Kuvanveistotyö. Emil Wikström ja kuvanveiston rakenne 1890-1920

Emil Wikström (1864-1942) kuului 1890-1920-lukujen keskeisiin kuvanveistäjiin, ja hänet tunnetaan etenkin muistomerkkien tekijänä. Wikström aloitti kuvanveistäjänä 1800-luvun lopulla, jolloin suomalainen kuvanveistoinstituutio alkoi muodostua. Tämä tutkimus tarkastelee Wikströmin työtä alkaen vuoden 1893 Säätytalon päätykolmiokilpailun voiton tuomasta nosteesta 1910- ja 1920-Iukujen vaihteeseen saakka, jolloin Wikströmin suurmiespatsaiden sarjan päätti J.V. Snellmanin muistomerkki. Tutkimus sijoittaa Emil Wikströmin oman aikansa taidemaailman rakenteisiin ja kilpailun kenttään. Kirjassa tarkastellaan pääasiallisesti Wikströmin näkökulmasta ammattikuvanveistäjän asemaa, käytäntöä, arkea ja yhteistyötä sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun muotoutumassa olevaa kuvanveistoalaa. Taidehistorian väitöskirja perustuu aikalaisteksteihin ja laajaan arkistoaineistoon, muun muassa kuvanveistäjän ammattikirjeenvaihtoon, tilaussopimuksiin ja muistomerkkitoimikuntien asiakirjoihin. Mari Tossavaisen tutkimus antaa uutta tietoa ja tuoreita näkökulmia Suomen kuvanveistoa koskevaan aiempaan tietämykseen.