjalaisäänitteistäni en ole niitä käynyt poimimaan), mutta enimmät ovat tulleet paperille kyselytietä. Apuneuvoina olen Kalininin alueella käyttänyt Vihtori Alavan v:lta 1895 olevia sananparsimuistiinpanoja, jotka sisältyvät Eino Leskisen toimittamaan "Karjalan kielen näytteitä" sarjan I osaan (ilm. 1932, sivuilla 74-88), ja Grigori Makarovin teoksia "Kareĺskije poslovitsy, pogovorki, zagadka" (Petroskoi 1959) ja "Obraztsy kareĺskoi retši" (Moskova-Leningrad 1963, sivut 84-88). Useimmat Rukajärven Suurenjärven ja Mäntyselän Saajärven sekä Salmin ja Säämäjärven sananparsista on johdateltu kertojien mieleen Liisa Miettisen ja Pentti Leinon toimittamaa "Karjalaisia sananpolvia" teosta (ilm. 1971) hyväksi käyttäen. Kysellessä on tietysti yritetty menetellä mahdollisimman varovasti, esim. mainiten vain sananparressa esiintyvä keskeinen ilmaus (esim. Koira haukkuu...?; suuri nenä...?; meren kierrät...?) tai vihjaamalla sellaiseen seikkaan, josta on tiettävästi sananparsia (esim. Tijjädgo regänenäs poverkkoa?).

Kokoelman sananlaskuihin on liitetty myös selityksiä, joskin säästeliäästi. Vertailut muihin sananlaskujulkaisuihin olen jättänyt kokonaan pois, koska ne - lyhyinäkin viittauksina - olisivat vieneet huomattavan paljon tilaa. Sen perusteella, mitä kaksikieliset kertojani ovat Kalininin alueella ja Aunuksessa maininneet, monella karjalaisella sananlaskulla on venäläinen vastineensa. Näyttää siltä, että enimmät tverinkarjalaiset sananlaskut ovat suoraan venäjästä käännettyjä tai mukautettuja - siihen viittaa monesti vakiintumattoman tuntuinen kieliasukin. Eräät pohjoiskarjalaiset (eli vienalaiset) sananparret taas liittyvät likeisesti suomalaiseen parsistoon. Karjalaiselle sananlaskuviisaudelle löytyy siis vastineita sekä idästä että lännestä - kansainvälisyyshän on ominaista sananlaskuperinteellekin.

Arvoitusten tallennusmenetelmä on ollut toinen kuin sananlaskujen. Kertojaa voi suorastaan kehottaa arvauttelemaan. Jos seurassa on useampia henkilöitä, aina parempi, koska he voivat arvoituksia mieleen johdateltaessa auttaa toisiaan ja kilpailla siitä, kuka eniten osaa arvautella tai arvata. Arvoituksia on tätä kokoelmaa varten kyselty myös toisin: Mitä arvauteltiin kontiosta, tervasta, veneestä? jne.

Sananlaskujen ja arvoitusten kirjoitusasussa on noudatettu Karjalan kielen sanakirjan periaatteita (ks. KKS I:n johdannon sivuja LXXIX-CI). Tämän vuoksi on eräiden alkuperäismuistiinpanojen kieltä jouduttu hieman yksinkertaistamaan.

Aineksen tallennustyöhön on osallistunut myös vaimoni. Hän on kirjoittanut sananlaskut ja arvoitukset muistiinpanoistamme sanalippuihin ja järjestänyt ne. Karjalan kielen sanakirjan toimituksen jäsen Marja Lehtinen kirjoitti käsikirjoituksen offsetpainoa varten huolellisesti ja nopeasti.

Kokoelman julki tulon teki mahdolliseksi Karjalan Sivistysseuran ja Säätiö Väinölän tuki. Huhtikuussa 1976 Karjalan Sivistysseura ilmoitti minulle, että se yhdessä Säätiö Väinölän kanssa on lähestyvän 70-vuotisjuhlansa (9. - 10.10.1976) kunniaksi päättänyt vastata kirjan painatuskuluista.

Helsingissä 9. lokakuuta 1976

Pertti Virtaranta

Vienan runonlaulajia ja tietäjiä

Helmi Virtaranta — 1975-01-01

Julkaisijan alkusanat

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa on vuosisatamme ensimmäiseltä kymmeneltä kolme Vienan runonlaulajia ja tietäjiä esittelevää käsikirjoitusta; niiden varaan tietomme näistä merkkihenkilöistä suurelta osalta perustuvat. Laajimmat ovat Petri Lesosen ja livo Marttisen - kahden syntyperäisen vienankarjalaisen - kynästä lähteneet. Suppeampi on opettaja Aatu Kurosen kirjoittama, hyvin arvokas sekin, sillä siinä on uutta tietoa Latvajärven mainiosta Miihkali Arhippaisesta. Nämä käsikirjoitukset olivat A.P. Niemelle tärkeä lähde "Vienan läänin runonlaulajat ja tietäjät" -teokseen (ilm. 1921), joka kuuluu liitteenä hänen toimittamiinsa Vienan läänin runoihin. Kurosen, Lesosen ja Marttisen käsikirjoituksia on hyödynnetty myöhemminkin, esim. Martti Haavio teoksessaan "Viimeiset runonlaulajat" (ilm. 1943, II korjattu painos 1948) ja Pertti Virtaranta kirjassaan "Polku sammui" (1972).

Käsikirjoituksen julkaiseminen tuli mahdolliseksi siten, että Karjalan Sivistysseura päätti lähestyvän 70-vuotisjuhlansa merkeissä maksaa sen painatuksesta aiheutuvat kustannukset. Tästä lämmin kiitos Sivistysseuran johdolle!

Käsikirjoitukset on julkaistu alkuperäisessä asussaan. Vain jokin ilmeinen kirjoitusvirhe on oikaistu, muutama välimerkki lisätty, w korvattu v:llä, yhdysmerkkinä joskus esiintyvä = muutettu -:ksi, ja affrikaatan merkinnän kirjavuus on tasoitettu vienalaismurteiden mukaiseksi (esim. mettšä, yks. gen. metšän). Alleviivaukset ovat asianomaisen kirjoittajan. Koska käsikirjoituksissa on sanoja ja sanontoja, jotka karjalan kieleen tottumattomalle voivat jäädä käsittämättömiksi, olen loppuun liittänyt pienen sanaluettelon selityksineen.

Helsingissä 24. heinäkuuta 1975

Helmi Virtaranta

Vienalaisia lastenlauluja

Pertti Virtaranta — 1973-01-01

Alkusanat

Muistiinpanoihini on vuodesta 1951 lähtien kertynyt pari sataa Vienan naisten lapsille hyräilemää laulua. Enimmät olen kirjoittanut sanelun mukaan, pienemmän osan litteroinut ääninauhasta. Viimeksi mainittujen joukossa on myös lauluja, jotka Väinö Kaukonen äänitti yhteisellä Karjalan matkallamme kesällä 1968. "Vienalaisia lastenlauluja" sisältää tämän nimikkeen ulkopuolellekin lankeavaa ainesta, nim. 1) Rukajärven ja Tunkuan kylistä olevia lauluja, vaikka kyseiset ent. pitäjät eivät kuulukaan ns. Vienaan, 2) lasten viihdyttämiseksi luettuja loruja ja lasten omia leikkihokuja sekä 3) muutamia sellaisia lauluja, jotka eivät nimenomaisesti ole "lastenlauluja" mutta joita kyllä on lapsille lauleltu.

Kokoelmaan olen liittänyt 15 laulusävelmää. Ne on nauhoista kirjoittanut ylioppilas Kaija Pärnänen ja puhtaaksi piirtänyt musiikinopettaja Outi Tolvanen. Kiitän heitä hyvin tehdystä työstä. Karjalan sivistysseuraa kiitän siitä, että se on osallistunut painatuskustannuksiin ja siten tehnyt mahdolliseksi kokoelman ilmestymisen.

Kulosaaressa 26. toukokuuta 1973

Pertti Virtaranta

Die tatarischen Lehnwörter im Tscheremissischen

Martti Räsänen — 1923-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia L

Lappalaisten ruokatalous

T. I. Itkonen — 1921-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia LI

Die finnisch-ugrischen s-Laute

H. Paasonen — 1918-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XLI

Phonetik und Lautlehre des Inarilappischen. I. Beobachtungsphonetik und deskriptive Lautlehre. Erste Lieferung

Frans Äimä — 1918-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XLII

Turcica. Études concernant l'interprétation des inscriptions turques de la Mongolie et de la Sibérie

Vilhelm Thomsen — 1916-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XXVII

Venäjänlapin konsonanttien astevaihtelu Koltan, Kildinin ja Turjan murteiden mukaan

Toivo Itkonen — 1916-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XXXIX

Zur Geschichte des Vokalismus der ersten Silbe im Wotjakischen mit Rücksicht auf das Syrjänische

Yrjö Wichmann — 1915-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XXXVI

Über Art, Entstehung und Verbreitung der estnisch-finnischen Runenmelodien. Eine Studie aus dem Gebiet der vergleichenden Volksmelodienforschung

Armas Launis — 1913-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XXXI

Die russischen Lehnwörter im Syrjänischen

Jalo Kalima — 1910-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XXIX

Die Quantitätsverhältnisse im Polmaklappischen. II. Nachtrag und Register

Heikki Paasonen — 1905-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XXII

Die tschuwassischen Lehnwörter in den permischen Sprachen

Yrjö Wichmann — 1903-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XXI

Mordvinische lautlehre

Heikki Paasonen — 1903-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XXII

Übersicht über die heidnischen Gebräuche, Aberglauben und Religion der Wotjaken in den Gouvernements Wjatka und Kasan

Johann Wasiljev — 1902-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XVIII

Der Frühlings- und Wintermythus der Kesarsage. Beiträge zur Kenntnis der vorbuddhistischen Religion Tibets und Ladakhs

A. H. Francke — 1902-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XV (1,2)

Bibliographie der lappischen Litteratur

Just Knud Qvigstad — 1899-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XIII

Klu obum bsdus pai sñiṅ po. Eine verkürzte Version des Werkes von den hunderttausend Nâga's. Ein Beitrag zur Kenntnis der tibetischen Volksreligion. Einleitung, Text, Übersetzung und Glossar

Berthold Laufer — 1898-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XI

Noten zu den alttürkischen Inschriften der Mongolei und Sibiriens

Hermann Vámbéry — 1898-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia XII

Die chinesische Inschrift auf dem uigurischen Denkmal in Kara Balgassun

Gustav Schlegel — 1896-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia IX

Inscriptions de l'Orkhon

Vilhelm Thomsen — 1896-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia V

Berührungen zwischen den westfinnischen und slavischen Sprachen. I. Slavische Lehnwörter in den west-finnischen Sprachen

Joos. J. Mikkola — 1894-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia VIII

Antiquités de la Sibérie occidentale

Axel Heikel — 1894-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia VI

August Ahlqvist's wogulische Sprachtexte nebst Entwurf einer wogulischen Grammatik

Yrjö Wichmann — 1894-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia VII

Wörterverzeichniss zu den Inscriptions de l'Iénisseï

Otto Donner — 1892-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia IV

La stèle funéraire du Teghin Giogh et ses copistes et traducteurs chinois, russes et allemands

Gustaaf Schlegel — 1892-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia III

Wogulisches Wörterverzeichnis

August Ahlqvist — 1891-01-01

Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia II