Sopimus ja erehdys : sopimusoikeudellinen tutkimus oikeuserehdyksestä valinnanvapauden teorian näkökulmasta

Perinteisen käsityksen mukaan oikeuden sisällön tuntemattomuuteen ei ole voi­nut edukseen vedota. Tätä traditioon pohjautuvaa käsitystä on pidetty koko oi­keusjärjestelmän tärkeänä perustana. Oikeuserehdyksen vaikutuksettomuuden periaatetta koskevaa tutkimusta ei varallisuusoikeuden piirissä ole Pohjoismais­sa tehty.

Oikeudessamme on tapahtunut kuitenkin merkittäviä muutoksia, joiden vai­kutukset erehdysoppiin yleisemminkin ja aivan erityisesti oikeuserehdykseen ovat jääneet selvittämättä. Keskeisiä muutoksia ovat olleet säädösmäärän kasvu ja oikeusjärjestelmän monimutkaistuminen. Oikeuskirjallisuudessa onkin alka­nut esiintyä epäilyjä oikeuserehdyksen ehdotonta vaikutuksettomuutta kohtaan. Rikoslain uudistuksen yhteydessä oikeuserehdyksen rikosoikeudelliselle vastineelle, kieltoerehdykselle, vahvistettiin anteeksiantoperusteen asema.

Tutkimuksessa oikeuserehdys pyritään sijoittamaan osaksi sopimusoikeuden yleisiä oppeja. Sopimuksen syntyyn liittyviä yleisiä oppeja käsitellään perusteel­lisesti ja kehitellään valinnanvapauden teoriaksi nimettyä, hyväksyttävää tapaa jäsentää sopimusoikeutta. Teorian avulla pyritään jäsentämään sopimusoikeudel­lista normistoa tavalla, joka auttaisi erityisesti sopimuksen syntyvaiheeseen liit­tyvien ongelmien ratkaisemisessa. Erehdysopin historiallista kehitystä tarkastellaan suhteessa sopimusoikeuden taustateorioihin sekä eritellään niitä perusteita, jotka vaikuttavat oikeuserehdyksen vaikutuksettomuuden periaatteen taustalla.

Tutkimuksessa esitellään (oikeus)erehdyksen sopimusoikeudellisessa arvioin­nissa hyödynnettävät harkintakriteerit. Johtopäätöksenä todetaan, että tosiasia- ­ja oikeuserehdyksen välinen rajanveto ei ole ratkaiseva erehdyksen oikeusvaikutusten määräytymisen kannalta. Erehdystyyppien välistä jaottelua keskeisempää on erehdyksen havaittavuus. Tämä kanta on yhdenmukainen kansainvälisten sääntelyhankkeiden (UNIDROIT, PECL, DCFR) erehdyksiä koskevan sääntelyn kanssa.

Tutkimus sisältää runsaasti ajankohtaista sopimusoikeudellista oikeuskäytän­töä. Kirja on hyödyllinen kaikille sopimusoikeuden parissa työskenteleville la­kimiehille.

Väitöskirja: Helsingin yliopisto, oikeustietellinen tiedekunta, 2010.