Vesistöjen ennallistaminen uiton jälkeen
Avainsanat:
uitto, vesioikeus, vesiväylät, vesistöt, vesiensuojelu, ympäristövahinko, vahingonkorvaus, rikosoikeudellinen vastuuTiivistelmä
Uitto oli Suomessa puutavaran tärkein kaukokuljetusmuoto vuoteen 1977 saakka. Oli siksi ymmärrettävää, että uittoväyliä pyrittiin kaikin mahdollisin keinoin parantamaan tarkoitukseensa paremmin sopiviksi. Uiton vähitellen lakatessa uittoväylien ennallistaminen tuli ajankohtaiseksi. Varsinkin 1950-luvulta alkaen konevoimin perattujen virtavesien monimuotoisen luonnon palauttaminen on vaikeaa. Kunnostuksin on kuitenkin pyritty luomaan edellytyksiä kalaston menestymiselle ja virkistyskäytölle.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää uittoon liittyvän oikeudellisen ennallistamisvastuun kohdentumista ja sisältöä. Tutkimuskysymys asetetaan oikeudelliseen ja yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Vastauksia vastuukysymyksiin etsitään lainopin keinoin tarkastelemalla vesilain säännöksiä ja niiden soveltamiskäytäntöä, sekä KHO:n että alempien asteiden ratkaisuja.
Uittosääntöjä kumottaessa asetetut velvoitteet on jo toteutettu lähes kokonaan. Ajankohtaiset uiton jälkeiset ennallistamiskysymykset liittyvät nykyisin ennen kaikkea niin sanottuihin toisen vaiheen kunnostuksiin, joilla korjataan puutteellisiksi osoittautuneita toimenpiteitä. Lisäksi uiton jäljiltä vesistössä edelleen olevien uppopuiden ja muun uittojätteen poistamisen mahdollisuus nousee toisinaan esiin kalastajien toivomuksesta.
Vastuusäännösten ja soveltamiskäytännön tarkastelun lisäksi tutkimuksessa pohditaan, voisivatko vuoden 2012 alussa voimaan tulleen uuden vesilain lainvoimaisten päätösten pysyvyyssuojan heikennykset vaikuttaa uiton jälkeisen ennallistamisen arviointiin. Myös vesipuitedirektiivin vaatimusten ja vuonna 2009 vahvistettujen vesienhoitosuunnitelmien mahdollista vaikutusta selvitetään.
Ennallistamista - tai kunnostusta, kuten sitä usein käytännössä nimitetään - on kehitetty ja tutkittu luonnontieteellis-teknisestä näkökulmasta. Tämä tutkimus keskittyy toiminnan oikeudellisen ohjaamisen keinoihin. Vesioikeudellisen ennallistamisen parissa työskenteleville, niin lakimiehille kuin muidenkin alojen asiantuntijoille, se tarjoaa kiinnostavan näkökulman uiton jälkeiseen ennallistamiseen lainopillisena kysymyksenä, vesioikeudellisiin menettelyihin ja yleensä ennallistamiseen oikeudellisena ilmiönä.
Väitöskirja: Itä-Suomen yliopisto, 2012.