Lastensuojelun tieto ja tutkimus: Asiantuntijoiden näkökulma

Selvitys perustuu Lastensuojelun tieto ja tutkimus -hankkeessa tehtyyn valtakunnalliseen haastattelukierrokseen, jonka avulla selvitettiin lastensuojelun asiantuntijoiden näkemyksiä lastensuojelututkimuksen tilasta, kriittisimmistä tutkimustarpeista sekä tavoista, joilla eri toimijoiden välistä yhteistyötä voitaisiin parantaa. Fokusryhmähaastatteluita järjestettiin 23 ja niihin osallistui 87 lastensuojelun asiantuntijaa 44 eri instituutiosta. Haastattelut nauhoitettiin ja näiden pohjalta kirjoitetut muistiot analysoitiin temaattisesti Atlas.ti -ohjelman avulla. Analyysin viitekehyksenä on Jürgen Habermasin tiedonintressin teoria.

Asiantuntijoiden haastattelukierros vahvisti käsitystä lastensuojelua koskevan ja siinä tarvittavan tutkimustiedon vaikeasta saatavuudesta ja fragmentaarisuudesta. Tieto perusasioista, kuten lastensuojelun tarpeen syistä, asiakkaiden taustoista ja asiakaspoluista, on riittämätöntä. Myös perustieto käytännöistä on vähäistä. Perustiedon puute vaikeuttaa lastensuojelutyön ja -tutkimuksen toteuttamista. Käytäntöjen vaikuttavuutta ei tunneta ja vaikuttavuuden tarkastelemiseksi tarvitaan pitkäaikaista, laaja-alaista ja riittävän isoon otantaan perustuvaa seurantatietoa. Myös laadullista tietoa esimerkiksi lastensuojelun taustalla vaikuttavista ideologioista, politiikasta ja historiasta sekä ymmärrystä lasten oikeuksista, hyvinvoinnista ja eriarvoisuudesta kaivataan. Emansipoivaa tietoa - tietoa osapuolten kokemuksista, edunvalvonnasta, osallisuudesta ja oikeuksista - tarvitaan.

Haastatteluissa tarkasteltiin erikseen huostaanottotutkimuksen tilaa. Huostaanottotutkimus on vähäistä ja perustieto aiheesta puuttuu. Tutkimusta tulee kohdistaa paitsi huostaanottoprosessiin, huostaan otettuihin lapsiin ja heidän taustoihinsa myös huostaanottoa seuraavaan sijais- ja jälkihuoltoon. Tutkimustieto huostaan otettujen lasten arjesta ja läheissuhteista on riittämätöntä.

Asiantuntijoiden haastattelut osoittavat, että lastensuojelun kentällä vallitsee vakava tiedon vajaus ja tiedon koordinaation puute, mikä vaikeuttaa lastensuojelun suunnittelua, toteuttamista, tiedottamista ja ennakointia. Haastatteluissa esitettiin, että Suomessa on ryhdyttävä toimiin lastensuojelututkimuksen pysyvän koordinaatio- ja tutkimusrakenteen luomiseksi.