Noorusaja tallermaa ja külarahvas

Julius Mägistet (1900-1978) tuntakse kui üht 20. sajandi silmapaistvamat Eesti soome-ugri keeleteadlast. Ta alustas oma viljakat uurijatööd noores Eesti Vabariigis, töötas Tartu ülikoolis läänemeresoome keelte professorina, kuni oli sunnitud põgenema Teise Maailmasõja möllus Saksamaale ja sealt edasi Rootsi. Uueks töökohaks sai Lundi ülikool.

Mägiste elutee peegeldab mitmele pagulaseestlasele iseloomulikul kombel eesti rahva elu 20. sajandil. Käesolev raamat, professor Mägiste meenutused oma kodukülast, on tagasivaade Eesti ühiskonda sajandi algul, pilk maarahva ellu. Külaelu avaneb tuleva teadlase poisisilmade läbi – nii rajatakse kirjeldusterikas tee läbi aastakümnete Kassema külarahva juurde.

Julius Mägiste (1900–1978) tunnetaan yhtenä huomattavimmista tämän vuosisadan virolaisista suomalais-ugrilaisten kielten tutkijoista. Hän aloitti hedelmällisen tutkijantyönsä nuoressa Viron tasavallassa ja työskenteli Tarton yliopistossa itämerensuomalaisten kielten professorina, kunnes joutui pakenemaan toisen maailmansodan myllerryksessä Saksaan ja sieltä edelleen Ruotsiin. Uudeksi työpaikaksi tuli Lundin yliopisto.

Mägisten elämänkaari heijastaa monelle pakolaisvirolaiselle luonteenomaisesti Viron kansan elämää 1900-luvulla. Tämä kirja, professori Mägisten muistelmat kotikylästään, on katsaus takaisin Viron yhteiskuntaan vuosisadan alussa, silmäys maalaiselämään. Kyläelämä aukeaa tulevan tiedemiehen pojansilmien läpi – tällä tavalla hahmottuu moniulotteinen kuva vuosikymmenien läpi Kasseman kylän asukkaiden luo.