Dopingrikos urheilun ja rikosoikeuden leikkauspisteessä

Rikos- ja urheiluoikeuden leikkauspisteeseen sijoittuvassa oikeustieteellisessä tutkimuksessa tarkastellaan dopingin oikeudellistumista sekä rikoslain 44 luvun dopingrikoksia koskevan sääntelyn syntyprosesseja ja sisältöä. Doping esitetään julkisuudessa suoraviivaisena asiana. Tutkimuksessa otetaan askeleita julkisivun taakse ja etsitään vastausta seuraavanlaisiin kysymyksiin: Miten ja miksi dopin­gista tuli rikosoikeudellisen sääntelyn kohde? Millaisia reunaehtoja oikeusjärjes­tyksestä seuraa dopingin rikosoikeudelliselle sääntelylle? Miten dopingrikokset ovat sovitettavissa rikosoikeuden systematiikkaan? Tutkimuksessa dopingrikok­sia koskevan rikosoikeudellisen sääntelyn tausta ja merkitys nivotaan osaksi ur­heilun oikeudellistumisesta ja urheiluoikeudesta käytävää keskustelua.

Tutkimuksen lähtökohtaoletuksena on ajatus dopingista kilpaurheilun sisäi­senä ilmiönä, jonka yhteensovittaminen rikosoikeudellisen sääntelyn kanssa aiheuttaa kitkaa. Urheiluliikkeen näkökulmasta antidopingtoiminnan perusteet, kuten tarve taata kilpailun tasapuolisuus, reiluus sekä suojella urheilijoiden ter­veyttä, vaikuttavat itsestään selviltä. Dopingin rikosoikeudellinen sääntely tuo tarkasteluun mukaan rikosoikeudellisen sääntelyn periaatteet ja rajoitteet.

Teoksessa edetään laajasta oikeudellistumisen problematiikasta dopingkrimi­nalisointien yksityiskohtaiseen lainopilliseen analyysiin. Dopingia tarkastellaan useista erilaisista näkökulmista. Tutkimuksessa perehdytään muun muassa ur­heilun yhteiskunnalliseen asemaan sekä urheilun sisäisen antidopingsääntelyn kehittymiseen, tavoitteisiin ja toimijoihin.

Tutkimuksessa omaksuttu ongelmakeskeinen ja muiden tieteenalojen kanssa vuoropuheluun pyrkivä lähestymistapa laajentaa teoksen lukijakunnan rikos- ja urheiluoikeudesta kiinnostuneiden juristien ohella urheilua ja liikuntaa tutkiviin yhteiskuntatieteilijöihin.

Väitöskirja: Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2012.