Väittämistaakka, tuomarin kyselyvelvollisuus ja pakottavaan yksityisoikeudelliseen sääntelyyn perustuvien vaatimusten tutkiminen siviiliprosessissa
Tiedostolataukset
Avainsanat:
siviiliprosessi, tuomarit, asianosaiset, todistelu, pakottava säännös, sopimusvapaus, harkintavalta, oikeusperiaatteet, prekluusioTiivistelmä
Teoksessa tarkastellaan asianosaisen vetoamisvelvoitteita, tuomarin kyselyvelvollisuutta sekä sitä, kuinka vastuu tosiasiaväitteiden esille tuomisesta jakautuu asianosaisten ja tuomioistuimen kesken silloin, kun oikeusriitaan soveltuisi pakottavaa yksityisoikeudellista sääntelyä. Oikeudenkäynnin sääntöjen näkökulmasta asiaan vaikuttaa asianosaisen väittämistaakka eli velvollisuus erityisellä tavalla vedota niihin tosiasioihin, joiden asianosainen katsoo vaikuttavan hänen edukseen. Väitteiden prekluusiouhka puolestaan asettaa vetoamislausumille ajallisia edellytyksiä. Jos asianosainen ei huomaa vedota riittävän aikaisessa vaiheessa, hän saattaa menettää vetoamisoikeutensa. Nämä asianosaisen kannalta melko raskaat velvoitteet aiheuttavat vaaran oikeudenmenetyksistä, jota on pyritty lieventämään tuomarille asetetun kyselyvelvollisuuden avulla.
Vastuuta oikeudenkäyntiaineiston yksilöinneistä saatetaan arvioida pakottavaan sääntelyyn perustuvien vaatimusten kohdalla hieman eri tavalla kuin silloin, kun vaatimukset perustuisivat siviilioikeudellisesti puhtaasti tahdonvaltaisiin normeihin. Pakottavia normeja sisältyy esimerkiksi sopimusten yleisiä sitovuusehtoja asettaviin säännöksiin sekä työoikeudelliseen ja kuluttajaoikeudelliseen sääntelyyn. Pakottavuusvaikutuksia on myös yleisillä kohtuullistamissäännöksillä, kuten oikeustoimilain 36 §:llä tai vahingonkorvauslain 2 luvun 1.2 §:llä.
Tutkimuksessa kysytään lisäksi, missä määrin tuomarin tai muiden asianosaistahojen velvoitteiden saatetaan nähdä luovan asianosaiselle menettelyllisiä oikeuksia. Sääntely tutkimuksen kohdealueella on luonteeltaan tavoitteellista ja joustavaa. Se näyttää antavan tuomarille laajalti valtuuksia prosessin kulun ohjaamisessa ja verrattain vaikeasti kontrolloitavissa olevaa harkintavaltaa. Vaikka tuomarilla sanotaan olevan kyselyvelvollisuus, ei ole varmaa, että asianosaisella on käytettävissään tehokkaita oikeussuojakeinoja, jos kyselytoimet laiminlyödään. Toisaalta edes vetoamisvelvoitteen täsmällisestä sisällöstä tai vetoamisoikeuden menettämisen edellytyksistä ei helposti voida saavuttaa yksiselitteistä käsitystä. Nämäkin voivat jäädä tuomarin yllättävän vapaan harkinnan varaan. Tutkimuksessa pyritään hahmottelemaan, mitä konkreettisia oikeuksia ja velvollisuuksia asiaan osallisille eri tilanteissa aiheutuu.
Väitöskirja : Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2014.